tiistaina, joulukuuta 14, 2010

Viime vkloppuna Tampereella



Äh.... yritin kirjoittaa tähän jotain järkevää keikkafiilistelyä, ei onnistunut. Sympaattinen keikka kuitenkin tuli koettua taas tuon bändin toimesta.
Yövyimme samassa hotellissa ja aamupalalla törmäsimme koko retkueeseen. Oli hauskaa katsella kun laulaja, herra ISO HERRA, kömpi viimeisenä pikkupakuun, muiden venatessa öpaut 15 minsaa kun tämä ISO HERRA viilettää kaapu päällä tukka sekaisin muiden luo.

Mutta tuo uusi levy on kokoelma, remasteroituja biisejä jotka soivat paremmin kuin vanhat versiot. Rumpalin veikeät jipot on paremmin esillä ja köörit soi komeammin. Mutta hitto se oli hieno keikka, kaunis.

torstaina, joulukuuta 09, 2010

keskiviikkona, joulukuuta 08, 2010

Pre-final rapport

Aktivoidun nyt finaalia edeltävänä iltana kirjoittamaan raportin viime kerrasta. Me voitimme muuten. Toista kertaa putkeen ja se tuntui hyvältä. Mikäli oikein muistan, porskutamme myös runkosarjan kärjessä Nova Groupin hengittäessä vahvasti niskaamme. Saimme myös jonkun läpsyn pöytäämme. Tuliko toinenkin? En muista. Kolleega Saarelan juomaliput olivatkin kuulemma jo uhkaavasti huvenneet, niin että itse olisi pitänyt juomansa kuulemma ostaa. Noh, tilanne kai hieman taas paikkaantui. Aika vähän se muuten juo yleensä visaillan aikana, näin meidän kesken. Vuosilukujen arvaamisessa se on muita kovempi jätkä, kun sillä heittää yleensä vain noin vuodella, jos aina sitäkään.

Rappiovisan ekan kierroksen otsikosta kysyin myös lontooksi, tarkoittivatko tuomarit kenties maanviljelytyökaluja (hoe) vai kurtisaaneja. Visan aikana selvisi, että kurtisaaneja, vaikkakaan yhtään alaan perehtynyttä gangstaräppibiisiä ei soinut. Oli Elton Johnia, Gogol Bordelloa, Flight of the Concordsia -- jota veikkasimme Manu Chaon kautta Mano Negrasta, kun siltä se vähän kuulosti, Arctic Monkeyssia -- Lontoota sujuvimmin puhuva jäsenemme tunnisti sen ansiokkaasti -- Låssea ja...ja...niin, sydäntä ja mieltä lämmitti ainakin minulla hauskat maailman parhaaseen pändiin viittaavat kysymykset. 9:llä pojolla lähdimme seuraavalle kierrokselle.

Arvuuttelimme bändejä puuhapaperissa sekä itse kysymyspaperissa kategoriassa Valkea Joulu. Päihteitä ei tosin tarvinnut arvuutella ja tuomareille vielä tiedoksi, että niillä oli jäänyt omasta listastaan yksi tehokas puudutusaine pois. No, ainoa, mikä itseasiassa bändeistä meni meillä huti, oli Spugen esittäjä. QOTSA, JJ Cale, Matti Johannes Koivu ja Faith No More sekä riittävästi oheiskysymyksiä meni oikein. Ja puuhiksessa kysyttiin bändiä, josta ei teh mighty Poikakuoro ole koskaan kuullutkaan, joku Satan Takes a Holiday, niin. Mentiin niinku 25 pisteellä Novan edellä finaaliin.

Finaali alkoikin helposti. Itse asiassa, ko. biisin tunnistaa varmasti jokainen vähänkään syvällisemmin, kuin päivän hitteihin perehtynyt musiikin harrastaja. Finaalin teemana siis bling bling uusi vuosi ja avausbiisinä Fyrkka -- sori, en löytänyt mistään pelkkää introa, tuo biisi pitäisi kyllä katkaista aina viimeistään siinä 1:n minuutin kohdalla. Gwen Stefani esitti Even kanssa oman versionsa tästä biisistä, joka minulla itse asiassa pyöri enemmänkin päässä, melkein jopa tietoa häiriten. Nahka-Jaakko lauleli kans saippuakuplasta, Serj Tankian myös fyrkasta ja Marko Haavisto & Poutahaukat vaanivasta pahasta. Tiesimme taas tarpeeksi oheiskysymyksiin vastauksia, että voitimme Nova Groupin ja koko finaalikierroksen itseasiassa. Niinkuin jo sanoin. Oli siistiä.

tiistaina, joulukuuta 07, 2010

***tanan tunarit



Sain tänään palautetta blogistamme " eikö sinne enää kukaan muu postaile kuin sinä?". Mitä tuohon sitten vastaamaan.
Koittakaa aktivoitua ja Niem... Mackan vois hilata ittensä takas tähän blogiin kun se sentään jaksOi kirjoitella tänne.
Eihän tästä tule mitään jätkät.
S
K
A
R
P
A
T
K
A
A

Jimmy Millerin aikakauden lopetus



Ladies and Gentleman... live dvd. Stonesit on todella TÖRKEITÄ. Soitto svengaa kun hirviporukka junan vessassa. Ihan must keikka tallenne, Stinesien paras.

Dvd iltaa odotellessa.

maanantaina, joulukuuta 06, 2010

Murha on taidetta



Oli aivan pakko ostaa Dexter dvd bokseja lähikaupasta. Pahasti jäin koukkuun, tietenkin hyvään sellaiseen, kun ekan kerran yhden Dexterin katsoin töllöstä. Helvetin hyvää huumoria, mustaa sellaista.