perjantaina, huhtikuuta 30, 2010

Record Store Day bastards!!!

Pari viikkoa sitten vietettyyn Recod Store Day:hin liittyi The Fallin 7":n julkaisu. Omassa tuttavapiirissäni on parikin Fall-fania, joista toiselta tuli tämä videopätkä. Ei ole helppoa...

Tupsu

Yle: "Rovaniemen kulttuuriravintola Tupsu lopettaa."

Rovaniemellä on musavisailtu Rinteenkulman Karhu-Galleriassa, joka myöhemmin muutti Pohjolankadulle. Karhusta siirryttiin sitten Pub Tupsuun. Kaikki kolme musavisa-baaria on kaatunut.

Nykyisin musavisa-paikkana toimii Kahvila Kauppayhtiö.

The Trip

"During one session, tears had poured out of his eyes, and the clinician asked why he was crying. "I'm not crying," Hunter explained. "I'm in another dimension. I'm inhabiting the body of a great green Buddha and there's a pool that is flowing out of my eyes."" (Lähde, 21)

Vappuaatto!

Tänään on kansainvälisen vappupäivän aatto, jota pakkojuhlitaan kirjaimellisesti kosteissa merkeissä myös meillä Rovaniemellä.

Kuten tiedetään, poikakuorolaiset eivät tunnetusti ole kaikkein ortodoksisimpia juhlapäiväfriikkejä, joten simanmakuista easy action -tunnelmaa lienee kullakin luvassa.

Henkilökohtainen juhlaohjelmani sisältää seuraavan kokonaisuuden:
Hauskaa vappuaattoa kaikille!

torstaina, huhtikuuta 29, 2010

Kuninkaalliset käytöstavat

Sanonpa vaan, että myöhästyminen tapaamisesta on toisten ajan varastamista. Kohteliaimmat varkaat ilmoittavat myöhästyvänsä, mutta erityisesti kroonikot antavat odottaa itseään kuin kuninkaallisia. Selitykset ovat aina noloja, mutta joskus myös anteeksipyytelevän analyyttisiä, kuten Tommin vanhassa kirjoituksessa muutaman vuoden takaa.

Kuninkaallisista tulikin mieleeni, että tänään on Freddien, Albertin ja Rileyn päivä; kerran vuodessa kuuntelen kuninkaallista bluesia.

Prkl, kahvia ei ollut sittenkään tarpeeksi. Keitän lisää ja alan sitten lapioida kuninkaallisia muistiinpanojani ja valmistella päivän epistolaa. Päivän alkusoitoksi kelvatkoon Burglarin Pack it up - tai hetkinen, ehkä sittenkin Kinshasan hikisen tiukka Sweet Sixteen.

Mutta kuka lohduttaisi Maddea?

keskiviikkona, huhtikuuta 28, 2010

tiistaina, huhtikuuta 27, 2010

Juke Box Jury Suosikki 11/1983

"Pin Ups 'A Middle-aged housewife.../A Man who ate...' (Johanna)
SAMULI: Rovaniemen konepajan tehdashallista sais vähintään yhtä hyvän pätkän levylle - meinaan työaikana..."

wtf?

Piraatit: "Tärkeintä on normi, jonka mukaan hyvästä työstä pitää saada korvaus. Sen ei kuitenkaan tarvitse tulla suoraan tuotteesta. Vaihtoehtoisiksi tavoiksi saada korvausta Apajalahti nostaa esimerkiksi keikoilla käymisen ja suorat lahjoitukset."

maanantaina, huhtikuuta 26, 2010

Uusin Rytmi

Muistuttakaa, etten uusi enää tilaustani. Paskanmausta tulikin mieleeni, että tiedustelin erästä projektia varten raahelaiselta yrittäjältä, paljonko maksaa kalustettu yksiö kuukaudeksi vuokrattuna: kahdeksansataa euroa.

Top-5

1.) Raahen kaupunginkirjasto
2.) Wanhan Raahen kadut
4.) Tornitalon terassi
5.) Bio Huvimylly
6.) Rannat

sunnuntaina, huhtikuuta 25, 2010

Song for Andy McCoy

Jokaisella on minuutti aikaa kuunnella Peitsamon hieno laulu Andylle.

Näin se menee

Ville Valo ja levymyynti:

"Fanit pitävät levystä ja olemme saaneet paljon hyvää palautetta. Tuntuu, että harva on kuitenkaan hankkinut sen itselleen, ihmiset kun eivät nykyään enää osta levyjä, Valo kertoi yhdysvaltalaisen The Rave -nettitv:n haastattelussa.

Valo sanoo huomanneensa tilanteen käytännössä erityisesti hiljattaisella Euroopan-kiertueella. Miehen mukaan monissa sellaisissa maissa, missä uusinta HIM-levyä on myyty varsin vähän, koko yleisö kuitenkin osasi sanat kaikkiin tuoreisiin biiseihin."

