keskiviikkona, helmikuuta 28, 2007

Kohtalokas hanuri.


Aloitimme illan Ollin kanssa Comicosta. Kahvia ja kevytsavukkeita nautiskellessamme keskustelun rajoittuessa tuomarointivuoromme kyssändereihin. Poikakuorolaisten heavy siipi piti samaan aikaan hulvattomia etkoja Satun luona ja kuulopuheiden mukaan jopa miestä vahvempaakin oli tarjoiltu. Tupsuun kun saavuimme olikin SatuSatu virittänyt tuhdit heavyt soimaan kaiuttimista, tämä ei tiedä hyvää, aprikoin itsekseni, en ymmärrä heavysta huitsulanhelvettiäkään. Reippain askelin suuntasin kuitenkin kohti baaritiskiä ja suustani leijui ulos tuo universaali sana ”tuoppi”, joka toi suurta yhteenkuuluvaisuudentunnetta paikallaolijoihin. Ihmiset hymyilivät ja nyökyttelivät päätään ikäänkuin hyväksymisen merkiksi, onhan tämä kuitenkin se maaginen MusaVisa joka yhdistää ihmisiä mutta varomattomien käsissä voi myös muuntautua aseeksi joka repii parisuhteita hajalle ja ajaa ihmiset taloudellisen konkurssin partaalle. Illan joukkueeseemme kuului Jonze Jompatti, Marko MonkeyMan, Olli the Lizard ja mie ite. Tuomareina siis legendaariset Ässät. Joukkueita osallistui kaikenkaikkiaan 5 (viisi). En tiedä johtuiko kahvista, mutta jotenkin alkoi tuntua että kosmiset energiat muunsivat keskittymiskykyni pieneksi rusinaksi, olin siis lähestulkoon hyödytön. Papereita tipahteli pöydälle; chicks, dicks, puuhapaperia, eläimiä piti miettiä, riki marttiini soi, heavy soi, madonna ja holekin soi, potkupallokilpailuistakin piti jotain tietää.. Katselin tv- uutisia; rajunnäköinen bussiturma tapahtunut ruotsissa, säätyttö näytti kauniilta. Marko ja Olli istuivat vastapäätä minua, heidän välistä kun katseli niin näki suoraan Jasmin Mäntylä joukkueen pöytään, heillä näytti olevan hauskaa ja sitä oli kiva katsella. Toni Tornaado tuli savukkeelle kanssani, keskustelimme myspace sivuista. Viime kerralla miesten wc dunkkasi rajusti jollekin puhdistusaineelle, tällä kertaa tuoksu oli siedettävä. Idols mainos telkkarissa, KultaKatriina 1,49€ plussakortilla, pitääpä hakea. Ekan kierroksen pojot olivat 10 ja puuhiksesta 1. Toka kierros 1, puuhis 1. Finaaliin pääsi kaikki paitsi joku amatöörijoukkue joka diskattiin. Kolmen kärki; 1. Poikakuuro 9pojoa. 2. Tepparots 7pojoo. 3.KongoKinky 6pojoo. Voittokaljat kun vedettiin huiviin, jaloviinan ja whiskyn toimiessa kyytipoikana, alkoi psykofyysinen olotilani kevyestä laitamyötäisestä keinahdella jo ”nakit silmillä”- tilan puolelle. Joku sanoi minua Jone Nikulaksi, en tiedä oliko se vierelläni istunut punapaitainen Kaustinen, vaiko vastapäätä istunut Jaska Jokunen, vaiko Jaska Jokusen vierellä istunut Batman, vaiko Batmanin vieressä istunut Karaoke-emäntä, vaiko Karaoke-emäntää vastapäätä istunut Waspin laulaja basisti, samapa tuo hauskaa kuitenkin oli. Joku tilasi taksin jolla köröteltiin Roippariin. Tällä kertaa emme valinneet jo melkeinpä perinteeksi muodostunutta agro-nurkkapöytää ja muistikuvieni mukaan........... päätän täältä tähän.

tiistaina, helmikuuta 27, 2007

Voimakuva


Voimakuva illan musavisaan. Toivotamme onnea ja menestystä kaikille joukkueille tasapuolisesti. Terveisin, Satut.

maanantaina, helmikuuta 26, 2007

Tehtäiskös opintomatka.



