Seuraavaa raporttia lappaa! Viime viikolla visailimme sitten Mikon johdolla. Pöydässä olivat tuore jäsenemme ja allekirjoittanut. Ensimmäinen kierros koostui
funkista, soulista ja muusta rytmimusiikista. Aluksi Commodores esitti Easy-kappaletta. Tunsimme sen, tosin nimeen Faith No Moren peruilta päätynyt I'm vähensi saldoa miinuksella. Commodores tulee Tuskegeen kaupungista ja asiaan liittyen kysyttiin käsitteen Tuskegee Airmen merkitystä. Kyseessähän ovat 2. maailmansodassa palvelleet mustat lentäjät, joista kertovaa Red Tails-elokuvaa allekirjoittanut on jo tovin vartoillut näkyvilleen.
K-Maroa emme tunteneet emmekä muutakaan häneen liittyvää triviaa. Seuraavakin artisti jäi tietämättä, mutta jostakin kaivelimme kuitenkin kuuluisan basistin nimen. Lopuksi soi Puukko-Allu, josta kuitenkin tiesimme hieman.
Aivan kohtuullinen ykköskierros siis ja toiselta sijalta eteenpäin.
Toisen kierroksen renkutukset alkoivat Beckillä. Se menikin melkein putkeen lukuun ottamatta herran uskonnollista katsomusta, joka oli sittenkin se skientologia. Toisena soinut Taj Mahal meni puhtaille nollille. En näitä blues-ukkoja oikein erota. Robert Johnson ja John Mayall ovat ainoat omissa soittimissani yleensä pyörineet blues-hemmot. Jälkimmäistä tähänkin veikkasimme eli pieleen siis. Sitten reuhasi Body Count, joka biisiään (Cop killer) lukuun ottamatta oli yhtä epäselvä, kuten myös Devin The Dude.
Ei ollut ihan meidän kierroksemme tämä, kun tuli vain neljä pistettä. Kömmimme kuitenkin joten kuten finaaliin eli saimme sikäli olla tyytyväisiä alkukierrosten suorituksiimme.
Aluksi löytyi tietoa bändin verran. Billy Talenthan se siinä. Kun vielä kappale Red flag ja kotimaansa olisivat muistuneet mieleen, niin alun asetelmat olisivat olleet vahvat. Finaalikierros oli kumminkin haastava ja pisteemme kovin hajanaisia. Mass Hysteri-orkesterilta arvasimme ainoastaan levyjen määrän ja korjasimme kotikaupunkinsa vääräksi. Kun vielä loputkin artistit olivat kovin vieraan kuuloisia, niin finaalikierroksen pisteharavointi jätti saldoksemme jälleen neljä pistettä. Illan voitto meni Bathoryjen pöytään tuon samaisen neljän pisteen kaulalla. Joka tapauksessa ilta toi myös onnistumisen (ja tuurin) kokemuksia, joten viihtyisää oli.
Kiitos, onnea ja seuraavaan kertaan!
keskiviikkona, helmikuuta 29, 2012
Visaraportti 16.2.
Sain kaivettua tuon mainitun visan paperit jostain ja vaikka ei siitä nyt oikeasti ole paljoa jälkipolville kertomista meidän osaltamme, niin kirjoittelempa silti rapparin iltapuhteiksi. Joskus muuten kirjoittelinkin veikeän blogauksen musagenrestä ja sen alagenreistä, joiden ympärillä tämä visa vaikutti ainakin näin asiaan vihkiytymättömille pyörivän. Näillä siis mentiin taas vihaan, Cthulhua emme kuitenkaan tällä kertaa huutaneet hätiin, kuten joskus aiemmin. Olimme saaneet uuden vahvistuksen myös, sanottakoon häntä pseudonyymisesti Pöytäviiniksi tässä toistaiseksi.
Ensimmäinen kiekka oli jotain featuring, mutta hei, pitikö ne nyt tunnistaa siis toisistaan ne kurkkulaulajat tai jos siinä olikin 'oikeasti' laulava feattaajana. Me ei ihan oikeasti ekalta tunnistettu, kuin jonkun ördäysbändin coverointi Bowien Heroesista. Ei nyt voi vaatia hei kamoon! Yksi piste saatiin, vaikka kovasti me arvuuteltiin. Ei siis juhlittavaa, kävin täyttämässä tuoppini tauolla.