---

No, seuraavaksi ei kannata levyä tehdä. Tai ainakaan siihen ei kannata panostaa ja tuhlata resursseja entiseen malliin. Ainahan voi nostaa esim. lippujen hintoja. Tosin kohta kukaan ei viitsi käydä keikoillakaan, kun soitetaan entistä huonommin ja biisitkin ovat hutiloiten kirjoitettuja.

Katsoin muuten hutiloiden tehdyn heavy-dokumentin. Dee Snider on hauska jätkä, jolla on huumorintaju kohdallaan.

perjantaina, huhtikuuta 23, 2010

Löytöjä.


Perjantaina aina tulee käytyä duunin jälkeen paikallisessa tavaratalossa tsekkaamassa musa ja leffaosasto. Tänään tarttui mukaan vanhan punk-rock poppoon cd ja Akkaa Päälle dvd 1. Nuoruudessani tuli Karanteenin kasettia pyöriteltyä aikalailla, kadun muiden punkkareiden kanssa. No eipä mitään, 5€ ei ole paha hinta jos vaikkapa musa ei putoaisikaan enää. Mutta kun täräytin cd:n pyörittimeen ja eka biisi alkoi niin..... hienosti futaa edelleen, paikoitellen jopa paremmin kuin silloin ennen. Aika ei ole mennyt ohi, hienoa.

Akkaa päälle dvd 1, 1995-2005, tupla dvd. Oikotuulet oli syy miksi ostin tämän huikean viiden euron tupla dvd:n.

Pikkasen hyvä fiilis.

torstaina, huhtikuuta 22, 2010

Virheet jazzissa?

Soittavatko jazz-muusikot koskaan väärin? Jos soittavat, onko siitä todisteita?

Esitän kysymykseni "vakavissani", koska joudun menemään erääseen tilaisuuteen keskustelemaan aiheesta. Jatkokysymys tietysti on: löytyykö koko jazz-maailmankaikkeudesta pienintäkään virhettä, vai onko se puhtaan erheetön, täydellinen kokonaisuus, jonka edustajat eivät ole koskaan väärässä missään asiassa?

Toivon runsaasti kommentteja.

Koti ei olisi koti.




Kotiin kuuluu kaikenlaista tarpeellista tavaraa ja myös turhaa roinaa jotta siellä viihtyisi. Muutamia levyjä on joita ilman hima ei olisi hima. Pari viikkoa sitten postista tuli The Godfathers: Hit by Hit, deluxe 2 cd. Vanha vinyyliversio soitettiin puhki "kultaisella" 80-luvulla, tuolla se hyllyssä kuitenkin vielä on. Yksi syy miksi levy kului liikaa oli tietenkin oma+kavereiden kehno peruslevari, neulat veteli sellaisia lastuja vinyylistä että aivan hirvitti. Ennenvanhaan vinyyleitä lainailtiin paljon kavereille jos ette tätä diggailun muotoa naperot vielä tietäneet, katoavaa kansanperinnettä.
Enivei. Laitoin tuon Hit by Hit:n cd soittimeen ja ....... tuli taas se hieno tunne. Tätä fiilistä olen kaivannut reilut kymmenen vuotta, joka tulee vain tämän albumin kuuntelemisen myötä. En ole ikinä kuullut näin vaikuttavaa versiota Lennonin Cold Turkeysista, uusi masterointi, bonari levyllä helevetin timmejä livevetoja, huh huh. Punk-Rokkia ja kahdella kitaralla riffittelyä. Ja tulihan tämäkin bändi aikanaan nähtyä.
Rokki parantaa, yeah!


Hima ei olisi hima vitosen kärki.
1. Stoogesin kolme ekaa
2. MC5 : Kick Out the Jams
3. New York Dollsit
4. the Godfathers: Hit By Hit
5. RHCP: Blood Sugar....

No niin ja nyt muutkin askartelevat tämän ajatuksen parissa oman listansa.

keskiviikkona, huhtikuuta 21, 2010

Mopot

Kevät toi mopot takaisin. Vanhemmat, älkää ostako pennuille mopoja*.
  • Mopot laiskistavat ja lihottavat. Kiirettä ei oikeasti ole, ja läski on ikuista. Ostakaa pilteille kunnon polkupyörä, niin kunto kasvaa.
  • Mopot ovat vaarallisia. Mopokolareiden määrä jatkaa yhä kasvuaan. Joka päivä näkyy vaarallisia tilanteita.
  • Mopot ovat kalliita. Kustantakaa lapsenne mieluummin kielikurssille (mahd. kauas, kiitos), jos kunnon polkupyörä on jo hankittu.
  • Mopot pitävät helkutinmoista meteliä. Herkät humanistit eivät sitä melua kestä. Olen kokeillut ottaa ilkeän ilmeen, ei auta.
  • Mopoilu on junttia, paitsi tietenkin maaseutujen pappatunturimopoilu.
*mopolla tarkoitan tässä kaikkia mahdollisia mopedi-ajoneuvoja ja niiden lähisukulaisia. Esim. ainoa hyvä skootteri, jonka tiedän, kuuluu Kari Peitsamolle.

tiistaina, huhtikuuta 20, 2010

R.I.P. and thank your for the Music, Gifted Unlimited Rhymes Universal

Gangstarrin perustaja, Jazzmatazz -levyistäkin tunnettu hip hopin pioneeri Guru on kuollut. Lepää rauhassa ja kiitos musiikista.

