perjantaina, toukokuuta 30, 2008

Top 30.5.


1. Siiri Nordin: Lyö Tahtia. Diggasin jo aiemmasta enkunkielisestä albumista mutta tää uusin levy on kyllä aivan ****tun hyvä. Suosittelen levyä kaikille ennakkoluulottomille, jopa meidän joukkueesta eroaville.

2. the Gas Fuzz:n sessio keskiviikkona jossa napsittiin valokuvia, peijakkaan hauskaa. Niin ja tiistain bänditreenit olivat myöskin hauskat.

3. Gutter Twins: Saturnalia. Vanhat retkut Mark Lanegan&Greg Dulli fiilistelevät. Matskua verrattu Caven tuotantoon, mikä sinäänsä ihan okei vertaus ja madaltaa monien kynnystä tutustua kyseiseen levyyn. Tosin näiltä puuttuu se elitistinen snobbailu efekti mikä Caven teoksia on aina leimannut Birthday Partyn jälkeen. Laneganin äänestä kuulee että mies laulaa siintä minkä on elänyt. Moni goottilaulaja myisi vaikka äitinsä jos pääsisi tuohon moodiin. Lanegan on kyllä huippu, jopa QOTSA:n albumeilla kun mies murisee jonkun biisin niin pisteitä ropisee ja levyn kuunteluikä pitenee vuosilla. Joku joskus sanoi että näytän Laneganilta, tosin on kyllä sanottu että näytän: edu kettuselta, cisse häkkiseltä, tommi läntiseltä, frederikiltä, patelta, stiv batorsilta, mikko kuustoselta, isältäni, tosi hyvältä, upealta, tyylikkäältä, pullukalta, maailman parhaimman näköiseltä mieheltä, joulukuuselta, sanoinks mä jo upeelta.......

4. Tuleva Spiritualized/Lenny Kravitz keikka Turussa. Ainoa miinus että Cindy Blackman ei kuulu tällä kertaa Kravitzin bändiin. Kravitz on vanhanliiton rokkareita Hendrixin, Zeppelinin, Stonesien ja Aerosmithin jälkeen. Eipä tuon Kravitzin jälkeen ole tuon perinteen jatkajaa tullut. Bloc Party:lla oli huhujen mukaan jonkuntasoiset mahdollisuudet lähteä toteuttamaan tuota kaavaa mutta taisipa bändi sotkeutua liikaa sisäänpäinlämpiäviin indie-pörinöihin. Kravitzin diggailussa muuten yksi aika käsittämättömän hauska ilmiö; kukaan muusikko/musadiggari joka haluaa olla "vakavastiotettava" ei voi/saa digata tuon katujätkän tekeleistä. Joo ja innolla odotan myös tuon Spiritualized:n settiä, modernia renttuilua parhaimmillaan.

5. Kesä.

torstaina, toukokuuta 29, 2008

Sateenkaari

Kävellessäni eilen kohti kotia alkoi yllättävä sade. Auringon edelleen paistaessa kurkistin tulosuuntaani ja näin komean sateenkaaren. En kuitenkaan lähtenyt etsimään kultaruukkua, mutta mieleeni nousi tuttu biisi. Myöhemmin iltasella löysin sitten Tubelta videon.

Parasta ketsukkia.

keskiviikkona, toukokuuta 28, 2008

Musavisa PoolBoolissa 28.5.2008

Lopultakin pääsimme Pooliboolin legendaariseen musavisaan. Joukkueessamme olivat minä, Marko, Markku "Pulteri" H, Tero ja Hanna.

Tiesimme enemmän tai vähemmän. Visan tahti oli ripeä ja aggressiivinen. Pääsimme lopulta neljänsiksi 23 pisteellä. Visan voittanut joukkue sai peräti 36 pistettä, kakkonen muistaakseni 28. Visassa oli kymmenkunta joukkuetta, eli olimme puolivälin paremmalla puolella.

