torstaina, marraskuuta 26, 2009

Sattumuksia



Jokin aika sitten kuuntelin Julee Cruisin “Floating into the Night”-älppäriä, ja huomasin, että sen kitaristiksi mainitaan Vinnie Bell. Se nyt ei ole mikään ihme, koska milläs levyllä Bell ei olisi soittanut. Vinnie Bellin ”Airport Love Theme”-levy on kummitellut takaraivossa jo useamman vuoden ja kun se tuli eräällä listalla vastaan, meni se saman tien tilaukseen. Alun perin kyseisestä paikasta piti tilata vain Perrey & Kingsleyn toinen levy. Tällä levyllä on eräiden lähteiden mukaan mukana Andy Badale, joka tunnetaan paremmin nimellä Angelo Badalamenti. Lisäksi viikolla tuli kuunneltua Gordon’s war-soundtrack, jonka taustalta löytyy tuottajana ja Badder than evil-orkan jäsenenä taas Andy Badale.

Punkin ytimessä

"Kalliossa näkee juoppoja, narkkareita, rokkareita ja poliiseja joka päivä. Kappale on minun näkemykseni kalliolaisesta elämänmenosta. Biisin tekemiseen menee pari minuuttia ja aiheet mä keksin yhteiskunnasta ja minun omasta maailmannäkemyksestä, Pertti Kurikan Nimipäivät-yhtyeen säveltäjä-sanoittaja-laulaja Kari Aalto kertoo."

YT: Kallioon!

Be there or be square.

29.11.2009. Helsinki, Nosturi ja lämppärinä the Flaming Sideburns. Hyvät vanhanliiton bileet tiedossa ja afterpartyt Loosessa. Edellisenä iltana BM6 vispaa Loosessa, siis lauantaina. Perjantaina eli huomenna painun nuoruuden/lapsuuden tovereideni kanssa Tallinnaan pitsalle ja ehkä palanpainikkeeksi kumoamme parit tuopposet, remakan naurun kera.

Noista vanhanliitonbileistä tulee mieleen eräskin Tavastian keväinen ilta jolloin the BellRays veti ekan keikan suomessa ja lämppärinä toimi silloinkin Härmän luottopumppu Fleimarit. Aijjai, kyllä kuulkaa Rock'N'Roll on parasta tuoreeltaan ja livenä, se parantaa.



däng dä däng dä däng.... HAVE LOVE WILL TRAVEL...... dä däng

Voimakuviointia.


En tiedä vielä pääsenkö tänään. Ois hommia (jääkaappi-pakastin lasahti ja matkakassi pitäis pakata ja miksata). Tuun jos tuun.
Tänään tipahti postista Between the Buttons (sacd) joka tossa pyörähti neljännen kerran käyntiin. Wymanilla aika veikeet bassokuljetukset.

tiistaina, marraskuuta 24, 2009

Tuleva Musavisa

Jonze on torstaina jossain, oisko ollu Diip Pööplen keikalla Kittilän Kasinolla. Alakerran Mikostakaan ei mit'n hajua. Voiskohan meidän joukkueeseen tulla pitkästä aikaa MacKan (look alike Alexander Stubb) vierailemaan. Vai mitä hä?

maanantaina, marraskuuta 23, 2009

Iltapäivän ratoksi

Millaista oli CBGB-klubissa? Käykää fiilistelemässä kotisivujen virtuaalikierroksella.

Josta tulikin mieleeni, että olin lauantaina hauskoissa bileissä, joissa ei kuunneltu lainkaan rokkia. Virkistävää! Kun vahva ja upea nainen Karita Mattila alkoi laulaa, kokeilin heiluttaa kättäni ilmassa ja vähän sheikatakin, mutta ei se oikein toiminut. Vatsalihakset olivat muutenkin lujilla, kun "M" imitoi suomalaisia naissopraanoja.

PS: Ensi kesänä Tampereelle Saunomaan! Ai miksi? No siKISS!

perjantaina, marraskuuta 20, 2009

11th Street Kids.