Mielentilana Tehari

Tehosekoitin julkaisee toukokuussa live-levyn kesän 2009 keikoista.

Bändihän jätti lopettaessaan valtaisan aukon suomalaiseen rock-skeneen. Kukaan tai mikään ei toistaiseksi ole tullut tilalle. Viime vuosikymmenellä poikakuorolaisista erityisesti Olli kunnostautui tehari-akselilla. Eritoten hänen karaoke-tulkintansa olivat rautaa. Asianomaiset muistanevat tukun "tilanteita", joihin nämä langettavat tulkinnat saattoivat osaltaan johdattaa. Tehosekoilua!

Ks. myös "Monet kuten minä"; "Vaarantunne".

maanantaina, huhtikuuta 19, 2010

Wroooooooommmmm !!!!!!!!


I'm a road runner honey,
Beep! Beep!
I'm a road runner honey,
And you can't keep up with me,
I'm a road runner honey,
And you can't keep up with me,
Come on, let's race,
Baby baby, you will see,
Here I come,
Beep! Beep!
Move over honey,
Let me by,
Move over baby,
Let this man by,
I'm gonna show you baby, look out your head,
Gonna put some dirt in your eye,
Here I go!
Oh yea, how am I doin?
Beep! Beep!
Take my hand baby,
I'm gonna prove to you that I'm a road running man,
I wanna show you something,
That I'm the fastest in the land,
Now let me by,
Beep! Beep!
Oh yea, you said you's fast,
But it don't look like you gonna last,
Goodbye! I've got to put you down,
I'll see you some day,
Baby, somewhere hangin' around.

Gary

Huomenna telkkarissa: Veli-Matti ja ankara äiti.

Swagger

Aamulehti:
"The Rolling Stonesin legendaarinen Exile On Main Street -albumi tulee kauppoihin uusintajulkaisuna 17. toukokuuta. Varsinainen uutispommi kuitenkin on, että albumin bonuslevyltä löytyy peräti kymmenen ennen julkaisematonta Stones-biisiä."

Exile On Main Street on maineensa veroinen klassikko, jolla bändi löysi Jimmy Millerin avustuksella stones-soundinsa ytimen. Aikajänne Let it Bleed - Goats Head Soup + It's Only Rock 'n' Roll (1969-1974) on minulle Rock 'n' Roll an sich. Harvoin levyjä tulee enää varsinaisesti kuunneltua, sillä niiden paikka on nykyisin deklaratiivisen muistin kaikkein syvimmässä kohdassa. Sieltä ne monella tapaa vaikuttavat jokapäiväiseen elämään, valintoihin, näkemyksiin, mielipiteisiin, naismakuun.

Toisin sanoen odotan "uusia" kappaleita erittäin suurella mielenkiinnolla.

sunnuntaina, huhtikuuta 18, 2010

...ja tappaa

Mattila: Voi myös miettiä, kuinka merkittävä ongelma on, että valtio ei avusta rockbändien ulkomaankiertueita suurilla summilla. Kuten dokumentissa runsaasti äänessä oleva Jone Nikula sanoo, olisi ehkä huolestuttavampaa, jos kukaan ei olisi kiinnostunut suomalaisesta hevistä, ja valtio vain tekohengittäisi sitä veronmaksajien miljoonilla."

Näin muuten kerran aika läheltä, kun Nikula jäi tuoliinsa kiinni rokki-kettingeistään. Haluan nähdä myös ko. dokumentin.

lauantaina, huhtikuuta 17, 2010

Aina on osattu ärsyttää

Senaattori Eric Adams ja lökäpöksyt.

Artisti maksaa

"Hitlantiksessa artisti maksaa viisi euroa kuukaudessa saadakseen äänensä kuuluville. Biisien kuunteleminen on muille käyttäjille ilmaista, mutta niiden lataaminen maksaa 0-50 senttiä. 90 prosenttia summasta luvataan päätyvän artistille."

perjantaina, huhtikuuta 16, 2010

Suuri finaali

Aluksi anteeksipyyntö: kahden ensimmäisen kierroksen paperit jäivät teknisestä viivästyksestä johtuen pois kyydistä. Siispä vain pikainen katsaus alkukierroksiin ja yksityiskohtia saa korjailla ja täydennellä vaikka kommenttiosastolle. Tarkemmat tiedot pisteineen ilmestyvät toivottavasti Musavisablogiin.

