Kiersimme kävellen Seurasaaren ja osallistuimme gospelmessuun. Molemmat olivat hienoja elämyksiä. Kävin vielä kahvikonsertissa, jossa kuulin mm. unkarilaisia lauluja. J.S. Bachin soolosellosarja nro 2 (d-molli, Preludi ja Courante) kuulosti varsin mielenkiintoiselta bassoklarinetilla esitettynä. Onnistuneen viikonlopun jälkeen myös kotiin oli mukava palata, varsinkin kun postilaatikosta löytyi "If on a Winter's Night..."
Syvä kumarrus emännällemme; olkoon Pariisi aurinkoisen keväinen!
7 kommenttia:
Olisipa rahaa matkustella! Mutta ei, ilman tutkintoa kovapalkkaiset työt jäävät haaveiksi. Näin se vain on.
Ala ahnaajaksi, niillä ei ole tutkintoa ja palkkakin on kova - ja aina voi kiristää lisää.
Myös huonopalkkaiset työt saattavat jäädä haaveeksi, vaikka kuinka tutkinto olisikin...
Komppaan Einsteenia. Kitkutan huonopalkkaisena vielä pätkätyöni loppupätkän.
Satu: en kuullutkaan että sait paperit. Hienoa ja onnea!
Tommi: Kiitos :) Olen kyllä vasta se alempi.
Nyt vasta luin tämän. Kyllä, ilo oli molemminpuolinen. Ja Seurasaaren jäällä elämä oli hetken täydellistä.
Pariisissa oli keväistä, kadut kuivat ja siitepölyä ilmassa. Mutta pianoa oli sen verran ikävä, että onnistuneen viikon jälkeen kotiin oli mukava palata (kuten sinunkin tarinassasi).
Lähetä kommentti