Ampegin skitta ois kyllä pähee.
keskiviikkona, maaliskuuta 31, 2010
tiistaina, maaliskuuta 30, 2010
Kuvia
Suomirokista, punkista ja 70-luvusta kiinnostuneita saattaisi kiinnostaa myös Poikakuoron Tampereen osaston erään lyhytaikaisen jäsenen kuvagalleria. Mukana esimerkiksi todennäköisesti ennenjulkaisemattomia kuvia Eppu Normaalin alkutaipaleelta.
maanantaina, maaliskuuta 29, 2010
Rokkipokki (ja vähän muutaki) visa 25.3.2010 Kauppayhtiöllä
Pöydässämme istuivat minäite, Jonze ja toinen Mikkokin ilmestyi yllättäen paikalle ennen visan alkua, niin ei duona tarvinnut mennä. Löimme siis viisaat päämme yhteen silleen kuvaannollisesti - vaikka päätä meinasi itselläni aamulla särkeä - ja aloimme visaamaan. Jonze otti ekan läpsyn kunniakkaasti pöytäämme. Ekan kiekan kysymyksiin vastailimme sangen pätevästi, Bobby Blandit, Nylkkarit ja Craptonit tiesimme suvereenisti ja Madonnakin tunnettiin, mutta kuka widu on Johnny Lang? Kuulemma 15-vuotiaana laulanut rokkia levylle, kuin vanhempikin raspikurkku. Viimeisen kyssän Madonnan tulkitseman Love don't live here anymore'n alkuperäisen esittäjämme päädyimme veikkaamaan pieleen. Arvatkaas, arveliko Jonze aluksi sen olevan Jimmy Nail...ei silti, 16/22 pongoa paprussa ja toiselle kierrokselle. Joukkueita oli muuten suht vähän. Kahdeksan.
Läpsyn otti nyt toinen meistä Mikoista, en siis minä. Mainitsin jotain, notta nythän jätkät löi paineet minulle ottaa sitten se viimeisenkin kierroksen läpsy pöytään, ja otinkin ne paineet. Siitä hieman tuota tuonnempana sitten lisää. Jatkoimme tiedoillamme briljeeraamista läpi toisen kierroksen, Traveling Wilburys, Juice, John 'Cougar' Mellencamp, Yö (jep, Porin ylpeys YÖ!) ja Zero Nine oli pääosin hanskassa muutamaa pientä triviaknoppia lukuunottamatta. Täysin turhaa tietoa siis, kun (edes) me ei tiedetty. Niin, olimme siis skarpanneet edellisen kierroksen jälkeen ja pisteitä 18/22 lapulla. Sillä peesaajajoukkueella oli 14,5. :P
Kahden kierroksen jälkeen olimme siis ylivoimaisesti ykkösiä 34 pisteellä, seuraavalla ollen 'vain' 25,5. Kysymykset osuivat meille hyvin. Joskus ennenkin meinaan on Poikakuoro jyrännyt ne kaksi ekaa kierrosta, mutta joku paha karma siinä on ollut, joten emme niistä kokemuksista viisastuneena todellakaan alkaneet leijumaan.
Niin, palatakseni niihin mainitsemiini paineisiin ja läpsyyn...menin kipsiin ja epäröin läpsäistä, kun en heti ollut satavarma, notta Ozzyhan se laulaa (vaikkei vielä laulanut siinä alussa) ja sekös kostautui. Naapuripöydästä nimittäin yksi kreivittäristä löi räpylänsä yhteen ja sanoi vastauksen. Prkl. Tosin. Tuli se samaan talouteen, niin kai se sit oli ookoo.
