keskiviikkona, lokakuuta 31, 2007

Voimakuva

Keskviikko, musavisa ja voimakuva. Sen myötä onnea ja iloa kaikille illan visaan!

tiistaina, lokakuuta 30, 2007

Jumbo voitti viime viikolla

Viime viikon voittaja musavisassa oli siis uusi nimi Jumbo, mikä jäi kertomatta raportissani. Ja mainitaan vielä, että varjofinalisti Pupuliima pärjäsi hyvin, saivat kai saman pistemäärän kuin voittajajoukkue. Visassa kaikki osallistujat pääsivät karkin makuun, kun talo tarjosi isot kulholliset karamellejä joka pöytään!

Omen

Huh, mikä kastekuva!

Ystävät

Ryhmävalokuva poikakuorolaisten musavisaystävistä.

maanantaina, lokakuuta 29, 2007

Brahestad, talot meren rannalla.

Kaikki raahelaiset tietävät ainakin yhden salaisuuden. Kävin viime viikolla siellä, missä muutuin sisäisesti, lopullisesti...

En pääse keskiviikkona musavisailemaan. Matkustan Tuusulanjärven maisemiin. Järnefelt, Halonen, Erkko, Aho, Sibelius ja Mackan.

lauantaina, lokakuuta 27, 2007

Mr. Rocken Rolloh suosittelee.

Helou everybody.
Meitsi häipyy kohtsilleen toiselle puollelle tätä rakasta maapalloa. Tuumailemaan ja zuumailemaan, tekemään löytöjä ja hautaamaan menneitä, unelmoimaan tulevia.
Mutta ennenkuin poistun suosittelen kaikille tutustumista Tinariwen orkesterin Aman Iman: Water is Life albumiin. Aivan mielettömän hyvää blueskitarointia afrikan aavikolta. Kyllä, toimii ja hienosti. Jos vasta vuodenpäästä "löydätte" tuon bändin voi joku irvileuka tokaista " sehän on jo vanha juttu". Eli hop hop, kirjastosta tämä löytyy. Tammikuussa olisi Festival in the Desert, jonne voitaisiin tehdä Poikakuoro retki. Liput ovat aika suolaiset mutta jospa niillä rahoilla sitten jotain hyödyllistä tehtäisiin natiiveille.
Voikaa paksusti ja olkaa hyviä häviäjiä (voittoonhan te ette pysty ilman minua) ja lempeitä itseänne kohtaan.

Terve ja kiitos kaloista.

Paul Di’Anno Tivoli 25.10.2007

Tunnustan: olen äärimmäisen laiska keikoille lähtijä. Tarvitaan erityisen painava syy vetämään minut lämpöisestä lännen lukaalistani pimeään ja tuiverteiseen syysiltaan. Nyt sellainen syy löytyi, kun ex-Maiden laulusolisti Paul Di’Anno yhtyeineen saapui pohjoiseen kaupunkiimme.

Tunnustan edelleen: odotellessani keikkaa syyskuun alusta saakka minulla ei ollut oikein minkäänlaista käsitystä äijän nykykunnosta. Tiesin kyllä miehen edelleen kiertelevän esittämässä sekä soolotuotantoaan että Iron Maidenin kahden ensimmäisen levyn materiaalia. Muistan myös elävästi, kuinka kerran vuosia sitten tallustellessani Oulussa huomioni kiinnittyi keikkajulisteeseen, johon oli Maiden-fontilla painettu Paul Di’Annon nimi. Tuolloin mieleeni tuli, että kappas, tämäkin herra se vielä kiertelee…

Muutama vuosi ajassa eteenpäin. Café Tivoli perjantaina 25.10.2007 kello 23.47. Vähälukuinen, mutta sitäkin innostuneempi yleisö on jo hyvän tovin huudellut Paul Di’Annon nimeä. Valot on himmennetty ja bändi astelee lavalle aloittaen The Ides of Marchin. Kappale vaihtuu lennossa,
Wratchildiksi ja yleisö kuohahtaa herra Di’Annon astellessa lavalle. Ulkomuoto on vuosien saatossa pyöristynyt, pää on kalju, mutta kunto on kova ja energiaa piisaa heti alkutahdeista koko noin puolitoistatuntisen ajan. Hämmästelen: hemmo laulaa loistavasti, jopa paremmin kuin levyillä. Hyväntuulinen Di’Anno vitsailee yleisölle ja on selvästi otettu syystäkin innokkaasta vastaanotosta. Bändi mättää tuhdisti tahtia myös Phantom of the Operan kaltaisissa mutkikkaammissa biiseissä ja Di’Anno toteaakin yhtyeen soittavan myös hänen seuraavalla levyllään. Ennen keikkaa paremmin tietävä kaveri valisti minua bändin koostuvan ainakin Altarian ja Sonata Arctican jäsenistöstä, joten pohjoinen ulottuvuuskin sai edustuksensa.

Maiden-hittien väliin on siroteltu sopivin annoksin myös Di’Annon omaa soolomateriaalia. Ihan ok punkmetallia, jos nyt ei niin kauhean tarttuvaa, niin ei se kuitenkaan pahoinvointiakaan aiheuta. Maiden-rallejahan tänne on tultu kuulemaan, senhän nyt kaikki paikallaolijat tunnustavat.

