Kesätyöläinen

Hauskaa puuhastelua

RAF tarjoilee hauskan pelin kesäillan iloksi. Toimi helikopterin vinssimiehenä sekä pudota avustuspaketteja ja maastoautoja kuljetuskoneesta. Tarkkaa touhua.

Fiiliskuva

Biggest Bang.

Aurinkoa, tuoleja kenttä täynnä, ihmiset hyvällätuulella. Toots & Maytals aloittaa lämmittämisen, jamaikalainen savusauna puskee häkää ilmoille. 54-46 was my number ja basisti kuskaa mukavasti keinuttaen koko junaa ja sitä kuuluisaa vessaa. En edes muista milloin olen kuullut viimeiksi näin hyvää reggaeta, joskus.... kun mummo öljylampun tervas tai jotain sinneppäin. Olisin kuunnellut Tootsilta vaikka toisen setin heti perään, iso legenda heti Bob Marleyn ja Lee Scratch:n välissä.

Väliaika, kahvia ja pullaa ja Stones krääsää. Oma raikastettuni sai ostettua meille himaan kiertuejulisteen mut ei mulle kingsize Stones sätkäpapereita, oli muka loppunu. No hyvitykseksi raikastuttuni sitten osti itselleen komeen Stones veskan, kassifetismistä kun kärsii. No, ei se mitään, ei ne vielä mun levykokoelmalta hyllytilaa ole syöneet. Yleisön keski-iäksi veikkasin lähempänä viittä ku neljää kymppiä ja se myös näkyi siinnä miten ne ostivat fanikrääsää, pätäkkää oli.

Jytinää, pientä pyrotekniikkaa ja Start Me Up:n alkuriffit, kaikki nousee tuoleilta ylös ja seisoo koko keikan ajan, paitsi nynnyt. Heti perään Let's Spend the Night Together, porukka laulaa mukana. Rough Justice, känninen Richards hyökkää oikealta laidalta ja Wood vetää vasemmalta laidalta, tulee päälle helvetinmoisella uholla, kuulostaa niin hyvältä että varpaankynnet meinaa lentää kenkien läpi. Heti perään vanha vanha hitti All Down the Line. Kitarat soi, Charlie tikuttaa ja virnuilee, Kumihuuli laulaa ja vispaa kroppaa niinkuin olisi kusiaisia housuissa. Love is Strong, bändi nosti uudet biisit aivan klassikoidensa tasolle, hienoa. Can't you hear me knocking, jossain haastattelussa sanoneet että toisinaan se on vaikea aloittaa ja nyt oli se kerta, tosin biisin lopussa, siinnä jamittelukohdassa, Ron Wood veti kitaralla kaiken mitä sielustaan irti sai. Wood oli vedossa muutenkin koko keikan ajan. Richards laulo pari biisiä, sit alko Miss You biisi jonka aikana bändi siirtyi jollain hydrauliikkavempaimella kohti kentällä ollutta pikkulavaa, kokoajan kuitenkin soittaen.

Omat paikkamme sijaitsivat aivan pikkulavan tuntumassa. Oli hauska kuulla Richardsin vahvistimen murina kun lava lipui ohitsemme mennen-tullen pikkulavalle. Öpaut puolentoista metrin päässä minusta se vahvistin oli ja toivon muistavani sen soundin, että voin omasta soundipankistani (siis kuulomuistista) yrittää sitä kaivella kun sen aika joskus tulee. Täytyy myöntää että se oli minulle yksi elämäni vaikuttavimmista musiikkihetkistä mitä olen kokenut. Se kitarasoundi ei kuitenkaan enää ollut samanlainen kun se pa:n läpi tuli, miksaaja oli kait eggvalisaattorilla vähän siistinyt richardsin soundia. Jumalauta se kitara kuulosti hienolta, sähkökitaralta joka hehkuu, paukkuu, rutisee, murisee ja kuiskailee.

It's only rock'n'roll ja satisfaction meni jotenkin kitaristeilla haparoiden, toinen veti D:sta kun molempien ois pitäny vetää E:sta tai jotain muuta koordinaatiohäiriötä sormissa. Sympathy for the Devil ei ollu niin verevä kun Licks kiertueella, liekit tuli taas ylhäältä. Lava oli aikamoinen luomus, suurin koskaan näkemäni stage. Tyylikkäästi valomiehet hoiteli hommansa, jopa Paint it Black biisin valosysteemit kaikessa yksinkertaisuudessaan näyttivät just siltä niinku Stonesien kuuluukin näyttää tossa asemassa. Vikat biisit oli Jumping jack Flash ja Brown Sugar, joissa oli vähän turhanpitkät loput.

Välillä jännitti Richards, tipahtaako se lavalta vai ei, merirosvo oli vetänyt aika tiukat moukut rommipullosta ja se kyllä näkyi ja kuului. Jos tämä oli mun ja hanin viimeinen Stones keikka niin ei kyllä harmita, oli se yhtäjuhlaa. Koko komeushan päättyi tietenkin........

Hyvä Karma eli Bigger Bang (intro)

Ravintola Buddha, Fredalla lähellä Loosea, täytti vatsamme edullisesti. Kunnon vegepöperöä ja kahvit josta joku asfalttivirma olisi varmasti maksanut maltaita, saaden haltuunsa salaisen reseptin; miten kahvista voi keittää asfalttia. Jälkiruoaksi vetäisimme päiväkävelyä aurinkoisessa Hesassa, nautiskellen elämästä uubervitusti, eli täpöillä.

Kauppatorilla tarpeeksi istuttuamme päätimme lähteä kohti Stadikkaa, Espan poikki tietenkin. ” Kas pärkkele” loihe lausumaan, hotelli Kämpin edessä porukkaa kun pipoa ja lamppu lojahti päässäni ” Oliskohan Stonesit lähössä duuniin” ajattelin ääneen, ”eikun sinne” sanoi meidän ruokakunnan toinen osakas. Vastustelin, naivi ajatus että lähtisin kyyläämään kun muusikot lähtevät autolla töihin, taistelin kuin mies mutta uteliaisuus vei voiton.

Seisoskelua, odottelua.... whatam! Ja Charlie Watts käpyttelee vienosti vilkuttaen hotlan ovesta ulos, suoraan mustan Merzedex Bentsin takapenkille. Wautsi, oli tunteeni noin lyhyesti ja ytimekkäästi. Taas käkkimistä.... tadaaaaa! Ja itse kumihuuli pamahtaa ulos, jengi huutaa ja kumihuuli vilkuttaa kovasti, mustan Mertsedezx Benzyskowitsin takapenkille hänkin oikaisee huippuunsa trimmatun vartalonsa. Wautsi kertaa kaks, oli tunteeni nyt. Tässä vaiheessa sain taivuteltua sen yhen ihmisen, joka käy samalla jääkaapilla kuin minä, jatkamaan matkaa kohti Olympiajuusto-Stadionia kanssani.

Täydellinen alku kävelymatkalle ja itseasiassa Bigger Bang keikkamme alkoi tuosta Jaeger/Watss episodista. Toisaalta, tuo saattoi olla heidän hyvitys meille viimekesäisestä Varsovan keikan peruuntumisesta. Matka Stadikalle meni mukavasti rupatellen, hyvän karman johdatellessa meitä kohti suurta pamausta.

No huh huh....... (eli ilmastonmuutosta)

Kaikkihan muistaa että Elvis tykkäsi vetää pillereitä loppuaikoina oikein urakalla. En tiedä nauraako vai itkeekö Elvis salaisessa olinpaikassaan kun tämän kuulee. Jotainhan tuo pätkä ajastamme kertoo, ilmastonmuutostahan se tietenkin vain on.

No huh huh.......

Onko tässä se Suomirokin vientitoivo. Ei tässä kyllä ole rock'n'rollin kanssa mitään tekemistä, iskelmäähän tämä on. No, videon kun kattoo niin saa ainakin makiat naurut naurettua. Huh huh..

Jerry Garcia 65 v.

1.8.1942 - 9.8. 1995.

The Greatest Rock and Roll Band in the World

Tänään räjähtää. Jääkäämme innolla odottelemaan mahdollisia silminnäkijäraportteja.

1912 - 2007

1918 - 2007

Gimme Shelter.

Kuuntelin tuossa junamatkojen aikana Stonesien, Jimmy Miller kauden tuotantoa, orientoituessani 1.8. keikalle. Mielestäni tuo on heidän parhainta kautta. Kemiat loksahtivat Millerin ja Stonesien välillä kohdalleen, magneettinauhoille mikrofonit tallensivat jotain ainutlaatuista, joka voisi matematiikan kaaviona olla öpaut näin: 1+1=3. Monen klassisesti kehittyvän rock'n'roll bändin (rummut, basso, laulu, 2 kitaristia) kehityskaari kääntyy jossainvaiheessa siihen pisteeseen että kumarrus tuon aikakauden Miller/Stonesiin on tehtävä. Hyvänä koulu-esimerkkinä tuosta toimii T.S.O.O.L., bändi joka on lämpännyt Stoneseja ja jota Mr. Richards on ylistänyt maasta-taivaaseen. Tulevana vk.loppuna esiintyy Qstockissa tuo T.S.O.O.L.