Finaali lähti kyllä hyvin käyntiin vasenkätisen neron töräyttäessä klassikon ja Vietnam-leffojen vakioäänistöön kuuluvan biisin. Vielä me sitten hevilegendastakin tiesimme hyvin, mutta mutta, arvatkaas nyt miten käy, finaalissa etenkin, kun emme tunnistaneet oikein kolmosbiisin esittäjää, jolloin loputkin kysymykset siitä käteen ja viiva pisteiden kohdalle. Amoral meillä siinä oli, kun piti olla Human Temple ja se kökköenglantia hoilannut arvattiin Janne Hurmeen sijaan Ari Koivuseksi. Ei me kuulkaas iskelmää kuunnella. Nelosessa sama homma. Veikattiin Tenacious D erheellisesti Live'ksi. Joojoo, kyllä kai oisitte luulleet meidän Tenacious D:n tunnistavan, mutta kun ei...lupaan parantaa tapojani. Ja summa summarum, tiukassa finaalissa kun kusauttaa kaksi kysymystä noin lahjakkaasti putkeen, ei se enää auta, vaikka kuinka tunnistaa Bruce Dickinsonin sen laulumaneereista biisissä, jossa se ei ollenkaan kuulosta samalta ku Iron Maidenissa. Ei. Oltiin me kuitenkin kolmansina Elsku Mäyn Mäyn ja Elizabeth Bathoryn ollen edellä, edellämainitussa järjestyksessä. Neljäs oli Kaivatut. Tuo paha karma, mikä kahden ekan kierroksen jälkeisellä ykkössijalla joukkueellemme on, iski jälleen.
Läpsyn otti nyt toinen meistä Mikoista, en siis minä. Mainitsin jotain, notta nythän jätkät löi paineet minulle ottaa sitten se viimeisenkin kierroksen läpsy pöytään, ja otinkin ne paineet. Siitä hieman tuota tuonnempana sitten lisää. Jatkoimme tiedoillamme briljeeraamista läpi toisen kierroksen, Traveling Wilburys, Juice, John 'Cougar' Mellencamp, Yö (jep, Porin ylpeys YÖ!) ja Zero Nine oli pääosin hanskassa muutamaa pientä triviaknoppia lukuunottamatta. Täysin turhaa tietoa siis, kun (edes) me ei tiedetty. Niin, olimme siis skarpanneet edellisen kierroksen jälkeen ja pisteitä 18/22 lapulla. Sillä peesaajajoukkueella oli 14,5. :P
Kahden kierroksen jälkeen olimme siis ylivoimaisesti ykkösiä 34 pisteellä, seuraavalla ollen 'vain' 25,5. Kysymykset osuivat meille hyvin. Joskus ennenkin meinaan on Poikakuoro jyrännyt ne kaksi ekaa kierrosta, mutta joku paha karma siinä on ollut, joten emme niistä kokemuksista viisastuneena todellakaan alkaneet leijumaan.
Niin, palatakseni niihin mainitsemiini paineisiin ja läpsyyn...menin kipsiin ja epäröin läpsäistä, kun en heti ollut satavarma, notta Ozzyhan se laulaa (vaikkei vielä laulanut siinä alussa) ja sekös kostautui. Naapuripöydästä nimittäin yksi kreivittäristä löi räpylänsä yhteen ja sanoi vastauksen. Prkl. Tosin. Tuli se samaan talouteen, niin kai se sit oli ookoo.
Finaali lähti kyllä hyvin käyntiin vasenkätisen neron töräyttäessä klassikon ja Vietnam-leffojen vakioäänistöön kuuluvan biisin. Vielä me sitten hevilegendastakin tiesimme hyvin, mutta mutta, arvatkaas nyt miten käy, finaalissa etenkin, kun emme tunnistaneet oikein kolmosbiisin esittäjää, jolloin loputkin kysymykset siitä käteen ja viiva pisteiden kohdalle. Amoral meillä siinä oli, kun piti olla Human Temple ja se kökköenglantia hoilannut arvattiin Janne Hurmeen sijaan Ari Koivuseksi. Ei me kuulkaas iskelmää kuunnella. Nelosessa sama homma. Veikattiin Tenacious D erheellisesti Live'ksi. Joojoo, kyllä kai oisitte luulleet meidän Tenacious D:n tunnistavan, mutta kun ei...lupaan parantaa tapojani. Ja summa summarum, tiukassa finaalissa kun kusauttaa kaksi kysymystä noin lahjakkaasti putkeen, ei se enää auta, vaikka kuinka tunnistaa Bruce Dickinsonin sen laulumaneereista biisissä, jossa se ei ollenkaan kuulosta samalta ku Iron Maidenissa. Ei. Oltiin me kuitenkin kolmansina Elsku Mäyn Mäyn ja Elizabeth Bathoryn ollen edellä, edellämainitussa järjestyksessä. Neljäs oli Kaivatut. Tuo paha karma, mikä kahden ekan kierroksen jälkeisellä ykkössijalla joukkueellemme on, iski jälleen.
sunnuntaina, maaliskuuta 28, 2010
Erkki Liikanen - Lötjönen
Lötjösen hillomunkki.
