Mitä kertoo bisneksen tilasta se, että Sony julkaisee 10. lokakuuta Miles Davisin seitsemänkymmenenyhden albumin boksin?
Muutama vuosi sitten minulle ja Jonzelle tarjottiin erään paikallisen nuoriso-orkesterin laulajan soololevyä, joka osoittautui sadan cd-levyn kokoelmaksi. Lopulta koko homma paljastui hauskaksi vitsiksi. Ville on lahjakas kaveri.
Pidän levyistä. Otsa siinä rypistyy, kun markettien alennuslaareissa näkyy usein rajoitettujen erikoispainosten cd-levyjä tikkarin hinnalla. Kivahan se on ostaa halvalla - vielä kun niitä saa.
Lisäys: Laatuun kannattaa investoida. Uutinen:
"Universal Music on siirrättänyt Black Sabbath -yhtyeen klassisia 70-luvun hevialbumeja digitaaliseen muotoon. Se tarkoittaa entistä parempaa ja kirkkaampaa ääntä, mutta samalla myös uudistettua paketointia, oheistietoutta. Black Sabbath oli 70-luvulla erittäin tuottelias. Kaudella 1970-1973 se julkaisi peräti viisi albumia. Siitä ryppäästä päästetään nyt Volume 4 ja Sabbath Bloody Sabbath. Lisäksi Sabotage, Technical ecstasy ja Never say die. Uran kolme ekaa olivat aikajärjestyksessä Black Sabbath, Paranoid ja Master of Reality. Ne taistelivat Suomessakin suosiosta mm. Uriah Heepin ja Deep Purplen aikaansaannosten kera."
Kennelle levyjä kaupataan? Kyllä, vanhalle löytöretkisukupolvelle. Nuorisoa houkutellaan.
12 kommenttia:
Ehkä tämä nyt menee aamu-unisuuteni piikkiin, mutta kuinka digitaaliseen muotoon siirretty äänite oikein paketoidaan?
Jos tuo boksi tosiaan maksaa 370 dollaria, niin silloin se on kyllä tosi halpa. Vaikka lisäisi 22% alvia päälle.
Melkein voisi jopa miettiä tuon tilaamista, mutta mihin nuo kaikki älppärit oikein saisi mahtumaan?
Jonze: ehkäpä se tarkoitti digitaalista re-masterointia. Mika varmaan tietää.
Anonyymi: Miles teki kyllä paljon hyvää musiikkia, mutta tuohon en kyllä ala:)
Sabatit on siirretty digimuotoon jo aikoja sitten. Toi on markkinakusetuskikka. Sinänsä ihan kelpo juttu jos ne on masteroitu uudestaan, voi olla et masterointi on onnistunu entisiä versioita paremmin tai sit ei.
Mun mielestä just noi neljä ekaa Sabattia on ne parhaat, sen jälkeen bändi ois voinnu lopettaa ja sama pätee Zeppeliinin, Ramonesiin ja Motörheadiin.
Toi Miles Davis boksi ois kyllä aika houkutteleva jo ton dvd:nkin ansiosta ja hinta ei tosiaankaan ole mikään paha. Tosin itse olen priorisoinut erään Stones-boksin hankintalistan kärkeen, joten tää MD-boksi ei kyllä ihan ekana nyt ole edes harkinnassa.
"Kennelle levyjä kaupataan? Kyllä, vanhalle löytöretkisukupolvelle. Nuorisoa houkutellaan."
Todellisille musadiggareille niitä kaupataan, ei se sen romanttisempaa ole. Nille kaupataan jolle on rahaa ja jotka oikeasti haluavat omistaa kyseiset fyysiset levyt. Ei musabisnes mitään rakettitiedettä ole, turha siintä on saivarrella. Joka ryhmillä on omat statusjutut jotka pitää olla hallussa jos aikoo kuulua ryhmään. Niinhän se on kuteissa ja autoissakin, pistät fygee tiskiin niin alkaa kuosia ja laatua löytyä, niin se on levyissäkin. Jos mulla ois tarpeeksi hilloa niin hommaisin kaikki levyni SuperAudioCD-formaatissa.
Ugabuga: Fonzie on puhunut
"Nille kaupataan jolle on rahaa ja jotka oikeasti haluavat omistaa kyseiset fyysiset levyt."