Virallisen ohjelman päätyttyä yleisö jää mylvimään lavan eteen. Eihän näitä nyt niin vähällä päästetä ja iltakin on vielä nuori. Jälleen mölinä palkitaan ja ensimmäisenä saapuu lavalle bändi aloittaen Transylvanian. Paras on kuitenkin säästetty loppuun: viimeinkin jysähtävät ilmoille Running Freen alkutahdit ja niin saa väki huutaa kurkku suorana I’m running free yeh, I’m running free.. Illan päättää vimmaisena tykityksenä vedetty Blitzkrieg Bop, jonka spiikissä Di’Anno toteaa punkin kuuluvan briteille Ramonesin ollessa ainoa todellinen amerikkalainen punkbändi.

Poistuessani yöhön totean nähneeni loistavan keikan. Täällä, pohjoisessa, keskellä pimeää syksyä. Tivolin eteisen mainosjulisteessa  yrittää joku pitkätukkainen television karaokeidolikilpailija esittää hevi-irvistystä. 
Sori vaan, kyllä oikea rokkenroll lähtee hiestä, kyyneleistä ja vuosien sitkeästä 
työstä. Sen on kulunut ilta osoittanut. Toivottavasti tilaisuus toistuu jäähyväissanojen mukaisesti: see you next year!

Illan biisit. Laitan tähän vain ne tutut Maiden-biisit. Lista on toivottavasti mahdollisimman täydellinen ja järjestys suuntaa antava.

The Ides of March
Wrathchild
Murders in the Rue Morgue
Prowler
Remember Tomorrow
Killers
Transylvania
Sanctuary
Phantom of the Opera
Running Free

perjantaina, lokakuuta 26, 2007

Parhaat kitaravideot (shreads)

Ei jum........ heh heh , aivan uskomattomia pätkiä. Angus Young, Eddie VanHalen, Slash....
mielettömän hauskoja.
Joku suomalainen jantsanteri soittanu ite kitarakuviot (ja osittain muutkin musat) uudestaan, leikannu hauskasti.
Klassikko matskua.

Tässä siis tekijä.

Tähtiä Kauppayhtiöllä


Viime viikkosen yleisömenestyksen jälkeen tuntui kuin väkeä olisi ollut vähemmän, mutta oli joukkueita silti jotain kakskymmentä, minun laskelmien mukaan. Sehän se vaikutti tähän virhearvioon kun Mackan oli pois, ja me pelattiin vajaalla miehityksellä. Mackan, vi längtade efter dig!

Kohdattiin sitten tilanne itse kukin, pyyhittiin kyyneleet ja ruvettiin kirjottelemaan vastauksia kysymyspaperiin. Olipa vain hyvän visan laatineet tuomarit! Sitä me siinä kans päiviteltiin. Teemana oli tähdet ja avaruus.

Eka kierros ” Planetaario” meni meillä lämmitellessä, saatiin tasan puolet oikein. ”Onko lasi puolet tyhjä vai puolet tännä?”, voipi tietenkin kysyä. Ekaksi soi sellaisen bändin musiikki kuin Mercury Rev. Sitä ei tiedetty, mutta yhteys Flaming Lipsiin löyty meidänkin papereissa. Sitten, Mars Voltan taustat oli Jahilla hallussa. Hän tiesi jopa basistin, Flean. Vähän harmittaa, kun Gustav Holstia ei tajuttu. Olishan sen voinu päätellä tuosta kierroksen otsikosta, jos ois ollu yritystä, että häiskän The Planets siellä soi. Neptunes oli puolestaan miksannut Stevie Wonderin laulaman pätkän, sen jota sämplätty Kanye Westin Strongerissa. Viimesessä kysymysosiossa kaikki vissiin tunnisti laulajaksi Kikan ja sanottajaksi Juha Vainion. Kikka kuoli vuonna 2005. Sitä me arvottiin, ja hetken paperissa luki juuri tuo vuosi, mutta ei tarpeeksi kauaa.

Toinen kierros ”Tähtikaaren taa” meni hyvin. Tunnistettiin Star Trek, Jamiroquai, Waltari ja Prodigy. Satu päätteli aika virtuoottisesti viimesen kysymyksen, että sen täytyy olla Linnunradan käsikirja liftareille –elokuvasta, kun kerran aihepiiri on tämä. Musiikkina soi siis Air. Meinas kyllä mennä niin sanotusti tyhyjän värkkäykseksi, kun ruvettiin pingottamaan, että mitä levyjä ne nyt on julkassu ja mikä se on se uusin. Jontze hoksas, että ei tässä sellasia ees kysytä. Riittää ku laittaa, että Air on kyseessä. Ja niin oli kolme pistettä siitä kysymyksestä plakkarissa. Imaginaarisen henkilökohtaisen plussan otan kuiten siitä, että lopulta muistin, että Airin uusin levy on Pocket Symphony. Tähän toiseen kierrokseen kuului myös sellanen täyttötehtävä, jossa piti tietää puuttuvia tähtiä. Nyt harmittaa –kategoriaan jäi tästä paperista ainoastaan yks kirjotusasu, Nirvanan Kris[t].

