Perjantaina vietimme syntymäpäiviä ja sattuipa samalle päivälle myös kohutun ja kehutun pop-orkka Bellraysin keikka, joten luonnollisesti yhdistimme juhlimisen ja elävän musiikin.
Keikka alkoi yllättävän myöhään, mikä oli hyvä, koska olisimme muuten myöhästyneet juhlien venyttyä ja paukuttua aiottua myöhempään.
Ja joo, väkeä oli paikalla muitakin, mutta tämä oli taas niitä keikkoja, jolla porukkaa kiinnosti välillä enemmän kännykässä joriseminen kuin bändin seuraaminen- siitäkin huolimatta, että Bellraysin laulaja olikin todella vaikuttava ilmestys (paitsi välillä basisti meinasi varastaa shöyn). Bändi oli muuten ihan hyvä, välillä tosi hyvä, mutta ei kuitenkaan älyttömän hyvä. Kuulemma ei ollut niin hyvä kuin edellisellä keikalla, eikä nyt kai tullut kauheasti vanhoja biisejä. Soitossa oli liikaa tylsiä rock-kliseitä, ja oma olo oli pitkän viikon jälkeen hieman alavireinen. Encoret olivat parhaat. Tulipahan kuitenkin nähtyä ja koettua. Ei huono ilta.
Viime päivinä on muuten tullut diggailtua Xysman De Luxe-levyä v:lta -94. Näin jälkikäteen tajuaa kuinka edellä aikaansa Xysma tuolloin oli. Aivan tajuttoman hyvä levy!
Jees, ja sattuipa rock-kirppikseltä tassuun pienlehti, joka sisälsi suuria totuuksia. "Mitä yhteistä on Rovaniemellä ja rokilla? Ne kumpikin alkavat kirjaimilla är ja oo." Näin kirjoittaja pohtii Jalla Jalla-haistattelun alkajaisiksi. Jalla Jallan lisäksi lehdessä puhuu Läjä Ä.: "Ahisti kyllä Rovaniemelläkin, se on sairas kaupunki."
1 kommentti:
Blues is a teacher, Punk is a preacher.
Olisin tahtonut nähdä kyllä tämän kokoonpanon,uusien biisien perusteella rokkaa enempi kun edellisen kitaristin kanssa.
Kateellinen teidän rock-kirppikselle.
Lähetä kommentti