Olisihan se kiva jos tännekin tulisi musiikin ja tanssin suhteen vähän irtonaisempaa rytmiä (no onhan meillä jutajaiset, just joo). New Orleansin Mardi Gras karkelot olisivat ehkä liian rajut. No mitens sitten nämä Rion karnevaalit, aika värilylläistämenoa vai mitä?
Täältä kateellisenkylmänjäykästä maasta kun zoomailee noita kuvia, vaikuttavat ne kaikinpuolin epätodellisilta. Voiko tanssiminen tehdä ihmiset noin tyytyväisiksi, jopa onnellisiksi. Jumalauta, niiden juomaveteen on kuitenkin laitettu supervahvaa Prozakkia.

Vedän pipon päähän, villasukat jalkaan, paksu talvirotsi päälle ja painun ostamaan kioskilta tupakkaa ja alan miettiä millä keinolla pääsisi Rioon ensi talvena.

Kun aikaa on kulunut tarpeeksi

Luin tänään verkkohesarista:

"Vuonna 1990 valmistunut Mafiaveljet-elokuva toi Scorseselle ehdokkuuden sekä parhaasta ohjauksesta että parhaasta käsikirjoituksesta, mutta molemmat palkinnot lipsahtivat Kevin Costnerin intiaanielokuvalle Tanssii susien kanssa."

Kumpi on kestänyt paremmin aikaa? Minulla on jälkimmäisestä eriskummallinen muisto: Meidän piti psykologian tunnilla pohtia, miten homoseksuaalisuutta rakennetaan inkkarielokuvassa. Brokeback Mountain ei kulttuurintutkimusta kaipaa ainakaan Sherlock Holmes -asteikolla.

Aivammahtavaa.


Juttelin tuossa vk.loppuna vanhan muusikko-ystäväni kanssa ja hän kertoi väsyneensä rockmusaan. Itse taas kerroin kuinka olen oikeastaan Hellacoptersin ensilevystä lähtien nauttinut räkärokin uudesta noususta. White Stripes, Hives, Danko Jones.... 90- luvulla kun ei juuri kitararokin saralla mitään tapahtunut, grunge jyräsi. Stoner-Rock oli tietenkin hieno 90-luvun juttu josta ei luojankiitos tullut grungen kaltaista ylipopulistista ohimenevää aaltoa. Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen meitä garage/räkä/katu/stoner/punk-rokin ystäviä on suorastaan palkittu uskollisesta fanituksesta. Stonesit veti Licks keikan hesassa, Stooges saunassa, N.Y.Dolls ruisrokissa, Bellraysia, Danko Jonesia, jsbx, Monster Magnet, mc5, Lama, Ray Davis...

Selailin keskustelupalstoja joissa vilahtelee RuisRock 2007 esiintyjiä. Silmääni osui monesti nimi Roky Erickson, joka siis on tulossa keikalle Ruisrokkiin. Yksin tämä jo saa meikämandoliinin menemään RuisRokkiin, joka on osoittautunut just sopivaksi festariksi artistien suhteen useana vuonna peräkkäin.

sunnuntaina, helmikuuta 25, 2007

Esthetique

Rock and Roll - estetiikkaa kauneimmillaan:

Sneaking up the stairway, running like a thief,
Spend the night shaking like a leaf

Hey hey Paula, I don't wanna marry you

Miksi en muista yhtään Paula Abdulin kappaletta? Menestyksen perusteella tajuntaan olisi pitänyt jäädä tukku hittejä silloin tällöin kiusaamaan ja putkahtekemaan, mutta kun ei yhtään. Lähimmäksi pääsee Kylli-tädin Spinning Around, jonka sävellys- ja kirjoittamisprosessiin Abdul on lähteeni mukaan osallistunut. Nooh, eipä väliä. Pannaan nyt yleisön puolesta tähän löperöön sunnuntaikirjaukseen klassinen mainos.

lauantaina, helmikuuta 24, 2007

Elät vain kahdesti

Tänään telkkarissa paras Connery-Bond: USA vs. NL, kaapatut raketit, avaruuden valloittaminen, Japani, japanilaiset misut, Spectre eli S.P.E.C.T.R.E., "ninjat"...

torstaina, helmikuuta 22, 2007

Skeba Corner (part.2)


