Mattimyöhäisen armonhuuto

Tulin visaan viimeisenä, mutta onneksi ennen alkua. Tunnustan, että olen myöhästellyt. Joskus kai useinkin. Kirjoitus Sorry I'm late sanoo suorat sanat:

Once is an accident. Twice is coincidence. Every. Single. !@#$-ing. Time is someone taking a steaming dump all over other people’s time.

Jutussa on myös sellainen hauska ajatus, että myöhästelijä ei useinkaan ole tahallaan myöhässä. Hän vain käyttää aikataulua, joka on liian tiukka ja siksi altis häiriöille. Se ei ole kuitenkaan mikään selitys, koska jokainen järkevä suunnitelma ottaa huomioon, että häiriöitä ja odottamattomia asioita ilmenee. Aikataulu, joka ei mitenkään varaudu kohtaamaan viivytyksiä niin, etteivät ne heijastuisi koko loppupäivään on yksinkertaisesti arvoton aikataulu. Sama kuin suunnitelmaa ei olisi ollenkaan.

Taidan itse olla juuri tuollainen. Ennen kyllä vielä pahempi, mutta muinoinen tyttöystäväni argumentoi, että hidastelusta saamani hyöty on minimaalinen verrattuna toisille aiheutuvaan haittaan. Toisten kokema haitta tietenkin sitten näkyy omassa markkina-arvossani ja siksi myöhästelyn utiliteetti on negatiivinen myöhästelijälle itselleenkin. Otin opikseni ja miedoksi hämmästyksekseni saankin huomata, että on ollut olemassa ainakin yksi parisuhdekeskustelu, joka ei ollut turha ja älyvapaa. Se oli aikaa ennen kännyköitä ja odottelu oli kyllä todella hermostuttavaa.