Musavisa Bulldogissa 4.3.2010

Luulin jo jättäneeni tämän vaiheen elämässäni taakseni, mutta sattumalta istuessani Itsenäisyydenkadun Bulldogissa pöytäämme tuli tyttö papereiden kanssa kysymään, haluammeko osallistua musavisaan. Tietenkin.

Visassa oli kaksi kierrosta, molemmissa kymmenen kysymystä. Alku meni hyvin, avajaiskysymyksenä klassikko suomalaisista, jotka ovat saaneet sekä kultalevyn että olympialaisten kultamitalin. Loppupää meni huonommin.

Eräs joukkueemme jäsen kuuluu siihen aika harvinaiseksi käyneeseen kansanosaan, joka vielä tupakoi. Tupakkakopissa hän kuuli, että eräs joukkue ajatteli tienneensä kaikki. Joukkue oli nimeltään Pelkät viikset ja se oli kuulemma jonkinlainen kaikki visat voittava pro-tiimi.

Kuulimme välitulokset, olimme kolmansia seitsemällä pisteellä. Johdossa juurikin tuo Pelkät viikset yhdeksällä. Jokin joukkue oli kiilannut väliin kahdeksalla.

Toisen kierroksen alussa joukkuettamme painoi pieni defaitismi, mutta toisaalta koska voittokaljat luvattiin kahdelle ensimmäiselle, päätimme että taistelemme ainakin kakkostilasta. Olin dominoinut ensimmäisen kierroksen vastauksia, mutta toisen ensimmäinen jossa kysymyksenä esitettiin Tehosekoittimen ulkomaankielinen nimi (olen unohtanut) piristi joukkueemme tupakoivan jäsenen, jonka olen tuntenut jo 90-luvun alkuhämäristä Hevi-Heikkisenä ja sen jälkeen kun kysyttiin Metallican perustamisen vuosilukua, hän alkoi vastailla aivan liekeissä.

Onneksemme viisi viimeistä olivat niinsanottu kirikierros, jossa oikeasta vastauksesta sai kaksi pistettä, väärästä miinus yksi ja tyhjästä nolla. HH vastaili hurmiossa ja muut peesasimme, että riskillä vastaukset kaikkiin vain.

Silti oli vähän yllättävää kuulla, että Lentävä juusto todellakin oli sijalla kaksi, olimme jääneet kaksi pistettä Pelkistä viiksistä. Koimme, että tavoite oli saavutettu. Joukkueen kolmas jäsen oli Markku, joka ei vastannut mutta siitä viis, sillä hänkin lopulta hurmioitui tarjoamaan loppujoukkueelle Laphroaig-viskit.