Tammikuun alussa silmäilin muusikoiden.nettiä ja sieltä osui silmääni Eko Manta. Tippa tirahti silmääni kun mieleeni tulvahti muistoja kaukaa vuosien takaa. Nimittäin kyseinen Italialais valmisteinen ritsa oli ensimmäinen sähkikseni joskus 79-81. Jouduin myymään sen pois koska halusin ostaa ”paremman” johon tarvitsin hiukan massia, joka osoittautui sitten huonommaksi. Yritin jälkikäteen vielä ostaa Ekoa takaisin mutta Jamppa jolle skitan myin ei suostunut myymään sitä takaisin. Silloin päätin että jos joskus vielä Eko Manta tulee vastaan niin ostan itselleni sellaisen, oli sitten kyseessä sama yksilö tai ei. Tämä oli eka kerta kun näin Eko Mantan sitten -82 jälkeen. Ilmeisesti Ekoa ei paljon suomeen tuotu.


Soitin myyjälle, sovimme käytännönjärjestelyt ja skitta lähti matkaan. Paukkupakkasia uhmaten Hki – Rollo linja taittui bussirahtina. Vapisevin käsin kaivoin Ekon pahvilaatikosta ja näppäilin parit akkordit, ”jumazuga” : loihe lausumaan, se oli säilynyt vireessä koko matkan. Vaan mikä ihme se nyt on jos kitara on valmistettu 1967, ovat kitaran puu-osat jo eläneet pahimmat vaiheensa.


Ekolla on kiva vedellä bluesia ja garagea, slideen se on myöskin varsin käypä. Persoonallinen kitara joka on käsissäni osoittautunut erittäin inspiroivaksi soittimeksi. Olennainen, se mistä kaikki lähti, on palautunut vuosien jälkeen takaisin sormenpäihini ja mieleni sopukoihin, kivasti kutittelee. Hukata, etsiä ja löytää, parhaat musiikilliset kokemukset koskettavat aina aluetta jota voisi kutsua vaikkapa henkisyydeksi. Liekki lepattaa nyt erilailla kun Eko rötköttää tuolia vasten, juuri siinnä missä sen olisi aina kuulunut olla.


Opetus: stay clean

Top-5

1.) Husky Rescue: Nightless Night
2.) Motörhead: Back at the Funny Farm
3.) Prince: Sometimes It Snows In April
4.) Dio: Last In Line
5.) Audioslave: Revelations (koko hemmetin levy)

keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007

Moskun voimalla, sanon minä!

1. ylläripläjäys: Jahille tuoppi.
2. ylläripläjäys: Satulle tuoppi.

1. kierros 11/15
2. kierros 1/15
3. finaali 9,5/15

Ensimmäinen kierros oli monipuolista peruskauraa Policesta Led Zeppeliiniin. Tiesin kyllä Al Jolsonin, mutta jostain syystä kirjoitin paperiin Johnson.

Illan visailullinen kohokohta oli ehdottomasti toinen kierros, jonka voitti kevätkauden tulokasjoukkue The Jasmin Mäntylät pisteillä kaksi ja puoli. Tuomari kiusasi visailijoita kysymällä pelkästään rap-aiheisia knoppeja. Ainoa pisteemme tuli jostain ranskalaisesta räppäristä, muistaakseni Lö bigmag.

Finaali alkoi Lynyrd Skynyrdillä - ja tietoa löytyi. Gnars Barkleyn tunnistimme, mutta kokoonpanoa emme "muistaneet". Reggae oli Jahin heinää, siitä hienosti täydet pisteet. Viimeinen kysymys liittyi muistaakseni jotenkin Slayeriin. Emme tunnistaneet ja tienneet asiasta mitään vaikka pöydässämme istuu Slayerin logon päänahkansa sisäpuolelle tatuoinnut heavymimmi. Joka tapauksessa, pääsimme kolistelemaan tuoppeja jälleen kerran. Pienoinen pettymys oli visan vähäinen osanottajamäärä. Edes kaksinkertaisen mestarijoukkueen eli Donkey Kongan jäseniä ei ollut yhtään paikalla.

Poikakuoron kokoonpano: Jah, Satu, Jaakko ja Marko & erikoisvieras Pasi. Ilta jatkui roipparissa, jonka karmea feng shui saa ihmiset ärtyisiksi. Mutta voittajat hymyilevät aina!

Lisäys:

"Sovitaanko, että kevätkaudella yksikään meistä ei kysy yhtikäs mitään rapista?"

tiistaina, helmikuuta 20, 2007

Poikakuoro tänään!