Finaali oli vaikia. Radioheadin jäsenistä ei muistunu mieleen ku Thom Yorke. Levyjä niillä on seitsemän, ja tässä Jah osukin oikeaan. Matti Johannes Koivu tunnistettiin, mutta ei sitten oikein muuta. No, tuli sieltä jotain hajapisteitä, mutta en jaksa nyt enää skrivata. Ei siis voitettu

keskiviikkona, lokakuuta 24, 2007

There is a light...


Ollessani päivällä kaupungilla, käveli minua vastaan tyttö, joka plaraili cd:n kansivihkosta ja samalla hyräili aika tutunkuuloista laulua. Visoissa teräväksi virittäytynyt mieleni tunnisti kappaleen silmänräpäyksessä. Minun oli hillittävä itseäni, etten olisi keskellä vilkasta kävelykatua ilmaisen kaljan toivossa nostanut kättäni ylös ja karjaissut The Smiths: There is a light that never goes out! Tyttönen siis hyräili The Smithsiä, ja vaikka kyseessä ei mikään minun ykkössuosikkibändini olekaan, piristi se kummasti harmaata syysiltapäivää, koska onhan The Smithsiä hyräilevässä tytössä jotain älyttömän söpöä.
Lisäksi kirjaston poistomyynnistä löytyi kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimuksen klassikko, mitä pimenevinä iltoina tullee tutkittua suurennuslasin kanssa, jotta oppisi tulkitsemaan ympäristöään vapaana väärästä tietoisuudesta.
Nyt kuuntelemaan kiikkutuolin narinaa.

Rajua heviä.

Onkos tämä nyt sitä pläkkiä vai töötsiä vai mitä helevettiä tää on?

Video on ainakin vaikuttava, skandinaavista niukkuutta kuvakerronnassa hyödynnetään hienosti.

Lepoa, lepoa, lepoa

On vuosittaisen syyslevon aika. Vetäydyn muutamaksi päiväksi merenrantaan lepäämään ja keräämään voimia loppuvuotta varten. Hidasta, lähes uneliasta kävelyä raikkaassa syyssäässä, loikoilua ja hiljaista hissuttelua kynttilöiden tunnelmallisessa valaistuksessa. Lepoa.

Onnea illan visaan! Älkääkä unohtako raporttia!

tiistaina, lokakuuta 23, 2007

Elvis oli Lapinhullu?

Ainakin poroista se diggaa.

The Totuus on jossain tuolla ulkona.

Kuulostaapa hienolta. the Flaming Lips : At war with the mystics. Kaiuttimet rutisee, ihme piipitystä, särökitaraa, huilua, hyvää lyriikkaa, pink floydeja. Kun tämä levy ilmestyi oli bändi paljon tapetilla ja minulle tuli ns.hylkimisreaktio, skippasin koko bändin.
Mieletön teos, psyykkeen rajoja laajentavaa. Totuus, laki ja järjestys, lottokupongit ja apurahakaavakkeet, lampaita varten.
Nyt tämä tiikeri lähtee lähtee metsään jahtaamaan karhuja tai oravien kanssa hippaa leikkimään.

maanantaina, lokakuuta 22, 2007

"I love you, Mackan"

I love you too, Andrea. I hope I'll see you in my dreams again. [1974]

lauantaina, lokakuuta 20, 2007

Korvalappustereot

Matkakuumetta pukkaa. Pää punaisena kelailen mitä tarpeellista tarvitsen kolmenviikon Mumbai - Kerala - Mumbai reissulle. Cd-soitin tietenkin ja nippu bändini demoja. Myös c-kasettisoitin eli korvalappustereot (hieno sana jota kukaan ei enää käytä). Intiassa kuitenkin julkaistaan huimasti vielä c-kasetteja joita saa ihan pilkkahintaan, osa kuuntelukelvotonta kuraa. C-kasetit kuuluvat siihen skrubuiseen, elämäniloiseen maailmaan ikäänkuin soundtrackkina. Siinnä vastapainoa ja virkistystaajuutta (hieno sana tuokin) tähän länsimaisensivistyksen rappiotilaan. Tsimmarit, sortsit, aurinkorasvaa, paperia&kynä, flip-flop sandaalit, wtc..........

" Aallot on jossain kuuskytmetrii korkeat kun tuulet suuttuvat ja kuu on kuulemma ruosteenpunainen...."

perjantaina, lokakuuta 19, 2007

Ooukeiii...

"Mielenosoittajat ottavat konttaamalla kantaa myös esimerkiksi turvapaikanhakijoiden, yksinhuoltajien, eläkeläisten ja työttömien asemaan."

"Autoa rassaavien junttien musiikkia"

Olen pohtinut syitä monien tuntemaan Hurriganes-inhoon:

a) Hurriganes soitti liian yksinkertaista musiikkia.
b) Remu ei osannut soittaa, laulaa, lukea - eikä edes puhua.
c) Remu oli romani, rikollinen ja tyhmä.
d) Cisse oli juoppo, suomenruotsalainen ja tyhmä.
e) Albert (ja muut kitaristit) tuhlasi bändissä lahjansa ja oli tyhmä.
f) Hurriganes oli liian suosittu, myi liikaa levyjä ja keikkoja.
g) Hurriganes oli aivan liian työväenluokkainen.

