maanantaina, elokuuta 31, 2009

Taustakuva vaihtoon?

Taustakuvan valitseminen kuuluu sarjaan vaikeat valinnat eli turhaa kitinää. Mutta tässä omani. Tylsä, tiedän. Aiempi oli parempi, mutta en oikein pidä moottoripyöristä, joten vaihdoin sen pois. Kuvan valitsi eräs pian 15 vuotta täyttävä lähisukulainen. Hän ehdotti myös tällaista - oma vikani, sillä ajattelin yksisarvista, erästä suosikkiani kitsch-klassikoista. Tykkään myös intiaanipäälliköistä, bengalintiikereistä, mystisistä linnoista ja vampyyreistä (en jaksa linkittää, mielikuvanne on oikea). Ei saatana, taidan sittenkin täräyttää... en kehtaa sanoa! Hähää!

sunnuntaina, elokuuta 30, 2009

Hipster Olympics

Tää on ihan mahtava, heh heh... Hipsterit, aikamme kiusasus...

lauantaina, elokuuta 29, 2009

Musavisakauden aloitus päätetty

Mikkovee tiedottaa Musavisa-blogissa, että syyskausi 2009 alkaa 30.9.2009.

Robert Plant: Commader of the British Empire

"Plant, olen aina ollut sitä mieltä, että mölyisä musiikkinne on rahvaanomaisen pitkästyttävää. Toisaalta, olemme hovissa aina pitäneet Cauroselambraa pophistorian suurimpana saavutuksena. Sen johdosta olen päättänyt ojentaa teille tunnustukseksi CBE-kunniamitallin."

Teema on kelpo tv-kanava

Teemalla on tänään hyvä tv-ilta:

21:47 Stanley Kubrickin loistava Tri Outolempi, ja heti perään tulee
23:20 Lou Reedin Berlin -keikka vuodelta 2006.

Boksissa on muistaakseni vielä tilaa. Etenkin tuo Berlin saattaisi sopia paremmin sunnuntaille.

Varhaiskasvatusta

Fiilistelyä

Tää biisi on pyöriny viikon päässä ( Clash: Live at stadium, live versio ) aina kun kelaan tulevaa Tunisian reissua.

"The shareef dont like it
Rockin the casbah
Rock the casbah
The shareef dont like it
Rockin the casbah
Rock the casbah "

perjantaina, elokuuta 28, 2009

Tätäkin naurettiin

Rytmi 4/09

Harri Hakanen:

"(...) 80-luvun alussa yritin liittyä Tukholmassa toimivaan KISS-armyyn. Lähettämääni shekkiin ja jäsenhakemukseen vastasi lopulta Ruotsin poliisi, joka kirjoitti, että olin lähettänyt rahani huijarille. Vieläkin harmittaa"

Jutusta ei selviä, tarkoittiko Ruotsin poliisi Gene Simmonsia, vai jotain toista huijaria.

torstaina, elokuuta 27, 2009

50 keikkaa.



Satunnaisessa järjestyksessä, ainoastaan hyvät, enempiä mieetimättä. Ja nyt antaa palaa beibi......

1. Bluesounds
2. the Godfathers
3. Iggy Pop
4. Iggy and the Stooges
5. Johnny Thunders
6. Siekkarit.
7. Going Public
8. Pelle Miljoona Oy
9. Moby
10. Depeche Mode.
11. New York Dolls
12. Edward Vesala and Sound Fury
13. Disneyland After Dark (ei siis DAD)
14. Smack
15. Eagles of death metal
16. Stonesit
17. Krakatau
18. Queens Of the stone age
19. Fu manchu
20. the Bellrays
21. stranglers.
22. elctric blue peggy sue and the revolutionions from mars
23. fucking world
24. husker du
25. hoodoo gurus
26. cure
27. ramones
28. radiopuhelimet
29. jimi tenor and his shamans
30. problems
31. red hot chili peppers
32. mars volta
33. lenny kravitz (cindy blackman kannuissa)
34. Hanoi rocks
35. soultattoo
36. Tuomari Nurmio ja Korkeinoikeus
37. Röyhkä ja Narttu
38. Gluecifer
39. Hellacopters
40. Hives
41. Fleimarit
42. egotrippi
43. monster magnet
44. danko jones
45. soundtrack of our lives
46. ratsia
47. ash
48. sliipparit
49. musta paraati
50. kolme intialaista heppua yhen hotellin pihalla yöllä goalla (huilu, tabla ja tampura)

Ja eikun mitä nyt joka Poikakuorolainen omaa listaa rustaamaan ja foto ois kiva yllätys.

