torstaina, huhtikuuta 30, 2009

"Punk on viesti"


Suosikista 9/1982:
”Nimimerkki Mafi. Sä kirjoitit Suosikki 6/82, että uusimmissa punk-bändeissä ei oo muka mitään sanomaa. Ja kyllä muuten on. Ja sit muka ei saa sanoista selvää. Ekaks, jos sä et saa selvää esim. LAMA:n sanoista, niin se johtuu siitä, että sä et ite osaa ottaa sitä Sanomaa irti siitä biisistä. Tokaksi. Sanoja pitää osata kuunnella. Ja tosta sun turpaanveto-jutusta. Ei punkit yleensä vetele turpaan tosta vaan. Jos kuule tulee soitteleen poskea, ei kuule pidä tulla valittaan, että poskeen alkaa koskea.
Lama-fani Hyvinkäältä”

Jytisee. Top jotain.


1. Depeche Mode: Songs of faith and devotion (sacd+dvd).
Violator albumin Personal Jesus tzibaleen innoittamana jätkät ottivat aimo harppauksen modernelctroblues/gospel suuntaan vuonna 1992. Dvd:lla kiinostava dokkari jossa jannut kertovat albumin synnyttämiseen liittyviä detaljeja. Äijät kertovat myös muutamia juttuja legendaariselta kiertueelta joka albumin jälkeen seurasi. Muistaakseni juuri tällä kiertueella joillakin keikoilla toimi lämppärinä rentturyhmä Primal Scream, joka joutui keskeyttämään kiertueen "Luulime että me (Primal Scream) olimme sen hetken kovimpia päihteiden väärinkäyttäjiä ja sekoilijoita mutta ei, DM lyö meidätkin laudalta". Kiertueen jälkeen DM:n alkuperäisjäsen "rumpali"/kosketinsoittaja haistatti pastillit koko bändille ja lähti minne lähti. SuperAudioCeeDee soi aikapaljon kompressoimattomammnin, tilaa löytyy ja biisien pikkudetaljit erottuvat paremmin. Pakko vääntää hanikkaa lisää ja lisää ja lisää....
2. Depeche Mode: Exciter (sacd+dvd). Dave Gahan:n eka clean&sober kauden levy. Folktronica:a, ennekuin siintä tuli muotia (sama juttu muuten Songs of Faith... levyn kanssa). Puhdasta sointia ja taas pitää kääntää hanikat kaakkoon.Dvd:llä löytyy bonus, Stoogesin Dirt biisistä kelpo versio. Seuraavaksi ostan Ultra:n sacd:na, joka tämän ja tuon edellisen välissä ilmestyi, silloin bändi oli dekadentimmillaan ja Gahan syvällä polle-ongelmiensa kanssa.
3. Sharon Jones&Dap-Kings: Naturally. Aivan mahtava levy. Jotenskin tuntuu et tää on parempi kun 100 Days,100 Nights. Svengaa kepeemmin ja paikoitellen aika rock.
4. Hanoi Rocks: This one's for rock'n'roll. Paras Hanoi kokis. Innostaa avaamaan kaljapullon, toisen, kolmannen.....
5. Ace Records (various): You heard it here first. Tää on vähän samaa sarjaa kun Ace:lta viime talvena hankkimani Rock On kokis. Itseasiassa ton Rock On:n vois laittaa tähn jaetulle femmalle.
6. Duffy: Rockferry. No tää nyt vaan on niin pirkuleen hyvä, raikas levy.
7. Sattellite Party: Ultra Payload. Tää oli tää Perry Farrelin parinvuoden takainen superkokoonpano joka teki tän yhden levyn. Hyviä biisejä, modernia rokkia ei mitään retroskeidaa jota pursuaa joka tuutista. Tää levy hakkaa musta Jane's Addiction Strays levyn ihan mennentullen. Tää jytisee niin että tuntuu, jopa paskemmillakin stereoilla soitettaessa. Innostaa vetämään GinToniccia ja tupakoimaan sisätiloissa.

Et sillai, tää oli taas tätä.

Sverige är fantastiskt!