Suomi

Elämäni ikkuna
kai koottiin sirpaleista
Oli soittoni vain tyhjää helinää
Jäi tuhka toiveistani
niin loppuunpalaneista
Vain tuuli enää tuhkaa leyhyttää

torstaina, lokakuuta 18, 2007

Houlamaa tuutin täydeltä.

”Ohhoh, porukkaa kun pipoa”. Eikun sekaan vaan. Joukkueita 22, wautsi. Baari tekee tulosta, pitkää jonoa tiskillä ja yks donna vaan duunissa. Rutiinihymyä, vienoa Mona Lisaa ja ”mitäs sulle?”.


Eka kierros lähtee liikkelle hiaasti kaljapommeineen, niinku kaapelia laskis. Helvetillinen ökämökä-hevi tämähtää kaiuttimista, tuplabasarit nakuttaa niinku ois paskaa spiidiä pipo täynnä. Uga-buga ja meidän hevi-osastokin flippas heti, kunnon knock-out. Whatam! Sit alkokin vanha pervo vinkumaan niinku ois roomalainenkynttilä paiskattu hanuriin, Queen, Zansibaarissa, tähtitieteitä, oli vastaukset. Kolmas biisi oli Mad Juanaa ja sitä rataa. Sam Yaffa on muuten parhaimmillaan just nyt kun se on N.Y.D:n basistina. Neljäs munkki tärähti leffa-osastolle. Batman oli leffa ja kysymykset swengas kun naapuripöydän misujen hymyt. Sit oli viel lopuks joku 100metrin aidat kisa, mis piti tunnistaa biisejä country-medleystä . Eka kieppi meni lämmitellessä. Viereises pöydäs istu 6 ihmistä ja kaikki hiplas kännykkää koko ekan kiepin ajan, ne voitti. Kait niil oli puhtaat jauhot pussis, ainakin pussit oli isot.


Jos pillua saan, laulo joku suomalainen humoristi. Toka setti lähti käyntiin siis varsin hupaisissa merkeissä. Seuraava biisi oli jotain lässynlässynläpätiläätä ja mä keskityin zoomailemaan näkymiä. Täytyy myöntää et josjonkinmoista riikinkukkoo ja töyhtöhyyppää näky ja upeita joutsenia jotka hiljalleen ja ylväinä lipuivat eteenpäin. Ihan selvästi kaikki siivekkäät näytti nauttivan olostaan täällä. Olihan siellä pari häkkimarsuu ja sit mie, lapin tiikeri: munapäiden kuningas. Vanhana gootti diggarina tunnistin Type Å Negativen ja kanelipiparimisun alkuperäsen esittäjän. Toka kierros meni vähän paremmin, päästiin jatkoon.


Finaali lähti eroottisesti Birkin&Gainsbourgilla. Satun kans tuli jotain vääntöö oliks radio-ohjelman vetäjänä Göde vai Paula. Sit loppumetreil pötköttelevä tiikeri hyppäs puskasta ja rustas Paulan vaik oikee vastaus ois ollu jotain muuta. Tokas biisis ortodoksi Ilarin bändejä kyseltii. Kolmannes biisis hevi-osasto kelaili Pikkukakkosen posteja kun ei tunnistanu Iron Maidenia. Sioxsieta tuli neljäntenä. Vimppa veto oli taas mulle lässynläpätiläätä ja meinasin ehdottaa kaikkiin kysymyksiin vastaukseksi: Houlama.


Jaetulle ykkössijalle päästiin sen 6 henkisen kännyköidenräplääjä joukkueen kanssa. Tuomarit pisti sit viel pari kysymystä meille kahelle joukkueelle jotka käänty meidän eduks. Voittobisse maistu ja bonus palkinnoks nää kaks Seksipistoolin jäsentä (veti kisan) anto meille paketillisen spärdäreitä jaettavaks keskenään. Sex Pistols halus Great r'n'r Swindlen ohjaajaks aikanaan Russ Meyria, se vasta leffa olisikin ollut. Olis mielikuva bändistä tullu vähä toisenlaiseksi, ehkä enempi Tsugu Wayta.


Näihin kuviin.





Fuck On.

Iron Maiden taitaa olla paskempi ku Cure.

Hevisiipemme odotellessa kärsimättömästi raporttiani voivat he virkistää muistiaan tällä.

Ja tässä pieni pätkä svedujen pokasta ja ammattitaidosta.

keskiviikkona, lokakuuta 17, 2007

Voimakuva

Vaikka valtameri nostaisi kaikki aaltonsa, vaikka rovaniemeläiset joisivat Kemijoen kuivaksi, mikään ei voi kaataa Musavisaa niin kauan kuin porot roukuvat Ounasvaaran metsissä
Ave Poikakuoro!

Hyvää ääntä.