Erkki Liikanen piristi taas päiväni. Eilen kuuntelin Meiän Veeran ja Evakkoreen Finnhits kokoelmalta. Oli äsken pakko kattoa löytyykö Ekiä youtubesta ja löytyihän tätä :)
perjantaina, maaliskuuta 26, 2010
Muksunurkkaus
Kuulin jostain, että Baseballs on ohittanut kaikenlaisen hirviöhevin lasten suosikkimusiikkina. Saa nähdä kuoriutuuko kevään joskus koittaessa kymmenvuotiaiden pipojen alta tötterökampauksia. Tärkeintä etteivät kuuntele hiphoppia, se on kamalaa paskaa ja saisi kadota kokonaan seinientöhrintöineen.
Cumback
Väitetään, että Remu lauloi aikoinaan the moon is rising down, mutta ainakin Moon-TV on noussut takaisin jaloilleen.
Otsikossa piilee ohjelmatoive.
Otsikossa piilee ohjelmatoive.
Top-5
1. Aurinkoinen loma.
2. Moninaiset kotiaskareet.
3. H.P. Lovecraftin novellit.
4. Grateful Deadin livelevyt (nyt soi: Terrapin Station, Capital Centre, Landover, MD 3/15/90).
5. Laatuleffat lähikaupasta.
Vahvassa nousussa:
Pääsiäinen: ravintoa hengelle ja ruumiille.
2. Moninaiset kotiaskareet.
3. H.P. Lovecraftin novellit.
4. Grateful Deadin livelevyt (nyt soi: Terrapin Station, Capital Centre, Landover, MD 3/15/90).
5. Laatuleffat lähikaupasta.
Vahvassa nousussa:
Pääsiäinen: ravintoa hengelle ja ruumiille.
torstaina, maaliskuuta 25, 2010
lauantaina, maaliskuuta 20, 2010
Musavisa 18.3.2010
Hei taas tytöt ja pojat! Hiihtolomat on sivakoitu yms. ja on jälleen aika astua musavisailun maailmaan. Lomilta Poikakuoron pöytään palailivat Jonze ja Mikkovee. Pisteitä jakoi Elskujen Ari.
Ensimmäinen kierros sujui vanhan liiton tunnelmissa. Ari aloitti Sweetin Wigwam bangilla, jonka tunsimme vähän sinne päin. Mikko Alatalon Rikoo on riskillä ruma kuuluu myös tuttuihin ikiklassikoihin. Debbie Harry puolestaan sössötti biisiään Rush rush ja sehän soi jokaisesta katu-uskottavasta leffahyllystä löytyvässä Scarface-leffassa. HR Gigerin kertovat suunnitelleen hänelle levynkanttakin.
Lopuksi soi Poikakuoron etkojen suosikkiklassikko Street of dreams. Mistähän takataskusta löytyi sekin triviaveikkaus, että Joe Lynn Turner on aukonut päätään Ynkankin bändissä. Ykkösen jälkeen olimme kakkoset.
Toisen kierroksen aluksi Steve Vai tilutteli niin kummallisia, että emme tunteneet esitystään. Olisimme varmaan muuten osanneet vastata jatkokysymyksiinkin, mutta ei sitten. Kakkosen Hooters oli aika selvää pihviä ja Raptoristakin tiedetään kohtuudella jotain, paitsi ei sitä kolmatta jäsentä. Sitten Living Colour muuttui käsittelyssämme Panteraksi, mutta hajanaiset pisteet siitäkin kerättiin.
Pääsimme kohtuusuorituksella finaaliin lapioimaan kryptoniittia.
Alun Basement Jaxx feat.-vieraineen jäi tyylikkäästi tunnistamatta, kuten myös seuraavaksi soinut Free Kitten tms. Biisillä vieraili kitaristi Ron Thal, joka käyttää kaikenmoisia vempeleitä soittelemiseen.
Seuraavan taidepläjäyksen esitti Devin Towsend eikä siis se Nine Inch Nails. Häntä kuulee tämän vuoden Tuskassa peräti kahden setin voimalla. Onkohan siellä tarjolla universumin parasta mustaa kahvia?
Viimeistelimme finaalin jättämällä tunnistamatta Martin Goren vokalisoiman Depeche Moden. Hännimmäisen sijoituksen jäljiltä taskuun jäi kuitenkin yksi kausipiste. Kärjimmäiseksi ylti Toistaiseksi, heille onnittelut ja tuomari-Arille kiitokset leppoisasta tuomaroinnista!