Itse olen päässyt kitaristina aika lähelle tuota Miller/Stonesia, nimittäin viimeisen Greenhouse AC:n demon aikana. Oisko ollu 2003 jolloin biisejä hinkattiin ja demotettiin. Kahden skeban partio toimi hienosti, Jartsa hyökkäsi oikealta laidalta ja minä vetelin vasemmaltalaidalta lämäreitä ylänurkkaan, Jussin hoitaessa keskushyökkääjän tonttia, Hannu pakkina ja Seppänen veskarina viikset väpättäen. Näin jälkeenpäin demoa kuunnellessa en voi välttyä Miller/Stones mielikuvistani, vapautunutta mutta ryhdikästä soittoa.

Tulevana viikonloppuna on legendaarinen DownByTheKemijärvi-festari, jolla muuten Greenhouse AC esiintyy viimeistä kertaa, tosin 90-luvun grunge kokoonpanon kanssa, joka tietenkin on vähän eri puusta
veistetty kun tuo 2003 line-up. Omasta mielestäni juuri tuo kokoonpano teki GAC:n uran parhaiten soundaavan albumin, Niemelän Tumpin (80-luvun Oulu-soundin yksi keskeinen tekijä) toimiessa äänimiehenä . Menkää ihmeessä joukoinsankoinämpärein katsomaan tuo Greenhouse Ac:n viimeinen keikka.

Itse poistun takavasemmalle 800 kilsan päähän Haminaan, tapaamaan vanhoja lapsuudenajan ystäviäni, juodaan bisseä rannankivillä auringonlaskuun, katsellaan kun laivat lipuvat satamasta, veistellään puujalkavitsejä ja nauretaan, äristään, nauretaan....... ja lauleskellaan "waiting on a friend" biisiä.

Jep.

MUSAVISALAISET HOX!

Viime keväänä oli puhetta siitä ettäkö minäkö kirjoittaisin jonkinnäköisen jutun paikalliseen lehteen musavisasta. Homman nimi on nyt sitten se, että UR haluaa julkaista jutun. Ajattelin julkaisuajankohdaksi elo-syyskuun vaihdetta.

Se mitä pitää tehdä ennenku aloitan jutun kirjottamisen on, että pidetään palaveri, jossa päätetään uusi musavisan tyyssija (Kauppayhtiö? Grande? Joku muu?) + muut jutut. Ehdotankin nyt sitten seuraavaa:

Palaveri tiistaina 7.8. klo 18 Kauppayhtiössä.

Kommentteja pyydän teiltä. Ja kaikki Rollossa tuolloin hengailevat musavisalaiset sankoin joukoin ja runsain rinnoin mukaan!

Taidokasta ja kaunista soittoa

Surffailin erään levykaupan alennusmyynnissä. Jotenkin harhauduin Youtuben sivuille ja kuulin jotain ihmeellistä esittäjinä Shen Yun sekä Ma Xiang Hua.
Kaunista, kaunista…

Festarimuisto

Kesäperseveraatio

Tämä kappale on pyörinyt päässäni pari päivää. Sateesta huolimatta.

Oli yllättävän vaikea löytää Youtubesta siedettävää esitystä. Ainakin yksi live oli aika kamala. Eli yrittäkää sietää tuo ällöhkö video, sikäli kun kukaan viitsii edes kuunnella.

Täällä taisi olla Tammerfest tai jotain muuta. Ainoa kosketukseni siihen oli, että kävelin aidatun alueen ohi, jossa joku teinisuosikki kertoi sateessa värjöttelevälle yleisölle, että viime viikonloppuna Rovaniemellä oli lämpöä oli kuusi astetta. Että koittakaa kestää.

Pimeyden Nopeus

Huh huh. Niko Ahvonen & Cortina Jets : Pimeyden Nopeus. Aivammahtava lätty. Joskus tulee sellasia fiiliksiä et vittu kun vituttaa, mikään ei nasahda kohilleen, silloin tämä levy kannattaa laittaa soimaan. Suomalaista soulia parhaimmillaan, bändi pumppaa hiiliä tulisijaan ja hehku on paikoitellen kuumempaa kuin vanhan vihtahousun tonteilla. Rocka Merilahti tikuttaa kitaraa, Ninni Poijärvi viuluineen, Marjo Leinonen vierailee, V-M Järvenpää kurittaa kurttua... Ja ne Niko Ahvosen lyriikat, virtaavat luonnollisen oloisesti, oivaltavia tekstejä. Levy on jotenkin luonteeltaan sukua Marjo Leinonen & Viranomaiset : Uusipäivä albumille, joka on meikämulkeron yksi suosikkilätty.

Tätä swngailua kun kuuntelee niin pakostakin vääntyy suunpielet ylöspäin ja puntti alkaa vipattamaan, ellei sitten ole aivan katatoonisessa tilassa.

" palauta mun peruukki ja kulje itte pulina..."

Sata rokkia

Hämmästyin kun aloin penkoa verkkoHesarista arkistoa auki, oli pakko tarkistaa kuka voitti 100 rockkia jota suomalaiset rakastavat kisan. Jotenkin tuntui oikeutetulta että Pelle nappasi voiton. Tosin jos kilpailun olisi järjestänyt esimerkiksi 7päivää tai vaikkapa Lapin Kansa olisi varmasti voittaja ollut toinen, puhumattakaan Ilkan tai Kalevan kisoista. Kertonee myös aktiivilukijoiden iästäkin jotain tuo voitto. Tuntuu hyvältä olla Hesarin lukija, heh heh.

Meikäläinen majailee muuten vielä tämän vk:n Kuhmossa. Täällä on Peräkamarimussiikkipäivät.
Eilen kävin yöllä kuuntelemassa "Bachia keskiyöllä". Ja kyllähän se omakotitalon hintainen flyygeli soi aika hienosti livenä.

Klasarikansi-a-go-go 3

Koskis ja sauna ovat hyvinkin konkreettisesti ymmärretteviä asioita. Sisu taas on abstraktimpi, ellei käsitteenä jopa absurdi, ja sille löytyy useampia tulkintoja. Kyllä myös sisulle löytyy konkreettiset vastineensa kuorma-autoissa ja pastilleissa. Scandian 1974 julkaisema Sisu- a-go-go hakee omalta osaltaan vastausta kysymykseen, mitä on suomalainen "sisu".

Kannen go-go -tytön sisukas peukunheilutus palkitaan ja hän ilmeisesti pääse Sisun kyytiin keskellä kauneinta kesää. Takakannessa käsitettä pohtii vieraalla kielellä joku Tim Andrews, päätyen hyvin omalaatuiseen, mutta loogiseen tulokseen:" If we really need an up-to-date phrase for "sisu" including "buses, guts, strength, trucks, stamina and courage" why shouldn't we settle for that old rousing cheer "GO GO"?

Tällä kierroksella musiikista vastaa Olli Heikkilän orkesteri jo tutuksi käyneellä ikivihreitä potpuri-periaatteella soitettuna. Tällä kertaa sovitukset ovat aiempaa riisutummat ja rokimmat. Niiden perustana on perinteinen kitara, basso, rummut-yhdistelmä. Riffejä on taidettu lainata ainakin Booker T. & the MG's:iltä ja Doorsilta, rytmejä reggaelta, soundeja Creamilta ja Piirpaukkeelta. Taitaapa parissa kohdassa syntsakin mölähtää. Lopputuloksena on aika psykedeelinen ja hämmentävä, mutta toimiva soppa.
("Sisu trucks are of famous Finnish first-rate quality.") Täältä aiheesta lisempää.

Klasarikansi-a-go-go 2

Kun perjantaina niemen notkoissa ja saarelmissa korkattiin Koskikset. Pistetään lauantaina kiukaat lämpenemään, heitetään turhat rytkyt niskasta pois ja mennään lauteille hikoilemaan. Suomalaisuuden ominaispiirteitä, symboleja ja sen sellaisia haettaessa, asettuu sauna aina kärkisijoille. Saunan avulla on myös markkinoitu Suomea maailmalle. Tähän rakoon taitaa asettua myös Sauna-a-go-go (Scandia 197?).

Levyn etukansi edustaa suomalaisuutta kauneimmillaan. Mitäpäs tuohon enää voi lisätä. Kuten kaikilla asioilla tässä maailmassa, on myös levyjen kansilla perspuolensa. Sen lisäksi että takakansi markkinoi saunakulttuuria saksalaisille, ruotsalaisille ja engelsmanneille, antaa se aika kehnon kuvan suomalaisesta miehestä. Äijä kiskoo biseä kaksin käsin! Pitääkö ne sitten nauttia rohkaisuksi, vai pitikö pölliä kaverinkin kaljat. Tiedä häntä.

Musiikista ja sovituksista vastaa jälleen Jaakko Salo. Periaate on sama kuin Koskis-a-go-go -levyllä, mutta tällä levyllä hänen sovituksensa ovat edellistä riehakkampia. Kitaristi on löytänyt wah-wah -pedaalin ja perkussionisteista otetaan kaikki ilo irti. Sovitukset ja saundi tuovat muistumia Uuno Turhapurojen musiikista. Kekkosen ajan Suomea pidetään yleensä tylsänä ja harmaana aikana, mutta jos tuolloin tuotettiin tällaista musiikkia, niin ainakin jälkipolville tuosta ajasta välittyy erittäin hilpeä kuva. Kyllä ne pidot kaikesta huolimatta paranivat.

Levyltä on myös lohkaistu 7"-sinkku tai ep, joka mainosti öljy-yhtiö Texacoa.

