Rokkipokki (ja vähän muutaki) visa 25.3.2010 Kauppayhtiöllä

Pöydässämme istuivat minäite, Jonze ja toinen Mikkokin ilmestyi yllättäen paikalle ennen visan alkua, niin ei duona tarvinnut mennä. Löimme siis viisaat päämme yhteen silleen kuvaannollisesti - vaikka päätä meinasi itselläni aamulla särkeä - ja aloimme visaamaan. Jonze otti ekan läpsyn kunniakkaasti pöytäämme. Ekan kiekan kysymyksiin vastailimme sangen pätevästi, Bobby Blandit, Nylkkarit ja Craptonit tiesimme suvereenisti ja Madonnakin tunnettiin, mutta kuka widu on Johnny Lang? Kuulemma 15-vuotiaana laulanut rokkia levylle, kuin vanhempikin raspikurkku. Viimeisen kyssän Madonnan tulkitseman Love don't live here anymore'n alkuperäisen esittäjämme päädyimme veikkaamaan pieleen. Arvatkaas, arveliko Jonze aluksi sen olevan Jimmy Nail...ei silti, 16/22 pongoa paprussa ja toiselle kierrokselle. Joukkueita oli muuten suht vähän. Kahdeksan.

Läpsyn otti nyt toinen meistä Mikoista, en siis minä. Mainitsin jotain, notta nythän jätkät löi paineet minulle ottaa sitten se viimeisenkin kierroksen läpsy pöytään, ja otinkin ne paineet. Siitä hieman tuota tuonnempana sitten lisää. Jatkoimme tiedoillamme briljeeraamista läpi toisen kierroksen, Traveling Wilburys, Juice, John 'Cougar' Mellencamp, Yö (jep, Porin ylpeys YÖ!) ja Zero Nine oli pääosin hanskassa muutamaa pientä triviaknoppia lukuunottamatta. Täysin turhaa tietoa siis, kun (edes) me ei tiedetty. Niin, olimme siis skarpanneet edellisen kierroksen jälkeen ja pisteitä 18/22 lapulla. Sillä peesaajajoukkueella oli 14,5. :P

Kahden kierroksen jälkeen olimme siis ylivoimaisesti ykkösiä 34 pisteellä, seuraavalla ollen 'vain' 25,5. Kysymykset osuivat meille hyvin. Joskus ennenkin meinaan on Poikakuoro jyrännyt ne kaksi ekaa kierrosta, mutta joku paha karma siinä on ollut, joten emme niistä kokemuksista viisastuneena todellakaan alkaneet leijumaan.

Niin, palatakseni niihin mainitsemiini paineisiin ja läpsyyn...menin kipsiin ja epäröin läpsäistä, kun en heti ollut satavarma, notta Ozzyhan se laulaa (vaikkei vielä laulanut siinä alussa) ja sekös kostautui. Naapuripöydästä nimittäin yksi kreivittäristä löi räpylänsä yhteen ja sanoi vastauksen. Prkl. Tosin. Tuli se samaan talouteen, niin kai se sit oli ookoo.

Finaali lähti kyllä hyvin käyntiin vasenkätisen neron töräyttäessä klassikon ja Vietnam-leffojen vakioäänistöön kuuluvan biisin. Vielä me sitten hevilegendastakin tiesimme hyvin, mutta mutta, arvatkaas nyt miten käy, finaalissa etenkin, kun emme tunnistaneet oikein kolmosbiisin esittäjää, jolloin loputkin kysymykset siitä käteen ja viiva pisteiden kohdalle. Amoral meillä siinä oli, kun piti olla Human Temple ja se kökköenglantia hoilannut arvattiin Janne Hurmeen sijaan Ari Koivuseksi. Ei me kuulkaas iskelmää kuunnella. Nelosessa sama homma. Veikattiin Tenacious D erheellisesti Live'ksi. Joojoo, kyllä kai oisitte luulleet meidän Tenacious D:n tunnistavan, mutta kun ei...lupaan parantaa tapojani. Ja summa summarum, tiukassa finaalissa kun kusauttaa kaksi kysymystä noin lahjakkaasti putkeen, ei se enää auta, vaikka kuinka tunnistaa Bruce Dickinsonin sen laulumaneereista biisissä, jossa se ei ollenkaan kuulosta samalta ku Iron Maidenissa. Ei. Oltiin me kuitenkin kolmansina Elsku Mäyn Mäyn ja Elizabeth Bathoryn ollen edellä, edellämainitussa järjestyksessä. Neljäs oli Kaivatut. Tuo paha karma, mikä kahden ekan kierroksen jälkeisellä ykkössijalla joukkueellemme on, iski jälleen.