Ajan ristiriitaa

Sopranos-maratonia kolmasosa jäljellä. Mitä pidemmälle sarja etenee, sitä nuoremmilta etenkin sarjan keski-ikäiset naisnäyttelijät näyttävät. Esimerkiksi ensimmäisen tuotantokauden (1999) Carmela näytti isoine kampauksineen huomattavasti vanhemmalta kuin tämä neljännen tuotantokauden solakka kaunotar*.

Ristiriita syntyy siitä, että samaan aikaan näyttelijöiden ja roolihahmojen ikääntymisen kuitenkin myös huomaa: he vanhenevat, mutta muuttuvat nuorekkaammiksi, nykyaikaisemmiksi - totta kai! Nykyhetki , kulttuurinen preesens, on meille kaikkein tutuin ja turvallisin ympäristö ja helpoin hallita, siinä on mukava olla.

Tähän asti sarjan mieleenpainuvin kohtaus on toisen tuotantokauden viimeinen, hyytävän hieno jakso, jossa tehtiin tv-historiaa Rolling Stonesin mestariballadilla Thru and thru. Kohdassa 3:48 väreet olivat jo lähes ylimaallisia.

*Sarjan naisista suosikkini on Adriana La Cerva, jota näyttelee Drea de Matteo.

Lisäys: en ole nähnyt aiemmin Sopranosia, joten spoilaajat älkööt kommentoiko!

keskiviikkona, elokuuta 26, 2009

Top jotain.



1. Tuleva 2vkn loma ja eka viikko Tunisiassa ihan yksin, loput himas.
2. Syksy
3. Japan:Quiet Life
4. Kukkiva orkidea
5. Duuni
6. White Denim.

Heureka!

Vasta tänään, elokuussa 2009, hoksasin kuinka päästä suosikkijäätelööni käsiksi repimättä pakkauspaperia silpuksi. Puffet (vanilja) on ollut tämän kesän pienisuuri ilonaiheeni.

Dinosaurus

Mitä kertoo bisneksen tilasta se, että Sony julkaisee 10. lokakuuta Miles Davisin seitsemänkymmenenyhden albumin boksin?

Muutama vuosi sitten minulle ja Jonzelle tarjottiin erään paikallisen nuoriso-orkesterin laulajan soololevyä, joka osoittautui sadan cd-levyn kokoelmaksi. Lopulta koko homma paljastui hauskaksi vitsiksi. Ville on lahjakas kaveri.

Pidän levyistä. Otsa siinä rypistyy, kun markettien alennuslaareissa näkyy usein rajoitettujen erikoispainosten cd-levyjä tikkarin hinnalla. Kivahan se on ostaa halvalla - vielä kun niitä saa.

Lisäys: Laatuun kannattaa investoida. Uutinen:

"Universal Music on siirrättänyt Black Sabbath -yhtyeen klassisia 70-luvun hevialbumeja digitaaliseen muotoon. Se tarkoittaa entistä parempaa ja kirkkaampaa ääntä, mutta samalla myös uudistettua paketointia, oheistietoutta. Black Sabbath oli 70-luvulla erittäin tuottelias. Kaudella 1970-1973 se julkaisi peräti viisi albumia. Siitä ryppäästä päästetään nyt Volume 4 ja Sabbath Bloody Sabbath. Lisäksi Sabotage, Technical ecstasy ja Never say die. Uran kolme ekaa olivat aikajärjestyksessä Black Sabbath, Paranoid ja Master of Reality. Ne taistelivat Suomessakin suosiosta mm. Uriah Heepin ja Deep Purplen aikaansaannosten kera."

Kennelle levyjä kaupataan? Kyllä, vanhalle löytöretkisukupolvelle. Nuorisoa houkutellaan.

tiistaina, elokuuta 25, 2009

Helismaa, perkele!

Käytin illan älppäriden aakkostamiseen. Vuosi muuton jälkeen, eikä ehdottomasti paras järjestys eli fiilisjärjestys ollut vieläkään syntynyt. Se kielii paitsi liian vähäisestä kuuntelusta, myös kuunteluharrastuksen sisällöllisestä kaventumisesta.