("Front cover photo courtesy of instrumentarium OY, Metos-production, Kerava (Metos Sisu sauna heaters/Metos Sius saunaöfen). Back cover photo courtesy of the brewery of Oy Sinebrychoff Ab, Helsinki)

Klasarikansi-a-go-go

Seuraavaksi sukellamme suomalaisuuden syövereihin, muutamien meille hyvin keskeisten symbolien kautta, kun syväanalysoimme muutaman klassikkokannen. Näin perjantai-iltana pohjoinen go-go -kansa korkkaa varmasti yhden jos toisenkin pullon Koskista, Kossua tai Koskenkorvaa. Suomi-a -Go-Go -trilogian (?) ensimmäinen julkaisu oli Koskis-a-go-go (Scandia 197?).

Kuten oheisesta kuvastakin näemme on ”Koskis” oleellinen osa suomalaista ruoka- ja juomakulttuuria tai näin ainakin antaa ymmärtää. Levyä on nimittäin ilmeisesti hyödynnetty Suomi-kuvan markkinoinnissa,
(”Cover photos at the brewery of OY SINEBRYCHOFF AB (KOFF) in Helsinki.”)
koska sen takakanteen on painettu perinneruokareseptejä saksaksi ja englanniksi. Voimme siis kokata musiikin tahdittamana esim. Scweinefleischsossea ta Finnische Biersuppea. Ei kun bissesoppa hellalle kiehumaan! Ainakin haluttiin kertoa meidän olevan ruokakulttuurikansaa.

Levyn musiikillinen anti ei ehkä kulinaristia innosta, jos kerrotaan levyn sisältävän ikivihreitä iskelmiä ja kansanlauluja lyhyiksi potpureiksi sovitettuina. Tunnelma kohoaa heti, kun huomataan, että asialla on Jaakko Salon orkesteri ja kaikista sovituksista vastaa herra Salo itse. Saundeiltaan levy tuo lämpimän tuulahduksen 70-luvulta, sävyn ollessa vielä hyvin iskelmällinen. Tempo on kuitenkin kautta levyn reipasta. Tästä eivät pidot parane!

Kansiklassikko

Parhaimmillaan äänilevy on kokonaistaideteos, kuten kaikki tietänevätkin. Älppäri voi olla myös visuaalinen kokemus. Hyvän levyn kohdalla on usein panostettu myös sen ulkoasuun, koska omaperäinen kansi erottuu ja myös jää elämään.

Francoise Hardyn "Francoise Mon Amour" (Marble Arch, 1969) kannessa on Francoise pistetty laatikkoon. Näin hän täyttää koko kannen olemuksellaan. Samaa teemaa on hyödynnetty myöhemminkin, mutta tämä on ainakin omalla kohdallani mieleenpainuvin esimerkki.
Tummiin pukeutuneen laulajattaren silmät, nenä ja huulet ovat kannen fokus. Eikä levyn musiikkikaan ole yhtään hullumpaa.

4. heinäkuuta

Tänään on Maapallon parhaan maan itsenäisyyspäivä.

Happy Birthday, America!

Heinäkuun skebacorner: Danelectro Sitar Swami, yami yami.

Joo-o, tulipas ostettua uusi purnukka kitaran ja vahvistimen väliin. Danelectron: Sitar Swami, joka siis tuntuu jakavan käyttäjät kahteen leiriin, schaissea tai inspiroiva spedu. No. Vähän aikaa pällistelin tuota purkin grafiikka ja tuumasin että : Jos tämä spedu löytyisi kassista kun menisi jenkkeihin niin takuuvarmasti tullimiehet tai skoudet ottaisivat normaalia tarkempaan syyniin spedun ja spedun haltijan.

Purkki on tukevaa tekoa. Vaikka meikäläski linttaa kengällä päälle niin kestää hyvin ja paksu kumipohja pitää purkin paikalla vaikka pienessä hönössäkin polkisi. Simppeli käyttää, kaks nappulaa, level ja EQ. No niissä nappuloissa onkin sitten säätövaraa, pieni liike tekee jo muutoksen soundiin. Aski reagoi älyttömän hyvin kitaran tone/vola säätöihin ja yleensäkin atakkiin kun kieltä lipastaan lujempaa/hiljenpaaaa, dynamiikkaa löytyy siis.

Ja se soundi.... ei kyllä muistuta kuin etäisesti Sitaria. Swamin soundi muodostuu pienestä säröstä + että se heittää oktaavin ylös ja alas + joku flangerin tapainen pieni häntä + pieni slap tyyppinen kaiku. Teoriassa siis varsin hämmentävä, mutta käytännössä aivan mieletön vempain, metallinen venyvä soundi. Aivan kuin olisin saanut yhden soittimen lisää... hämmentävää ja hauskaa, tällä tötsällä pääsee hyvin musiikimatkalle, mielikuvitus rajana. Niin tosiaan, sointuja tällä ei voi ottaa, oktaavi osio arpoo sen jälkeen aikamoista rutinaa. Yksittäisiä ääniä, venytyksiä varovasti. Pattereita toi väpätin syö kovasti.

Swami tarkoittaa pitkäääääälle edennyttä jogia, mestaria (oikaiskaa jos väärässä olen).

Oom Shanti.....

Great Rock 'n' Roll Swindle (etsivätoimiston tiedote)

Tässä ollut keväänmittaan aikapaljon juttua näistä meidän kaksista Rokkivestareista. Ja ajoittain oli jopa kaupungissamme pienoinen periaatteellinen valintatehtäväkin meille kaupunkilaisille järjestetty. Valintatehtävän mielikuvina toimi ns. paikallinen festarijärjestäjä vs. muualta tuleva festarijärjestäjä.
Hieno uhkakuva ja lynkkaustunnelma oli aistittavissa jos vastasit väärin.


Mutta jos agenttitoimistomme (joka perustettiin viime talvena erään hersyvän mesehetken aikana, jonze, satu ja mie) ottaa asioista selvää ja kokoontuu syksyllä analysoimaan näiden ainoiden festareiden paikallisuus astetta, olisin pikkaisen ylpeä etsivätoimistomme saavutuksesta. Tieto on valtaa.

Ikäänkuin sattumalta törmäsin toukokuun kauppalehden "uudet yritykset" sivuilla tämän paikallisen festarihahmon nimeen... oli kirjattu yritys pääkaupunkiseudulle.... Mielenkiintoista. Myöskin festareiden ruokapaikkojen myynnissä on ollut joitain aspekteja jotka eivät paikallisia pienyrittäjiä ole miellyttäneet.

Toimikaamme huomaamattomasti souluttautuessa festivaali-alueelle ja muistakaa synkronoida kellot. Minä joudun menemään ahvenanmaalle viikoksi, konsultoin paikallisia skoudeja venäläisistä sukellusvenehavainnoista ja Palmen murhasta. Jos agenttitoimistolla ilmenee ongelmia, voitte pyytää apua Raahen Poliisilta (muistakaa wiskipullo).

ps. tuon papukaijalle tuliaisiksi uuden häkin.

Musavisa Tampereella 28.6.

Tällä kertaa joukkueemme nimi oli G-piste. En tiedä syytä, nimi oli jo päätetty kun tulin paikalle. Vahvuteemme kuului lisäkseni Arska ja Jore, Aninka ja kaksi tyyppiä, joiden nimiä en tiedä.

Tuomari oli kuulemma perinteinen. Tämä visa oli siis matka joukkueen muinoiselle, ehkä jopa vuoden takaiselle kukoistuskaudelle.

Kysymyksiä oli viisitoista. Ne olivat niin suomirock-painotteisia, etten pannut niitä tällä kertaa ylös. Ajattelin, että tämä on toivotonta.

Kärsin myös suuresta uskottavuusongelmasta. Menetimme peräti kaksi pistettä sen takia, että vastaukseni äänestettiin nurin. Nämä kaksi olivat Ismo Alangon syntymäkaupunki (vanha musavisakompa, se on Helsinki eikä Joensuu) sekä laulun esittäjä. Jostain syystä toiset olivat varmoja, että se on Lisa Stansfield.

Suureksi yllätykseksemme voitimme silti. Saimme pizzakuponkeja ja kryptisen näköisiä CD-singlejä.

Tanzparty mit...

...Heino! Als natürlich...

Ja, jawohl! Geh zum Teufel!

Minua püüdettiin linkittämään tänne muutama tämän suuren germaanisen musiikkiperinteen ylläpitäjän ääni- ja kuvatallenne, eli hier, bitte...

Mainittakoon kuriositeetina, että Heino aloitti uransa suoraryhtisen ja reipashenkisen saksalaisen kansanlauluperinteen tulkitsijana. Ach, nämä tulkinnat ovat aikamoista hard core-kamaa, eikä suinkaan herkille korville tai vatsoille suositeltavia.

Onneksemme Heino suuntasi tummat lasinsa vähitellen ns. kevyemmän "maailmanmusiikin" pariin. Muistankin lukeneeni, että hänellä on (sattuneista syistä) Etelä-Amerikassa erittäin kova suosio.

No, päästettäköön mestari sen pidemmittä puheitta ääneen. Meine Damen und Herren...!

- Horst Mahtipainija

Die Welt ist schön
es gibt so viel zu seh'n!
Die Caballeros tragen Sombreros
in Tampico


Eins
Zwei
SING MIT...!
Drei
Fier
Fünf

Kauanhan sitä kestikin.....