Toisella kierroksella saimme jo yritystäkin mukaan ja hieman ryhtiä, nytten oli covereita niinkö, joo. Madonnaa coveroinutta bändiä emme tunnistaneet, seuraavaksi arvattiin biisin nimi oikein, vaikka bändi olisikin ollut Saksasta. Joo, putki päällä huilasimme huimaan suomalaiseen Rod Stewart -coveriin, ei kuitenkaan Riki Sorsaan, emme kuitenkaan Rikiä veikanneet, vaan Kake Singerssiä. Noh, arvatkaapa tiesimmekö Finlanderssia. Vi***. Tori Amos muuten meni sitten viimeisenä oikein, mutta kun ei sitä koskaan muista - paitsi ehkä tästä eteenpäin - että Slayerin levyllä on veressä hallitaan ja biisillä veri sataa. Cartmanin vihaamia hippejäkään emme sitten hiffanneet. Nooooooooooooh, 7:llä yhteispisteellä (1+6) pääsi finaaliin, eli ei kaikilla muillakaan mennyt kaikki putkeen.
Finaali alkoi Kuusamon lahjalla hevimaailmalle, tosin se muuten kuulosti ihan silleen rehellisesti sanoen mun korvaan paremmalta sillon kakskytäviis viiva kolkytkaksjotain vuotta sitten Levyraadissa. Tarantinon mestariteokselta löytyvä Little Green Bag sujahti paperiin tietona, muuta arvasimme, vaikka luulimme nekin tietävämme kai jollain tasolla. Finaalin kaksi viimeistä meni muuten ihan ohi, siis niinku ihan täysin. Hyvää yötä ja silleen, tärkeintä kai kuitenkin pokata se läsnäripiste. Ja Pöytäviinistä parhaan käsitykseni mukaan tuli ikäänkuin pysyväisjäsen.
Ensimmäinen kiekka oli jotain featuring, mutta hei, pitikö ne nyt tunnistaa siis toisistaan ne kurkkulaulajat tai jos siinä olikin 'oikeasti' laulava feattaajana. Me ei ihan oikeasti ekalta tunnistettu, kuin jonkun ördäysbändin coverointi Bowien Heroesista. Ei nyt voi vaatia hei kamoon! Yksi piste saatiin, vaikka kovasti me arvuuteltiin. Ei siis juhlittavaa, kävin täyttämässä tuoppini tauolla.
Toisella kierroksella saimme jo yritystäkin mukaan ja hieman ryhtiä, nytten oli covereita niinkö, joo. Madonnaa coveroinutta bändiä emme tunnistaneet, seuraavaksi arvattiin biisin nimi oikein, vaikka bändi olisikin ollut Saksasta. Joo, putki päällä huilasimme huimaan suomalaiseen Rod Stewart -coveriin, ei kuitenkaan Riki Sorsaan, emme kuitenkaan Rikiä veikanneet, vaan Kake Singerssiä. Noh, arvatkaapa tiesimmekö Finlanderssia. Vi***. Tori Amos muuten meni sitten viimeisenä oikein, mutta kun ei sitä koskaan muista - paitsi ehkä tästä eteenpäin - että Slayerin levyllä on veressä hallitaan ja biisillä veri sataa. Cartmanin vihaamia hippejäkään emme sitten hiffanneet. Nooooooooooooh, 7:llä yhteispisteellä (1+6) pääsi finaaliin, eli ei kaikilla muillakaan mennyt kaikki putkeen.
Finaali alkoi Kuusamon lahjalla hevimaailmalle, tosin se muuten kuulosti ihan silleen rehellisesti sanoen mun korvaan paremmalta sillon kakskytäviis viiva kolkytkaksjotain vuotta sitten Levyraadissa. Tarantinon mestariteokselta löytyvä Little Green Bag sujahti paperiin tietona, muuta arvasimme, vaikka luulimme nekin tietävämme kai jollain tasolla. Finaalin kaksi viimeistä meni muuten ihan ohi, siis niinku ihan täysin. Hyvää yötä ja silleen, tärkeintä kai kuitenkin pokata se läsnäripiste. Ja Pöytäviinistä parhaan käsitykseni mukaan tuli ikäänkuin pysyväisjäsen.
tiistaina, helmikuuta 28, 2012
maanantaina, helmikuuta 27, 2012
sunnuntaina, helmikuuta 19, 2012
torstaina, helmikuuta 16, 2012
keskiviikkona, helmikuuta 15, 2012
tiistaina, helmikuuta 14, 2012
Musavisan kevätkauden avaus 9.2.2012
Kevään musavisakausi on taas potkaistu käyntiin ja tässä tulee raporttia Arpan tuomaroimasta ensimmäisestä illasta. Siispä 1974-06-28 soimaan ja kirjoittelemaan.
