perjantaina, elokuuta 31, 2007

Michael Jackson 27.3. 1942 – 29. 8.2007

The Beer Hunter maistelee nykyisin taivaallisia oluita.

Oh... what is the malt and liquor?
What gets you drunken quicker?
What comes in bottles or in cans? (Beer)
Can't get enough of it (Beer)
How we really love it (Beer)
Makes me think I'm a man (Beer)
I could kiss and hug it (Beer)
But I'd rather chug it (Beer)
Got my belly up to here (Beer)
I could not refuse a (Beer)
I could really use a beer, beer, beer

Beer, beer, beer, beer, beer, beer, beer, beer


keskiviikkona, elokuuta 29, 2007

Vaihtoehtometalliako?


On doomia, trashia, bläkkiä, goottia ja vaikka mitä eri Heavyn alalajeja. Helposti hurahtaisi yksi elämä kun alkaisi ottamaan selvää noista kaikista eri alalajien vivahde-eroista. Onhan tuo Heavy skene Suomessa muuttunut aikalailla vuosien varrella, undergroundista kokokansan viihteeksi. Ja jotta vielä saataisiin metalliskeneen lisää sekavuutta, on soppaan iskenyt kauhan myös Kristillinen metalliunioni, hämmentävää. Heh heh, säännöt ovat ainakin hyvät.

Hård Råck Hållelu Jah!!!!!

lauantaina, elokuuta 25, 2007

Dont say motherfucker, motherfucker!!



Eilen palloilin kauniissa kesäauringossa ja tepastelin kuin huomaamatta paikalliseen musaliikkeeseen. Kuinka ollakkaan oli kauppaan eksynyt rokkari jolla komeili farkkurotsin selässä upea Turbojugend Rovaniemi badge. Jumantsuikka ajattelin ja koputin jamppaa olkapäähän "tahtois, tota, liittyä, tota, tohon teidän jengiin, onnistuuko?". No netin kauttahan se käy.

Mukava ja puuhakas seura joka järjestää reissuja ja keikkoja, saunailtoja ja ryyppyjuhlia. Ensimmäinen suomen Turbojugend on Kalliossa, perustajajäseninä tais olla yks rumpali Palovaaran Milla thee Ultra Bimboosista (nykyisin Shake:n laulaja) ja Ville Valo yhestä HIM:sta. Oulussa taitaapi toimia suomen aktiivisin Turbojugend kerho. Katotaas miten Rovaniemen osasto alkaa toimia, jäseniä öpaut kymmenen, tosin vasta viime talvenahan toi on perustettu.

Nyt joka jamppa ja pirkko pistää denimiä päälle ja liittyy kerhoon.

maanantaina, elokuuta 20, 2007

tiistaina, elokuuta 14, 2007

Artsua ja fartsua.

Ivan Ushkovin teoksia, hupaa ja kantaaottavaa.
Chernobyll show, pictures osiossa hienoja grafiitteja.
Tarpeellista tavaraa ja käsittämättömiä keksintöjä, löytyy täältä paljoooooooooooon.
Sähkökitaroiden muotoja ja hulvattomuuksia joista voisi jopa epäillä ovatke ne aitoja. Kyllä Gibson osaa tehdä muitakin kun vain Lespaa ja SG:tä(h?). Tässä oiva, käteensopiva kitara .

Top-Jotain.
1. Blonde Redhead: 23 (hyvää musaa)
2. Intian matka-oppaiden selailu.
3. Tuore basilika.
4. Elokuun pimenevät illat.
5. Alakerran naapuri.
6. Hesari.

lisäys.
Kauniita kasvoja.

14. elokuuta

Jippiijaijee!

maanantaina, elokuuta 13, 2007

Top-5

1.) Look sharp! I'm The Man, Beat Crazy
2.) Kannibaalisarjamurhaajat
3.) Puhdas keittiö
4.) Balanssi
5.) 14.8.

Taidokasta ja kaunista soittoa II

Jopas nyt, tämä se on jo jotain! 12 Girls Band on perinnesoittimia soittava 13 tytön orkesteri. Lavalla nähdään yleensä 12 soittajaa, koskapa kiinassa luku 12 symboloi naiseutta ja tähän liittyy myös yhtyeen nimi.