Eräs nimeltä mainitsematon lähikauppamme lopettaa toimintansa ens viikolla. Koko suomen ketju lopettaa levy- ja dvd -myynnin. Pelihommat jatkuu, tosin jonkun jenkkiläisen ketjun toimesta. Tämä Hollantilainen ziljardööri joka ko. ketjun omistaa oli vain päättänyt että Härmän kauppa loppuu nyt, sai niin niin niin hyvän tarjouksen että pakko myydä, oli ollut selitys............. Öbaut 100 työntekijääkin meinas saada potkut.

Niin. Mikäs tuolla Oulu-Tanpere-Stadi linjalla on asuessa kun on levykauppoja niin maan per.... mutta meillä täällä Roviksella kun ei ole. Pärkkele, mitäs jätkät nyt tehdään?
Aluksi vietiin röökinpolttomahdollisuudet baareistamme, siten alkoi levyjen masteroinnit sapettamaan ja nyt lähikauppammekin lopettaa ensviikolla.

UPRISING!!!!!!!!!

Kesämusaa ja muuta hubaa

Olen kaivellut kirkkaiden kesäöiden ilona hieman muistojen musavideoita. Seuraavassa muutamia poimintoja.

1. Cars: You Might Think.
Omissa kirjoissani tämä on edelleen ehdottomasti parhaita musiikkivideoita. Sopii kysyä, monessako nykyvideossa on kolmeen minuuttiin onnistuttu ahtamaan yhtä paljon hauskoja yksityiskohtia.

2. Primitives: Crash. Britti-indietä hauskimmillaan. Kitarat soi…

3. Culture Club: Karma Chameleon.
Kouluesimerkki, kuinka kerrotaan pieni tarina neljässä minuutissa ilman puolen sekunnin päänsärkyeditointia. Biisikin on hieno.

4. Van Halen: Dreams.
Ilmailufriikeille namia Blue Angels-ryhmän kyydissä. Alkuperäisessä versiossa ovat kuvissa A-4F X Skyhawkit, mutta tästä löytyi myös tuoreempi Hornet-versio.

Enpä malta olla vielä lopuksi matkaamatta orpoa aasinsiltaa pitkin Kyprokselle hieman toisenlaiseen kyytiin.

Juhannusiloa!

Äänenmuokkausta.

Rautalangat esiin.
Alkuperäisistä masternauhoistahan ne suurimmaksi osaksi nykyäänkin tehdään. Poikkeuksena tietysti uusin Beatles:Love, joka miksattiin uusiksi ja näinollen siintä myös tuli uusi mastervetokin. Elvikseltähän kaiveltiin kans joitain alkuperäisiä kelanauhoja arkistoista, joita piti oikein uunissa lämmitellä ettei rautakiteet irtoaisi kun nauhat uudelleen soitetaan kelanauhureilla ja siirretään digimuotoon.

Eli jos uusi masternauha tehdään, silloin se myös miksataan uudestaan ja se onkin sitten jo aivan eri juttu, aika ja rahaa palaa. Arveluttavaa puuhaa jos on klassikoista kyse.

Stoogesit, Doorsit, Zeppeliinit, re-masteroitu uudestaan alkuperäisistä masternauhoista, ei re-miksattu. Paitsi Iggyn re-miksaama Raw Power, joka on aikamoista kuraa.

Kompressointi tai näissä uusimmissa levyissä voisi jo puhua limitoinnista, nostaa äänet niin että hiljaisemmallakin äänitetyt /miksatut äänet pomppaavat äänikuvassa korkeammalle desibelitasolle, muiden äänien tasolle.

Vaikka äänitys/miksaus/masterointi tekniikka on kehittynyt huimasti viimeisen 10-15 vuoden aikana ja hintataso tipahtanut niin välttämättä pop/rock - äänitteiden dynamiikkaan se kehitys ei ole kuitenkaan samassa suhteessa siirtynyt.

Ja vielä koko prosessi yksinkertaisuudessaan.
1.
-äänitys (ääni siirretään alkuperäisestä äänilähteestä tallentimeen ).Keskiverto kaupallinen rockbändi tarvitsee 16- 100 raitaa kappaletta kohden.
2.
-miksaus ( äänien/soittimien keskinäinen balanssi haetaan ja sopivat äänenvärit eri soittimille).16-100 raitaa summautetaan kahdeksi stereoraidaksi (left&right) jotta matsku olisi kuluttajalle sopivassa formaatissa.
3. Masterointi.
-Left&Right raidat kompressoidaan/limitoidaan kuluttajalle optimaaliselle tasolle (soi joka stereolaitteessa suht samalla lailla = edellyttää huipputekniikan tietotaidon hallintaa ja on näin ollen kallista, myöskin eri musiikkityyleillä on omat lainalaisuudet soundimaailmassa).
- lisätään/korjataan digidata
- lähetetään matsku prässäämöön/painoon
4.
- painetaan kuluttajalle valmis paska
5.
- jakelija
6.
- kauppa myy valmista skeidaa.

Prosessit 1-3. vaativat jonkunverran tekniikan tuntemusta, eniten se 17centtimetriä joka on korvienvälin mitta kuitenkin vaikuttaa soundeihin. Että mitä siellä korvienvälissä oikein tapahtuu kun ääni sinne sukeltaa.

Digiaika on tietenkin tasavertaistanut musiikin tekemistä. Mikä ei aina ole hyvä juttu.
Esimerkiksi. Punkbändi RäkäPåskella tai hevibändi Screaming Dawn tekee Diy-pohjalta omakustanteen. Kamat on mitä on, hyvin pienellä kokemuksella näillä laitteilla äänitys/miksaus ja jopa masterointi tehdään. Äänitys tehdään pätkissä, ei tarvitse kitaristin vedellä koko biisiä alusta loppuun, copy paste hoitaa hommat. Rumpalin taimaus on helppo korjata kun vähän nytkäyttää raitaa eteen/taakse. Bob Rock/Greenday nappulasta saa masterointi käyrät kopioitua omalle miksaukselle, kätsyä, eiks vaan mut joku mättää silti, ei vaan soi. No toki se on halpaa ja tuurilla voi jopa osua maaliinkin. Tämä on nykypäivää ja se ei voi olla vaikuttamatta asiaan. Paskaa tulee niin isoilta kuin pieniltäkin julkaisijoilta. Tietyt soundit alkaa olla standardeja äänitys maailmassa, kiitos tietokoneasetuksien joka tasapäistää musiikin prosessoimisen. Outoa kehitystä. Oliko se Hollannissa vai Saksassa jossa on kehitelty alkoholiasisältävä pulveri, sekoitetaan veteen ja nautitaan sillai. Jumatsuikka, onks tos järkee? Ja saman voisin toistaa kun kuuntelen nykypäivän levyjä.

Aistini ovat lauenneet.

Retox animal, era vulgaris.

Turbonegro: Retox. Varsin hulvatonta menoa tuo levy pitää sisällään. Tekstit on ihan silkkaa K-18 kamaa, häpeilemätöntä, rohkeaa. Yllättäviä flirttailuvetoja kasarirokin suuntaan, tosin huumorin avullahan sinne mennään. Perus Turbona levy kuitenkin potkii ja yllätysmomenttikin on mukana. Käsi hamuaa miestävähvempaa aivan vaistomaisesti kun tätä kuuntelee.

Queens Of The Stone Age: Era Vulgaris. Bändi paranee levy levyltä. Tämä on levy joka aukeilee kuuntelukertojen myötä pikkuhiljaa. Mitään pomminvarmaa hittiä ei levyllä ole ja se on hyvä, kuka niitä kaipaa niin kuunnelkoot sitä levyä jossa pepsodent-pelle Dave Ghorl soitteli. Mielenkiintoista on aina ollut miten QOTSA tuo omat Garage vaikutteet esille uusimmilla levyillään, nerokasta.

Sweatmaster: Animal. Jumatsuka mikä lätty. Bändi on parhaimmillaan just nyt. Tässä levyssä on fjongaa ja trio soi kuin junan vessa. Hienosti pojat ovat lainailleet Qotsa:n idea arkusta parit stemmat.

Tässä nämä kolme levyä jotka on pyörineet soittimessa lähestulkoon koko viikon, näyttää myös siltä että näistä tulee tämänkesän soundtrackit. Hienosti nämä levyt kuitenkin peilaavat aikaa jossa elämme nyt. Mutta mutta, että auditiivinennautinto olisi aivan täydellinen niin täytyy antaa iso ja vittumainen kritiikki m a s t e r o i n n i s t a. Mikä helvetti on että kaikki levyt pitää masteroida niin että cd-soittimen mittari vetelee kokoajan punaselle. Dynamiikasta ei mitään tietoa, kokoajan vaan tulee lujaa. Kilpailu on kovaa ja se voittaa kenen levy soi lujempaa kuin naapurin bändin levy. Pikaruokaa, joka ääni pitää kuulla heti ja mahdollisimman lujaa. Perkele, missä se kuuluisa pieteetti on. Parhaiten näistä kolmesta tuo huonostimasterointi ilmenee Sweatmasterin levyllä, kuulokkeilla kuunnellessa kitarat rutisee aika ikävästi.

Alan harrastamaan runoutta; punaviiniä, kynttilöitä, hyvää seuraa (tai sit ei), siinnä olisi dynamiisuutta mielelle, aisteille, nautintoja....... " she asked me for a symphony ( i only gave her songs ) ". Arveluttavaa, romanttista ja boheemia?

Juhannusta, jos ei muuta niin vaikka kohtalaista sellaista.
Älkää kusko ainakaan omaan nuotioon.

Retox, era vulgaris.

Turbonegro: Retox. Varsin hulvatonta menoa tuo levy pitää sisällään. Tekstit on ihan silkkaa K-18 kamaa, häpeilemätöntä.