In England, you’ve got Susan Boyle. In Sweden… well… they’ve got male ass-ets.

perjantaina, huhtikuuta 24, 2009

Tricky - Black Steel (rare)

Mikko!!
Black Steel oli tää Trickyn biisi. Maxinqyaguyella on siistimpi versio kun tää.

torstaina, huhtikuuta 23, 2009

Onnitteluiden ja kiitosten aika


Musavisan kausifinaalia vietetettiin perinteisin menoin. Poikakuoron juhliessa viimeisen kausikierroksen jälkeen vaatimattoman huomaamattomasti jälleen kerran runkosarjavoittoa, illan juhlatunnelma pärskähti pitelemättömään riemuunsa kahden finaalikierroksen jälkeen Toistaiseksin pöydässä. Onnea mestarijoukkueelle!

Finaalikierros:

6.) Blues & Dance 4,5
5.) Avohylly 6-
5.) Elizabeth Bathory 6-
3.) Craptori 8-
2.) Poikakuoro 8+
1.) Toistaiseksi 10

Tuomareina hääräsivät Kiista & Valo, jotka toimittivatkin kausifinaalin ihan mallikkaasti. Kiitokset myös heille, kuten myös kanssajoukkueille ja Kauppayhtiölle!

keskiviikkona, huhtikuuta 22, 2009

Finaali-ilta

Finaalin lähestyessä kauden viimeinen voimakuva sekä onnea kaikille illan visaan!

sunnuntaina, huhtikuuta 19, 2009

Daptone Records Studio

Wouuuuu!!!
Jos meidän joukkueen mustanmusiikin ystävillä on vähänkin omanarvontuntoa jäljellä ottavat he haltuun Sharon Jones and the Dap-Kings nimisen combon. Käärikää matot rullalle, öljytkää lanteenne, cd soimaan ja eikun vatkaamaan. Kyllä lähtee :)

lauantaina, huhtikuuta 18, 2009

Lainastotapahtuma!

Lapin maakuntakirjastossa tänään klo 17.00 - 21.00:

Maakuntakirjastossa tarjolla lukuisia poikkitaiteellisia musiikki- ja runoesityksiä, performansseja sekä visuaaleja. Juha Rautio esittää runoja tanssin kera, Les Pommes Noisettes noisea itsetehdyillä soittimilla. Ennen maineikasta Riukupastori! – kulttiyhtyettä esiintyy bändin laulaja, hämytieteiden kosmonautti Ville A.E. Suopajärvi. Kanabrot ovat veljeksiä, jotka esittävät mystisakustista pelimannimusiikkia. Akustista musiikkia soittaa myös iltatapahtuman aloittava Akustisen Musiikin Kerho. M.I.S.S. vastaa illan kuumimmasta performanssista. Luvassa on mm. astrologiaa, jaettuja identiteettejä ja naamareita. Illan pääesiintyjänä on hämmästyttävä blues- ja gospel-laulaja Joose Keskitalo, joka on luonnehtinut musiikkiaan "kaiken tuotetun musiikin vastakohdaksi".

Tapahtumassa on esillä Uula Kontion ja Iisakki Härmän valokuvia, Aku Meriläisen ja Risto Myllylahden videoteoksia. Radio Hear tallentaa tapahtuman, jonka juontajana toimii ylioppilasteatterin näyttelijä Olli Halttu.

maanantaina, huhtikuuta 13, 2009

Selvänä.

Nyt tullut viikon verran surffailtua ja löytynyt ihan tuoretta matskua Hanoi Rocksista tai siis lähinnä pääjehuiusta.

Edelleenkin suosittelen tota uutta Hanoi Roxx kirjaa kaikille itseäänkunnioittaville rockharrastajille.

sunnuntaina, huhtikuuta 12, 2009

Bachia pääsiäisenä IV

Pääsiäisoratorio BWV 249: Kommt, eilet und laufet. Collegium Vocale, joht. Philippe Herreweghe.

perjantaina, huhtikuuta 10, 2009

Samaan aikaan toisaalla.

Helvetillinen räime alkaa ja voimakas valoilmiö valaisee koko Tavastian. Jumazuga mikä sisääntulo mut onhan kyseessä suomalaisen rocke'n'rollin kruununjalokivi.



Outo valoilmiö himmenee ja kattaus alkaa hahmottua tarkemmin.



Ohhoh!! Aika huikeet valozydeemit. Ikinä nähny Tavalla tollasia (saati sitten muualla). Valaistuksen oli tehny sama jäbä joka teki euroviisujenkin valot. Toimi kuulkaa aika hienosti.