Monesti saanut puolustella cd:n ylivoimaisuutta ääniteformaattina. Tässä lisää argumentteja cd:n puolesta, jonka mp3, ipod, etc.. paskat äänenpakkausformaatit ovat syrjäyttäneet.

tiistaina, lokakuuta 16, 2007

Tiistai-iltana.

Mackan kertoi hienosti pienten asioiden merkityksestä arkielämään, tuossa alla. Kuuntelen Asha Bhoslea ja fiilistelen. Aivan posketon Hanoi Rocks juttu uudessa Rytmi:ssa, lukekaa. Hyvä blogi, oivaltavaa, hyvää lyriikkaa. Jep. Kahlailen muuten Russ Meyreita taas läpi, oooh my good.

Tiistaiaamuna

Hämmästyttävää on sekin, kuinka nopeasti kehon ja mielen psykofysiologia tottui tähän uuteen kalendaariseen järjestykseen. Voi olla, että keskiviikko on jopa tiistaita parempi; nyt tiistai tuntuu lähes vapaapäivältä, eritoten iltatoimet tuntuvat nykytiistaisin sujuvan verkkaisesti ja leppoisasti. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että käytännössä jok'ikinen syksyinen keskiviikko-ilta musavisailun parissa ovat olleet rauhallisia, vailla sen kummempaa raikulointia ja kosteaa ilonpitoa. Tunnustan siksi, koska etukäteen hivenen jännitin tulevia torstaiaamuja, jolloin varhainen herätys ja pirteä työskentely vaatimattomien paperitöitteni ääressä ovat näennäisestä keveydestään huolimatta minulle tod. henk.koht. tärkeää elämänaikaa. Minä kun olen kaiketi torstain lapsi ja ajattelen vanhanaikaisesti torstain olevan toivoa täynnä. Perjantaina olen kuin uusi ihminen - uusi mies! - ja valmis kiipeämään ilopuuhun koko viikonlopuksi!

maanantaina, lokakuuta 15, 2007

Thangju veri mâtch, Taraf de Haidouks, România!

Lauantai-alkuillan huumaa mustalaisorkesteri Taraf de Haidouksin seurassa. Orkestarin osamiehitys tuumasi pannukakkua suussaan: "Nuin!" Toivottavasti kuoron intialainen siipi ehtii seuraavaan kärryyn, niin vauhdikasta meno on. Pistetään kiljut pulputtamaan.

lauantaina, lokakuuta 13, 2007

Hellacopters. R.I.P.


Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tämänkin uraauurtava ja vaikutusvaltainen bändi heittää pyyhkeet kehään. Harmi.

perjantaina, lokakuuta 12, 2007

Ilmastonmuutosta

Nobelit jaettu. Ja silti vielä paljon tehtävää. Saadaan juoda reilunkaupan laihaa kahvia ihan jopa vatsahaavaan asti.

torstaina, lokakuuta 11, 2007

Täällä ollaan!

Kiitti kutsusta joukkueeseen! Nyt sitten olen virallisesti osa Poikakuoroa, ja se on suuri kunnia mulle. Mutta on tää vähän hämmentävää toisaalta, kun joukkue on niin hyvä. Toisaalta ja toisaalta. No, eilisilta meni minusta aika hyvin, silti. Tästä on hyvä jatkaa jne.

HOX

Tänne. Tsekatkaa ja kommentoikaa. Däng Jyy!

Kertosäkeen voima.

Aivammahtavaa. Kylie tekee sen taas. Törkeen hyvä kertsi, tarttuu kun kärpäspaperi hiuksiin.

Tähän ei pysty Ark, vaikka tahtoisivatkin. Mielenkiinnolla odotan soiko tämä biisi myös ensikuussa Intiassakin.

Puhdas hopea on valkoinen, kauniisti kiiltävä metalli, joka on kultaa kovempaa, mutta kuparia pehmeämpää.


1.) Pocket full of kryptonite

Luulimme, että saamme ensimmäiseltä kierrokselta kaksi pistettä viidestätoista, mutta "iloksemme" saimmekin peräti kolme. Tunnelma pöydässä oli kolean matalapaineinen, mielialojemme sää kuin arktisella rintamalla. Vitutti ja nauratti. Paikalla oli kuusitoista joukkuetta, ja olimme tässä vaihessa yhdennellätoista sijalla. Vitutti ja nauratti. Onneksi piste-erot kierroksen kärkijoukkueisiin oli marginaalinen. Minulla on edelleen vaikeuksia määritellä ja ymmärtää kuulemaani musiikkia. Mitä kummaa se oli? Knifen nimen olen joskus kuullut, tunnistinhan sen sentään ruotsalaiseksi. Vitutti ja nauratti.

2.) Not Another Teen Movie (mitä ihmettä?!)