Olen törmännyt orkesteriin tänä kesänä aikaisemmilla levyostoksillani, 
mutta vasta täydennellessäni uusinta tilausta tuli mieleen perehtyä tapaukseen tarkemmin. Bändin ohjelmistoon kuuluu sekä perinteistä että modernia musiikkia idästä ja lännestä. Miltäpä maistuisi vaikka Bach tai Titanic-teema itämaisesti maustettuna? Kulttuurien kohtaaminen kuulostaa hyvältä ainakin allekirjoittaneesta, siksipä orkesterin Live From Shanghai-dvd on toivottavasti kohta paketissa matkalla kohti postiluukkuani.

sunnuntaina, elokuuta 12, 2007

Hyvä show

Nimittäin tänään kello 19.03 YLE Radio 1:llä soivat kaikkien itsensä vakavasti tosissaan ottavien musiikinystävien Sovitetut toiveet. Edellisten vuosien kokemusten perusteella tätä ei uskalla tälläkään kertaa jättää väliin. Ei kun kampeamaan kanavaa kohdalleen!

Edit 13.8.07: poistin vanhentuneen linkin.

perjantaina, elokuuta 10, 2007

Achtung Baby.

Löytyiskö keneltäkään U2: Achtung baby ja Zooropa levyä compact disc tallenteena? Jos löytyy niin ottakaas yhteyttä.

Huomasin et nauhotuksessa ko. levyillä käytetty samoja laitteita mitä löytyy tuolta studiostani. Pitäis nyt sit kuunnella levyjä vähän niinko referenssinä.

Musavisapalaverin satoa

1. Musavisan uusi pääkallopaikka on Kauppayhtiö. Paikan kanssa ollaan sovittu jo tavaksi käyneistä palkinnoista voittajille ja tuomareille. Hinta on myöskin about samaa luokkaa kuin aiemmin.

2. Äänestys! Äänestys! Äänestys! Kauppayhtiön arvoisa raflapäällikkö on ilmoittanut, että hänelle sopisi paremmin keskiviikko tai torstai. Myöskin tiistai olis ookoo, mutta ke tai to sopii paremmin suunnitelmiin. Tästä puhuttiin myös palaverissa, että vaihdettaisiinko perinteinen tiistai ke:ksi tai to:ksi. Se toimisi paremmin uusien joukkueiden mukaansaamiseksi, mikä on tavoite numero 1. Tähän hommaan kaipaamme kovasti kaikkien syksyllä musavisaan mukaan halajavien mielipiteitä. Pidetäänkö musavisa tiistaina, keskiviikkona vai torstaina?

3. Musavisa alkaa syyskuun viimeisellä viikolla. Tarkka päivä selviää äänestyksen perusteella. Lehtijuttu ilmestynee viikkoa ennen musavisan alkua. Kellonaika on sama, eli aloitamme klo 20.30.

4. Sääntöihin ei tullut muutoksia. Sen verran vain, että finaaliin pääsee puolet osallistuvista joukkueista, mutta vähintään 3. Mikäli joukkueita on vaikka 4, niin finaalissa on 3 eikä 2 joukkuetta. Tai jos joukkueita on 7, finaaliin menee 4 eikä 3.

Kaikki nyt kipinkapin äänestämään ja kommentoimaan muutenkin.

torstaina, elokuuta 09, 2007

Kesäillan gootti

Taivas pimenee ja pilvet juoksevat kilpaa tuulen kanssa. Eikus goottia kehiin! Diggailin aikoinaan kovastikin Missionin God’s Own Medicine-levyä, jonka aloitusraita tämä Wasteland on. Levy pitää sisällään jylhiä, mutta melodisia sävellyksiä ja Wayne Hussey messuaa juuri totisen ja koomisen rajamailla.