Joukkue on illan visassa liikkeellä harvinaisella kokoonpanolla. Reservissä riittää, reservissä riittää.

maanantaina, helmikuuta 19, 2007

Matkalla Siioniin


Lauantaina oli taas keikkailta. Pitkästä aikaa ostin keikalta viimeisillä rahoillani levyn. Seuraavana päivänä huomasin levyn etiketissä jotain suorastaan rikollista. Tarkkasilmäinen voi myös nähdä sen kuvasta omin silmin.

Ja Siioniin ei menty, vaikka Profeetta sitä äänekkäästi vaatikin.

perjantaina, helmikuuta 16, 2007

Kauden avaus: extended cut

Alkoipa jälleen uusi musavisakausi. Poikakuoro esiintyi aloituksessa itse varmuutena saalistaen haltuunsa sekä alkuerien että iltafinaalin voiton. Tuomarin nuijaa paukuttivat vuoron perään Suuri Kapteeni Marko ja Dead Parrootsin Antti.

Illan tuomaroinnin aloitti Marko kajauttamalla ilmoille Iron Maidenin Number of the Beastin. Kierros meni kerrassaan juhlavasti pisteillä 14/16. Ainoana hutina oli Hank Williams, jota emme tunnistaneet ja kappaleen ajoituskin osui väärälle vuosikymmenelle. Kierrokseen sisältyi myös bonuspuuha eli Beatlesin Abbey Road-albumin kannen tunnistettava piirtäminen. Allekirjoittaneen kontribuutio rajoittui lähinnä Rutlesin Shabby Road-albumin kannesta hekotteluun.

Kakkoskierros. Puikkoihin asettui Antti ja ensimmäisenä kysymyksenä oli perinteinen musavisaklassikko eli Clashin kokoonpano ja London Calling-levyyn liittyvät yksityiskohdat.
Kolli hoiti vastaukset, joskin levyn kansikuvan kuvauspaikasta keskusteltiin tovi. Antin kierros tuotti joukkueelle runsaasti päänvaivaa ja nollia tuli runsaahkosti. Itseä jäi nyppimään, kun en muistanut David Byrnen ohjaamaa True Stories-elokuvaa. Antin puuhapaperi sisälsi siteerausten tunnistamista ja rokkiaiheista triviaa. Siteeraukset menivät osaltamme nollille ja triviasta irtosi 1,5 pistettä. Kokonaispisteemme nostivat meidät kuitenkin alkukierrosten voittajiksi ja siten varmasti finaaliin.

Finaalikierroksen tuomaroi jälleen Marko. Kysymykset olivat ns. peruskauraa, mutta vaativat silti pohtimista ja keskustelua. Jah ja Satu pohtivat pitkään asetelmaa Sahara Hotnights vs. Donnas allekirjoittaneen kompatessa jälkimmäistä ja valinnaksi päätynyttä vaihtoehtoa. Jazzkysymyksen pitkällinen analysointi toi allekirjoittaneelle ja Jahille työvoiton Miles Davisin tunnistamisen myötä. Piirrostehtävässä taiteellisia kykyjä testattiin tällä kertaa Saturday Night Fever-soundtrackin kannen parissa.

Ilta oli siis menestys ja kausi alkoi suurten hanurien soidessa. Etkotilaisuutta ei vielä tällä kertaa järjestetty, mutta palaamme varmaan pian normaaliin viikkojärjestykseen. Parhaimman punakoneperinteen mukaisesti koimme myös aplodittoman tuokion alkukierrosten tulosten julkistamisen jälkeen. Kolli toi pöytään myös ylläripalkintomunan, jolla illan myötä ilmeni yllättäviä voodoo-ominaisuuksia. Itse iltaakin olisi vielä riittänyt, mutta seuraavan päivän porvarilliset velvoitteet kutsuivat ja allekirjoittanut poistui paperit kassissa hiljaiseen talviyöhön.


 

torstaina, helmikuuta 15, 2007

Torstai on toivottomuutta täynnä

Olin pitkään halunnut kuulla vieressä olevan levyn ja sattumoisin se tulikin vastaan eräässä asiansaosaavassa musiikkikirjastossa. Levy on aina ollut aika synkän teoksen maineessa ja kai syystäkin, kuten kohta huomaamme. Levyn mukana olevassa liitteessä herra T. tosin saa kuulijansa hetkeksi hämmentymään toteamuksellaan: "there's always hope in the third verse of my songs". Hyvin todennäköisesti lause on vain osoitus hänen huumorintajustaan.