Kuten aina aakkosten parissa, tuli tälläkin kertaa kuunneltua tukun harvinaisuuksia. Nyt soi suomalainen musiikki. Keskityin erityisesti sanoituksiin, jotka ovat minulle musiikissa ehkäpä se kaikkein epäkiinnostavin asia.

Monet kappaleet avautuivat tyystin uusin korvin. Anneli Sarin kohdalla tein lopullisen havainnon: Helismaa oli nerokas sanoittaja ja viimeisen päälle liukaskielinen epeli:

Sait multa kukkasen toukokuun,
ja sen tuoksut sait
sekä hurman muun


Herkullisen hienovaraista symboliikkaa a'la Rainer Kisko. Varttumisessa on paljon hyviä puolia. Mutta pannaan tällekin kirjaukselle säällinen loppu ja todetaan yksimielisesti:
Liian nuori rakkauteen.

maanantaina, elokuuta 24, 2009

Missä hän sitten on?

Kuten Todd Haynes osoitti, Bob Dylanista on moneksi.

Poikasena opettelin Blowin' in the windin pianolla. Jäin silloin tällöin kerran koulun jälkeen pimputtelemaan kappaletta, ensin melodiaa, lopulta helppojen sointujen kera. Ainoa kuva, jonka olin nähnyt ukosta oli musiikinkirjassa: tärkeä, merkittävä ja oikea olivat viidesluokkalaisen mielikuvatulkintoja. Erityisesti tuo oikea, oikeassa oleminen, liittyi olennaisesti Dylaniin.

Jo pelkkä nimi dylan oli niin siisti. Vähän kuin Kafka. Lukiossa opeteltiin: kaf-ka-mai-nen. Kaikki taapertavat kaiketi samat polut, se on selvää.

Tässä kaikessa on nolostuttava jälkimaku. Mennään mieluummin eteenpäin.

Watchmen a posteriori

Puolen välin jälkeen ajattelin David Bowien tähdittämää saifairainaa The Man Who Fell to Earth (1976), joka onnistui siinä, missä Watchmen epäonnistui: eksentrisissä hahmoissa. Bowien Newton on toisesta maailmasta läpi keston, Dr. Manhattan puolestaan ainoastaan muutamassa kohtauksessa, esim. ensimmäisessä Marsiin sijoitetussa.

Vertailu on totta kai mieletöntä, eikä millään tavalla edes kunnolla perusteltua. Assosiaatioiden virralle on oikeastaan vaikea tehdä yhtään mitään. Siksi aikaisempi yritys meni poskelleen: Varhainen Bob Dylanin folk-renkutus latisti potentiaalisen elämyksen rasittavaksi kokemukseksi.

Mutta varsin komea elokuva Watchmen on. Näyttelijöistä erityisesti Jackie Earle Haley (noir-henkinen Rorschach) teki vaikutuksen, samoin tietysti Malin Akerman eli Silk Spectre II. Jos osaisin, kirjoittaisin enemmän ohjauksesta, leikkauksesta, valaistuksesta, kultaisesta leikkauksesta, emmauksesta ja Hervannan myyttisestä baarikulttuurista.

sunnuntaina, elokuuta 23, 2009

Filosofinen bändi hukassa

Luin muinoin (90-luvulla, aika alussa) jonkin suomalaisen bändin haastattelun Ilta=sanomissa. He tunnustivat alkaneensa soittaa ollakseen kovia jätkiä. Haastattelija kysyi, oliko heidän ihailemillaan tyypeillä bändit, mutta vastasivat että ei, ne vain virittelivät mankejaan.

Ihailin syvästi näiden soittajien kirkasta näkemystä asemastaan ja kykyä olla lannistumatta muusikonurallaan. Sanomattakin on selvää, että haastattelu teki minuun syvän vaikutuksen.

Paha vain, että olen unohtanut tyystin mistä yhtyeestä oli kyse. Muistelisin, että he olisivat hakeneet inspiraatiota Aku Ankan taskukirjoista, erityisesti sarjasta Pelle Peloton suvaitsee pilailla, mutta se saattoi olla toinenkin bändi mutta haastattelu samaa sarjaa.