Jossittelun aiheita tuli, kuten aina. Itse suttasin itse keksimäni Irving Berlinin Cheek to cheekin säveltäjän paikalta kun joku toinen ehdotti Cole Porteria. Mutta niinhän se on aina. Emme keksineet laulajaakaan (Fred Astaire) emmekä elokuvaa (Top hat). Varmasti tuli sutattua vääriäkin vastauksia ja korvattua oikeilla, mutta niistä ei tietenkään pahemmin huudella. Että sellaista.

Omasta tietämyksestäni en enempää kehu, mutta yksi kappale jäi mieleen. Alkoi soida tutun kuuloista musiikkia ja hörisin, että höhöö, The Bandia. The Bandin kuuntelua pidetään tunnetusti erityisen sankarillisena, sillä se on yhtye, josta tytöt eivät tykkää. Siinä lajissa musiikkitieteellisten tutkimustemme mukaan jaetulla ykkössijalla Yngwie Malmsteenin kanssa.

Joku kysyi tiedänkö kappaleen, ja suureksi yllätyksekseni/järkytyksekseni muistin nimenkin: Long black veil. Ehkä minunkin sitten pitää tunnustautua ja ruveta joukkueen jo toiseksi The Band -faniksi. Mistähän saisi bändipaitoja tai edes selkälipun tai rannekkeen? Näihin säveliin, näihin tunnelmiin.

tiistaina, toukokuuta 27, 2008

Skeba korneri.



Sunnuntaina Kirjastorokkia miksatessa tuli nähtyä iso läjä erilaisia skeboja (lue skittoja) lavalla. Aikalailla yhden tietyn kitaramerkin suosijoita oli lähestulkoon joka bändissä. Kyseienen merkki näkyi niin heavy kuin punk (vai oliko se hc/grusti/etc..) bändeilläkin. Muutenkin tuntui että bändit panostavat enempi genrekoodien haltuunottoon ja niiden orjalliseen toistamiseen. Musadiggailun funktio on myös identiteetin määritys, toisilla enempi toisilla vähempi. Samahomma tietenkin näkyy myös siellä skittavalinnoissa, tietenkin. Ja niinhän se on mullakin kun käytän noita De Armond (by Guild) Jet Star kitaroitani jotka ovat kopioita Guild Thunderbird:sta jostain kaukaiselta 60-luvulta. Ohessa pari pätkää joissa vilahtavat kyseiset sohlot. Niin ja se genrekoodaus onkin sitten hankalampi tehdä noiden sohlojen perusteella. Ei sen puoleen, olenkin eri koulukunnan rokkari jolle musiikin tekemiseen ja esittämiseen on otettava toisenlainen lähestymistapa.

sunnuntaina, toukokuuta 25, 2008

Pallo on pyöreä

Ensimmäinen kevään vihreä tällä leveysasteella on viime vuosina ollut lähifudiskenttä, joka oli nytkin sulatettu vielä laskettelukauden ollessa parhaillaan. Koulu-, työ- ja muita matkoja viihdyttääkin sitten aina pelit tai harkat - varsinkin jos kyseessä on mimmiliigan pelit (tai harkat).

Kesäkuulle kaikki tietysti odotamme sateita, ja pistämme digiboxit vinkumaan, kun iltoja viihdyttää fudiksen EM-kisat. Ja kaikkihan me liputamme Englannin puolesta - vaikka eivät kisoihin päässeetkään - paitsi tietysti ne, joiden lipussa liehuu Die Deutschen Adler.

P.S.

P.P.S.

tiistaina, toukokuuta 20, 2008

Opetuslautakunnan varajäseneksi!

"Olen kuulunut puolueeseen jo kahdeksan vuotta, ja on mukava huomata että ihmiset luottavat minuun. Sydäntäni lähellä ovat erityisesti vanhusten hoito, ympäristöasiat ja kulttuuri."
(Lähde: päivän 7.)

Poikakuoro tietenkin onnittelee "Jassua".

sunnuntaina, toukokuuta 18, 2008

Hyvää musiikkia

Riston valinta-ohjelmassa on nyt parin päivän ajan eli 23.5. saakka kuunneltavissa juttua ja vähän näytettäkin Lapin kamariorkesterin viime torstain konsertista. Itse konserttihan kuullaan Yle Radio 1:llä sunnuntaina 25.5. kello 19.03 alkaen. Kannattaa kuunnella niin tämä ohjelma kuin tuo konserttikin. Jälleen kuultiin hienoa soittoa sekä orkesterin että solistienkin puolesta.

torstaina, toukokuuta 15, 2008

Top Something.