Pöytämme oli viimeisenä visailtana täynnä. Läsnä oli kaksi Mikkoa, Jah, raportoijanne sekä vierailijatar.

Ykköskierroksen tuomaroi Ari ja Poikakuoro kuittasi voiton viimeiseltä kausikierrokselta. Runkosarjan voitti kuitenkin Nova Group (15 pistettä) ja me olimme kakkosia (14 pistettä).

Ensimmäisen finaalikierroksen tuomaroi Petri. Kierros meni Bathoryille 21 pisteellä Poikakuoron tullessa toiseksi pisteillä 17,5. Kolmannen sijan nappasi Nova Group. Kierrokseen sisältyi myös puuhis, joka haastoi hoksottimia käsitteiden yhdistelyn merkeissä.

Viimeisen kierroksen veti Bathoryjen Elina. Bruce Springsteenin tunsimme, mutta emme Jerry Maguire-leffaa, jolla biisi Secret Garden soi. Toisena soi Paramore Twilight-leffan soundtrackilta. Sankariparista saimme pisteen puolikkaan, mutta kirjailijaa emme muistaneet. Massive Attack oli jotenkin tuttu, mutta muotitalo Armanin tuoksumainos ei.

Seuraavaksi Rokki-Mikko tunnisti Nine Inch Nailsin Joy Division-coverin. Bändin esiintyminen eri leffojen ääniraidoilla meni haravoinniksi tuottaen hajapisteen. Harava kannattaa pitää visavarusteena, sen ovat vuodet opettaneet.

Viimeiseksi soi meille tunnistamaton Sebastian Tellier. Miesten tuotesarja, jonka mainoksessa biisi soi on L'oreal for men. Tulipa nyt opittua, että semmoinenkin sarja on. Toiset tunsivat tuotesarjan nimissä poseeranneet Matthew Foxin ja Sami Hyypiän, joista saimme kauden viimeiset pisteet.

Pistelaskennon jälkeen koitti kausifinaalin lopputulosten julistamisen aika. Kunniakolmikkoon pääsivät Toistaiseksi yhteispisteillä 30, Poikakuoro pisteillä 31 ja kausifinaalin voittoa pääsi juhlimaan Elizabeth Bathory pistesaldolla 35.

Näissä tunnelmissa siis lopettelimme. Onnittelut vielä kaikille voittajille, kiitokset kaudella ahertaneille tuomareille, kanssavisailijoille sekä Kauppayhtiön ystävälliselle väelle! Mukavaa kevättä ja tulevaa kesää kaikille ja palatkaamme asiaan syksyllä!

Music to drink beer by

Typerää, yksinkertaista, regressiivistä, mutta toimivaa.

Porttari

"2000-luvun Hanoi Rocks ei voinut rundata USA:ssa, koska Andy McCoy ei päässyt maahan, rokkari kertoo lehden haastattelussa." Lähde.

[Poikakuoro-blogissa aiemmin samasta aiheesta.]

Remu

"Poliisit pysäyttelevät silti koko ajan. Ajan yleensä hiljaa, ja siksi he luulevat että olen jurrissa. Kuka hullu sitä nyt kännissä ajaisi. Se on suorastaan arvoa alentavaa. Minua viatonta raukkaa, uskovaista ihmistä kiusaavat." Lähde.

Lisäys: olen lukenut tämän Remun-jutun kymmeniä kertoja: Sielu ja ruumis.

torstaina, huhtikuuta 15, 2010

Finaali!

Tänä iltana kausifinaali eli kaikki kynnelle kykenevät mukaan! Sitä ennen katsotaan tietysti voimavideo!

keskiviikkona, huhtikuuta 14, 2010

Pasila, Porilaisten marssi!



Poikakuoron tunnusbiisi on päässyt viimeinkin Youtubeen. Joskus ennen vanhaan vinyyli piti tilata kaukolainana. Ellen väärin muista, tuolloin se löytyi vain Utsjoen ja Savukosken kirjastoista.

Top-5

1.) The Office
2.) Dinu Lipatti
3.) Hilpeä Krouvi
4.) Kesäloma-suunnitelma
5.) Lappilaisen populaarimusiikin kokonaiskuva

tiistaina, huhtikuuta 13, 2010

Ein Fall für Zwei Kauppayhtiöllä

Matula sai aina 'Kahden Keikassa' turpaan vähintään kerran per jakso, mutta sitä en muista, mistä se kaksi sarjan nimeen tuli. En sitten millään, vaikka tähän se sopiikin otsikoksi, koska meitä oli kaksi Mikkoa paikalla. Muuta yhtäläisyyttä Matulaan tällä blogipostauksella ei sitten ole. Tai no, ensimmäisen kierroksen teemana oli Poliisit, toisen Rosvot ja kolmannen Eläintarhassa. Matula oli poliisi, se otti rosvoja kiinni ja saattoi se käydä eläintarhassakin. Ikimuistoisinta siinä sarjassa kuitenkin oli, että Matula sai aina turpaansa. Muuta en siitä oikein muistakaan.