The Watchmen - ensimmäinen itku

The Watchmenia katsottu puoli tuntia. Voinkin julistaa, että elokuvan insertti oli minulle yhtä helvettiä: Bob Dylanin The Times They Are A Changing soi kokonaan. En pysynyt lainkaan keskittymään rainan visuaalisuuteen, eikä kokonaisuus valjennut millään tavalla yksityiskohdista puhumattakaan. Nuoren Zimmermanin määkivä nalkutus peitti kaiken. Muistan ainoastaan Nixonin ja tumman sekavuuden.

Rauhoitin itseni. Pistin pauselle. Parempi puoliskoni tarjoili lautaselle herkullista lasagnea ja salaattia. Hyvä ruoka, parempi mieli. Lueskelin ennen tätä itkua muutamia arvosteluita elokuvasta. Elokuva on varmasti katsomisen arvoinen. Lopuksi seksistispinnallinen kuvalinkki, joka viitoittanee tietä kohti näkemyksellisempää elokuvabloggaamista: eiköhän se tästä.

Maailman paras kitaristi vaihtelevilla kriteereillä

Jossain päin internettiä osuin maailman paras kitaristi -äänestykseen. Se saattoi olla tämä, koska nimet olivat tuttuja. Tosin en muista bikinityttöä vasemmassa yläkulmassa.

Ei kun nyt muistin. Se oli Hesarin juttu "Maailman parhaimpien kitaristien lista herättää keskustelua". Juuri keskustelu teki artikkelista hauskan. Esimerkkejä:

"Missäs on andy mcCoy! mies jonka pitäisi olla parempi kuin slash ,ainakin minun tietojeni mukaan. "

"Ritchie Blackmore EHDOTTOMASTI paras kitaristi."

"Sähkökitaran soittajat saavat helposti anteeksi tekniset heikkoudet saundeilla sekä vedätyksillä,akustisen soiton tekniikka on heti siinä ja sen kuulee kuka osaa ja on myös taitava."

"Minun mielestäni esimerkiksi John Fogerty on erinomainen kitaristi. Hän ajattelee mitä soittaa, eikä sotke ilmaisua turhilla nuoteilla. Hänen soittonsa ei ole muusta orkesterista erillistä, vaan orgaanisesti siihen kytkeytynyttä. Fogertyn soitto on sovittamisen taidetta. Hän ymmärtää, että myös tauot ovat musiikkia."

Maailman paras ilmakitaristi valittiin taas Oulussa. Tiedoksi, että myös eräs poikakuorolainen on osallistunut kisoihin muutama vuosi sitten. Kulli-Ollin omien sanojensa mukaan "mielipuolinen show" huipentui silminnäkijöiden todistamana ilmavaan rumpufilliin, minkä vuoksi hänet sitten diskattiin.

Oma suosikkini on vuodelta 2004.

Häh

Kuka on pannut raamattua otsikkotekstiksi?

torstaina, elokuuta 20, 2009

Kesämusavisa!

Kauan puheena ollut kesämusavisa toteutui viimein eilen. Mukava joukko visailijoita oli saapunut Kauppayhtiöön ja tuomariaitioon nousivat EB:n Satu ja Marjo. Poikakuoro esiintyi fiktiivisenä alter-egonaan eli nimellä Lasivillapipo, jonka nimen pöytämme special guest star Matti paperiin raapusti.

Ykköskierros edettiin festariteemalla. Janis Joplin ja Woodstock hallittiin kohtuudella kuten myös Lily Allen ja Flow. Hyvää tuuria riitti myös Pori Jazzin osalta sekä Mötley Crüen ja Sauna Open Airin suhteen. 11 pistettä toi kierroksen kakkossijan pisteen päässä naapurijoukkueesta.

Tasainen sarjamme jatkui kakkoskierroksellakin, vaikka ensimmäinen Regina Spektor-kysymys meni ns. harakoille. Toisen kysymyksen Manic Street Preachers tunnistettiin vain vaivoin, mutta loppua kohden tahtimme parani. Lopussa soitettiin mm. Ilonaa ja Holiday rapia ja pisteet nostivat tämänkin kierroksen saldon 11 pisteeseen. Kakkosina taas, jos oikein muistan.