Ostin eilen Rovaniemen Anttilasta ainoan jonka olivat tilanneet sinne niinään. Hyvän ja arvostetun kohtelunhan tuo ainokainen sitten sai/saakin tässä ruokakunnassa. Pienet tyypit kerkesin jo ottaa. En muistanutkaan miten timmissä kunnossa tämä viimeisin kokoonpano oli Tavastialla. Eräskin tosifani kyseli minulta onko tuota musaa jotenkin miksailtu tai käsitelty kun se kuulostaa noin mielettömän hyvältä. On kuulkaa paikoitellen aikamoista kitaranrevittelyä, Conny Bloom/Andy ja muutamassa biisissä Nasse (eli kolme kitaraa vinkuu kun kiimaset kujakollit). Kannattaa kiinnittää muuten huomiota kannen grafiikkaan, ekan levyn hengessä.

Täytyy myöntää että oli aika mukavaa nähdä Hanoin nousu, telakoituminen, uusinousu ja arvokas lopetus. Tää oli kuitenkin aika kova innoittaja 80-luvulla tuolla meilläpäin. Fanikamana tää on 10+.

Joko selibaatti loppuu?

Juha Iisakki Mieto 60 vuotta!

torstaina, marraskuuta 19, 2009

Kysymys illan päätteeksi

Oliko kukaan eilen musavisailemassa?

Viikon ajattelija: Johnny Thunders




Johnny Thunders: Onko tämä sinusta ginger alea? Jumalauta, tämä paska ei ole mitään ginger alea! Mä otan sittenkin sen drinkin. Pernodin. Tuplana.
Ripple: Ei täällä saa sitä.
JT: No sitten kaksi Pernod'ta.

...

R: Sun kiertueen nimi on Revenge Tour. Vihaatko ruotsalaisia?
JT: Oletko sä ruotsalainen?
R: En. Suomesta.
JT: Ruotsalaiset ovat lauma kusipäitä, tai ainakin useimmat ruotsalaiset. Vien muka niiltä työt! Voi pikku homoraukkoja. Suomalaiset ovat all right, mutta te asutte liian lähellä Venäjää. Liian vaarallista. Oletko sinä opiskelija? Useimmat skandinaavit jotka on osanneet englantia hyvin on olleet opiskelijoita.
R: En ole, enää.
JT: Se on hyvä. Suurimmat ääliöt olen nähnyt konserteissa yliopistoilla. Eivät tajua elämästä paskaakaan.

Lähde: Ripple # 9, s. 9.

Live levyjen aatelia.

Perskules mikä levy. Hyvin koottu ja energia välittyy ja bonuksena aika hyvät soundit. Köyhät voi kuunnella Spotifysta pakattua versiota.
Näin jäkikäteen vois pienellä varauksella sanoa et The Clash:n paras levy.

Päivän sitaatti

Joel Melasniemi: "Oma lista", Soundi 11/2009 :

"Townes Van Zandt: Rake. Sitä soittelee ja sitä säveltelee jos jonkinlaisia rallatuksia, ja sitten kuulee tämmöistä ja aloittaa taas alusta. Terhi löysi Zandtin MySpacesta ja vinkkasi mulle."

Jotenkin minun on mahdotonta kuvitella Van Zandtin veroista outlaw-legendaa MySpaceen. En osaa selittää miksi, mutta onneksi kaikkea ei edes tarvitsee selittää. Sitä paitsi keskivertomusavisalainen inhoaa kantria, lukuun ottamatta tietenkin Johnny Cashia, jota ei kuitenkaan koskaan kuuntele.

keskiviikkona, marraskuuta 18, 2009

Voimakuvioita


Ketä siellä joukkueessamme nyt sitten onkaan mut Voimaa kuitenkin.