I esimerkki on klassikosta The End of the Rainbow:
All the sad and empty faces That pass you on the street
All running in their sleep, all in a dream
Every loving handshake
Is just another man to beat
How your heart aches just to cut him to the
core

Joo, tämä tekee olon hyvin optimistiseksi ja toiveikkaaksi.

II esimerkki on
Has He Got a Friend for Me:
He’s got the haunt of the sea in his eyes
He wouldn’t notice me passing by
I could be in the gutter, or dangling down from a tree

...Niin positiivista, että alkaa päätä särkeä.

Vielä ennen paluuta normaaliin päiväjärjestykseen, iltaa piristämään The End of the Rainbow:n kertsi, joka on oman alansa klassikko:
Life seems so rosy in the cradle but I’ll be a friend,
I’ll tell you what’s in store

There’s nothing at the end of the rainbow

There’s nothing to grow up for anymore

keskiviikkona, helmikuuta 14, 2007

Kauden avaus

Musavisan kevätlukukausi on avattu. Pitkä ja yksityiskohtaisempi raportti seuraa loppuviikolla, mutta jo tässä vaiheessa voidaan mainita Poikakuoron nauttineen illan päätteeksi ansaituista kuohujuomista, joita on ainakin kolmea eri lajia. Jatkoraportointia seuraa. 

tiistaina, helmikuuta 13, 2007

Voimakuva

Musavisa alkaa tänään, sen kunniaksi kaikkien käyttöön ennakkotunnelman luomiseksi klassinen voimakuva: Jiihaa!

sunnuntaina, helmikuuta 11, 2007

Vituiksmän

Savolainen supersankari Batmanin, Spidermanin ja Supermanin tyyliin. Vanha vitsi, mutta niin olivat eiliset vittuilutkin. Paras erä nähtiin välierissä, finaali oli aika lattea. Mutta muutama hyväkin lohkaisu kuultiin. Oma suosikkini oli kisan ainoa nainen, joka täysin käsittämättömästä syystä tiputettiin finaalista. Jatkoajalla hän oli suorastaan murskaava; turkulainen vittuiltiin täysin vinoon.

Sääntöihin kuului, että rasismia ei sallittu. Siksi tuomareiden olisi pitänyt puuttua myös muihinkin syrjinnän muotoihin. Eilen turkulaista tölväistiin ilkeästi seksuaalivähemmistöön ja ennen kaikkea Turun asuttamishistoriaan kohdistuvalla matalamielisellä herjalla.

Vessassa öristiin totta: kotona saa kuulla paljon kovempaa vittuilua.

perjantaina, helmikuuta 09, 2007

Oikeaa rokkia

Olen jälleen kuunnellut netin välityksellä viikoittaisen annoksen Stuart Cablen Cable Rock-ohjelmaa. Mitä voikaan sanoa ohjelmasta, joka alkaa Judas Priestin Breakin' The Law:lla ja päättyy Deep Purplen Strange Kind Of Womaniin? Tämä on kyllä paras ihan oikeasti juonnettu musiikkiohjelma, jota olen aikoihin kuunnellut. YleX:n lässytystä ja muiden asemien teinixpoppia kun ei tahdo kestää. Stuart sentään soittaa kunnollista vanhan liiton rokkenrollia tyyliin AC/DC, Whitesnake, Purple jne. Tsekatkaa huviksenne vaikka soittolista. Tätä kuuntelemalla oppii, mitä rokki on!

keskiviikkona, helmikuuta 07, 2007

Utajärvi

Kleb:

"Tänään 6.2. pidetyssä palaverissa päätimme aloittaa visailun ensi viikon tiistaina 13.2. Kellonaika tuttu 20:30 ja paikkana Pub Tupsu. Sääntöihin päätimme tehdä kokeilumielessä muutoksen. Kevätkauden viikkofinaaleihin pääsee viisi (5) parasta joukkuetta entisen kolmen sijaan. Suurempia muutoksia sääntöihin ei tehty. Alla visakalenteri ja jo varatut tuomarointivuorot. Kauden avajaisissa voi varata oman vuoronsa."