Festareille!

Viime vuonna poikakuorolaiset järjestivät kahdet yksityiset elokuvafestivaalit. Suuri kapteeni nautti Woody Allenin tuotannosta, rakastettu kapteeni puolestaan Shaolin-klassikoista.

Tänä vuonna teemani on italialainen elokuva, aloitusrainana Giuseppe Tornatoren Malèna vuodelta 2000. Festivaalit alkavat myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.

25!

Pelejä

Hauska pätkä kun Nipponin pojat pelaa Tetristä.
http://www.first-ward.com/videos/file.php?id=392

Ja Kari-Pian Merirosvoa.
http://www.goveg.com/feat/pirates/

Stone Age Negro.

Paria levyjulkaisua odotan innolla (sori hani, tietää rahanmenoa). Nimittäin uutta Queens of the Stone Age: Era Vulgaris ja Turbonegro: Retox. Q.O.T.S.A:n näin livenä Prahan Roxy:ssa (ja lämppärinä oli Eagles of Death Metal), Turbot taas pari kertaa Ruisrokissa.

Qotsaa arvostan erittäin suuresti. Modernia kitararokkia joka kuitenkin kumartaa syvään garagerokin riffien suuntaan. Monesti bändiin liitetään myös stoner-rock, mikä minusta on aikamoista piruilua Qotsaa kohtaan. Parhaimpana levynä pidän edellistä Lullabies to Paralyze albumia jossa bändi soi kuin enkeliparvi ilman mitään todistelun tarvetta. Pienoisia odotuksia siis on minulla, toivottavasti en pety.

Turbonegro taas. No huh huh! Aivan omaa sarjaa. Törkein bändi mitä sitten alkuperäisen Stoogesin ja New York Dollsin. Levyiltäkin tulee selväksi kyllä mikä on hommannimi mutta livenä se dekadenttiys vasta päälle iskeekin. Törkeen hyvä, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Muuten. Jos tykkäätte hyvästä journalismista niin lukekaapa uusimman Rumban Turbonegro haastattelu. Itsekin pari kertaa lukenut sen läpi, aivammahtavaa.

Ja nyt eiku partsille kessulle.

Ilmastonmuutosta Part.2.

Kyynikot sanoo: "Positiivisuus on syvältä, kannikoiden välistä". Hauskinta asiassa on tietenkin se että kyynisyyden ja realismin erottaa se veteen vedetty viiva (tai hankeen urinoitu, niinko nattiivit sanoo). Törmäsinpä tuossa surffatessani hauskaan sivuun ja pienimuotoiseen uuteen ilmiöön. Juostaan kilpaa alusvaatteisillaan tai muutenvaan vekkuleissa kostuumeissa. Hauskaa näyttää olevan kuvien perusteella. Hmmm... ,miksei mekin voitaisiin Musavisan nimissä tehdä tempaus että saataisiin enssyksylle lisää jengiä mukaan kisoihin. No joo, kunhan vaan positiivisuuspäissäni pelleilin. Kukas täällä nyt kylmässä juoksee.

Tässä linkki.

Toisaalta kyllähän tuo voisi olla aika hauskaa.

Tåp - 6

1. The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars.

- en muistanutkaan kuinka hienosti tämä levy soi, huippu soundit

- Moonage Daydream ou yeh

2. Blueberry leffa.

3. Aikaiset heräämiset.

4. Tussit.

- aikaisemmin tykkäsin nysvätä puuväreillä mut tussit on nyt kova sana

5. Kesä.

- shortsit, sandaalit, t- paidat, jätskit, bisset, raikas vesi, timmit böönat, aurinkolasit, fillari, mitä nyt vaan kesään kuuluu

6. Bändimme raakamiksauksen teko.

Top 5

1. Kesä & kirja & Kemijoki

2. Neil Young: Live at Massey Hall 1971

3. Andy Lau: Zhong Guo Ren

4. Hienot coverversiot

5. Maukkaat kivennäisvedet

Letkeää kesämusaa

Luut liikkeelle ja aurinkoa ottamaan!

18.5.2007 revisited

Tämä on varmaan maailmanhistorian viivästynein etkoraportti vaan mitäpä tuosta. 18.5. jää historiaan päivänä (tai siis iltana), jolloin Tommi saapui iltaetkoille joukkueemme keskuuteen.

Joukkue vahvistuksineen järjestäytyi alkuillasta vauhdinottoon eli sivistyneille kutsuille Satun asuntoon. Illan levytetystä musiikkitarjonnasta vastasi mm. laulu- ja soitinyhtye Rolling Stones, jonka Their Satanic Majesties Request-albumin b-puoli herätti juhlaväessä jälleen kerran käsin kosketeltavaa ihailua.

Aikamme iloksi ja kuluksi katsoimme myös elokuvan, josta tuossa aiemmin kirjoitetussa kevätriehakirjauksessa jo mainittiin. Elokuvatuntemukseni puutteet tunnustaen en kykene katsomaamme arvioimaan muuten kuin All Movie Guiden käyttämillä laatusanoilla ”High Historical Importance”, ”High Artistic Quality”, "High Budget” ja "High Production Values”.

Illan edetessä paikalle saapui toinen legendaarisista Ässistä ja näin oli paikalla peräti kaksi uraaurtavaa musavisajoukkuetta. Pikku hiljaa aloitimme siirtymisen hyvässä järjestyksessä muutaman lyhtypylväänvälin päässä odottelevaan Lillin Pubiin. Lillin kuohuvaisten äärellä Poikakuoro ylsi eräisiin uransa loistokkaimmista artistisista suoritelmista tarttuessaan mikrofoneihin useiden karaoke-esitysten merkeissä. Allekirjoittaja esitti yhdessä Ässien ja Tommin kanssa herkän tulkinnan Dingon Levottomasta Tuhkimosta. Jah lauloi puolestaan asiallisen vakaasti Irwinin tunnetuksi tekemän kappaleen Poing poing poing. Kollin bravuuri Pillitä Elli pillitä sai hyvin ansaitut aplodit, mutta illan kruunasi Vastapaavin veret seisauttava versio Lapin kesästä.

Kaikki pubit sulkeutuvat aikanaan, kuten Lillikin ja oli aika siirtyä seuraavaan juomitsemusliikkeeseen. Siirtyminen tapahtui poikakuoromaiseen tapaan hyvin organisoidusti ja lähes kaikki meistä henkilöllistyivät lopuksi rakkaaseen Kellariimme. Levittäydyimme strategisen kattavasti pöytiin viettämään loppuyötä vielä muutamaksi toviksi, kunnes väki alkoi hiljalleen kotiuttaa itseään nousevan auringon kullatessa kaupungin kattoja.

13. kuukausi

13th MONTH: This extravagant hope is outlined in a second tune by Arthur Hamilton. You'll be glad to know that the man who wrote "Cry Me A River" has not run out of tears. In fact, he seems to have the western distributorship. The tune is done with a nice use of echo.
Richard Breen

Jane's Addiction

YouTube - Jane's addiction - Just because

Ostin viime vk:lla Jane's Addiction Three Days dvd:n. Tietenkin K-18 matskua. Tämänkin bändin vaikuttajiin on kuulunut Love & Rockets ja sen yhtyeen alkujuuret. Jane's Addiction on muuten toiminut yhtenä innoittajana RedHotChiliPeppersille. Tämä on sellainen bändi jonka olisin tahtonut nähdä livenä.

Tuuma

Ajattelin laiskotella loput viikonlopusta.

Haluatko kuolla kesäaikana

Ei se hyvän elämän saavuttaminen aina ole helppoa. Näin kesän alla on hyvä opetella uusia elämäntaitoja, nyt jopa 101 sellaista. Nämä ovat varmaan aika monella tytöllä/pojalla ruosteessa:
http://www.tribar.net/g101/

Jos ette ole vielä nähneet

The Real Simpsons Intro

minähäntunnetustinäenainakaikkeinviimeisenäinternetinmutta eip..

Greetings

Ex-poikakuorolainen, joukkueen entinen heavyvastaava (Satun edeltäjä) "TNT" soitti tänään. Pyysi välittämään terveiset kaikille.

tää on siis niinku mun mielipide

Parempi laulaja kuin Tarja, mutta ei kovin persoonallinen. Monet ovat sanoneet, että Tarja oli Yövissyn heikoin muusikko. Olen samaa mieltä, mutta symppasin häntä silti aina siihen asti, kunnes rattaisiin heitettiin cabuli. Mutta onneksi uusi laulaja on ruotsalainen! Lycka till!

Lue arkistosta: Tarja sai fudut.

Retkut . Top kolomone.

Eilen oli jossainvaiheessa iltaa puhetta Hunter S Thompsonista. Unohtui mainita tämä pätkä, jossa Thompson ja Mr. Richards jorisevat kummia. Tästä pätkästä mainitsin, Hunterin tuhkat ammutaan taivaalle ja viulut maksoi ........... ?

Hyvät on linkit tossa teille. Tunnin verran tässä krapula huuruissa askartelinpaskartelin, vaikka ulkona iso mollukka paahtaa kahtasataa ja ruoho kasvaa ihan silmissä.

Håjå håjå.