Wasteland on allekirjoittaneelle yksi muistorikkaimpia kasarigoottibiisejä 
yhdessä Fields Of The Nephilimin Psychonautin kanssa. 
God's Own Medicine-vinyyliä on tullut aikoinaan kuunneltua uutterasti,
joten pitäisi vissiin hommata bonuksilla ladattu CD viimein omaankin hyllyyn… 

torstaina, elokuuta 02, 2007

Biggest Bang.


Aurinkoa, tuoleja kenttä täynnä, ihmiset hyvällätuulella. Toots & Maytals aloittaa lämmittämisen, jamaikalainen savusauna puskee häkää ilmoille. 54-46 was my number ja basisti kuskaa mukavasti keinuttaen koko junaa ja sitä kuuluisaa vessaa. En edes muista milloin olen kuullut viimeiksi näin hyvää reggaeta, joskus.... kun mummo öljylampun tervas tai jotain sinneppäin. Olisin kuunnellut Tootsilta vaikka toisen setin heti perään, iso legenda heti Bob Marleyn ja Lee Scratch:n välissä.


Väliaika, kahvia ja pullaa ja Stones krääsää. Oma raikastettuni sai ostettua meille himaan kiertuejulisteen mut ei mulle kingsize Stones sätkäpapereita, oli muka loppunu. No hyvitykseksi raikastuttuni sitten osti itselleen komeen Stones veskan, kassifetismistä kun kärsii. No, ei se mitään, ei ne vielä mun levykokoelmalta hyllytilaa ole syöneet. Yleisön keski-iäksi veikkasin lähempänä viittä ku neljää kymppiä ja se myös näkyi siinnä miten ne ostivat fanikrääsää, pätäkkää oli.


Jytinää, pientä pyrotekniikkaa ja Start Me Up:n alkuriffit, kaikki nousee tuoleilta ylös ja seisoo koko keikan ajan, paitsi nynnyt. Heti perään Let's Spend the Night Together, porukka laulaa mukana. Rough Justice, känninen Richards hyökkää oikealta laidalta ja Wood vetää vasemmalta laidalta, tulee päälle helvetinmoisella uholla, kuulostaa niin hyvältä että varpaankynnet meinaa lentää kenkien läpi. Heti perään vanha vanha hitti All Down the Line. Kitarat soi, Charlie tikuttaa ja virnuilee, Kumihuuli laulaa ja vispaa kroppaa niinkuin olisi kusiaisia housuissa. Love is Strong, bändi nosti uudet biisit aivan klassikoidensa tasolle, hienoa. Can't you hear me knocking, jossain haastattelussa sanoneet että toisinaan se on vaikea aloittaa ja nyt oli se kerta, tosin biisin lopussa, siinnä jamittelukohdassa, Ron Wood veti kitaralla kaiken mitä sielustaan irti sai. Wood oli vedossa muutenkin koko keikan ajan. Richards laulo pari biisiä, sit alko Miss You biisi jonka aikana bändi siirtyi jollain hydrauliikkavempaimella kohti kentällä ollutta pikkulavaa, kokoajan kuitenkin soittaen.


Omat paikkamme sijaitsivat aivan pikkulavan tuntumassa. Oli hauska kuulla Richardsin vahvistimen murina kun lava lipui ohitsemme mennen-tullen pikkulavalle. Öpaut puolentoista metrin päässä minusta se vahvistin oli ja toivon muistavani sen soundin, että voin omasta soundipankistani (siis kuulomuistista) yrittää sitä kaivella kun sen aika joskus tulee. Täytyy myöntää että se oli minulle yksi elämäni vaikuttavimmista musiikkihetkistä mitä olen kokenut. Se kitarasoundi ei kuitenkaan enää ollut samanlainen kun se pa:n läpi tuli, miksaaja oli kait eggvalisaattorilla vähän siistinyt richardsin soundia. Jumalauta se kitara kuulosti hienolta, sähkökitaralta joka hehkuu, paukkuu, rutisee, murisee ja kuiskailee.