Äänitemoodi

Olli Heikkinen ja Klondyke:

"Biisiin tarvittiin nahkaruoskan isku. Studiossa nahkaruoska ei kuulostanut aidolta, se ei lävähtänyt tarpeeksi hyvin. Tuottaja keksi läväyttää yhteen kaksi laudanpätkää. Kun siihen lisättiin pitkä kaiku, saatiin juuri se ääni, mitä etsittiin. Silloin tajusin, etten ole koskaan kuullut nahkaruoskan ääntä livenä, vaan mielikuva siitä oli peräisin äänitteistä ja leffoista". Lähde.

tiistaina, marraskuuta 17, 2009

Loiristapitämättömyystunnustus

Tajusin juuri kuullessani Spotifyn välimainoksena uuden levyn mölinää, etten ole koskaan pitänyt yhtään mistään mitä Loiri on tehnyt. En huumorista enkä varsinkaan ei-huumorista. 60-luvun spedefilmeissäkin, joita muuten arvostan suuresti, tunnelma laskee ja hermot kiristyvät kun tämä esiintyjä tulee ruutuun.

On kaksi syytä, miksi tämä ei ole tullut mieleeni: ensinnäkään hänen tuotoksiaan ei ole yksinkertaisesti ole voinut välttää tässä maassa viime vuosikymmeninä, joten kriittinen asenne olisi, kuten vastarinta, ollut turhaa.

Toisekseen joku poppari tai vastaava julkkisjuoppo sanoi haastattelussa, että Vesku on mukava mies. Mitäpä turhaan mollaamaan jos toiset kuitenkin tykkäävät.

Noin keskipäivän bloggausta

Toivottavasti tämä uusi orkesteri saa jotain mielenkiintoista aikaiseksi. Myös Mad Juana saisi jatkaa, sillä "Bruja on the Corner" (2008) sisälsi oikein maukkaita ralleja.

Aikakirjoihin myös merkintä, että uskon Torinon käärinliinan aitouteen, Jörn Donnerin kirjallisiin kykyihin (asiaproosa) sekä Kari Peitsamon & Risto Ylihärsilän lauluun "Ei oo jatsin voittanutta"*.

Päivän sitaatti puolestaan tulee Igor Stravinskylta (1882-1971), jota olen vuosien tauon jälkeen hiukan kuunnellut:

Harpists spend 90 percent of their lives tuning their harps and 10 percent playing out of tune.

*korjasin jazzin jatsiksi. Tuli vielä mieleen, että Takaisin Itä-Saksaan -levyltä (2009) löytyy myös monta muuta kivaa laulua. Suosikkini em. lisäksi on ehdottomasti hiukan surumielinen "I Feel so bad", mutta ei "Tulkaa kaikki Helsinkiin" siitä paljoa jää jälkeen. Onko se ironinen vai, riippuu luonnollisesti kuulijasta. Poikakuorolaisena (Roi) vättäisin, että vähintään hiukan!

Ihmebantu - Samaan tahtiin kävelijät

maanantaina, marraskuuta 16, 2009

Mötley Crüe ensimmäistä kertaa elämässä

Pyöräilin tänään yli Vilusenharjun. Sen läpi kulkee hylätty vanha tie, jota pitkin matkustin 1980-luvun puolivälissä luokkakaverilleni bussilla, joka oli viimeisiä Tampereen liikennelaitoksen käytössä olevia kokosinisiä ja punapenkkisiä busseja. Ohitustie katkaisi tien, ja nyt siitä on jäljellä enää metsän valtaama pätkä asfalttikatua, joka jaksaa kiinnittää huomiotani kerta toisensa jälkeen. Vein tyttöystäviäni katsomaan tätä näkymää viime vuosituhannella kun vielä olin nuori ja komea.

Tämä luokkakaveri, Manne nimeltään, kuunteli Mötley Crüeta. Nyt pitää tunnustaa, etten muista kuunnelleeni koko orkesteria koskaan. Tunnistan heiltä yhden ainoan kappaleen, Smoking in the Boys Roomin ja senkin vain videon takia.

Päätin korjata aukon sivistyksessäni ja hain Spotifystä levyn, jonka näin Mannen hyllyssä. Se oli ensimmäinen eli Too Fast for Love. Kansikuva on varmasti koko ikäluokalleni tuttu.

