perjantaina, heinäkuuta 31, 2009

Fillarointia.



Kun tossa fillarilla ajelee pitkin kaupunkia ja lähiseutuja niin näkee vaikka minkälaista hökötystä, kotteroo ja vappuviuhkaa, toki seassa on helmiäkin. Ei sempuoleen, ihan viihdyttävää. Scarlet on kyllä paljon velkaa Marilynille tosta omasta tyylistä.

JR said, relax maaaan!!



Vapaapäivä, harrastukset top-5.
1. sohvalla makoilu lehtiä pläräten ja musaa luureista kuunnellen.
2. sohvalla makoilu ja musaa luureista.
3. sohvalla makoilu leffoja tziigaten.
4. kaikki edellämainitut yhdessä.
5. kaljahommat.

torstaina, heinäkuuta 30, 2009

Jerry Garcia top 10



1. Friikki-Jerry 1967
2. Folk-Jerry 1970
3. Dark Star-Jerry 1971
4. Kantri-Jerry 1972
5. Reggae-Jerry 1973
6. Disco-Jerry 1977
6) b
7) Koomikko-Jerry 1980
8) Folk-Jerry 1986
9) Reggae-Jerry 1986
10) Etno-Jerry 1987

Surffailun satoa.



Tämä ei liity mitenkään Jacksoniin. Mutta kunnon roskaa, ihan Alibi/7 Päivää osastoa.

Chan Po Chu Beatles 8 Days A Week Raw Garage Style

No alkaahan se naurukin jo irrota :D

V**tu nyt pää kiinni.



Oli kuulkaa sellanen päivä että meinas hermot revetä. Toivon että kohta Teemalta alkava Elävä arkisto:Mustahuulet palauttaa hymynväreet kasvoilleni.

keskiviikkona, heinäkuuta 29, 2009

Vuoden kulttuuriteko

Palkinto vuoden kulttuuriteosta kuuluisi mennä Combat Rock Industries-lafkalle, koska se on kunnostautunut uudelleenjulkaisemalla suomalaisia punk-klassikoita alkuperäisjulkaisuille uskollisessa asussa. Alkuperäiset 7":t ovat jo niin keräilykamaa, ettei niihin köyhillä pikkupunkeilla ole varaa. Toisaalta uudelleenjulkaisut saavuttavat mahdollisesti pari uuttakin kuulijaa. Parissa ekassa satsissa oli Ratsian kolme ensimmäistä sinkkua ja Laman "Totuus löytyy kaurapuurosta"-7". Tänään piti julkaistaman Laman toinen 7" ja klassikkoiden klassikko Unicefin "Käkimassaa", mutta prässäämössä hajosi koneet - ääk...!
Unicefin a-puolella on nimensä mukaista mesitsiä ja yksi maailman parhaista kitarasooloista...

Piis! Muistakaa olla ihmisiksi...

Yleistietovisa Tentissä

Jouduimme eilen sattumalta visaan Tentti-baarissa.

Visa oli yleistietovisa. Siinä esitettiin kaksikymmentä kysymystä neljänä viiden kysymyksen kierroksena. Voitimme alkuvisan eli kolme ensimmäistä kierrosta kahden hengen joukkueella viiden hengen joukkueita vastaan. Mukanani oli muuan Ilmari.

Viimeisellä kierroksella oli myös viisi kysymystä, mutta nyt peli koveni: jokaisesta oikeasta vastauksesta sai kaksi pistettä (alkukierroksilla yhden) mutta väärästä menetti kaksi pistettä. Päätimme pelata kovaa peliä ja vastata silti reippaasti jokaiseen kysymykseen.

Ja se kannatti. Alkukierrosten jälkeen johdimme yhdellä pisteellä, mutta lopputulemassa meillä oli peräti kolmen pisteen kaula. Saimme palkinnoksi neljä tuoppia, siis kaksi mieheen. Se antoikin sitten oman momenttinsa loppuillalle.

Omistan voittomme Sadulle. Miksikö? Siksi, että joukkueemme nimi oli tällä kertaa Onnenmuna. Nimi, jota ehdotin aikanaan Poikakuoron uudeksi nimeksi, mutta jonka silloinen naisjäsenemme torppasi jyrkästi.

Muutamia kysymyksiä:
  • mikä yhtiö valmistaa hornet-hävittäjiä?
  • minä vuonna homoseksuaalisuuden tautiluokitus poistettiin Suomessa
  • miten pitkä on Kiinan muuri
  • minkä niminen oli mormonismin perustaja
  • miten monta patsasta on terrakotta-armeijassa

tiistaina, heinäkuuta 28, 2009

Pelkosenniemen paljastus

Olen lueskellut Lapin kansan juttua Andy McCoyn patsaan paljastuksesta ties kuinka monta kertaa, ja aina se jaksaa naurattaa. Täytyy antaa kerrankin tunnustusta, toimittaja on ylittänyt itsensä. Erityisen hyviä ovat kuvatekstit.

Suosikkivirkkeeni:
Kiitokseksi Andy McCoy tarttui myös kitaraan ja improvisoi komean flamencon Andrès Segovian virtuoosimaiseen tyyliin.
Oliko kukaan paikalla? Edes Inkeri?

maanantaina, heinäkuuta 27, 2009

Noosha Fox


Levy-yhtiö on viisaudessaan poistattanut Goldfrappin youtube-videoista ääniraidat. Satuin kuitenkin katsomaan kommentteja, ja levyteollisuuden vastaisen jurnutuksen seassa huomasin, että joku piti Alison Goldfrappia jonkun Noosha Foxin kopiona. Koska netissä on kaikki ja Youtubessa etenkin, aloin heti selailla, ja mitä löysinkään!