It's only rock'n'roll ja satisfaction meni jotenkin kitaristeilla haparoiden, toinen veti D:sta kun molempien ois pitäny vetää E:sta tai jotain muuta koordinaatiohäiriötä sormissa. Sympathy for the Devil ei ollu niin verevä kun Licks kiertueella, liekit tuli taas ylhäältä. Lava oli aikamoinen luomus, suurin koskaan näkemäni stage. Tyylikkäästi valomiehet hoiteli hommansa, jopa Paint it Black biisin valosysteemit kaikessa yksinkertaisuudessaan näyttivät just siltä niinku Stonesien kuuluukin näyttää tossa asemassa. Vikat biisit oli Jumping jack Flash ja Brown Sugar, joissa oli vähän turhanpitkät loput.


Välillä jännitti Richards, tipahtaako se lavalta vai ei, merirosvo oli vetänyt aika tiukat moukut rommipullosta ja se kyllä näkyi ja kuului. Jos tämä oli mun ja hanin viimeinen Stones keikka niin ei kyllä harmita, oli se yhtäjuhlaa. Koko komeushan päättyi tietenkin........

Hyvä Karma eli Bigger Bang (intro)


Ravintola Buddha, Fredalla lähellä Loosea, täytti vatsamme edullisesti. Kunnon vegepöperöä ja kahvit josta joku asfalttivirma olisi varmasti maksanut maltaita, saaden haltuunsa salaisen reseptin; miten kahvista voi keittää asfalttia. Jälkiruoaksi vetäisimme päiväkävelyä aurinkoisessa Hesassa, nautiskellen elämästä uubervitusti, eli täpöillä.

Kauppatorilla tarpeeksi istuttuamme päätimme lähteä kohti Stadikkaa, Espan poikki tietenkin. ” Kas pärkkele” loihe lausumaan, hotelli Kämpin edessä porukkaa kun pipoa ja lamppu lojahti päässäni ” Oliskohan Stonesit lähössä duuniin” ajattelin ääneen, ”eikun sinne” sanoi meidän ruokakunnan toinen osakas. Vastustelin, naivi ajatus että lähtisin kyyläämään kun muusikot lähtevät autolla töihin, taistelin kuin mies mutta uteliaisuus vei voiton.

Seisoskelua, odottelua.... whatam! Ja Charlie Watts käpyttelee vienosti vilkuttaen hotlan ovesta ulos, suoraan mustan Merzedex Bentsin takapenkille. Wautsi, oli tunteeni noin lyhyesti ja ytimekkäästi. Taas käkkimistä.... tadaaaaa! Ja itse kumihuuli pamahtaa ulos, jengi huutaa ja kumihuuli vilkuttaa kovasti, mustan Mertsedezx Benzyskowitsin takapenkille hänkin oikaisee huippuunsa trimmatun vartalonsa. Wautsi kertaa kaks, oli tunteeni nyt. Tässä vaiheessa sain taivuteltua sen yhen ihmisen, joka käy samalla jääkaapilla kuin minä, jatkamaan matkaa kohti Olympiajuusto-Stadionia kanssani.

Täydellinen alku kävelymatkalle ja itseasiassa Bigger Bang keikkamme alkoi tuosta Jaeger/Watss episodista. Toisaalta, tuo saattoi olla heidän hyvitys meille viimekesäisestä Varsovan keikan peruuntumisesta. Matka Stadikalle meni mukavasti rupatellen, hyvän karman johdatellessa meitä kohti suurta pamausta.

No huh huh....... (eli ilmastonmuutosta)

Kaikkihan muistaa että Elvis tykkäsi vetää pillereitä loppuaikoina oikein urakalla. En tiedä nauraako vai itkeekö Elvis salaisessa olinpaikassaan kun tämän kuulee. Jotainhan tuo pätkä ajastamme kertoo, ilmastonmuutostahan se tietenkin vain on.

No huh huh.......

Onko tässä se Suomirokin vientitoivo. Ei tässä kyllä ole rock'n'rollin kanssa mitään tekemistä, iskelmäähän tämä on. No, videon kun kattoo niin saa ainakin makiat naurut naurettua. Huh huh..

Bachia pääsiäisenä V

 Konsertto cembalolle, jousiorkesterille ja basso continuolle, sov. uruille BWV 1052 Iveta Apkalna, urut hr-Sinfonieorchester, joht. Ricca...