Kakkoskierroksen teemana oli elokuvat. Aaargh! Vaikka visan alussa tutkimmekin innokkaasti Jahin tuomaa värikästä soundtrack-pakkausta (bonarina cd!), siitä ei ollut apua. Me katsomme aina vääriä elokuvia: klassista aikuisviihdettä, aasialaisia tunnelmakuvia, houreisia rokkidokuja, luuserirainoja. Onnistuimme kuitenkin raapimaan puolet enemmän pisteitä kuin ensimmäisellä kierroksella. Onneksemme eräs kysymyskokonaisuus käsitteli Käpy selän alla -elokuvaa, siitä täydet kolme pistettä. Loput irtopojonderit tulivat parista "erikoistiedosta". Esimerkki: tulokasjäsenemme Inksu kirjoitti ihailtavalla itsevarmuudella paperille Porque te vas, jota Jonze täydensi jämptisti Korppi sylissä. Aiemmin Jah kartutti Tom Waitsilla ja Satu System of A Downilla. Näillä eväillä pääsimme nipinnupinnapin illan finaaliin.

3.) Bebel Gilberto! Eli älä koskaan vaihda vastausta, ellet ole varma!

Finaalikierros meni ihan kohtalaisesti. Verrattuna ensimmäisen kierroksen kauhunhetkiin, tuntui jopa siltä, että tässähän on mahdollisuuksia päästä hörppimään voittojuomia. Olin ihan varma, että DJBB:n erikoissoitin olisi Pekka Kuusiston erikoisviulu, mutta että kamera! Pearl Jam oli peruskauraa, mutta eroa kuultavan biisin albumiversion ja liveversion välillä emme tienneet. Bebel Gilberton vaihdoin Maria Ritaan, olin asiasta kuitenkin hintsusti epävarma, joten jäin itsekseni mietteliääksi. David Bowie -kokonaisuuden täytimme jo valmiiksi. Inksu ja Jonze paukuttivat hienosti viimeisen kohdan tuottaja/DJ/alkuperäisesittäjät.

Kun palautimme paperin, olimme aika tyytyväisiä. Visaa johtavan joukkueen (Toistaiseksi) Petri istahti hetkeksi pyörittelemään päätänsä pöytäämme; heidän joukkeensa oli arvaillut vastauksia sinne päin, ei ollut kuulemma mennyt kovin hyvin. Kuitenkin pikaisen vertailun perusteella vaikutti, että he olivat arvanneet sen mitä me puolestamme tiesimme. Alkoi armoton spennaaminen.

Niinhän siinä sitten kävi, että Toistaiseksi voitti viikkofinaalin! Eroa meihin kakkosiin oli ainoastaan puoli pistettä! Bebel olisi ollut oikea vastaus!Miksi vaihdoin Bebelin Mariaan! Oi miksi, miksi! Me olisimme voittaneet, jos...jos...

Niin, jossittelu ei auta koskaan. Rakettimainen nousu pohjamudista mitaleille lämmitti ja kirkasti aristuneet mielemme, ja betoniksi pingottuneet niskalihaksemme rentoutuivat viimein. Saimme mukaamme kaksi arvokasta pistettä, sehän on matemaattisen päättelyni mukaan jopa puolet enemmän kuin läsnärit. Olut olisi maistunut: ainoastaan länsimaisen kulttuurimme kohteliaisuuskoodisto sai minut onnittelemaan voittajia vilpittömin mielin. Visa oli hyvä ja jännittävä, tuomarit innokkaita. Illan aikana kuultu musiikki lavensi musavisassa soitettavan musiikin kokonaisilmettä kiitettävällä tavalla.

keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007

Assistentin linkkivinkki.

Assari se löysi taas aivan loistavaa luettavaa. Eevan tyttäristä ja vähän muutakin.

Joskus nolottaa


Cannibal Corpse meni tekemään videon ennen kuin bändin stailaus oli mietitty aivan loppuun. Nyt joku toi visusti salatun videon YouTubeen.

Onko synti olla elänyt menneen muodin aikana?

Voimakuva.

Slaavilaista bluesia.

tiistaina, lokakuuta 09, 2007

Valkoinen nainen vetää.

Ihan oikea lumenvalkoinen naisbändi vetää. Että tuota jottanoinaan.

Rovaniemen sinkkumimmit huomio!


Lapinhullulla Veskulla on päivän Ilta-sanomien mukaan yhä haku päällä:

"Ei ole vakituista suhdetta, mutta silmät kirkkaasti auki on joku hakusessa. Olen kuitenkin tämän suhteen passiivisen aktiivinen."

Niin sitä pitää! Vesku on kunkku! Unnunnuu!