Tuimasta pakkaskelistä huolimatta väkeä oli paikalla kahdeksan joukkueen
verran. Alkuläpsynä kajahti Melrose, jonka jälkeen päästiin asiaan.
Queenin Death on two legs oli tuttu, kuten kappaleen omistus bändin kierolle ex-managerille. Seuraavana soi iki-ihana ysärihitti eli Movetronin Romeo ja Julia. Tunnustetaan nyt, että cd-sinkku löytyy omasta hyllystäkin... Vuosiluvut menivät taas perinteisesti huti ja T. Löyvä oli aikoinaan soittanut Kolmannessa Naisessa eikä Yössä.
Skid Row oli myös helppo tunnistaa, kuten myös viimeisenä soinut Fintelligens feat. Lauri Tähkä. Hyvä aloitus ja 11 pistettä ekalta kierrokselta.
Kierros 2 ja alkuläpsynä tuttu Roxette. Mikko tunnisti Pinkin ja Def Leppardkin oli helppo. Biisiä (Photograph) emme tosin tunteneet, mutta rumpalin edesottamuksia kylläkin. Kolmantena soi lyömättömän huilumiehen Vesa-Matti Loirin hippihenkinen tulkinta Anttilan keväthuumauksesta. Ikimuistoinen valkokangasdebyyttihän oli elokuvassa Pojat. Sen sijaan emme tienneet artistin SM-tason osaamista käsi- ja vesipallossa. Kierros päättyi Misfitsillä ja paperimme palauduttua totesimme tasaisen sarjan jatkuvan jälleen 11 pisteen saldolla. Kokonaistilanteessa olimme kakkosina Bathoryjen jälkeen.
Finaalin ensimmäisen biisin esittäjän tunnisti Mikko. Aphex Twin se oli, ei tosin niin ambientina kuin totuttu on. Muuta ei tästä kysymyksestä mukaan tarttunutkaan. Kakkoskohdassa musisoi Iiro Rantala, joka korviimme kuulosti Mike Pattonilta. Biisi oli Hendrixin Little wing ja rytmipuolen kuullussa versiossa hoiti beatboxaaja.
Seuraavan soi roteva versio Twisted Sisterin Burn in hellistä. Emme tunnistaneet esittäjää Dimmu Borgiriksi, mutta alkuperäisen esittäjän ja biisin tunnistamisesta tuli kuitenkin pisteitä. Kierroksen päätti aina yhtä hassu sekä samalla tiukka Cameon Word up. Kuten tavallista vuosi meni jälleen pieleen, mutta kappaleen lukuisista coveroijista saimme paperille Kornin. Tasaisen varma iltamme päättyi kakkossijaan yhdeksällä pisteellä. Kärkipaikalle kurvasi renkaat sauhuten ja klassisella pisteen erolla Ysisatanen Saappi. Onnittelumme heille ja kiitokset tuomarille viihtyisästä illasta! Ensi kertaan!
Tuimasta pakkaskelistä huolimatta väkeä oli paikalla kahdeksan joukkueen
verran. Alkuläpsynä kajahti Melrose, jonka jälkeen päästiin asiaan.
Queenin Death on two legs oli tuttu, kuten kappaleen omistus bändin kierolle ex-managerille. Seuraavana soi iki-ihana ysärihitti eli Movetronin Romeo ja Julia. Tunnustetaan nyt, että cd-sinkku löytyy omasta hyllystäkin... Vuosiluvut menivät taas perinteisesti huti ja T. Löyvä oli aikoinaan soittanut Kolmannessa Naisessa eikä Yössä.
Skid Row oli myös helppo tunnistaa, kuten myös viimeisenä soinut Fintelligens feat. Lauri Tähkä. Hyvä aloitus ja 11 pistettä ekalta kierrokselta.
Kierros 2 ja alkuläpsynä tuttu Roxette. Mikko tunnisti Pinkin ja Def Leppardkin oli helppo. Biisiä (Photograph) emme tosin tunteneet, mutta rumpalin edesottamuksia kylläkin. Kolmantena soi lyömättömän huilumiehen Vesa-Matti Loirin hippihenkinen tulkinta Anttilan keväthuumauksesta. Ikimuistoinen valkokangasdebyyttihän oli elokuvassa Pojat. Sen sijaan emme tienneet artistin SM-tason osaamista käsi- ja vesipallossa. Kierros päättyi Misfitsillä ja paperimme palauduttua totesimme tasaisen sarjan jatkuvan jälleen 11 pisteen saldolla. Kokonaistilanteessa olimme kakkosina Bathoryjen jälkeen.