Miltä se sitten kuulosti, eli miltä Mötikät kuulostaa ihmiselle, joka kuuntelee sitä käytännössä ensimmäistä kertaa elämässään.
  • Sävellykset ovat erittäin hyviä ja kekseliäitä. Ne ovat kai Nikki Sixxin käsialaa, mutta erityisesti sovitukset ovat niin kehittyneitä, etten ihmettelisi vaikka väliin olisi päässyt joku kokenut studiokettu korjailemaan. Tosin välillä kuului pieniä kömpelyyksiä, jotka viittaisivat, että tämä on ihan aitoa tavaraa.
  • Soittajana Mick Mars on tässä joukkueessa aivan totaalisesti omaa luokkaansa. Laulu ja rummut aika heikkoja, vaikka rumpuihin on sävelletty hienoja kuvioita.
  • Musiikki on monipuolista ja erityisesti siinä yllättävät muun muassa vahvat T.Rex -vaikutteet.
  • Levy ei kuitenkaan kanna kokonaisuutena aivan loppuun saakka. Lähinnä alkaa tökkiä dynamiikan ja soundien vaihteluiden puute. Ideoita piisaa, mutta levy on yksinkertaisesti sisältöön nähden liian pitkä. Toisin sanoen ideat ovat vähän turhan samanlaisia. Alkukokemus oli että ohoh, mutta lopussa vähän tylsistynyt.
  • Tätä ei ehkä pitäisi sanoa, mutta jos levyä vertaa Hanoi Rocksiin, jälkimmäinen on perämetsien vilttiketjua. Ehkä siksi, että tässä on noin 1000 kertaa parempi kitaristi.
Muistakaa, etten ollut kuunnellut yhtyettä kertaakaan edes vähän tietoisesti ennen tätä iltaa.

Jos pitäisi keksiä kehitettävää, karsisin muutaman kappaleen pois ja vaihtaisin laulajan ja rumpalin. Kyllä tästä orkesterista voi kehittyä vaikka mitä. Ehkä joskus sitten tutustun miten vuoden 1981 jälkeen heille kävi.

Poikakuoro onnittelee

1.) Onneksi olkoon 70-vuotiaalle Otto Donnerille!
2.) Onneksi olkoon Kauko Röyhkälle valtionpalkinnon johdosta!

Brozman

HS 14.11.2009:

Brozman osti Suomessa kanteleen, ja opetteli soittamaan sitä omin avuin - soittimen mukana tulleen käyttöoppaan kanssa. "Ohjekirja oli hassu. Sen nimi oli 'Kanteleen ilot' , mutta kuvissa soitti tosi synkeän näköisiä vanhoja ukkoja."

torstaina, marraskuuta 12, 2009

Good times bad times 11.11.09

Otsikko mukailee tämän viikon musavisan teemoja. Iltaa tuomaroivat tällä kertaa Pete ja Marjo.

Poikakuoro kokoontui pöytään aluksi allekirjoittaneenne ja special guest Mikon voimin. Aluksi soi Sixpence None The Richer ja Kiss me. Sen muistimme, mutta vuosi ja tv-sarja, jossa kappale soi jäi unholaan. Dawson's Creek se sitten oli. Pitäisi vissiin katsoa parhaillaan makuuhuoneeni telkkarissa pyörivää Hill Street Bluesia tuoreempiakin sarjoja...

Seuraavaksi kuulimme White Stripesia. Hyvästä yrityksestä huolimatta emme muistaneet yhtään leffaa, jossa Jack White olisi näytellyt, mutta bändin viimeisimmän levyn julkaisuvuoden Mikko kirjaili tarkasti paperiin.

Kolmoskysymys meni nollille. Hellogoodbye oli esittäjä, toisin kuin monivalinnassa arvasimme. Kierroksen päätti M. A. Nummisen aina yhtä arvokas tango Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa. Ensimmäinen kierros tuotti 5,5 pistettä, jolla olimme jaetulla neljännellä sijalla.

