Olisihan se kiva jos tännekin tulisi musiikin ja tanssin suhteen vähän irtonaisempaa rytmiä (no onhan meillä jutajaiset, just joo). New Orleansin Mardi Gras karkelot olisivat ehkä liian rajut. No mitens sitten nämä Rion karnevaalit, aika värilylläistämenoa vai mitä?
Täältä kateellisenkylmänjäykästä maasta kun zoomailee noita kuvia, vaikuttavat ne kaikinpuolin epätodellisilta. Voiko tanssiminen tehdä ihmiset noin tyytyväisiksi, jopa onnellisiksi. Jumalauta, niiden juomaveteen on kuitenkin laitettu supervahvaa Prozakkia.
Vedän pipon päähän, villasukat jalkaan, paksu talvirotsi päälle ja painun ostamaan kioskilta tupakkaa ja alan miettiä millä keinolla pääsisi Rioon ensi talvena.
2 kommenttia:
"Central Cityssä saattoi tyytymätön aviovaimo päästä eroon 'epämukavasta' miehestään - ja päinvastoin - käden käänteessä. Tämän nykyajan Sodoman (ja myös Gomorran) koko elämä oli kaiken paheellisuuden, uhkapelin ja prostitution läpitunkema.
Tässä nykyajan Sodomassa (ja myös Gomorrassa), jonka koko elämä oli paheellisuuden, uhkapelin ja prostitution kyllästämä, sai Tom Doyle tehtäväkseen pelastaa kuolemaan tuomitun nuoren miehen hengen, Doylen ainoina johtolankoina olivat eräs parinkymmenen vuoden takainen 'rakkaustarina' ja jotkut kaupungin todellisuutta koskevat irralliset huhupuheet..."
Kirjallisuus on hieno asia...
Pelkät lentoliput tiskiin - kyllä mama meidät sitten hoitaa.
Lähetä kommentti