Fiiliskuva

Tee jotain tolle, sun päälles

1974

She's just not impressed
She stabs me with her eyes
Dirty knives hidden in her dress

Vai on Corrin Andrea siirtynyt soolouralle. Ostan tietenkin fotogeenisistä syistä jok'ikisen levyn jonka hän ikinä julkaiseekaan. Vuosi 1974 on kyllä hyvää vuosikertaa: Andrea, Tiffani, Jenna, Penélope, Jönköpingin ystäväni Nina ja monet, monet muut.

It's 1974
Just like the day I was born

Syssymällä, kun on enempi aikaa harrastaa.

Kesällä tietenkin ollaan iisisti ja rokataan hillitysti, otetaan aurinkoa ja viihdytään ulkoilmassa (paitsi gootit jotka ei diggaa auringosta). Sit voitais jokupäivä vaikka juhlia mun synttäreitäkin, kesällä siis.

Mut syksyllä taas rokataan rajummin ja visaillaan ja mennään kattomaan hyviä bändejä, legendoja saatana. Eipä vissiin, pikkasen tuntuu hyvältä kun tietää mitä syksy tuo tullessaan.

Hitto. Kyllä meitä rokkareita nyt pidetään hyvänä.

Poikakuoron kevätrieha 18.5.2007

Jonze kirjoittaa virallista raporttia eilisistä etkokemuista. Tarjotaan aluksi kuitenkin traileri illan elokuvasta:



Kuten toivoin, juhlissa soitettiin Rolling Stonesien His satanic majesties request -levyn B-puoli. Kuten aiemminkin. Alla video, josta puhuin:

Fiiliskuva 17.5.

Poikakuoron intiaaninimi: Kaihoisa Turkki

Inkkarioluen tölkissä oli intiaaninimigeneraattorin osoite. Uhrasimme 0,75 euroa mieheen kun hankimme intiaaninimet ensi lauantain bilemiehitykselle. Tässäpä ne:

Olli: Isohko Kalkkuna
Jonze: Maittava Pilvi
Marko: Villi Harmaakarhu
Jah: Repivä Taivaankansi
Satu: Yskivä Rusakko
Tommi: Järjetön Yö

Sekä lisävahvistuksemme: Ärhäkkä Toteemi

Muistaako muuten kukaan muu varhaisen ysärin maissiolutvillitystä ja inkkarioluen edellistä inkarnaatiota? Olivat ne aikoja. Kurjia ja surkeita tietenkin, mutta aikoja kuitenkin.

ps: Inkkarioluen sivuilla on ohjeet heimon perustamiseen. Lauantain kokouksessa voidaan pohtia tätäkin.

Trendivinkki

Tuon tänne Rovaniemelle uusia tuulia etelän ihmeellisestä maailmasta. Voin kertoa, että ainakin Itä-Kalevan Neil Young -seuran kuumin suosikki tällä hetkellä on kuvan herra, eli Frederik.

Musiikin naiskuva

Haukuin tässä yhdessä kommentissa Hanna Pakarista. Esitän sen perusteella mittarin. Se kertoo millaisia naisten pitää olla ja millaisia ei.

On sitä parempi, mitä enemmän muistuttaa Englannin euroviisun tyttöjä ja mitä vähemmän muistuttaa Irinaa. Tämä on tietenkin vain mielipide.

Hikee ja duunii

Remontin piti alkaa tänään, mutta purkumiehet ovat sairaana. En tiedä miten pitkään. Rakennusmestari lupasi kaksi viikkoa pölyä ja piikkausta, duunari puhuu "parista" viikosta. Tuskin kukaan on yllättynyt.

Ajattelin lähteä siis Rovaniemelle heti kun tulevat mellastamaan vessaani. Toivottavasti mahdollisimman pian. Ehdotan kuitenkin, että öyhötyksen huippu aikataulutettaisiin vaikkapa lauantaiksi.

Olisi jotenkin tyhmää matkustaa kuluttamaan ihmisten hermoja ja nähdä palatessa vielä kaakelit paikallaan.

Uskon kuitenkin, että työt voivat alkaa hyvinkin jo huomenna, eli ei tässä mitään. Ovat remontoineet jo neljä rappua (tai ehkä olennaisempaa on sanoa, että yhdeksän samanlaista kuuden kerroksen pystylinjaa), ja pysyneet aina tähän mennessä aikataulussa.

Tässä on kuitenkin helatorstai häiritsemässä (jos joku ei vielä tiennyt miten synkästi vihaan kaikenmaailman pyhäpäiviä ja muita tekosyitä sulkea kauppoja, kirjastoja ja muita palveluita). "Suljemme tänään kello 13 kun kolmen viikon päästä on kynttiläpäivän aatto." Tappaa pitäisi.

Hevostelua.

Hevonpaska-bingo

Nukahteletko kokouksissa, seminaareissa tai tuotekoulutuksissa? Miten pysyt hereillä

asiantuntija-alustusten aikana? Tässä on keino, joka muuttaa kaiken.

Säännöt

Ruksaa ruutu, kun kuulet kyseisen ilmaisun kokouksessa, seminaarissa, kurssilla tai muussa vastaavassa tilanteessa. Kun saat viisi merkintää pysty- tai vaakasuoraan taikka vinottain, nouse ylös ja karju: HEVONPASKAA!

SYNERGIA	STRATEGIA	VISIO	CASE	TILANNE- HERKKYYS
YDIN- OSAAMINEN	DYNAAMINEN	MISSIO	PROFILOITU- MINEN	BRÄNDI
ARVOT	SEGMENTTI	LÄPÄISY- PERIAATE	ITSE- OHJAUTUVUUS	SIGNAALI
TULOS- VASTUU	RESURSSOINTI	FOKUSOINTI	LAATU- JOHTAMINEN	PITKÄSSÄ JUOKSUSSA
TRENDI	ASIAKAS- LÄHTÖISYYS (KESKEISYYS)	TOIMINTA- YMPÄRISTÖ	KONSEPTI	FUNKTIO

Käyttäjien kokemuksia:

”Olin ollut kokouksessa vasta viisi minuuttia, kun voitin.” – Timo J.Nieminen, Pudasjärvi

”Tarkkaavaisuuteni kursseilla on parantunut dramaattisesti.” – Satu Henriksson, Helsinki

”Kokoukset eivät ole olleet koskaan samanlaisia ensimmäisen voittoni jälkeen.” – B.Virtanen, Oulu

”Ilmapiiri oli erittäin jännittynyt viime myyntikokouksessa, kun 14 meistä odotti yht’aikaa viidennettä ruksia bingorivilleen.” – Karl Myrdahl, Imatra

Andorralta seven points!

Vautsi-vau! Hanna sai eniten pisteitä Andorralta eli sinne vaan kiertueelle, because that's where the big money is.

GB

Lompsin tavaratalossa, kun näin uuden Makepeacen näyteikkunassa: Lindex.

Lisäys: välähti, että Lindexin kaunotar on tietenkin hän.

Kun skitta lähtee handusta.

Olen muutaman kerran nähnyt miten kitara lentää seinään tai lyödään ns. paskaksi keikalla. Dave Wyndorf (Monster Magnet) vetäisi monitorinkulmaan Stratonsa tuhannennaisensukupuolielimenpäreiksi muutama vuosi sitten Tavalla keikan päätteeksi, vaikuttavaa. Tuorein kokemus on viime maanantailta (7.5. Tava) kun Jukka ”skimba” Suksi viskasi spontaanisti oman stratonsa encoren päätteeksi lavan takaseinään. Tosin näin myös toisenkin kerran Mr. Wyndorf niittaa halpis stratonsa monitorinkulmaan, ei toka kerta enää vaikuttanut siltä että mies tekee tekonsa spontaanisti. Hmmm..... eikös Kurt Cobainkin vedellyt sponsorikitaroitaan päreiksi ihan showmielessä. Jonkinasteinen liveuskottavuushan tuosta kärsii jos kokoajan halpis skittoja rikotaan lavalla lähestulkoon joka keikalla.

Ski Williamson (Jukka Suksi) tapauksessa ei voi kyllä puhua jatkuvasti tapahtuvasta showkikasta. Persaukisella suomalaisella katurokkarilla kun ei vaan yksinkertaisesti ole varaa hajotella omia työllä ja vaivalla hommattuja työkalujaan. Sitäpaitsi. Kun Skimba vinttasi kitaransa komeassa kaaressa rumpalin kioskin yli takaseinään, oli miehellä tyytyväinen hymy kasvoilla. Wyndorfin takoessa made in urzugörzä stratoaan monitorinkulmaan silmissä kiilui silkka välinpitämättömyys/raivo.
Mutta. Jumalauta kun tuommoista pääsee todistaamaan, tuntuu se aika hienolta kuitenkin. Kyllähän tuollaiset tapahtumat kertovat jotain bändin liveintensiteetistä, vai mitä toppahousut?

Perseveraatio 2

Tässä viimeiset kaksi päivää on tämä kappale pyörinyt päässäni. Kopioin sen tietokoneelleni kuunneltavaksi. Toivottavasti video on oikea. Joudun postaamaan tämän koneelta, joka ei näytä videoita.

Tulen Rovaniemelle ensi viikolla. Tulen, kuin sade. Toivottavasti olette valmiita.

Soitinten kuningatar

Keytar sopii tosi hyvin jöröviisu-rekvisiittaan. Eilen seurasimme jännittävän ottelun perään laulukilpailun hauskoja semifinaaleja. Seuranamme oli viehkeä kaliforniatar, joka ei ollut välillä uskoa korviaan ja silmiään. Voinen paljastaa, että hän äänesti Israelia. Minulla ei toistaiseksi ole vielä suosikkia. Mutta tuo keytar on kyllä magee peli. Jan Hammerkin saa siitä tosi siistejä saundeja. Euroviisuista lisää sitten myöhemmin.