Ekaa läpsyä en muista, mutta sen muistan, että siinä kesti pitkään, ennenkuin joku tiesi. Beastie Boys'in Sabotagen videon nimet yhdistimme menestyksekkäästi puhtaasti haravalla kolmen viidestä mennen oikein. Sitten olikin se bändin ilmestymisvuosisekoilu, jota kävin tauolla juryttamassakin, mutta josta me emme saaneet pistettä, joku muu sai. Maailman paras bändi tunnistettiin (tottakai, kamoon), mutta muistin kertsin järjestyksen väärin Evri Bred Juu Beikkiin. P Diddy'n raiskauskin oli tiedossa. Se on oikeastaan oksettava paska se biisi. The Boss tunnistettiin ja toinen Mikko tunnisti biisin nimen ja muisti Johnny Cashin coveroineen soinutta biisiä, vuosikymmen heitti yhdellä. The Who meni heittämällä, mutta C.S.I ei ollutkaan Miami vaan originaali. Whatever, en mä sitä sarjaa usein katso. 7,5 pistettä ja neljäs sija.

Toka läpsy kerkesi soida varmaan alle sekunnin, kun salin täytti massiivinen yhteisläpsäys, jossa itsekin olin mukana. Top Gun on katsottu ja nähty ilmeisesti useammankin visaajan toimesta ja useampaan kertaan. Valitettavasti minä en ollut se nanosekunnin muita nopeammin läpsäyttänyt. Biisihän oli joku 'Take My Breath Away'.

Judas Priest ja moottoripyörä kyllä, mutta kitarat ja rumpukapulat eivät olleet paperissa. Meillä oli taattuun gangsterityyliin Tommygun, kun Breaking the Law'n videon aseita arvuuteltiin. Samalla muistelin nuoruuteeni aukottomasti kuulunutta Beavis&Butthead -animaatiosarjaa. Luonnollisesti. Sitten huohotteli taas pitkästä aikaa vanha musavisatuttu Serge-setä Brigitte Bardot'n kera Bonnie & Clydea -- jota muuten MC Solaar on sämplännyt Nouveau Western -biisilleen. Se on hieno. Parempi. Leffassa kaksikkoa näytelleet ja jopa se vuosikymmen, jolloin ne originaalit rellestivät (Tommygunien kanssa huom!) tiedettiin. Muse vedettiin hatusta ja biisi kaivettiin jostain, samoin niiden tuleva keikkapaikka, mutta meditointi ei tuottanut oikeaa kuolemistapaa paperiin. Elvis-kyssästä toki sitten täydet pojot, mutta jokerista nolla. 10 pistettä tästä, yhteispisteissä jaetulla toisella sijalla finaaliin, johon pääsivätkin kaikki kahdeksan joukkuetta, sen ekan kierroksen minunkin juryttämäni pistesekoilun jäljiltä. Saatiimpahan bileet jatkumaan täysinä loppuun asti.

Was?! En minä muista viimeistäkään läpsyä. Ehkä siksi, että en sitäkään tainnut tietää, tai sitten en muuten vaan enää muista. Toisaalta, onko se muistamisen arvoinen silloin, kun itsellä ei ole ollut saumoja siihen virvoikelipukkeeseen? Ei. Jonna Tervomaan laulellessa me kaimat keskenämme tulimme siihen tulokseen, että molemmat pidämme Jonnasta, mutta Maija Vilkkumaasta emme yhtään. Se 'kiekuu'. Niin kerta. Biisiä emme Jonnalta tienneet oikeaksi kuitenkaan, eli se siitä truu fanittamisesta. Viisi albumia se on julkaissut, mutta eikö se Tenavatähteä voittanutkaan? Pohjois-Karjalan suuren pojan Säätiön Pulu ja 4 Baritonia jne. Tietoa oli, mutta ei vuodesta. Emme ole niin kovia Ismo-fanejakaan. Tai siis, tärkeintä on itse musiikki, niin kerta. Judi Fawles(? - joku skottilaulaja) oli paperissamme nimellä Anouk, kun luulimme laulettavan hollanniksi Blackbird. Ne kurkkuäänet, ne kurkkuäänet. White Album meillä kuitenkin oli paperissa. Viimeisenä biisinä meditoimme esittäjää ja päädyimme Fatboy Slimiin, ja sehän se oli, Jim Morrisonin Doorsia sämpläävä Bird of Prey. Vuosi heitti ärsyttävästi yhdellä. Se ja Judi Fawles, tai Syksyn Sävel tai molemmat, eli niiden tietämättömyys maksoi meille voiton. Olimme toisia. Matula sai sittenkin turpaan.

maanantaina, huhtikuuta 12, 2010

Uusvanha yritys

"Levy-yhtiö tekee sopimuksen vaikkapa iltapäivälehden kanssa, jolloin tuoretta levyä myydään lukuelämyksen ohessa. Tai päinvastoin." Lähde.