Toisella kierroksella soi aluksi B.B. Kingin Thrill is gone feat. Tracy Chapman. Heidät tunsimme, mutta emme tienneet mitä kappaleen musiikkivideossa juhlitaan. Blondien Heart of glass oli sitten tuttu kappale, mutta Debbie Harryn ekan soololevyn julkaisuvuosi ja bändin viimeisin Suomen keikka jäivät unohduksiin. Seuraavana soinutta Katatoniaa emme tunnistaneet, emmekä myöskään saaneet biisin sanoista selvää. Katatonian soidessa joukkoomme saapui myös Mikkovee suoraan iltatöistä. Viimeinen kysymys koski Emma Salokoski Ensemblea ja siitä saimme kaksi pistettä. Kierroksen kokonaissaldo oli viisi pistettä ja se ynnättynä edellisiin pisteisiin jätti meidät täpärästi iltafinaalin karsintarajan alle. Niinpä poistuimme kausipisteiden osalta tyhjin taskuin talviyöhön.
Kiitos jälleen kaikille, hyvää yötä ja onnea!

Talven valoa.


Tulispa lämpimät ilmat.

Brant Björk.

Tarkoin varjeltu salaisuus. Fu Manchun entinen rumpali B.B ja hänen ihan omatekemä soololevy. CD versio soi kun vanha vinyyli, pumpulimainen pehmeys, volat kaakkoon.

Jautaa.

keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009

Andyn bändi.


Pitihän se arvata et ei se vanhoista tavoistaan pääse irti, harmi. Olisin kyllä lauantaina menny tota bändiä Tivoliin katsomaan.

Kas

Andy hajotti bändinsä, kiertue peruttu.

Lisäys:

"Unfortunately we had to cancel the rest of the gigs. Chris Shiflett's child contracted the swine influenza (H1N/09 virus) and Chris needs to fly back to US immediately."

Lähde: Andy McCoyn viralliset kotisivut.

tiistaina, marraskuuta 10, 2009

Boss Hog

Tänään kuunellaan Jon Spencerin muijjan bändiä BOSS HOG ja Whiteout on albumi. Jep ja jalalla koreasti.

maanantaina, marraskuuta 09, 2009

Palvelukseen halutaan...



Olisi alan töitä tarjolla. Nyt kyrsii, kun ei koulutus osu aivan kohdalleen. Vaan auttaisikohan, jos liittäisi ansioluetteloon nauha- ja cdr-listat?

sunnuntaina, marraskuuta 08, 2009

lauantaina, marraskuuta 07, 2009

perjantaina, marraskuuta 06, 2009

The Boiling Beat is Gone

Kaj-Matti Oiling 20.11.1942 - 5.11.2009.
Muistolinkiksi Oilingin ja Ranisen soittotuokio Unit 7.

torstaina, marraskuuta 05, 2009

Lyhyt raportti musavisasta 4.11.09

Kuorolaisista paikalla olin ainoastaan minä, joten joukkueemme ei siten osallistunut. Aluksi kokoustelimme pienestä aikataulujen trimmauksesta loppukauden osalta (kts. Musavisablogi). Sitten alkoi mietintä, mihin loppuillaksi? Vapaata tilaa löytyi tällä kertaa Nova Groupin pöydästä, kiitokset heille ystävällisestä vastaanotosta. Itse visassa soi soul, funk, rap ja dance. Visa oli haastava, groovea riitti ja Nova Group voitti.
Näin kuittaan tällä kertaa ennen ensi kertaa.

Jaggeriko se siinnä?

Brittileffa vetää keskinkertaisenakin 6-0 jenkkikamalle (klassikot erikseen). Tullut muutama Jason Stathamin gangsteriroolileffoja ostettua himaan ja tämä uusin on kyllä ihan yliveto, ei liika ole äijjä esillä. Jumalauta miten ryhdikäs ja tyylikäs roisto. Tietenkin leffan musat on kohillaan, silmänruokaa riittää sekä miehille et naisille ja juoni on kutkuttava. Kotisohvalla aiheutti pienoista erimielisyyttä vilahtiko Jagger snadissa roolissa? Heti olin tunnistavani miehen kun hän kuvaan huomaamattomasti käveli, sen verta Stonesia pikkupojasta asti diggailtu että prkle johan on kumma jos ei hahmot ole palaneet kajuuttaan kiinni viimeistä piirtoa myöten. Lopputeksteissä ei edes kyseisen roolin esittäjää mainita (niin pieni pyrähdys). Leffan jälkeen heti internetin ihmemaailmaan ja ...... , oliko se sittenkään.