Finaalin ensimmäisen biisin esittäjän tunnisti Mikko. Aphex Twin se oli, ei tosin niin ambientina kuin totuttu on. Muuta ei tästä kysymyksestä mukaan tarttunutkaan. Kakkoskohdassa musisoi Iiro Rantala, joka korviimme kuulosti Mike Pattonilta. Biisi oli Hendrixin Little wing ja rytmipuolen kuullussa versiossa hoiti beatboxaaja.
Seuraavan soi roteva versio Twisted Sisterin Burn in hellistä. Emme tunnistaneet esittäjää Dimmu Borgiriksi, mutta alkuperäisen esittäjän ja biisin tunnistamisesta tuli kuitenkin pisteitä. Kierroksen päätti aina yhtä hassu sekä samalla tiukka Cameon Word up. Kuten tavallista vuosi meni jälleen pieleen, mutta kappaleen lukuisista coveroijista saimme paperille Kornin. Tasaisen varma iltamme päättyi kakkossijaan yhdeksällä pisteellä. Kärkipaikalle kurvasi renkaat sauhuten ja klassisella pisteen erolla Ysisatanen Saappi. Onnittelumme heille ja kiitokset tuomarille viihtyisästä illasta! Ensi kertaan!
lauantaina, helmikuuta 11, 2012
Raporttia odotellessa
Musavisa alkoi ja mukavaa oli. Raporttiakin lykkää hyvissä ajoin ennen seuraavaa kierrosta, mutta sitä odoteltaessa rentoa ja vaivatonta soittoa:
Touch of grey
Ripple
Wonderful world
Touch of grey
Ripple
Wonderful world
perjantaina, helmikuuta 10, 2012
Taidanpas kuunnella loppuillan Evil Bloodia
Valsan kohtalo järkytti minuakin. Toisaalta Korkalovaaran ala-astekin päästetään kärsimyksistään kevään aikana. Harmi, etten varmaankaan pääse enää luomaan viimeistä vilkaisua koululle. Niin, se Evil Blood. Paitsi juksasin. Kuuntelenkin illan tätä .
Kuuntelenkin loppupäivän vain N.W.Ata
Ensiksi avauduin valistustalon purkamisuutiseen sangen rohkeasti facebookissa. Sitten löysin tulevan kansakunnan ykösälykkömme Jaana Pelkosen blogin Usarissa. Vähempikin vituttaisi jo niin, ettei veri kierrä, joten kuuntelen loppupäivän vain tiukinta gangstapaskaa, eli N.W.A:ta ja niihin affilioituneita artisteja. Vittu. Saatana. Pass me the blunt and the forty-o, yo.
keskiviikkona, helmikuuta 08, 2012
Käytettyjä ämpeekolmosia kaupan
Einsteenin kaipailemia käytettyjä ämpeekolmosia olisi myynnissä. Ameriikassa tuomari kieltäytyi sulkemasta kauppapaikkaa, kertoo Wired-lehti.
tiistaina, helmikuuta 07, 2012
"Lifetime guarantee"
"This record is guaranteed against all defects including breakage, wearing out or any dissatisfaction on the part of the purchaser, if this record should become unsatisfactory in any manner, it is guaranteed for life. You may return this record to The Shelby Singleton Corporation, 3106 Belmont Blvd., Nashville, Tennessee 37212 with one dollar for postage and handling and we shall replace it free of charge."
maanantaina, helmikuuta 06, 2012
perjantaina, helmikuuta 03, 2012
keskiviikkona, helmikuuta 01, 2012
Pepe Deluxé - A Night and a Day
Huikeaa. Niin visuaalisesti kuin audion tasollakin. Ja huomatkaa, oikeat soittajat, joita vähän luuppailtu.
Piratismi on uusi radio
sanoo Neil Young. Saattaapa tuossa olla perää ja paljonkin, se laatu un ei aina piraattiämpäreissä (eikä todellakaan edes Spotifyssä) ihan aikuisten oikeasti ole niin päätähuimaava, etteikö niitä hyviä levyjä tulisi ostettuakin ihan laillisesti. Metallican ja Lars Ulrichin kusipäisyyttä lähentelevä, tai öh, kusipäinen asenne toki tiedetään entuudestaan, joten Niilon avaus toiselta laidalta ja vähän enemmän marginaalista onkin varsin mielenkiintoinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)