Ensimmäinen kierros sujui vanhan liiton tunnelmissa. Ari aloitti Sweetin Wigwam bangilla, jonka tunsimme vähän sinne päin. Mikko Alatalon Rikoo on riskillä ruma kuuluu myös tuttuihin ikiklassikoihin. Debbie Harry puolestaan sössötti biisiään Rush rush ja sehän soi jokaisesta katu-uskottavasta leffahyllystä löytyvässä Scarface-leffassa. HR Gigerin kertovat suunnitelleen hänelle levynkanttakin.
Lopuksi soi Poikakuoron etkojen suosikkiklassikko Street of dreams. Mistähän takataskusta löytyi sekin triviaveikkaus, että Joe Lynn Turner on aukonut päätään Ynkankin bändissä. Ykkösen jälkeen olimme kakkoset.
Toisen kierroksen aluksi Steve Vai tilutteli niin kummallisia, että emme tunteneet esitystään. Olisimme varmaan muuten osanneet vastata jatkokysymyksiinkin, mutta ei sitten. Kakkosen Hooters oli aika selvää pihviä ja Raptoristakin tiedetään kohtuudella jotain, paitsi ei sitä kolmatta jäsentä. Sitten Living Colour muuttui käsittelyssämme Panteraksi, mutta hajanaiset pisteet siitäkin kerättiin.
Pääsimme kohtuusuorituksella finaaliin lapioimaan kryptoniittia.
Alun Basement Jaxx feat.-vieraineen jäi tyylikkäästi tunnistamatta, kuten myös seuraavaksi soinut Free Kitten tms. Biisillä vieraili kitaristi Ron Thal, joka käyttää kaikenmoisia vempeleitä soittelemiseen.
Seuraavan taidepläjäyksen esitti Devin Towsend eikä siis se Nine Inch Nails. Häntä kuulee tämän vuoden Tuskassa peräti kahden setin voimalla. Onkohan siellä tarjolla universumin parasta mustaa kahvia?
Viimeistelimme finaalin jättämällä tunnistamatta Martin Goren vokalisoiman Depeche Moden. Hännimmäisen sijoituksen jäljiltä taskuun jäi kuitenkin yksi kausipiste. Kärjimmäiseksi ylti Toistaiseksi, heille onnittelut ja tuomari-Arille kiitokset leppoisasta tuomaroinnista!
perjantaina, maaliskuuta 19, 2010
torstaina, maaliskuuta 18, 2010
tiistaina, maaliskuuta 16, 2010
Inholacanilainen uni
Viime yönä Zizek paasasi minulle luennon jälkeen Casablancasta. Hän sanoi jotain kutkuttavaa Lisa Lundista, mutta en muista muuta kuin ekstriimli tretlös.
On kulunut jo yli viisitoista vuotta matkalla
Istun paperipinkan päällä ja katson kadulle:
paljon kevättä.
Istun paperipinkan päällä ja silloin
aivan kuin filmiltä
nään hänen silmillään.
paljon kevättä.
Istun paperipinkan päällä ja silloin
aivan kuin filmiltä
nään hänen silmillään.
maanantaina, maaliskuuta 15, 2010
Hiihtoloma erilaisessa Helsingissä
Kiersimme kävellen Seurasaaren ja osallistuimme gospelmessuun. Molemmat olivat hienoja elämyksiä. Kävin vielä kahvikonsertissa, jossa kuulin mm. unkarilaisia lauluja. J.S. Bachin soolosellosarja nro 2 (d-molli, Preludi ja Courante) kuulosti varsin mielenkiintoiselta bassoklarinetilla esitettynä. Onnistuneen viikonlopun jälkeen myös kotiin oli mukava palata, varsinkin kun postilaatikosta löytyi "If on a Winter's Night..."
Syvä kumarrus emännällemme; olkoon Pariisi aurinkoisen keväinen!