Sitähän miekin

Maailma ei sittenkään tuhoudu muutaman vuoden kuluttua:

"saksalaistutkija sanoo, että kalenteria on luettu väärin ja maailmanloppua pitää siirtää 208 vuotta." Lähde.

Päivän popkappale: Kauko Röyhkän "Sukellan taivaalle" (1985). Tikan haikkasoolo!

keskiviikkona, marraskuuta 04, 2009

Filosofiaa jokamiehelle: Nick Knox

"Elämä on kovaa ja silloin tällöin tarvitsee ottaa asperiinia"

"...Elvis on kuollut ja kuopattu, mutta vieläkin sillä menee lujaa"

"Ainoastaan James Brownilla on oikeus mennä maanalaiseen kaula täynnä koruja"

"Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuskin voin tämän paremmaksi enää tulla"

-Soundi 8/1981

Nick Knox äänessä (taustalla).

Raw Power 3.0.

"Iggy Popin uutuus -versio albumista Raw Power: The Masters Edition, julkaistaan vuonna 2010." Lähde.

Vanha kysymys kuuluu: onko taiteilijalla oikeus koskea, muokata ja synnyttää uudelleen omia teoksiaan? Minun puolestani Iggy voi julkaista uuden version levystä vaikka joka vuosi - kunhan mitään alkuperäistä ei katoa.

En muuten yhtään ihmettelisi, jos Lou Reed tekisi saman tempun Transformerille (ilmestyi vuotta aiemmin 1972), jota pidän Bowie-yhteyden vuoksi Raw Powerin sisarlevynä. Ne molemmat viitoittivat tietä Iggyn ja Bowien huuruiseen dekadenssiin ja hermostuttavaan epävakauteen, Berliiniin. Tosin Lou Reed julkaisi oman Berliininsä jo 1973, mutta musiikillinen konsepti oli tuottaja Bob Ezrinin ansiosta tyystin eri, kaikesta muusta puhumattakaan.

Lopuksi ikisuosikkini Some Weird Sin ja valaiseva pätkä Iggyn ja Bowien kemiasta. Huomionarvioisia yksityiskohtia ovat Bowien taustalaulu ja Iggyn liike.

"Vihaan matkustamista"



Claude Lévi-Strauss on kuollut, mutta älä turhaan kaiva Leviksiä kaapista, vaan Tristes tropiques kirjahyllystäsi.

tiistaina, marraskuuta 03, 2009

Uh Huh Huh.....

Harveyn P.J:n dvd luiskahti postiluukkuun. Please Leave Quitly. Mahetsu kamaa Uh Huh Her kiertueelta.

Top-5

1.) Kohentunut kunto ja väsymyksen katoaminen.
2.) Igor Stravinsky: Pulcinella (1919 -1920).
3.) Suunnitelma eräästä laajennuksesta.
4.) Klassiset amerikkalaiset komediat.
5.) Dallas-pulla ja liköörikonvenhdit.

Vaikka maa on martaana, on mieliala korkealla. Kuluva kuukausi on silti kuoleman kuukausi, sillä sana marras Vilkunan mukaan kuuluu indoeurooppalaiseen kuollutta merkitsevään sanaperheeseen. Vuotuista ajantietoa on hyvä pitää työpöydällä.

Mutta arvaa mitä? Aion hankkia ukulelen syntymäpäivälahjaksi eräälle vintiölle! Siitä on rigor mortis kaukana, kun sillä soittelee.

maanantaina, marraskuuta 02, 2009

Paskinta shittiä ikinä

Jos syitä kaivataan, yksi niistä on uusi eli huono musiikki. Uniikin Myrskyn silmäs käyköön tästä esimerkkinä.

Mieluummin kuuro vai sokea? Nykyään vastaan että valikoiva kuuro. Kun sukua oli kesäisin Pirkkalassa yli kipukynnyksen, Ukkimme napsautti kuulolaitteensa pois päältä ja vaihtoi nojatuolissaan rennosti asentoa.

evp

Siirryn kokonaan musavisa-eläkkeelle. Jatkan kuitenkin Einsteenin ja Tommin sekä Inksun tavoin bloggaavana poikakuorolaisena.

sunnuntaina, marraskuuta 01, 2009