Suosimme maksimissaan kolmen tunnen visoja. Ylläripläjäykset entiseen tapaan, omia palkintoja saa jakaa. Tuomareilla sisällöllinen yksinvalta. Minä kysyn pelkkää Kissiä ja kantria.

tiistaina, helmikuuta 06, 2007

Musavisapalaveri Tupsussa tänään klo 20:00

- Aikataulut
- Tuomarointivuorot
- Säännöt

Ajatuksia ja ideoita pohdittavaksi:

Aikataulut: Tiistai sopii ainakin minulle, kellonaika (20:30) myös. Visan maksimipituus voisi olla kolme tuntia.

Tuomarointivuorot: Kymmenen viikkovisaa on ilmeisesti jo vakiintunut määrä?

Säännöt: Pysynevät suurin piirtein samoina, mutta itse toivoisin vaihtelun vuoksi joitakin muutoksia. Kolmen kierroksen viikkovisa on ihan ok, mutta finaalijoukkueita voisi olla enemmän kuin kolme. Eräs vaihtoehto on, että viikkofinaaliin pääsisi pisteiden perusteella aina puolet paikalla olevista joukkueista. Jos joukkueita on jakamaton määrä, esim. seitsemän, finaaliin pääsisi enemmistö (neljä seitsemästä). Tällä tavalla saisimme enemmän potentiaalisia voittajia ja visa olisi entistä tasaisempi.

Mietitään illalla lisää.

perjantaina, helmikuuta 02, 2007

the stooges

Yeahh!
Hommasin the Stooges:n remasteroidut ja bonus tracks versiot bändin ekasta ja Fun House levystä. Oli aivan pakko hankkia kun vinyylit on jo aivan ruvella. Remasterointi onnistunut loistavasti, kuuluu kaikki pihaukset, mikin heitot ja muut nyanssit tarkemmin kuin koskaan.


Ekan (vas. yllä) levyn bonus cd sisältää "i wanna be your dog:sta" pari aivan loistavaa versiota. Not Right soi myös alternative mixinä mukavan tuhnuna, svengaa paremmin. Itse yritin monesti suositella tätä aliarvostettua klassikkoa (not right) Funhouse 5 settiimme, ei urpoille kelvannut. Fanina tämä bonus cd on aivan must kamaa muuten. Ekaa levyä olen aina digannut valtavasti. Se on jotenkin jazzmaisen huojuvaa menoa ja välillä tuntuukin että kohta soittajat lopettavat soittamasta kokonaan. Huiman hentoa. "there must be not more than 100 words on that album" on Iggy sanonut tuon levyn sanoituksista. Asennetta. Ekaa levyähän myytiin kuppaset muutamasata zibeletta. Mutta, ne jotka ostivat tämän levyn, perustivat myös bändin. Joo joo, john cale tuotti ja oli saada taiteilija sydärin kun stoogesit kanto studioon tupla-marshallit heti neuhoituksien alkajaisiksi.

Ja sitten tämä Fun House levy ja sen boonukset. Boonus cd on jo julkaistu ilmeisesti jonkinlaisena bootleggina tossa muutama vuosi sitten, joten tässä ei fanina sillai mitään uutta löytyny, paitsi että nyt nää on cd:llä paremmat kun bootleg vinyylillä. Down on the Streets:sta pari huikeaa vetoa.

Kumpakin cd sisältää loistavien kansitekstien lisäksi rutosti hienoja kuvia. Mikäs näitä tupla cd:tä on diggaillessa kun uutta matskuakin on pikapuoliin tulossa.

Helmikuu

FEBRUARY: ”February Brings The Rain” A new tune by Bobby Troup. It’s quiet blues number which proves that 28 days don’t always make the shortest month. Julie does it with suitable feeling of loneliness. She also makes it clear that she’s sick and tired of the rain.

torstaina, helmikuuta 01, 2007

Levyttömyysitku

Tampereen Metson musiikkiosastolta on aivan toivotonta löytää yhdenkään vähänkään suositun tai edes tunnetun poppisyhtyeen levyjä. Rovaniemellä tottui parempaan. Klassista löytyy aika hyvin kyllä. Täältä tähän.

Bachia pääsiäisenä V

 Konsertto cembalolle, jousiorkesterille ja basso continuolle, sov. uruille BWV 1052 Iveta Apkalna, urut hr-Sinfonieorchester, joht. Ricca...