Itsekriittinen musavisatutkimus

Itsekriittinen musavisatutkimus on kansainvälistyvä ja monikulttuurinen tutkimusala, jolla pyritään tuottamaan uutta tietoa mm. musavisajoukkueiden välisistä suhteista, elämästä ja asemasta sekä eri musiikkimakujen merkityksestä historiaa, kulttuuria ja yhteiskuntaa jäsentävänä tekijänä. Itsekriittinen musavisatutkimus on luonteeltaan peruskriittistä tutkimusta: se problematisoi musavisan itsestäänselvyyden. Samalla musavisatutkimus pyrkii kyseenalaistamaan - ja muuttamaan - aloittelevien joukkueiden alistamista tuottavia ja ylläpitäviä symbolisia ja materiaalisia rakenteita ja käytänteitä. Itsekriittistä musavisatutkimusta onkin sanottu samanaikaiseksi purkamisen ja rakentamisen projektiksi. Kritiikki on keskeinen osa musavisatutkimusta. Objektiivinen - eli subjektiivinen - purkaminen ja rakentaminen käyvät tässäkin kätevästi käsi kädessä. Yhtäältä musavisatutkimus pyrkii purkamaan musavisa valkoinen mies/amerikkalaiskeskeisyyttä ja visassa vallitsevia fallosentrisiä ajatustapoja ja maskuliinisia valtarakenteita. Toisaalta sen tehtävänä on rakentaa vaihtoehtoisia, ei-musavisapuolitettuja ajattelun malleja ja tulkintatapoja. Mies- ja Amerikka-keskeistä (ns. White Trash -problematiikka) musavisaa on mm. kritisoitu sen "jumalatempusta", jossa johtava joukkue esittää näkevänsä kaiken samalla kun tekee itsensä näkymättömäksi. Yksi kriittisen musavisatutkimuksen keskeisiä periaatteita onkin käsitys kaiken musiikkitiedon ja -tietämisen paikantuneisuudesta – sijoittuneisuudesta tiettyyn yhteiskunnallis-kulttuuriseen tilanteeseen.

Perusopinnot

P1 Kriittisen musavisatutkimuksen peruskurssi

P2 Musavisatutkimuksen klassikot ja aatehistoria
P3a Empiirisen musavisatutkimuksen harjoitukset
P3b Perusopintojen seminaari

I ryhmä: Musavisailun perusteet: kommunistinen / maolainen itsekritiikki

II ryhmä: Ethnography: Theory and Praxis (amerikanenglanniksi, prof. Iggy Pop)

Henkilökunta:

  • Satu, professori
  • Jonze, amanuenssi
  • Jah, assistentti
  • Mackan, tutkija
  • Inkeri, tutor
  • Tommi, dosentti
  • Einsteen, Grateful Dead

maanantaina, lokakuuta 08, 2007

Uusin Sue???

On se kumma juttu että näillä leveysasteilla ei valkoisen miehen rokkia arvosteta, joka kuitenkin on p a r a s t a. Uusin Sue lehti loistaa poissaolollaan. Tässäkö taas paikallinen lehdenjakelija sortaa junantuomaa kulttuuria. Onko tämä nyt sitä kylttyri-impperialismia?. Roihu lehtikö mukaa korvaa Suen.

Wushu

Abigail Chu ja Liu Qinghua esittävät meille kodeissamme iltojamme löhöäville liikunnallisen vaihtoehdon. Tyylinä kummallakin changquan.

sunnuntaina, lokakuuta 07, 2007

Making of Roadrunner.

Juu tuupista löyty taas mahtavaa matskua.

The Truth, The Whole Truth, and Nothing But The Truth

Kysyin asiaa kaveriltani Larrylta. Käännän hänen dallasinsa tähän suomeksi:

"Valkoisen miehen rock? PARASTA!"

Arvaa naurattiko! Kiitos Jonzelle leppoisista etkoista. Lukiko muuten lehdessä mitään...öööö...siitä tapahtumasta?

Poikakuoro

Poikakuoron uusi, entistä tiukempi, muita uhkaava peruskokoonpano on tältä kaudeltä lähtien tämä:

Mackan
Jonze
Jah
Inkeri
Satu

Kiitos yhteistyöstä. Over and out.

lauantaina, lokakuuta 06, 2007

Snadi darra.


Eilinen Ganes leffa oli upea, suosittelen. Piipahdimme myös Kellarissa ja kotimatkalla eksyin vielä Grandeen. Grandessa soitti Moses Hazy. Tykkäsin MH:sta enempi silloin kun siinnä soitti meidän bändin nykyinen runpali. MH kuulostaa nykyisin kikkailulta, cleanilta, "opistomaiselta", vähän niinkuin Ultra Bra olisi vetänyt kumiliimaa.

Nyt pukkaa darraa päälle ja iltasella pitäisi lähteä vielä Jondersonin pileisiin. Menemme sinne bussilla ja reitti on valittu niin että saamme kunnon Ounasrinne+Korkalovaara sightseeing samaan hintaan. Bussissa istumme tietenkin eri penkeillä ja naukkailemme taskulämmintä Carilloa paperipussista, maisema vaihtuu vaan ei muutu.

Tämä on parasta krapula lääkettä, siis youtube. Ja tässä mainio pätkä grindcore/russ meyer hengessä (löytyy myös ronskimpi versio).

Syntykö blues afrikassa ja eiks mustalaismusa o intiasta lähtöisin?? Jumatsuikka että on outo darra.

Jep.

perjantaina, lokakuuta 05, 2007

Rehuperseiden arvomaailma.


Täytin tuossa kesällä 40v., mikä saavutukseksi luettakoon. Viimeisten vuosien aikana olen törmännyt useasti ikärasismiin, hämmästyttävää näinä valistuksen aikoina. Ehkä se on luonnollista vai kertooko se kuitenkin enempi ajastamme. Ikuisena rokkarina en voi kuin aina hämmästellä ihmistä joka tuota ikärasismi ajatusta viljelee, mitkä arvot? Karkeaa.