Finaalissa turvauduimme sitten uutteraan haravointiin. T. Rex tunnistettiin, Bolanin kuolinvuosi meni pieleen vuodella, kuten asiaan kuuluu. Rollins Bandia emme tunteneet, mutta Doorsista tiesimme kaiken tarpeellisen. Musikaalisävelmä Blue Sky kuulosti hyvältä ja nimestä irtosi piste. Sade oli tuttu, mutta biisinsä ei muistunut mieleen. Synnyinmaan onnistuimme arvaamaan, mutta koko nimeään emme tienneet. Siihen ei kuitenkaan finaali kaatunut ja 11 pistettä toi voiton viihtyisässä ja vaihtelevassa visassa. Illan täydensi vielä Mackan, joka bravuurasi suvereenisti yksilökysymyksissä. Koskapa herätyskello vaani jo varhaisine soittoineen, ei allekirjoittaneenne jäänyt enää pidemmäksi aikaa juhlistamaan voittoa. Kiitokset vain vielä Satu ja Marjo Bathorylle tuomaroinnista sekä yleensäkin kaikille asiaan liittyneille mukavasta illasta!

Viikon sitaatti

Bud: Tense situations, kid. You get into five or six of 'em a day, it don't mean shit anymore. I mean, I've seen men stabbed, didn't mean shit to me. I've seen guns, guns too, they don't mean shit. But that's when you gotta watch yourself.

Bud: Goddamn-dipshit-Rodriguez-gypsy-dildo-punks. I'll get your ass.
(lähde)

maanantaina, elokuuta 17, 2009

Genenköhän idea tämä on?

Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevaa, enkä usko olevani ainoa täälläkään. Ja tuskin tämä enää ihan pelkkää rahastusta on, sillä ei pitäisi enää pojilla pikkurahasta olla puutetta.

sunnuntaina, elokuuta 16, 2009

Rovaniemen wanhat markkinat. Päivä kolme.

Markkinoiden turvallisuudesta vastasi presidenti Olavi "Murska" Muhonen. Kyydissä varapresidentti Keijo "Kekke" Schroderus.

lauantaina, elokuuta 15, 2009

Rovaniemen wanhat markkinat. Päivä kaksi.

Turboahdettu toimintaviihde oli Erkille liikaa.

Back to 80's



Tossa uutta äänentoistolaitteistoa pikkuhiljaa testaillut ja kaivannut vanhoja suosikkeja taas esille. Kasarimatskusta uudestaan innostuneena ja kunnon laitteilla kuunneltuna huippu fiiliksiä syntynyt. Aikaisemmin kun paskoilla vehkeillä kuunteli niin muoviseltahan nuo tuon aikakauden tuotokset kuulostivat ja lämmintä soundia edustivat vain 70/60/50-luvulla äänitetyt levyt. Tänpäivän levyt kun ovat sitä "limitoitua" entertainment musaa oli kyseessä genre kuin genre niin 80's kama kuulostaa..... pikkasen hyvältä.
1. Japan: Quiet Life+ muutama muu biisi satunnaisilta levyiltä. Roland Juno:t suhisee, Mick Karn:n nauhaton basso luisuu, David Sylvian on helevetin hyvä laulaja. Tuotanto aivan huippua.
2. Talk Talk: It's my life.
3. Grace Jones: joku kokis
4. Blondie:n kokis.

Toverit!
Tehkää kunnon panostus äänentoistolaitteisiin niin elämänarvot asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin ja maailmanrauha on ainakin siltäosin turvattu.

perjantaina, elokuuta 14, 2009

torstaina, elokuuta 13, 2009

Suomen virallinen lista

Pahus! Madonna vei Unicefilta ykköspaikan! Ihan hauska lista kuitenkin, vaikkei tuolla nykyään taida olla mitään merkitystä.

TOP 5 Singlet
1. Celebration MADONNA
2. Käkimassaa UNICEF
3. Nimetön LAMA
4. Give It 2 Me MADONNA
5. New Vibration Waldo's People

http://pop.yle.fi/lista

tiistaina, elokuuta 11, 2009

Top jotain.