1. Rovaniemen Teatterissa oli eilen tupa täys kun Seela Sella vetäisi tunnin esityksen. Hienoa yhteiskuntakriittistä läppää jota ei sitten Tom Wentzel:n jälkeen ole yhtä vakuuttavasti tehtynä nähty Rovaniemen Teatterin lavalla. Sella otti estraadin haltuun hienosti, pieteetillä. Eritoten ihastelin hänen äänenkäytön kirjoa, eroottisenperhosen kuiskauksesta vanhan naisen korviavihlovaan kitinään. Ehkäpä kaunein lavaltapoistuminen mitä olen nähnyt, yleisö pidätteli hengitystään ja alahuuli väpätti jokatoisella. Lopussa yleisö taputti seisoaltaan, mitä en ole ikinä täällä kokenut. Hieno kokemus, ei sittenkään, se oli elämys. Kauan eläköön Seela Sella!

2. Olen kuunnellut ristiriitaisin tuntein Olavi Uusivirran: Minä olen hullu albumia. Toisinaan se kuulostaa aivan mielettömän hienolta ja toisinaan taas Jonna Tervomaan sivuprojektilta. Mutta kun tarkemmin fiilistelee ja kuuntelee niin tahvompikin tajuaa että tässähän on jumalauta uusi klassikko artisti syntymässä suomalaisen moderninmiehen kaanoniin, jonka latuja ovat aukoneet Röyhkä, Alanko, etc.... Välillä lennetään korkealla, siirappimaiset kielikuvat nuolee minkä kerkeävät, toisinaan taas painutaan rima väpättäen esteiden yli ja paskat välitetään mistään. Rohkeaa, vaatii aikalailla pokkaa tehdä tämänlainen albumi.

3. Sain tossa vähänaikaa sitten uudet luurit (akg 601). Jossain oli neuvo että luureja pitäisi soittaa 300 tuntia että ne aikeavat, vähän niinkuin stereokajareitakin pitää pari päivää soitella ennen kuin pehmenevät äänenlaadultaan. Kytkin luurit viikoksi radioon kiinni. Onhan noissa hyvä taajuustoisto, tilan tunne välittyy paremmin, ehkä botnea saisi olla enempi. Kuunnellut paaaaljon vanhoja levyjä että oppisi tuntemaan noiden luurien luonteen. Yhen session jo miksasin/masteroinkin noilla.
Jep. Boys needs a toys :)

tiistaina, toukokuuta 13, 2008

Difficult to Cure. (heko heko)


Jos veget saisi sellaisen liikkeen aikaan että lihaa ei saisi syödä sisätiloissa, vähän niinkuin tää uus tupakkalaki. Lihateollisuus tuo enempi hiiltä ilmakehään kun liikenne. Ennakoikaa tulevaa ja muutetaan tapojamme.

Jonze! Tänään jukaistiin tulevalta levyltä sinkku, juma että potkii :)

Musadiggarointia.

Muistan kun vuosia sitten hengailtiin Lontoossa ystävieni luona pamahti radiosta tämä videobiisi, kuulosti hienolta svengaavassa Lontoossa (tosin tämä biisi kuulostaa missä vain upealta). Pakkohan seuraavana päivänä oli ostaa Undertones kokoelma, ikäänkuin muistoksi. Samalta reissulta musiikilliseksi matkamuistoksi tarttui myös mukaan Clashia, Pistolsia, Reggaeta ja Supergrassia. Intiasta tulee aina mukaan Intialaista kamaa ja jostain helevetin kumman syystä ostan aina jonkun puuttuvan Beatles cd:n. Ehkä niitä Beatleseja on vaan mukavempi ostella sieltä, missä ajoittain muutenkin tuntuu niinkuin eläisi jossain 60-luvulla. Myös suomea kiertäessäänkin tulee ostettua levyjä matkamuistomielessä. Toki myös ensimmäisen opintolainan nostettuani ostin muistoksi itselleni levyn ja taisinpa viimeisen lainanlyhennyksen kunniaksi ostaa jonkun hupailu lätyn. Musadiggari siis löytää aina syyn hankkia uuden levyn. Vähän niinkuin alkoholisti keksii aina syyn jotta voi tintata.