Syvä kumarrus emännällemme; olkoon Pariisi aurinkoisen keväinen!
sunnuntaina, maaliskuuta 14, 2010
Klubihäiriö
Olin eilen Plukihäiriöklubilla. Tunnelma oli leppoisa. Akustinen Kerho viihdytti kansaa hillitysti. Populaa oli kohtuullisesti ja paikoitellen puheensorina peitti musan, harmi. Suurin harmi oli kuitenkin kun bändi lopetti soitannan. Karaokella jatkettiin (Paula koivuniemeä etc..) ja äänentoisto käännettiin kybälle, keskustelu oli liki mahdotonta. Raju kontrasti johon löytyi helppo ratkaisu, pois ja äkkiä.
keskiviikkona, maaliskuuta 10, 2010
Top-5
1.) Maaliskuu ja auringonpaiste.
2.) Plugihäiriö ja erinomainen seura.
3.) Maukkaat illalliset ja herkulliset jälkiruoat.
4.) Klassisen musiikin kaanon ja keskeiset jazz-levytykset.
5.) Amerikkalaisten elokuvien tekemisen meininki ja kauniit naiset.
2.) Plugihäiriö ja erinomainen seura.
3.) Maukkaat illalliset ja herkulliset jälkiruoat.
4.) Klassisen musiikin kaanon ja keskeiset jazz-levytykset.
5.) Amerikkalaisten elokuvien tekemisen meininki ja kauniit naiset.
perjantaina, maaliskuuta 05, 2010
Musavisa Bulldogissa 4.3.2010
Luulin jo jättäneeni tämän vaiheen elämässäni taakseni, mutta sattumalta istuessani Itsenäisyydenkadun Bulldogissa pöytäämme tuli tyttö papereiden kanssa kysymään, haluammeko osallistua musavisaan. Tietenkin.
Visassa oli kaksi kierrosta, molemmissa kymmenen kysymystä. Alku meni hyvin, avajaiskysymyksenä klassikko suomalaisista, jotka ovat saaneet sekä kultalevyn että olympialaisten kultamitalin. Loppupää meni huonommin.
Eräs joukkueemme jäsen kuuluu siihen aika harvinaiseksi käyneeseen kansanosaan, joka vielä tupakoi. Tupakkakopissa hän kuuli, että eräs joukkue ajatteli tienneensä kaikki. Joukkue oli nimeltään Pelkät viikset ja se oli kuulemma jonkinlainen kaikki visat voittava pro-tiimi.
Kuulimme välitulokset, olimme kolmansia seitsemällä pisteellä. Johdossa juurikin tuo Pelkät viikset yhdeksällä. Jokin joukkue oli kiilannut väliin kahdeksalla.
Toisen kierroksen alussa joukkuettamme painoi pieni defaitismi, mutta toisaalta koska voittokaljat luvattiin kahdelle ensimmäiselle, päätimme että taistelemme ainakin kakkostilasta. Olin dominoinut ensimmäisen kierroksen vastauksia, mutta toisen ensimmäinen jossa kysymyksenä esitettiin Tehosekoittimen ulkomaankielinen nimi (olen unohtanut) piristi joukkueemme tupakoivan jäsenen, jonka olen tuntenut jo 90-luvun alkuhämäristä Hevi-Heikkisenä ja sen jälkeen kun kysyttiin Metallican perustamisen vuosilukua, hän alkoi vastailla aivan liekeissä.
Onneksemme viisi viimeistä olivat niinsanottu kirikierros, jossa oikeasta vastauksesta sai kaksi pistettä, väärästä miinus yksi ja tyhjästä nolla. HH vastaili hurmiossa ja muut peesasimme, että riskillä vastaukset kaikkiin vain.
Silti oli vähän yllättävää kuulla, että Lentävä juusto todellakin oli sijalla kaksi, olimme jääneet kaksi pistettä Pelkistä viiksistä. Koimme, että tavoite oli saavutettu. Joukkueen kolmas jäsen oli Markku, joka ei vastannut mutta siitä viis, sillä hänkin lopulta hurmioitui tarjoamaan loppujoukkueelle Laphroaig-viskit.
Visassa oli kaksi kierrosta, molemmissa kymmenen kysymystä. Alku meni hyvin, avajaiskysymyksenä klassikko suomalaisista, jotka ovat saaneet sekä kultalevyn että olympialaisten kultamitalin. Loppupää meni huonommin.
Eräs joukkueemme jäsen kuuluu siihen aika harvinaiseksi käyneeseen kansanosaan, joka vielä tupakoi. Tupakkakopissa hän kuuli, että eräs joukkue ajatteli tienneensä kaikki. Joukkue oli nimeltään Pelkät viikset ja se oli kuulemma jonkinlainen kaikki visat voittava pro-tiimi.