"If You Get Confused..."

Cornellia seurasi Buffalo War Memorial Auditorium, joidenkin mielestä edellisen illan veroinen klassikko. Kun edellisen illan huiput sijoittuivat toiseen settiin, alkaa 9.5. ehdottomalla Help on the Way>Slipknot!>Franklin's Towerilla, mikä jo yksinään saa kuulijan synapsit solmuun. Siinä missä Cornellin maine kieltämättä perustuu muutamiin huippukohtiin (massiiviset Scarlet>Fire ja setin päättävä Morning Dew), on 9.5. huomattavasti tasaisempi. Silti ei tämänkään illan kakkossetti ollut vailla huippuja:

Reviewer: richardcanoli - March 21, 2006

the Comes A Time is just ridiculously beautiful. Jerry's solo will blow you away, and there's a section at 8:53 where he and Bob's guitars come together - whoo! it'll give ya goosebumps for sure! it gets me every time... (lähde)

Ahaa!

Mitähän mahtaa kuulua Tony Ricelle, tuolle loistavalle bluesgrass-kitaristille. Lehdestä luin ja näin, että hän on perustanut kvartetin kaverinsa Peter Rowmanin kanssa. Hienoa, että miehet kannattavat aitoon herrasmiestapaan sukupuolten tasa-arvoa, eivätkä ole niinku mitään ällöjä seksisikoja.

Lisäys: Hei, kuka hitto meni panemaan tuon kuvan tuohon! En ala!

"Take a step back!"

Toukokuun 8. on Cornellin yliopistokaupungissa Grateful Dead Day. Syy tähän löytyy 30 vuoden takaa, jolloin yhtye soitti siellä konsertin, jota yleisesti pidetään sen historian parhaimpana.

Seuraava lainaus kertonee vakavuudesta, millä asiaan kuuluu suhtautua:

Reviewer: seedanrun - - August 19, 2005
Subject: Words cannot describe

Is this the best show ever? I dunno -- I probably enjoy listening to 8/27/72 more, and there are other shows that get more play time.
BUT... Every time this goes in the CD player, it is a no-shit religious experience. When you want to know what it is like being in Heaven, cue up the second set. When you want to feel what it is like to be face-to-face with God, dim the lights and really focus on the Morning Dew. This is NOT a show for casual listening or background music!

Voisiko sitä enää tuon paremmin ilmaista. Itse olen pyöräillyt kyseinen konsertti korvalappustereoissa, eikä sitä lähemmäksi Taivasta polkupyörällä pääse.

Sitä toisenväristä kryptoniittia

Euroviisujen semifinaali imee joukkueemme määrällisenä oliona miltei tyhjiin (paitsi minä en katso), joten torstaina tuskin visaamme. Sen sijaan huomenna saattaa tapahtua. Pysykää linjoilla.

Kuin kaksi marjaa

Näin aamun lööpissä Mervi Tapolan. Myöhemmät kuvat vain vahvistavat vaikutelmaa. Ei taida tulla viisuvoittoa mutta kaikenlaista muuta hauskaa ehkä hyvinkin.

Visa Semaforissa 3.5.

Tulimme visapaikalle tipoittain. Ensin Hanna ja Juha-Matti, sitten minä, sitten Ari ja viimeisenä Jorma. Yli puolet jälleen MacDonaldsin kautta. Korvasin tällä kertaa toisen juustohampurilaisen El Maco juniorilla, joten ruokailukustannukseni nousivat 50 %. Huomasin El macon jälkeen, että Mäkkärin juustohampurilaisessa on erikoinen makea maku keskivaiheilla, melkein kuin hunajaa. Suosikkiravintolani jaksaa tuottaa iloisia ja mielenkiintoisia yllätyksiä kerran toisensa jälkeen.

Tuomarina oli jälleen toissakertainen volyymiin ja heviklassikoihin viehättynyt tapaus. Onneksi pioneeriryhmä oli valinnut pöydän tilanteen mukaisesti.

Kysymyksiä oli edellisen viikon tavoin viisitoista:

1. Reg Dwightin tunnetumpi nimi
   
2. Mikä Paul (listalta mainituista) oli Viktoria ja hänen husaarinsa -operetin säveltäjä
   
3. Jamie Cullumin kotimaa
   
4. Joe Cockerin syntymävuosi
   
5. Evitan säveltäjä
   
6. Kappaleen ja sen esittäjän tunnistus
   
7. Minä vuonna Nightwish on perustettu
   
8. Minkä 70 ja 80-luvuilla suositun yhtyeen takana oli Frank Farina
   
9. Kuka suomalainen muusikko tunnetaan nimellä K-system
   
10. Kappaleen esittäjä
    
11. Minä vuonna Kari Peitsamo julkaisi hittinsä Kauppaopiston naiset
    
12. Miljoonasateen perustamisvuosi
    
13. Kumpi Abban naisista on vanhempi
    
14. Dave Lindholmin lempinimi
    
15. Yhtye, kappale ja minkä vuoden euroviisu

Voitimme visan, kuulemma täpärästi. Saimme jälleen pizzakuponkeja. Minun piti lähteä aikaisin kotiin, koska perjantaina aamulla on vessan purkukatselmus (meni ihan hyvin, kiitos kysymästä) mutta kyllähän se vähän venähti.

Googlettajajoukkue sai yleistä pilkkaa, jopa tuomarilta itseltään. Voi olla, että tämän takia kappaleentunnistuskysymyksiä on enemmän kuin ennen.

Loppuilta puhuttiin työasioista (yritettiin välttää), haluaako omistaa musiikin esineinä vai ei (minä en, muut kyllä), mp3-kirjaston järjestelemisestä, teema-albumeista sekä pitkän hännän ilmiöstä.

Lähdin kotiin nukkumaan. Muut arvatenkin viettivät yön hirvittävissä orgioissa ja bakkanaaleissa.

Anarkiaa?

Uusia alkuja

Tänään on jälleen visailta mutta epävarmaa, jaksaako vapusta väsynyt joukkue visailemaan. Ehkä jaksaakin.

Sen sijaan sain tiistaina kutsun toiseen joukkueeseen, joka visailee Pool Boolissa keskiviikkoisin. Tunnistimme kilpaa taustalla soineita kappaleita, ja tämä visa vaikuttaa kovatasoisemmalta. Saa nyt nähdä.

Löysin myös listan Suomen pubivisoista. Rovaniemi ei ole vielä mukana, mutta kyllä noistakin löytyy.

En yleensä hehkuta musiikista, mutta tehdään nyt poikkeus. Kuuntelin aamulla levyn Chicago Transit Authority, jonka lainasin eilen kirjastosta. En tiennyt koko bändistä kuin nimen. Siis myöhemmän nimen. Tämä on vähän kuin poksauttelisi kuplamuovia. Jossain vaiheessa luulisi, että uusia löytöjä alkaa tulla vähemmän. Vielä sellaisesta ei ole merkkejä.

Jimi Hendrix sanoi muuten tästä bändistä, että heidän kitaristinsa on parempi kuin hän itse. Vaikea sanoa vielä. Kaikesta päätellen hyvin innovatiivinen, muttei ainakaan ensikuuntelulta samalla tavalla hengästyttävän svengaava kuin Purplessa vähän laahaavan ja töksähtelevän Blackmoren korvannut Tommy Bolin. Kuunnelkaa Come Taste the Band niin tiedätte mitä tarkoitan.

Vappuperseveraatiobiisi

Joku pani tämän soimaan jukeboksissa, seurasi spontaania yhteislaulua ja viisu jäi pyörimään päähän koko vapuksi. Mikä oli oikeastaan mukavaa tai ainakin hyvä valinta.

Menovinkki tamperelaisille

Tällainen näkyi kirjaston sivulla:

"SATA YSTÄVÄÄ" eli PARJATUN TILITYS

Säveltäjä Fridrich Bruk kertoo teoksestaan ja kokemuksistaan.
Ke 2.5. klo 18.00, pääkirjasto Metso, ls. 1.

Tajusin vasta nyt, etä tuo Parjatun tilitys taitaakin olla sävellyksen nimi. Kuinka saatoinkaan ajatella muuta! Fridrichän on tunnettu itsesäälin puutteestaan.

Heko heko.

Toukokuu

MAY: “People Who Are Born In May” This is a new tune by Earl Brent and is far-and-away the merriest exercise in the album. The lyric is especially optimistic if you happen to have been born in May. It’s nicely accented with strings.

Huilumies

Lontoosta Barcelonan kautta Lahteen kotiutunut Jimi Tenor pysyy puuhakkaana kotimaassakin.

Aina riittää tekemistä, artisti toteaa tyytyväisenä.

Kuten Lahden työväenopiston veistokerho, jossa Tenor on käynyt jo vuosia. Ahkeruudesta huolimatta mitään valmista ei oikein ole syntynyt.

- Muut vie himaan huonekaluja ja kaiken maailman kelloja. Mä oon tehnyt paljon huiluja, mutta yksikään ei ole vielä toiminut. En suostu tekemään valmiiden mallien mukaan, muutenhan sen voisi ostaa kaupastakin.

Ann-Margret 65 v.

Ann-Margretin sanoma on!

Pronssia Tampereelta

Torstai-illan visa Semaforissa oli lähestyvän vapun kunniaksi peräti 50 % entisiä pidempi. Myös joukkueiden taso oli korkeampi kuin ennen.