Soundeista vastas yks suomen parhaista livemiksaajista. Komeeta ääntä, ei mitään areena soundia vaikka valolaitteet välillä vähän pullistelivatkin siihen suuntaan. Oikeastaan soundi oli aikalailla raaka ja rokkaava. Ihan siis kunnon katurokkia jätkät paahtoivat, hienoja uusia sovituksia oli tehty vanhoihin tzibaleisiin.





Kuusi iltaa peräkkäin, loppuunmyytyjä kaikki keikat. Tää oli tokan illan veto. Oikea aika ja paikka, täydellistä. Toivottavasti tulee livelevy näistä keikoista, ihan legendan ainesta jo pelkän yhteensoiton perusteella (silloin kun Popedan jannut soitti bändissä oli keikat aika ylikuntoista hosumista (lue. suorittamista), nyt oli kaikki kohdallaan).



Vittu että teki gutaa, vieläkin ihan tuon illan pauloissa.

Bachia pääsiäisenä II

Aaria kantaatista Ich will den Kreuzstab gerne tragen BWV 56. Dietrich Fischer-Dieskau (Bar).

torstaina, huhtikuuta 09, 2009

Musavisailua 8.4.2009

Se on sitten pääsiäisviikko ja ahkerina kerääntyivät visailijat Kauppayhtiöön. Poikakuoro kilpaili jälleen triona ja kaiken kansan yläpuolelle tuomariaitioon oli tällä kertaa saapunut Elsku Mäy Mäy-kaksikko.

Ensimmäinen kierros visailtiin kissamaisissa tunnelmissa. Kierrokselta keräämämme pisteet 5 / 15 kertoi rundin vaikeudesta. Ensimmäisen kysymyksen piste tuli biisin tunnistamisesta kertosäkeen ahkeran höristelyn jälkeen. Laulaja meni kirjurilta ohi korvien, mutta alkuperäisen olisi esittänyt April Stevens. Kakkoskysymys tuotti samoin yhden pisteen, kun Aristokattien tunnari saatiin jostakin meditoitua paperille. Batman Returnsin tunnaria ei sitten tiedetty, mutta Kissa vieköön-foxi tunnettiin. Bruno Laakson nimi tosin livahti ohi, vaikka se takavuosien tapaan spiikattiin kappaleen alussa. Viitoskysymys oli jälleen haravointia. Pepe Deluxe ei ollut meille tuttu, mutta biisistä saatiin taas kuulokuvien perusteella puolikas. Olimme siis kierroksen päätyttyä kolmosia yhdessä Blues & Dancen ja Mäntylöiden kanssa Bathoryjen ja Toistaiseksi-jengin otettua kärkisijat.

Toinen kierros oli sitten pelispesiaali, joka herätti joukkueessamme jo ennen alkamistaan perusteltua hermostuneisuutta. Ykköskysymykseen saimme jostakin söhellettyä kuitenkin vastaukseksi Street Fighterin ja elokuvaversiossa mäiskineen Kylie Minoguen. Se jäikin tuottoisimmaksi saaliiksemme, koska muista kohdista tuli lähinnä nollia. Super Mariot, Simsit, Donkey Kongit yms. jäivät iloisesti tunnistamatta. Veikkauksemme olivat kyllä ansiokkaita, mutta silti vääriä. Iloa tuotti kuitenkin mainio puuhapaperi, jossa oli sekoitettu bändien ja artistien logotyylejä. Saimme lisäksi kömmittyä itsemme finaaliin, joten toivo eli edelleen.

Finaalissa edettiin tehtäväpaperia lainatakseni folokimmalla twistillä. Aluksi Nick Cave coveroi Bob Dylania. Ei siis Leonard Cohenia, kuten allekirjoittanut paperiin tuhersi. Mukana laulaneesta kaveripiiristä tunnistimme ainoastaan Kylie Minoguen. Kakkosen Beirut-yhtyettä emme tunnistaneet, kuten emme muutakaan asiaan liittynyttä. Monty Normanin Bond-teema oli sentään tuttu, mutta esittäjä Fanfare Ciocarlian tulkitsimme No Smoking Orchestraksi.