Kuulimme välitulokset, olimme kolmansia seitsemällä pisteellä. Johdossa juurikin tuo Pelkät viikset yhdeksällä. Jokin joukkue oli kiilannut väliin kahdeksalla.
Toisen kierroksen alussa joukkuettamme painoi pieni defaitismi, mutta toisaalta koska voittokaljat luvattiin kahdelle ensimmäiselle, päätimme että taistelemme ainakin kakkostilasta. Olin dominoinut ensimmäisen kierroksen vastauksia, mutta toisen ensimmäinen jossa kysymyksenä esitettiin Tehosekoittimen ulkomaankielinen nimi (olen unohtanut) piristi joukkueemme tupakoivan jäsenen, jonka olen tuntenut jo 90-luvun alkuhämäristä Hevi-Heikkisenä ja sen jälkeen kun kysyttiin Metallican perustamisen vuosilukua, hän alkoi vastailla aivan liekeissä.
Onneksemme viisi viimeistä olivat niinsanottu kirikierros, jossa oikeasta vastauksesta sai kaksi pistettä, väärästä miinus yksi ja tyhjästä nolla. HH vastaili hurmiossa ja muut peesasimme, että riskillä vastaukset kaikkiin vain.
Silti oli vähän yllättävää kuulla, että Lentävä juusto todellakin oli sijalla kaksi, olimme jääneet kaksi pistettä Pelkistä viiksistä. Koimme, että tavoite oli saavutettu. Joukkueen kolmas jäsen oli Markku, joka ei vastannut mutta siitä viis, sillä hänkin lopulta hurmioitui tarjoamaan loppujoukkueelle Laphroaig-viskit.
torstaina, maaliskuuta 04, 2010
Raportti 4.3.2010
Maaliskuu on käynnistetty ja musavisailu jatkuu. Poikakuoro astui pöytään kahden miehen voimin. Mikkovee oli lyhyellä varoitusajalla laatinut illan visan.
Ensimmäinen kierros meni hip hopin, r&b:n yms. merkeissä. Aluksi soi Fredin Kolmatta linjaa Jontin & Shakan versiona. Onneksi biisi oli tuttu, esittäjä kun ei ollut.
Kakkoseen tölväisin tuurilla Sean Paulin ja Mikko lisäsi biisin. Jamaikaltahan heppu on kotoisin, kuten Mikko paperiin täydensi. Sen sijaan emme tunteneet Mary J. Bligeä, mutta äänialastaan saimme puolituuripuolikkaan. Nelosen Roots meni sitten täysin harakoille.
Ykköskierroksen 6,5 pistettä riitti tässä vaiheessa kuudenteen sijaan.
Toisen kierroksen aloitti Madness, josta toki jotakin tiesimme. Sen sijaan Paprika Korpsista en ainakaan minä ole koskaan kuullutkaan, luultavasti joku kuitenkin. Nits oli mielestäni hyvä veikkaus, koska heillä on suomenkielistä nimeä kantava albumikin, jota tässä yhteydessä myös kyseltiin.
N.W.A.:n tunnistaminen oli jälleen näitä tuuriveikkauksia ja saimme bändin jäsenistä jopa pari plussaakin. Puolikas tuli sinne päin osuneesta kotikaupungista.
Lopuksi kyseltiin Faith No Moresta. Kyllähän se oli ihan tunnistettavissa, mutta loput yksityiskohdat sitten eivät. Mike Pattonin liittymisvuosi heitti sen perinteisen yhden vuoden eikä renkutuksen sisältävää levyäkään löytynyt paperiin.
Niinpä sitten kävi, etteivät kahden kierroksen pisteet ylittäneet karsintarajaa ja hiihtolomamme musavisaa ajatellen alkoi hieman etuajassa. Kiitokset Mikolle illan isännöinnistä ja Mikolle jälleen uutterasta kanssavisailusta sekä mukavia talviurheilukelejä kaikille!
Ensimmäinen kierros meni hip hopin, r&b:n yms. merkeissä. Aluksi soi Fredin Kolmatta linjaa Jontin & Shakan versiona. Onneksi biisi oli tuttu, esittäjä kun ei ollut.