Luin tällä kertaa kirjan Leevi and the Leavingsista

Pophistoriikit nolottavat myös siksi, että popparit olivat yleensä aika tavallista sakkia ja hävettää lukea tarkkoja selvityksiä jonkun ihmisraukan sukulaisuussuhteista ja tekemisistä eri ikäkausilla.

Nykyään julkkiksia ei enää ole, tai he oikeastaan ovat ammattijulkkiksia. Musiikkia tekemällä ei pääse enää otsikoihin tai kääntäen tietokoneiden ja ilmaisen nettilevityksen aikana muusikot eivät enää tarvitse näkyvyyttä eivätkä tukiryhmiä.

Mikä varmasti sopii molemmille osapuolille eli julkkiksille ja muusikoille oikein hyvin.

Syd Barrettin sisko väittää, ettei Syd ollut sekaisin (en usko) mutta kukin voi miettiä miten varautuneeksi tekisi se, että ihmiset kautta maailman penkovat ja luetteloivat pienimmätkin tietoonsa saamat elämän yksityiskohdat sen takia, että tuli parina nuoruusvuotena tehtyä poppia vaikkei edes osannut ja siitä tuli sattumalta virkistävän erilaista.

sunnuntaina, huhtikuuta 11, 2010

Härvelit

Katsoin erinomaisen dokumentin. Tarvitsemmeko tosiaan kaikkia härveleitä? Syrjäydynkö sosiaalisesti, koska en pääse kännykälläni Facebookiin (johon en tosin aio liittyä muutenkaan) tai näyttäisikö puoli yhdeksän uutisten maailma vaalirahoineen ja muine kummallisuuksineen paremmalta seinän kokoisesta taulutelkkarista? Kannattaa katsoa (nähtävillä 18.4. saakka) ja miettiä.

Kaikessa soi Blues…

Joskus pidin Grateful Deadin Blues for Allah-kappaletta vähintäänkin vaikeasti lähestyttävä, ellei jopa kuuntelukelvottomana. Nyt se kuulostaa suoraltaan nerolliselta ja melodia tarttuu päähän kuin purkka tukkaan.

Viikonloppuna pitikin kuunnella kaikki käsillä olevat versiot ja siihen päälle vielä Joe Gallant & Illuminatin tulkinta. Harmi vain, että se paras versio unohtui pois, mutta se tulikin kuunneltua jo viime viikolla. Ja levyssä on vielä tolkuttoman hieno kansikin.

About Völvan...

Segerstam:

"Pitää olla suhde värähtelyihin ja ääneen. Kun äidin kohdussa kasvaa ja jos hän on kuorossa tai orkesterissa tai laulaa, ja heti kun [lapsi] tulee ulos, syntyy ensimmäinen musiikki, kun lapsi huutaa "öö", mikä ihana musiikki!" Lähde.

perjantaina, huhtikuuta 09, 2010

Elämä ja kuolema

Onneksi olkoon, Aulis Sallinen! 75 vuotta! Nuoruudentöistäsi en juuri välitä, mutta esimeriksi tänään keikalla kuultu Mistral Music op. 90a (2008) on täyttä rautaa.

Surunvalittelut Malcolm Robert Andrew McLarenin omaisille. Keep on punkin'.

Menovinkki

Pidätkö Delbert McClintonista? Niin minäkin! Siksi kannattaa tulla huomenna (la) Krouviin kuuntelemaan tiukkaa tribuuttibändiä. Lämppärinä joku ugriamerikkalainen soitin- ja lauluryhmä. Ks. linkki.

Soitto alkaa klo 21:00, liput vitosen. Tervetuloa!

Miles Davis

Jotenkin vain alkoi tuntua, etten pidä Miles Davisista. Kokeilin muutamaa muutakin levyä. Poistin kaikki koneeltani (huijausta: minulla on tietenkin varmuuskopiot.) Tämä on täysin subjektiivinen kokemus. En muista, olenko pitänyt aikaisemmin. Nyt ainakaan en. Jotenkin tunkkaista. Oma tappio.

Puheen ollen

Kukaan ei ole vielä keksinyt pistää Vincent Casselia näyttelemään Jerry Lee Lewisiä. Kuten tiedetään, Dennis Quaid sai kokeilla. Wynona Ryder esitti serkkulikkaa, Myraa. Onko Jerry muuten katolinen?

torstaina, huhtikuuta 08, 2010

Kasettikysely

"Tutkimme c-kasettien moninaista käyttöä, joka Suomessa alkoi laajassa mittakaavassa 1970-luvulla. Olemme kiitollisia muistikuviesi ja vaikutelmiesi kirjoittamisesta tutkimuksemme aineistoksi." Lisätietoa mielekiintoisesta ja hauskasta hankkeesta täältä.