sunnuntaina, toukokuuta 11, 2008

Länsirintamalta ei mitään uutta

Perjantaina vietimme syntymäpäiviä ja sattuipa samalle päivälle myös kohutun ja kehutun pop-orkka Bellraysin keikka, joten luonnollisesti yhdistimme juhlimisen ja elävän musiikin.
Keikka alkoi yllättävän myöhään, mikä oli hyvä, koska olisimme muuten myöhästyneet juhlien venyttyä ja paukuttua aiottua myöhempään.

Ja joo, väkeä oli paikalla muitakin, mutta tämä oli taas niitä keikkoja, jolla porukkaa kiinnosti välillä enemmän kännykässä joriseminen kuin bändin seuraaminen- siitäkin huolimatta, että Bellraysin laulaja olikin todella vaikuttava ilmestys (paitsi välillä basisti meinasi varastaa shöyn). Bändi oli muuten ihan hyvä, välillä tosi hyvä, mutta ei kuitenkaan älyttömän hyvä. Kuulemma ei ollut niin hyvä kuin edellisellä keikalla, eikä nyt kai tullut kauheasti vanhoja biisejä. Soitossa oli liikaa tylsiä rock-kliseitä, ja oma olo oli pitkän viikon jälkeen hieman alavireinen. Encoret olivat parhaat. Tulipahan kuitenkin nähtyä ja koettua. Ei huono ilta.

Viime päivinä on muuten tullut diggailtua Xysman De Luxe-levyä v:lta -94. Näin jälkikäteen tajuaa kuinka edellä aikaansa Xysma tuolloin oli. Aivan tajuttoman hyvä levy!

Jees, ja sattuipa rock-kirppikseltä tassuun pienlehti, joka sisälsi suuria totuuksia. "Mitä yhteistä on Rovaniemellä ja rokilla? Ne kumpikin alkavat kirjaimilla är ja oo." Näin kirjoittaja pohtii Jalla Jalla-haistattelun alkajaisiksi. Jalla Jallan lisäksi lehdessä puhuu Läjä Ä.: "Ahisti kyllä Rovaniemelläkin, se on sairas kaupunki."

lauantaina, toukokuuta 10, 2008

Niin Sanottu 10.

Ns 10 diggarina oli vaan pakko laittaa tämä tänne.

torstaina, toukokuuta 08, 2008

Orkestar Business Class studiossa, osa 2.



Perjantai iltana jannut roudasivat itsensä ja soittimensa the Gas Fuzz:n studion uumeniin. Hitonmoista säpinää ja äimistelyä, puolin jos toisin. On tarkoitus siis vetäistä kolme biisiä talteen ja miksata ne. Selitän työskentelymetodini ja studiotekniset puitteet ja puutteet jannuille. Tiskinä siis Soundcraft 6000 ja kuuntelu tapahtuu pääasiallisesti Yamaha Ns-10 mx:n kautta. Äänet tallentuvat Alesis 24hd:lle. Tekniikan puolesta siis ihan luotettavaa ja vaikeasti saatavaa rautaa. Mikrofoneja erilainen määrä konkka- ja dynaamisia mikkejä. Pyrin 100% livetaltiointiin, joten jos joku mokaa joudutaan ottamaan uusi otto kyseisestä biisistä.


Alkomahoolin suhteen olen tarkka; muutaman kaljan soittajat voivat juoda äänityksien aikana janoon, humalaan ei saa tulla jottei aikaa kulu turhaan hukkaan, ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan (?) Jaakko taas laulajana joutuu tyytymään pelkkään veteen jo ihan ääniteknillisistä syistä. Pientä rutinaa alkaa kuulua, perustelen humala kiellon äijille luennoimalla kohtuullisen tehokkaasti hutikassa olevien soittokoordinaatiosta ja "hyvästä fiiliksestä" joka seuraavana päivänä kuunneltuna on aikamoista shaibaa.