Nelosessa soi Astor Piazzolla Yo Yo Man tulkintana ja kappaleen Libertango tunnettu tulkitsija Grace Jones oli myös muistissa. Kappale tosin ei ollut...

Viitosessa kuuntelimme Kimmo Pohjosta, mutta muuta ei siitä sitten tiedettykään. Jäljet johtivat kuitenkin tulivuorista, saagoista ja vihreästä, meille hyvinkin tutusta kivilajista tunnettuun Islantiin.

Pistelaskun päätyttyä julistettiin tulokset. Yllättäen olimme Blues & Dancen kanssa ykkösinä, kunnes paperimme Piazzolla-kysymyksestä löytyi laskuvirhe. Asiasta tuomareille mainittuamme kääntyi puoli pistettä B&D:n hyväksi, joten palkinnot ja täydet viikkopisteet menivät hyvin ansaitusti heille. Joka tapauksessa omalta osaltammekin ilmassa oli työvoiton makua ja tiukan visan jännitystä ja erityisesti hauskan puuhiksen tuomaa yleistä hyvää tuulta.

Voittajille onnea, tuomareille kiitos ja kaikille yleisesti rauhallista ja hyvää pääsiäistä!

Bachia pääsiäisenä I

Orkesterisarja nro 3 D-duuri BWV 1068: Air. Voices of Music.

keskiviikkona, huhtikuuta 08, 2009

sunnuntaina, huhtikuuta 05, 2009

Mikä päivä!

Jumankikka, täydellinen kevättalven päivä. Kyllä kelpasi talsia Korkalovaaran metsänpolkuja. Kotona soundtrackina Bachin brandenburgilaiset konsertot, barokkiklassikko vailla vertaa, poluilla linnunlaulu.

Pieniä virpojiakin näkyi. Meillä kävi ryhmä, joka loitsusi minulle entuudestaan tuntemattoman lorun. Palkaksi tikkareita. Muistan kun sain kerran samoissa hommissa appelsiinin. Viskasin sen ojaan, koska tytöteltiin. Siihen päättyi urani pääsiäisnoitana.

lauantaina, huhtikuuta 04, 2009

Tö reis wos guud and the tiim was guud

Edellinen raportti jäi muiden yllättävien kiireiden ja väsymyksen jäljiltä kirjoittamatta, joten otin tehtävän uudestaan kontolleni, ehkä paremmalla menestyksellä tällä viikolla.

Onnistuin myöhästymään ihan ekasta läpsystä, mutta ilmeisesti Big Lebowski-leffasta Kipsikunkkuja kyseltiin. Itse ensimmäinen kierros alkoi ilmeisestikin meidän oman Mackanimme valitsemalla rillumarei-renkutuksella ja paikallishistoriaa tentattiin ja sen sellaista, pääosin hallussa, mutta Kärjen Toivoa emme tienneet. Sitten Aki&Turo esitti hienoa Gary Glitter-versiointiaan jonka jäkeen oletettavasti Teräsbetonin säestämä Marsuhietala wanhaa Neumannin Dingolle tekemää biisiä sankarihevi-hengessä. Arveluttavaa. Sitten kidutus jatkui ja saatiinhan sitä suomalaisuuden päivänä taas tätä 95 vuoden üübermikkihiirilätkämaailmanmestaruutta tentattua ja 'Imekääleijonatimekää'-biisi siis kyseessä. 9 suomen vaakunan heraldista ruusua oli kääntynyt paperissamme ylösalaisin jostain syystä. Kierroksen päätti jonku Stefanin panhuilulla vetelemä ylipitkäksi venynyt 'Nattaset'. 18,5 pisteellä peesasimme kärjessä ollutta Blues&Dancea puolella pisteellä.