Kakkoseen tölväisin tuurilla Sean Paulin ja Mikko lisäsi biisin. Jamaikaltahan heppu on kotoisin, kuten Mikko paperiin täydensi. Sen sijaan emme tunteneet Mary J. Bligeä, mutta äänialastaan saimme puolituuripuolikkaan. Nelosen Roots meni sitten täysin harakoille.
Ykköskierroksen 6,5 pistettä riitti tässä vaiheessa kuudenteen sijaan.
Toisen kierroksen aloitti Madness, josta toki jotakin tiesimme. Sen sijaan Paprika Korpsista en ainakaan minä ole koskaan kuullutkaan, luultavasti joku kuitenkin. Nits oli mielestäni hyvä veikkaus, koska heillä on suomenkielistä nimeä kantava albumikin, jota tässä yhteydessä myös kyseltiin.
N.W.A.:n tunnistaminen oli jälleen näitä tuuriveikkauksia ja saimme bändin jäsenistä jopa pari plussaakin. Puolikas tuli sinne päin osuneesta kotikaupungista.
Lopuksi kyseltiin Faith No Moresta. Kyllähän se oli ihan tunnistettavissa, mutta loput yksityiskohdat sitten eivät. Mike Pattonin liittymisvuosi heitti sen perinteisen yhden vuoden eikä renkutuksen sisältävää levyäkään löytynyt paperiin.
Niinpä sitten kävi, etteivät kahden kierroksen pisteet ylittäneet karsintarajaa ja hiihtolomamme musavisaa ajatellen alkoi hieman etuajassa. Kiitokset Mikolle illan isännöinnistä ja Mikolle jälleen uutterasta kanssavisailusta sekä mukavia talviurheilukelejä kaikille!
Musamatkamuistoja.
Lomareissulta tulee aina hankittua matkamuistoja, musadiggarina tietenkin levyjenmuodossa. Tälläkertaa mukaan tuli muutama the Beatles:n viimevuonna ilmestyneitä remasterpainoksia. Yksi hupaisa konkaninkielinen cd, tunnelmaltaan jotkut Veikko Lavin huojuvan epävireiset tulkinnat eivät välttämättä ole kovin kaukaahaettuja jos suomesta vertailukohdetta haettaisiin. Tabla Beat Science: Tala Matrix ja San Francisco Live. Pikkuvinkkinä Tala Matrix levystä, laittakaapa kyseinen cd toosaanne soimaan ja kuunnelkaa mihin äänentoistolaitteistonne kykenee vai kyykähtääkö koko paska. Mutta mutta, löytyihän myös tämä erittäin tyylikäs ja informatiivinen boksi (10cd+kirja) The History of indian film music - a showcase of the very best in hindi cinema. Voitte ehkä kuvitella miten kuola valui suunpielistä ja silmät tapittivat lasittuneina kun otin tämän boksin hyppysiini kaupan hyllyltä.
Yeah!
Lähden niistämään nokkaa ja nappaamaan droppia. Kotiin tulomme jälkeen olen ollut enempi/vähempi flunssan vietävänä, oisko tämä "kolikon toinen puoli" matkustamisesta ja uteliaasta tutkimisesta.
keskiviikkona, maaliskuuta 03, 2010
The bestest just nyt
- Avaruusagentti Valerianin seikkailut (Olisin mielelläni Bluxtin yrmyttävä transmutaattori).
- Saksalaiset poliisisarjat
- Nukkuminen
- "Ässä-sarja - on Ässä-sarja!" "Eagan näytti miettiväiseltä. - Hän oli tosiaan humalassa kuollessaan, mutta siinä häntä oli autettu runsaanlaisesti. Katsokaahan, sen jälkeen kun oli laahannut miehen pensaikkoon, kuka sen sitten tekikään, tämä oli pumpannut kolme yhdeksänmillisen luotia Connorsin sydämeen."
- Elektran New Folk Sampler-lp
- Saksalaiset poliisisarjat
- Nukkuminen
- "Ässä-sarja - on Ässä-sarja!" "Eagan näytti miettiväiseltä. - Hän oli tosiaan humalassa kuollessaan, mutta siinä häntä oli autettu runsaanlaisesti. Katsokaahan, sen jälkeen kun oli laahannut miehen pensaikkoon, kuka sen sitten tekikään, tämä oli pumpannut kolme yhdeksänmillisen luotia Connorsin sydämeen."
- Elektran New Folk Sampler-lp
tiistaina, maaliskuuta 02, 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)