Silloin kun kasetteja käytettiin, ei muistini mukaan puhuttu c-kaseteista, kuten nykyään on tapana. Entäpä vinyyli? Älppäri on paljon parempi, tai pelkkä levy.

Luen Rillipäätä ja Läskiä (ennakkoluuloisesti, koska en kuuntele kumpaakaan yhtyettä, varsinkaan sitä huonompaa). Liimattakin sanoo Raider - ja vaikka mitä muuta.

Raporttia odotellessa

Poikakuoron Tampereen osasto valmistautunee elokuun ensimmäistä varten.

keskiviikkona, huhtikuuta 07, 2010

tiistaina, huhtikuuta 06, 2010

Dwight Schrute: Working Class Hero

"A hero is part human and part supernatural"

Kaksi perusmyyttiä

1.) Kirja on parempi kuin elokuva.
2.) Alkuperäinen elokuva on parempi kuin uusintaversio.

Lempipaikka

"Kiitän kaikkia kirjastoja. Menen kirjastoon aina vapaina hetkinä fiilistelemään ja tutkimaan. Ne on sellaisia aarreaittoja." Jenni Vartiainen.

Onneksi ei ole kohta enää kirjastoja; ihmisten sivistystaso on jo nyt niin korkealla, että tarvitsee ainoastaan avata internetin ja painaa nappia.

maanantaina, huhtikuuta 05, 2010

"Rolling Stones -jermu haluaa kirjastonhoitajaksi"

Jotta Keith Richradsin kirjakokoelmaa voisi kutsua kirjastoksi, sille olisi hankittava kirjastonhoitaja. Voisin ottaa pestin vastaan:

Mackan
Special Librarian
Keith Richards Redlands Library
West Wittering, Sussex
United Kingdom

Vielä hienompi olisi kuitenkin Madeleine Thérèse Amelie Josephine Bernadotten kuninkaallinen musiikkikirjasto. Se edelleen nummer ett.

McCoyta pääsiäisenä I

Bachia pääsiäisenä V

Aloituskoraali pääsiäismaanantaille sävelletystä kantaatista Bleib bei uns, denn es will Abend werden, BWV 6.

sunnuntaina, huhtikuuta 04, 2010

Kohokohta

Andyn patsas bongattu!

Bachia pääsiäisenä IV

Ensimmäinen osa pääsiäissunnuntain kantaatista Der Himmel lacht! Die Erde jubilieret, BWV 31.

Olin taas vuosikaudet väärässä

Istuin toissapäivänä auton kyydissä. Kuskin morsian on kotoisin Dudleystä Birminghamin läheltä. Kerroin häneltä tietääkö hän tornitaloa nimeltä Butterfield Court. Hän sanoi tietävänsä, paikka on kuulemma rotten.

Kerroin, että olen kuljeskellut hänen entisen kotikaupunkinsa kaduilla Googlen katunäkymien välityksellä. Etsinyt paikkaa, josta Led Zeppelinin neljännen levyn takakannen kuva on otettu. En ole löytänyt. Osittain siksi, että kuvan etualan tiilitaloja purettiin jo kuvaa otettaessa 40 vuotta sitten, osittain siksi, että kuva on otettu todennäköisesti puistosta, mistä ei ole katunäkymiä.

Hän kertoi, että luulisi tietävänsä mistä kuva on otettu, ja jos se on se paikka, se on asfaltoitu aikaa sitten. Melu autossa oli melkoinen ja englantini erittäin huonoa, ja kun vaikutti ettei hän pysynyt kärryillä, kysyin jossain vaiheessa onko hän koskaan kuullut sellaisest yhtyeestä kuin Led Zeppelin.

Hän vastasi että tietää, hänen isänsä kuulemma kuuntelee sitä. Vai oliko se Iron Maiden.


Jossain toisessa tapauksessa kuulin, kuinka tätä parikymppistä huomattavasti nuorempi poika esitti vakaumuksenaan, että Beatles meni pilalle Rubber Soulin jälkeen, koska musiikki ei ollut enää sen jälkeen melodista.


Olen vähän epäillyt kannattaako popmusiikista tietää. Se on kuitenkin tarkoitettu - Frank Zappan sanoin - vajaaälyisille 13-vuotiaille tytöille. Sellaisille, jotka eivät löydä Sveitsiä Euroopan kartalta.

Nyt perun sanani ja myönnän olleeni taas kerran väärässä. Maailma on muuttunut. Toisaalta popmusiikin historia on niin pitkä, että asiaa harrastamattomalta menevät jo tyylisuunnat ja vuosikymmenet iloisesti sekaisin.