Joku lähtee ostamaan kaljaa ja safkaa. Alamme hieromaan mikitystä kohdilleen, aloittaen rytmi-osastosta edeten haitarin kautta kitaraan ja sieltä viulun kautta lauluun. Joudun muokkailemaan soittotilaa "väliseinien ja vaimentimien" avulla pahimpien vuotojen minimoimiseksi.
Äänet löytävät paikkansa pikkuhiljaa. Ihmettelen outoa döfistä joka pelmahtaa tiloihin kunnes tajuan että safka/kalja -setti on saapunut, ette usko että kebabbi voi tuoksua aika hirveeltä pienessä studiossa, etenkin kun itse olen vegesafkailija.
Pöperöt helttaan ja jamperot lauteille hehkuttelemaan biisejä kuosiin. Jamperot ovat sitämieltä että "eihän kolmessa biisissä kauaa mene kun nämä livenäkin kulkevat niin hyvin". "Katellaan", meitsi loihe lausumaan pojille.

Avot ja eka biisi nauhoitettu. Jampat hyökkäävät tarkkaamon puolelle kuuntelemaan. Päätimme kokeilla vielä uutta versiointia biisistä ja pikkasen rauhallisemmalla temmolla. Toimiii!!!! Ja pari versiota vielä varoiksi. Tokasta biisistä "demo versio". Joo-o, zekataan alut ja loput ja kielisoittimien vireet, siirrän tilamikkien paikkoja. Toimii!!!! Okei, kaks biisiä nauhoitettu ja päivä pulkassa ja aikaa kulunut helevetisti.

Launataina aloitetaan jo hyvissä ajoin päivällä ja äijät puhkuvat intoa joka näkyy ja kuuluu, loistavaa. Äijät täräyttävät tiskiin tarjouksen josta en voi kieltäytyä ; tahtovat äänittää ja miksata koko albumin studiossamme. Sovimme kuitenkin että tehdään vain 7 biisiä täällä ja loput kolme biisiä napataan Vihannin sessioista jotka miksataan uudestaan. Koko viikonloppu (pe-su) menee siis seitsemän biisin pohjia vedellen ja joka biisitä tulee useampi otos. Seuraavana kahtena viikkona teemme päällekkäissoittoja ja lauluja. Armotonta kuulokekuuntelun viilausta ja soittajien viretilojen säätöä. Välillä etsimme Värttinää, jota ei löydy. Ajantaju katoaa, pohdimme kuinka pitkään onnentunteen tuoma "kliimaksi" kestää. Onko sattumaa olemassa musiikissa ja miten se ilmenee. Minkätakia soittotreeneihin pitäisi suhtautua kuin meditaatioon tai runouteen. Miten live-akti eroaa studio-aktista. Kahvia keitellään ja kaskuja murjotaan hyvässä hengessä ja nauhoitukset valmistuvat hitaasti mutta varmasti, sillä taidetta ei tehdä nopeasti.

.....jatkuu....

tiistaina, toukokuuta 06, 2008

Täällä voi askarrella.

Öhö öhöööö.

Helevetin hyviä juttuja.

Pekka Laine ja Jukka Haarma aprikoivat musamaailman ilmiöitä, juontajana Henrik Anttonen. Huikean hyvää tsournalismia, kuunnelkaa ihmeessä,
parempaa kuin jonkun juustonaksuntuoksuisen nörtin, joka hehkuttaa paskaset rillit päässä Pulpista.

Pop-Talk löytyy siis täältä.

Jonze hei:
Gösta Sunqwistin juttu aika upea kun vanhat työkaverit valottavat taustoja.

sunnuntaina, toukokuuta 04, 2008

Artsu korner.

Mukavan rauhallinen interaktiivinen Dali sivusto, Bowien Warsova biisi soi hienosti.

torstaina, toukokuuta 01, 2008