Juuri näin. Ja kenellä sitä rahaa on eniten?
Aivan.
"Ja kenellä on eniten pistää rahaa peliin? "
No ei ainakaan niillä joilla ei rahaa ole tai ovat priorisoineet rahankäyttönsä toisenlaisiin tarpeisiin.
Vai mitä sä oikein tolla meinaat? Et kai sä oo pers'aukinen tai kateellinen, hä?
Minä ostan levyni nykyään pääsääntöisesti kirpputoreilta ja divareista. Siinä on tarpeeksi löytöretkeilyä ja sen kestää talouskin. En jaksa ymmärtää nykyistä boksi-, rajoitettu painos- ja erikoisversiovillitystä.
Grateful Deadin Fillmore West 1969- ja Fairport Conventionin BBC-boxit jos saisin olisin tyytyväinen, mutta ne maksavat - ja ed. mainittu myytiin loppuun jo ennakkotilauksilla. Toisaalta boksit on todella hankalia saada menemään hyllyyn. Yäk...
Puhuin kokonaisuudesta. Tarkoitin sitä, että cd-levyjä markkinoidaan enenevässä määrin keskiluokkaisille, hyvin toimeentuleville keski-ikäisille tai ikää lähestyville miespuolisille kuluttajille. Heillä on käytössään peruskuluttajista eniten rahaa ja he ovat tottuneet ostamaan levynsä esineinä ja muutenkin "investoimaan" vapaa-aikaan.
Kuten Pekka Ruuska aamutelkarissa vasta turinoi, teinit "downloudaisivat" vaikkapa lenkkareita, jos vain pystyisivät; parhaiten ovat hänen mukaansa menneet kaupaksi viime vuosina keski-ikäisille suunnatut levyt.
Nuorille ei cd-musiikkia kannata kohta enää markkinoida. Ei heitä kiinnosta Miles Davisin seitsemänkymmenenyhden levyn boksit, juhlapakattu Master of Reality tai Rollareiden SACD-painokset - eikä heillä ole niihin edes varaa, vaikka kiinnostaisikin.
Mä ostan levyt nettikaupoista, Anttilasta, kirppareilta, mistä milloinkin. Kyllä mäkin joudun säästelemään näitä rahojani, tietenkin. Kuitenkin käyn keikkoja katsomassa ja matkat yms maksaa. Nyt olen duunissa et sillai se on kivuttomampaa kuin työttömyysaikoina, siis säästäminen.
"Puhuin kokonaisuudesta. Tarkoitin sitä, että cd-levyjä markkinoidaan enenevässä määrin keskiluokkaisille, hyvin toimeentuleville keski-ikäisille tai ikää lähestyville miespuolisille kuluttajille. Heillä on käytössään peruskuluttajista eniten rahaa ja he ovat tottuneet ostamaan levynsä esineinä ja muutenkin "investoimaan" vapaa-aikaan."
Tuohan ei mikään uutinen ole enäää. Toi tutkimus ilmesty joskus vuosia sitten Briteissä ja siellä kulutuskäyttäytyminen menee noin, onhan se pop/rock-kulttuurin kehto. Suomessa tuskin menee toi tutkimustulos ihan yksyhteen. Kyllä mä Anttilassa cd/dvd osastolla pyöriessäni näen siellä ostoksilla eniten teinejä kun keski-ikäisiä miehiä.
Itse olen harrastatnut tätä elämäntapaa jo niinkauan et ihan mielenkiintoisia ja jollaintapaa hauskaa aikaa eletään. Oon tottunu siihen et tää juttu vie aikaa, rahaa ja vaivaa. Mut toisaalta keikoil näkee makeimmat mimmit ja tapaa parhaimmat tyypit muutenkin. Sanokoot markkinamiehet sit keski-ikäseks hyvin toimeentulevaks (tehny pätkätöitä koko iän ja takana pitkiäkin työttömyys jaksoja). Ite kyl näen vaan tän elämäntapana. Ruuska yleistää, ikäsyrjii, lyö aseet käteen niitä tarvitseville. Antaa palaa vellihousut.
Be there or be square.
Ovatko nuo Davisit vinyyleinä vai CD-levyinä?
Mie ymmärsin tosta linkistä et cd:na
"Grateful Deadin Fillmore West 1969-ja Fairport Conventionin BBC-boxit"
XD
Lähetä kommentti