Toisaalta taas Spotify ja torrentit ovat nostaneet musiikista kiinnostuneiden tietotason aivan uudelle tasolle. Musadiggailu on inhottanut minua lähinnä siksi, että musiikkitietous on ollut indikaattori siitä, että on varaa ostaa kamalasti levyjä (käytännössä jo yhden bändin tuotannon hankkimiseen originaaleina ei riittänyt tuhat markkaa, joka oli teinille melkoinen summa) ja toisaalta hienoja kavereita, jotka osaavat suositella ja kertoa ja joiden kautta pääsee käsiksi harvinaisuuksiin. Siis se on ollut tapa kertoa, että rahaa piisaa ja/tai on päässyt piireihin.

Nyt kuka tahansa räkänokka pääsee parilla klikkauksella kuuntelemaan jotkin Buddy Hollyn unohdetut savikiekot, vertailla Grateful Deadin konserttikehitystä läpi 70-luvun jne, ja sen sijaan että ostaa välitunnilla mainitun bändin levyn ja ihmettelee sitä, Spotifystä voi antaa illan mittaan valua yhtyeen koko tuotannon, mistä voi valita suosikkinsa ja muodostaa kokonaiskäsityksensä.

Popmusiikista kannattaa siis tietää ja sen harrastus on noussut lyhyessä ajassa umpimielisestä fanituksesta ja huhupuheiden toistelusta kiinnostavaksi ja suhteellisuudentajuiseksi touhuksi. Jos siis visailu väsyttää, ei kannata enää uskoa että harrastus olisi kuitenkaan turha.

lauantaina, huhtikuuta 03, 2010

Bachia pääsiäisenä III

Koraali Zion hört die Wächter singen kantaatista Wachet auf, ruft uns die Stimme, BWV 140. Peter Schreier, Münchener Bach-Orchester, Karl Richter (joht.).

perjantaina, huhtikuuta 02, 2010

Bachia pääsiäisenä II

Matteus-passio BWV 244: Erbarme dich, mein Gott, um meiner Zähren Willen! Julia Hamari.

Iloista pääsiäistä!

Kamat kassiin ja suunta kohti Suvannon kylää. Ulkoilua, saunomista ja herkuttelua hyvässä seurassa koko viikonlopun. Maanantaina vasta mietitään.

Top Tip.

Martti Suosalo eilen tuolla kaupunginteatterissa. Luolamies oli stand-up/teatteriesityksen nimi. Aika nerokasta kuvausta modernin miehen ja naisen parisuhteesta. Ehdottomasti menee teatterisitysten top 3 listalle. Suosittelen kaikille parisuhteessa eleleville ja eritoten menkää yhdessä katsomaan.

Kitara soi, etenkin slide osuus vetää aika huikeisiin sfääreihin. Tsekatkaa kaikki kitaristit toi linkki, aivammahtavaa.

Pääsiäisenä ajattelin täytellä iPodia (120gb) kun on aikaa, jos edes kolmasosan kerkeäisi tuosta tilsta täyttää. Seulonta on kovaa koska koko albumeita ei sinne tuutata vaan best off-pohjalta biisien lataukset tapahtuu.

Paskaleffojen kunkku Top Secret tuli ostettua lähikaupasta, viimeiksi nähnyt sen vhs-aikakaudella. Tiedän jo etukäteen että rakas vaimoni ei tuolle syty mutta ......

torstaina, huhtikuuta 01, 2010

Bachia pääsiäisenä I

Welt, ade, ich bin dein müde kantaatista "Der Friede sei mit dir" BWV 158. Dietrich Fischer-Dieskau.

Voimakuva

Kirja Frippistä

Luen pitkästä aikaa popkirjaa. Sinänsä hyvää, että se keskittyy musiikkiin ja Frippin persoonan omituisuuksiin. Kirjoittaja tuntee jopa musiikin teoriaa. Huonona puolena että kirjoittaja tunkee mukaan liikaa omia ajatuksiaan ja tulkintojaan.

Toisaalta oppii sen, ettei popparin eikä popista kirjoittajan auta yrittää ruveta intellektuelliksi. Se on jotenkin kömpelöä ja noloa. Ehkä se on sitä, että hienoiksi tarkoitetut sivistyssanat, viittaukset ja lauserakenteet eivät kuitenkaan yletä maaliinsa ja lopputulos on lähinnä huvittava.

Lopetin 15-vuotiaana popmusiikin kuuntelun luettuani Jimi Hendrixin elämäkerran. Hendrixistä piirrettiin niin imelän jumaloiva kuva, että aloin halveksia koko kulttuurimuotoa. Koin, että rock on laumasieluista, vähäjärkistä ja epämiehekästä fanitusta. Paranin vasta myöhäisteininä kun maailmani oli avartunut niin, että opin sietämään pientä tunkkaisuutta antamatta sen täyttää koko sieluani.