Muistiinpanojeni mukaan kysymykset olivat seuraavat:

1. Kappaleentunnistus
   
2. Minkä yhtyeen alkuperäiskappale oli Meiju Suvaksen Ota kii?
   
3. Missä on Elysée-areena?
   
4. Minkä niminen oli Pave Maijasen yhtye "Pidä huolta" -kappaleen aikoihin.
   
5. Mistä maasta on yhtye The Hives
   
6. Mikä on FIMIC
   
7. Esittäjän tunnistus
   
8. Mitä tarkoittaa musiikkitermi rapido
   
9. Mikä yhtye esitti kappaleen Two Tribes
   
10. (en saa tästä selvää)
    
11. Mitkä kollit lauloivat suurista seteleistä
    
12. Missä yhtyeessä laulaa Bruce Dickinson
    
13. Mitä tarkoittaa musiikkitermi lento
    
14. (joku kysymys, jonka vastaus oli 1994)
    
15. (en saa selvää)

Saimme 12/15. Väärin olivat vastaukset kysymyksiin 4, 6 ja 15. Neloskohdassa menin aika lailla lukkoon. Olin varma, että se on jokin englanninkielinen juttu ja yritin päätellä, veikata ja jopa unohtaa kysymyksen että alitajuntani lähtisi liikeelle, mutta lopuksi paperille päätyi vastauksena Pave's Paradise. Heti kun vastauslappu oli lähtenyt tuomarille tajusin miten pöljä vastaus se oli.

Voittaja sai peräti 14/15 ja edellemme kiilasi vielä uutuusjoukkue Tepot pisteen erolla. Tepot nimittäin halkaistiin joukkueestamme kun väkeä alkoi tulla odotettua enemmän. Sitten tulivat ja nuijivat meidät. Tosin palkintona oli kylpylälippuja Nokian Edeniin ja päättelimme, että siitä tulisi kuitenkin aika kallis reissu matkoineen ja nestehukkineen. Jäimme siis taktisesti peesaamaan.

Matkalla visaan ravitsimme itseämme vapaan maailman edullisilla herkuilla eli McDonaldsin euron juustohampurilaisilla. Joukkueessamme visasivat minä, Juhani, Juha-Matti ja Hanna. Pitäisi varmaan alkaa käyttää toista etunimeä.

Together we're gonna wait around and die

Kun juhliminen kumuloituu, myös aamut pitenevät. Tarvitaan parantavia nesteitä, hoivaa ja musiikkia. Minä turvaudun usein Townes Van Zandtiin. Psykoanalyytikot ja muut sellaiset lukevat varmaan aika tarkasti oheista levynkantta - joka on pilattu tuolla perkeleellisellä logolla (oikea alareuna).

Legendaarinen pätkä elokuvasta Heartworn Higway (Waitin' around to die).
Lyle Lovett kaveeraa hienosti Flyin' Shoesin ja kuva kumartaa Townsia.

Perjantai

Heteronormatiivinen kysymys: miehet, kumpaa menisitte katsomaan mieluummin: Lyytistä vai Hynystä? Vähän kuin kevään syyssää Suomessa ja mukava lomasää Italiassa.

Poikakuorolle kevätkauden mestaruus!

Kuvassa alkuperäinen raporttini. Tuli "tietokoneen" kanssa ongelmia. Mutta lyhyesti: Poikakuoro voitti eilisen kausifinaalin, kaikki muut tulivat toiseksi. Poikakuoro kiittää kanssakilpailijoita ja illan tuomareita, Jaakkoa ja Mattia. Syksyllä homma jatkuu, mutta täysin uusin kujein.

Voimakuva.

Onnistutaanko nousemaan aallon päälle taas kerran. Toivottavasti näin käy.

Be Strong. Be Wrong!

Tässä jokin aika sitten ihmiset listasivat yhtyeitä, joita haluaisivat nähdä. Ensimmäisestä Nomeansno-keikasta lähtien olen halunnut nähdä yhtyeen uudestaan. Ja, kah! Toiveeni (enkä suinkaan ollut ainoa) toteutui jo neljännen kerran kolmentoista vuoden sisään. Viimeisimmästä keikasta tuli tieto jo viime vuoden puolella, joten sitä on ehditty odottaa jo tovi.

Tyylikkäästi harmaantuneet Mr. Wrong, Mr. Right ja Mr. Happy vetivät homman läpi (teknisistä ongelmista ja ajoittaisesta pelleilystä huolimatta) taidolla ja tyylillä. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin Mr. Right. Harvalla keikalla toivoo kuulevansa rumpusoolon, eikä sitä tälläkään tullut, mutta en olisi moisesta pahastunutkaan. Kaiken lisäksi liput olivat halvat ja krääsä kohtuuhintaista. Kertoipa eräs tuttava, että markka-aikoina yhtyeen sai keikalle tuhannella markalla. Kaikkia lemppareita ei tullut kuultua, mutta eipä sekään jaksanut harmittaa. Nuo ylle linkitetyt tulivat. Okei, eka kerta oli myös NmN:n kohdalla paras, silti tämänkin jälkeen paineli tyytyväisenä räntäsateeseen.

Kyllä tämä suuren, kalliin ja sisällöttömän rock’n’roll shöyn voittaa.

Tuomari!

Jos kaikille sopii, Jaakko tuomaroi kausifinaalin.

Gelem Gelem lungone dromenca,
Maladilem chorore romenca.
Gelem Gelem lungone dromenca,
Maladilem baxtale romenca.

Ooo, romalen,
Ooo, chavralen.

Ala voliv lake kale jakha,
Kaj si gugle sar duj kale drakha.
Ala voliv lake kale jakha,
Kaj si gugle sar duj kale drakha.

Hei Halooo!

Kuka on tuomari kahden päivän päästä musavisan kausifinaalissa?????

Canned Heat.

Posti kulkee kun Kusti polkee, luukkuuni tärähti Canned Heat tupla : canned heat/boogie with canned heat cd. Nerokasta, voisiko parempaa nimeä bändi valita, ei. Jätkät vetää syvän kumarruksen bluesille ekalla levyllään, kyllä valkoperseetkin osaa jos vain olosuhteteet ovat kohdallaan. Ekalla levyllä siis varsin tyylipuhdasta "lyyssiä", joka soi kun junan vessa.

Toka levy pumppaa herkästi kasvavaa pulssia ja meno käväisee paikoitellen jopa kiehumispisteessä. On the Road Again... tampura(?) säteilee taustalla, kitaran huiluäänet ja lopulta bändi luiskahtaa sisään kuin varkain, rockhistorian siistimpiä biisinalkuja. Tällä levyllä kuuluu jo biisirakenteissa vaikutteita pop/rock/psykedelia -genreistä, pieteetillä purkitettuna tosin. Bändihän on helppo ohittaa: "se on sitä lyyssin renkutusta" -asenteella, mutta kun pistää perseen penkkiin, puhelimen kiinni ja muutenkin minimoi auditiiviset ärsykkeet, ovat olosuhteet jo aikalailla optimaaliset siihen että painaa cd:n play nappulaa, vääntää volanappulasta vähän potkua kaittimiin ja antaa purkitetun lämmön hiljalleen lipua korvakäytävään ja jos hyvin käy niin voi olla että tämä kama kolisee kajuutassa ja ne soundit eivät lähde tälläkertaa tyhjistä tynnyreistä.

Kuka muistaa enää 90-lukua...Kurt Cobainia ja tutti-frutti-brittipoppia. Sitähän se näin vanhasta muistista oli, siis tuo senaikainen rock. Tai niin ajattelin ennen kuin löysin tämän http://www.youtube.com/watch?v=uCwxPAjqQxM bändin. Kuvitelkaa, että jätkät teki tätä, silloin kun muut runkkarit väänsi grungea hiki ja veri valuen. JA KUVITELKAA, että kyseessä on sama bändi, joka sitten myöhemmin muuttui kovasti radioystävälliseksi ja alkoi soittaa aikuispoppia "this is my truth, tell me yours"-malliin. Sopii kysyä miksi bändit yleensäkään eivät säilytä ihanteitaan ja tinkimätöntä asennettaan teini-vuosien ja nuoruusaikojen yli. Tuntuu, kuin Richey James-insidentti
olisi muuttanut kaiken. Vuosikymmenen jännittävin bändi siirtyi tuon friikin kuoleman myötä vuosikymmenen epäkiinnostavimpien ja ylituotetuimpien bändien kastiin 90-luvun puolivälissä.

En toki halua hehkuttaa Jamesin roolia liikaa. Huolimatta kaikesta kohusta, joka miehen ympärillä kuohui, muut http://www.allmusic.com/cg/amg.dll vastasivat tärkeimmästä...siis musiikista. Pahat kielet kertovat, ettei James live-esiintymisten aikana muuta kuin hengaillut kitara kaulassa.

No kaikki ihanteet on kuitenkin loppujen lopuksi tehty rikottaviksi, -92 debyyttialbumin julkaisun jälkeen bändi ilmoitti lopettavansa uransa..ja että ylipäätänsä bändien pitäisi lopettaa yhteen plattaan. No, kului puoli vuotta ja päätös oli kumottu, top 10 hitin myötä.
"We're living in hell, we destroy rock'n'roll!"...joopa joo, tuhosivat lopulta itsensä.

Muistilista

Poikakuorolla on kuulemma tänään bileet. Pitäkää hauskaa, mutta myös varanne.