Aina kaupungissa (ja jokunen vuosi lähiöissä) asuneena myös hämmästelen muita kaupungissa (lähiöissä) asuvia jotka ankaralla kädellä kritisoivat pop/rock -kulttuurin harrastajia.
Saatana. Muuttakaa toppahousut takaisin maalle kyttäämään naapureita jos urbaanit arvot eivät miellytä. Siellä on helpompaa kuunnella vanhoja Finnhitsejä, kansanmusaa ja potea eksistentiaalista kriisiään.

Turha pyllistellä jos paskat on jo housussa.

Top - Kybää (white trash).

Toivottavasti tää nyt näkyy tarpeeksi hyvin.

Keskustelua!

JM-Anu kirjoittaa musavisailusta. Käykää kommentoimassa, jos uskallatte...

torstaina, lokakuuta 04, 2007

Musavisa 3.10.2007

Näinpä tuli syksyn sesonki avattua omaltakin osaltani. Lomailun vuoksi ensimmäinen visa jäi väliin, mutta nyt siis saatiin homma käyntiin. Allekirjoittanut oli saapuessaan hyvin virittynyt ja pirteä. Pian saapuikin Suuri Kapteeni ja myöhemmin myös muu joukkue mukanaan special guest-täydennys.

Ensimmäinen kierros oli omistettu leffamusiikille ja muuhun asiaan liittyvälle. Mona Caritan (Mikä fiilis) ja Princen (When Doves Cry) biiseihin liittyneet kysymykset selvitettiin kunnialla. Nicon oikeaa nimeä ei muistettu (en muista edelleenkään), mutta Nick Cave-kyssäri toi täydet pisteet. Tuomari Nurmiolta muistimme viimeisimmän albumin vähän sinne päin (+ tuli), mutta kotimaiset ysärileffat eivät olleet oikein hallussa.

Kierros 2. Levyjä ja levy-yhtiöitä käsitellyt kierros osoitti joukkueen erinomaisen kyvyn yhteispeliin. Kierroksella kyseltiin mm. David Byrnen levy-yhtiötä ja eri projektien konserttitaltiointeja. Hieman arvailuja herätti Madonnan ekan levyn eri nimet (USAssa ja Euroopassa). Kierroksen Cure-kysymys ilahdutti allekirjoittanutta ja runsaat pisteet koko joukkuetta. Mukana kierroksella oli myös levykansiaiheinen puuhapaperi, joka iloksemme oli värillinen.

Finaaliin menimme kisan kärjessä. Teemana oli tiukka vääntö. Ensimmäisenä biisinä soi teeman mukaisesti Papu & Pojat sekä maineikas hittinsä Helle. Hc-kamaa, sanoisin. Kohdassa kaksi tulikin sitten kryptoniittia pöytään. Veikkaamamme Happy Mondays olikin Chumbawamba, eikä muistakaan kysymyksistä kauheasti briljeerauksen aihetta irronnut. Yksi piste nyt kuitenkin. Neljäs kysymys irrotti eniten rakentavaa neuvottelua. Jean-Michel Jarren ja Peter Gabrielin välisen pallottelun tuiskeissa ei oikea vastaus eli Laurie Anderson päässyt pinnalle. Kierroksen ainoat nollamme tulivat tästä kysymyksestä. Radiopuhelimista tiesimme kuitenkin kaiken. Haasteellinen ja mukava visa päättyi lopuksi suvereeniin hallintaamme. Allekirjoittanut sai lisäksi kantaa pöytään henkilökohtaisia palkintoherkkuja sekä kotiin älpeelliset Melodijan tuottamaa neuvostoaikojen lastenmusiikkia ja jatsia. Innostava ilta ja mainio uusi visailupaikka.

YouTubetusta.

1500 S. Klassikko Spedeä. Kim Borg ja Topi Kärki.

K18

Nappasin Kasasta jotain sanoinkuvaamatonta

Dulessa

Poikakuoro kävi eilen kuumana , Jonze oli suorastaan liekeissä. Kerro meille, Jonze, kerro!

keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007

Niinpä tietysti

Radioheadin uudesta levystä saa maksaa mitä huvittaa! Minä ajattelin, että 22,5 euroa olisi sopiva hinta! Jos näet maksaa uudesta levystä heti alennushinnan, sepä ei tunnu enää uudelta levyltä!

Niinpä tietysti

Hyvä vitsi paranee vanhetessaan - vai paraneeko?

Niinpä tietysti

Kukas se sanoikaan, että perseestä, perseestä.

Hei, lähetää leffaan?

Huomenna torstaina, Hurriganes rainaa katsomaan. Monelta, 18:00, 20:30, hä?

tiistaina, lokakuuta 02, 2007

Siivellä


Makeinta kyytiä, jota Finskiltä löytyy: Embraer 170. Nam!

Plussapisteet.

Keskiviikkona, siis huomenna, Nightfish bändi jakaa nimmareita Citymarketissa klo 15:30. Jos Poikakuoron heavy-osasto menee sinne niin muistakaa ottaa Plussakortit mukaan, ties vaikka tupla bonukset tärähtäisi.

Still Alive And Well

Pussy pussy pussy pussy pussy pussy walk
Pussy pussy pussy pussy pussy pussy walk
Pussy pussy pussy pussy pussy pussy walk