1. Työmatkafillarointi ja piristävä kesäsade kotimatkalla.
2. Depeche Mode:n sacd kokoelma
3. Shortsit
4. Gooteille kelpaamaton terve päivettyminen.
5. Presidentti kahvi, tumma paahto.
6. Ronski työpaikkahuumori.

ps. Tää meinas unohtua, loistava sarja. Pitää myös muistuttaa Pop-Talk ohjelmasta jota jokaisen aikaa seuraavan musagiggarin ois hyvä kuunnella

maanantaina, elokuuta 10, 2009

Patti Smithin viikko

Ottakaa opiksi. Tekin, jotka yökkäilitte Madonnan tahtiin.

sunnuntaina, elokuuta 09, 2009

On taas se aika vuodesta jolloin....



... pitää kuunnella pari stygeä Screamin' Jay Hawkinsilta.

torstaina, elokuuta 06, 2009

Madonna yök, silti menen

Menen tänään kuuntelemaan pummilla Madonnaa. Mikä on tietenkin oudohkoa, sillä Madonna jos joku on halpa ja ällöttävä toisten ideoiden varastaja ja latistaja.

Hän ei ole pelkkä mitättömyys kuten Michael Jackson, joka ei tehnyt yhtä ainutta hyvää kappaletta, vaan kunhan sätki ja kimitti muutaman vuosikymmenen kunnes Jahve toimitti pois ihmisiä häiritsemästä.

tiistaina, elokuuta 04, 2009

Ai musavisaa.



Joku (satu, jontse, marko) laitto jonkun meilin missä kyseltiin koska alettais musavisailla. Hukkasin meilit. Mut mulla syksy menee samallalailla kun kevätkin, eli ehkä pariks kerraks voin tulla heruttaa joukkueelle tietoo (varmaa sellaista). Toisaalt se on hyvä et mä jään taas vähä takavasemmalle, kun oon tällanen huippu jäbä tos musavisas, saa muutkin joukkueet mahiksia päästä pussailee pokaalia. Mut kyl jossain alkupalaveris vois piipahtaa.

Oliks siin meilis jotain päiviä lyöty lukkoon jo?

maanantaina, elokuuta 03, 2009

sunnuntaina, elokuuta 02, 2009

Gizzard Puke



Sattumalta törmäsin tähän klassikkotunnariin, joka sattumalta on Tommin esittelemän Noosha Foxin esittämä.

Vielä muutama esimerkki Kenny Everettin neroudesta:

The Bee Gees
The Spider-Man
Kenraali
Sherman-tankki
Cupid Stunt
Hot Gossip, Sid Snot & Marcel Wave

Lisää kesäbiisejä


  1. Mando Diao: Dance With Somebody
  2. Michael Jackson: Billie Jean
  3. Amy MacDonald: This Is The Life
  4. Empire of the Sun: We Are The People
  5. Promoe: Svennebanan ;)
Siinä ois niinku kesä 2009

lauantaina, elokuuta 01, 2009

Superfucker



Lauantain kunniaksi tässä kunnon kesäbiisi. Los amigos invisibles on muuten yksi niitä bändejä, jotka olen löytänyt lainaamalla kirjastosta levynkannen perusteella.

Lisäsin tämän videon blogiin suoraan enkä linkin kautta kuten tavallisesti teen. Siihen oli syy: YouTubessa sitä ei näe kirjautumatta! Amerikkalaiset ovat kyllä moralismissaan aika syvällä ja sekaisin.

Musikaalis-kaupallinen kokemus

Päätin kuunnella Rautavaaran Cantus arcticuksen pitkästä aikaa. Jotenkin tuntui siltä, etteivät Spotifyn mainokset oikein sopineet sen osien väliin.

Kesäsuunnitelmissa elämysmatka

Visiteeraan tänään paikassa, jossa on ja esiintyy rock-ihmisiä. Siis sellaisia, joilla on bändejä ja kotistudioita ja jotka todennäköisesti puhuvat Soundissa opetettua virallista rock-kieltä tyyliin siis kun kelaa näit juttui ja että studiossa oli hyvä meininki ja toivovat, että se välittyy levylläkin.

En ole aivan varma miten siellä käyttäydytään. Taidan olla vain oma ujo itseni niin jättävät minut sivuun tarkkailemaan eivätkä kiusaa lyttyyn. Jos olisi puvusto käytettävissä, panisin päälleni raidallisen T-paidan, päähän huivin ja pyöreät aurinkolasit ja kaulaan fritsuliinan. Sitten antaisin bändeille respectiä.

Oikeasti ne ovat kyllä mukavia ihmisiä, eli taidan yrittää olla ihmisiksi minäkin. Kerrankin.