Kärs...hyvä meininki jatkui sitten toisella kiekrroksella Marttiservonapanteerien hoitaessa itsensä kuntoon Dumbon kera. Ja huumorilinjalla jatkettiin illan näennäisen teeman mukaisesti kun Sliippari-spede.lapin juntti veteli outoa turpaan. Jostain syystä paperissamme oli nyt se Toivo Kärki ja monot olivat hukassa tai puristivat liikaa itsekullakin. Kaikki (paitsi purjehtiminen) on turhaa ja Låsse joskus kävi nolaamassa ittiään ihan Euroviisuissa asti ja Studio Julmahuvi oli harmillisesti jäänyt monilta osin väliin jäseniltämme, vaikka klassikkokamaa onkin. Deja-vumaisesti sitten kaikkien friikkien isoisä Frankzappa fiilisteli omintakeisella tyylillään Satumaa-tangoa ja sen kersoista muistettiin viisi, vaikka männäviikolla oli heitetty sen kakaroita paperiin enemmänkin, kun sekoitettiin se Pekka Pohjolaan. Viimeisenä tuli romaniankieleksi luulemallamme kreikankielellä joku Matti Siitosen vanhan euroviisunolauksen versiointi ja hajulla oltiin, kun veikattiin, että Fredi olisi esiintynyt Retu Kivisen äänenä, mutta ei silläkään pistettä saanut. Pisteitä 14 ja finaaliin paalupaikalta. Mainittakoon, että suureksi yllätykseksemme ja kohahdusten saattelemana Wanha Noita Elisabeth Bathory jäi finaalin ulkopuolelle. Sitten se noita jakaantui maagisesti ja osa siitä tuli meidän pöytäämme ilmeisenä aikomuksena taikoa meidät voittoon.

Finaalikin kulki tuomareiden uskollisena viitoittamaa suomalaisuus&huumorilinjaa eteenpäin ja kyseltiin basistivitsejä ja Velipuolikuuta. Kakkosbiisi antoi sitten kryptoniittiä ainakin meille, kun pissikset pääsivät ääneen, harava toi meille kuitenkin pisteen Oulusta. Nakkit ja muusi, ei ole mieliruokaani (enää) ja tietämättömyyteni jatkui Jahin ja Jonzen pitäessä joukkuetta pystyssä. Kenties oli tänään heidän vuoronsa siinä sitten. Seitsemän Seinähullun Veljeksen renkutuksen nimeä emme tienneet ja veikkaus meni taas osin vieredstä, mutta riittävän lähelle, kun Jah tiesi heidän esiintyneen Lintsillä kesäteatterissa. Esa Saarinen yllätti Poikarakkaudella, vaikka sillä on Pipsa-kuningatarkin. Arveluttavaa. Muuta ei tuosta tiietty, paitsi Siekkarit kuulemma lauloivat taustat/stemmat whatever. Mut eipä kysytty. Viimeisenä tokihan Patakakkosen ja Jaakko Kolmosen tiesimme ja kyytä voi syödä. Syödäänhän sitä kalkkarokäärmettäkin. Melodiasoittimeksi vielä hifistelimme pajupillin kautta kukkopillin ja ToistaitoisPekan kanssa allekirjoittanut vielä syvällisesti poihdiskeli tarkistustauolla, kuinka sellaista skaalaa varten tarvii jonkun monipuolisen soittimen. Niin. Viheltäessä käytetään niinkin skaalautuvaa ja taipuvaista instrumenttia kuin huulet, eivätkä meidänkään joukkueen vanhat ja kokeneet poskisolistit tätä sitten edes ajatelleet. 12 pistettä ja tiukan tarkistuslaskennan jälkeenpuolen pisteen kaulalla voitto Toistaiseksista. Hieman hämmentynyt ja jakomielinen olo visasta, kun hauskahan se toisaalta oli, vaikkakin sarjassa gonzobizarro.

keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2009

Kuukauden kirja


Alkuperäisteoksen nimi: April Evil. Kirjan takakannesta:
"Flamingossa oli aivan liian kuumaa, sillä oltiin vasta huhtikuussa. Aurinko paahtoi säälimättömästi, kesän läheisyys alkoi tuntua. Ihmiset halusivat rentoutua… liikemiehet, poliisit, kaikki.
Mutta…eräänä päivänä eräs mies ja nainen ilmestyivät kaupunkiin pölyisellä Buickilla. heidän jälkeensä tuli muita, myös Ronnie – erikoismies, murhaaja, pyöveli.
Seuraavana päivänä käytiin salaperäinen puhelinkeskustelu erään kiinteistövälittäjän ja upporikkaan, omalaatuisen vanhan miehen välillä.
Tämä oli alkua – nyt seurasi väkivallantekoja, rakkautta, kuolemaa – ja niiden jälkeen koitti TUOMION PÄIVÄ."

Cooperin testi

(lähde)

Joskus pitäisi koittaa. 12 minuuttia tätä.