Yhtye nimeltä Fox oli amerikkalaisen lauluntekijän Kenny Youngin tuotos 70-luvun puolivälistä. Se tuli kuitenkin kuuluisaksi erityisesti laulusolistinsa, australialaissyntyisen Noosha Foxin (syntyjään Susan Travers, Noosha on johdettiin kuulemma hänen etunimestään kirjaimia sekoittamalla) ansiosta.

Yhtyeen ehkä suurin hitti Single Bed kertoo suunnilleen kaiken mistä on kysymys. Rietasta ja kekseliästä musiikkia paikoitellen hyvällä tyylitajulla mutta enimmäkseen kieli poskessa. Tällaista ei tehdä enää, mutta mitäpä moinen musiikki tekisi maailmassa, jossa joku saattaa pitää jopa Britney Spearsia, Shakiraa tai Fergietä seksikkäinä.

Oma suosikkini on kuitenkin He's got Magic, josta tuli hitti Saksassa (kylläpäs tuo näyttää luettuna kompremettoivalta). Nooshan esitys tässä on perin lähellä täydellisyyttä. Jos pönäkkä viiksekäs kosketinsoittaja näyttää tutulta, hän kuulemma soitti myöhemmin sellaisessa orkesterissa kuin Whitesnake.

Fox hajosi pian ja Noosha yritti soolouraa. Georgina Baileyssä kaikki rockin rajoitukset ja turhat sopivaisuuden rajat oli heitetty menemään. Tämä onkin kaikin puolin hieno laulu, ja ennen kaikkea muistuma ajalta, kun lauluissa piti olla kunnon tarina. Parhautta tämäkin edelleen.

Georgina Bailey kuitenkin kai meni jotenkin ekologiseen lokeroon, jonka jokin Rod Stewartin samanaikainen hitti oli jo täyttänyt. Noosha yritti vielä 1979 kappaleella The Heat is On, joka ei kyllä enää toimi ollenkaan. Siinä yritetään liikaa ja Noosha alkaa näyttää gootilta tai eli noita-akalta, ja kaikki jännite on menetetty, eli esitys menee kiemurteluineen kunnolla turvalleen.

Sittemmin Noosha katosi julkisuudesta. Luin jostain, että hän asuisi Englannissa ja että hänellä olisi nykyään neljä aikuista lasta. Foxin levyt taas katosivat markkinoilta ja yleisestä tietoisuudesta niin tyystin, etten ole varma mutta luulisin, ettei niitä ole edes julkaistu CD-muodossa.


Mutta jos palataan Goldfrappiin, hänhän yllätti kuulijat folk-vaikutteisella poplevyllä. Youtubesta löytyi yksi kappale yhtyeeltä Wooden Horse, jossa Noosha toimi taustalaulajana, Loving Man vuodelta 1972. Goldfrapp on siis kulkenut esikuvansa uralla, mutta eri suuntaan. Seventh Tree ei päässyt sykähdyttämään, mutta tätä Wooden Horsea kuulisi mielellään enemmänkin.

Tsukedeliaa top jotain.



JOs nyt lasketaan nää Doorsit, Henkat ja toi 60-luvun kama veks ja siirrytään aikakoneella eteenpäin niin lista ois tällanen.

1. Pepe De Luxe: Spare time machine.
2. Chemical Brothers: Surrender
3. Devendra Barnhard: Smokey Rolls Down Thunder Canyon
4. Dengue Fever: Venus on Earth
5. MGMT: Oracular Spectacular
6. Sielun Veljet: Softwood Music
Bubbling under: Nää nyt ei ole niin selkeitä psykedelia juttuja mut paljon niitä elemettejä kyllä löytyy alla olevista levyistä.
Beck: information
Tuomari Nurmio: punainen planeetta
Depeche Mode: exciter

Uusin hankintani, Kasabian:West Ryder Pauper Lunatic Asylum. Toisinaan tuntuu että tässä on ihan hyviä psukedelia juttuja toisinaan taas nuo psyke-elementit vaikuttavat aikalailla halpahalliratkaisuilta. Aika paljon Kasabianin pojat pelleilevät kaikulaitteilla ja psykekliseillä mikä vähän laskee levyn tenhoa. Mutta pitkässä kuuntelussahan tuo sitten selviää.

sunnuntaina, heinäkuuta 26, 2009

perjantaina, heinäkuuta 24, 2009

keskiviikkona, heinäkuuta 22, 2009

tiistaina, heinäkuuta 21, 2009

Päivän kitara-instrumentariumit/instrumentalistit

1. John Cipollina/QMS: Cobra
2. Dennis Coffey: Taurus
3. Steve Cropper: Rattlesnake

maanantaina, heinäkuuta 20, 2009

Bowi


(Stiff LAST 1)

Pienoinen pettymys


Elokuva ei ihan täyttänyt odotuksia. Parasta oli tietenkin Freida Pinto ja Dev "Anwar" Patel. Onko kukaan lukenut Vikas Swarupin alkuteosta?

Lukupöydällä: Länsimaisen kirjallisuuden historia, Meinhof ja Raamatullinen vuosi.

sunnuntaina, heinäkuuta 19, 2009

Arska telkkarissa.



Top 5.
1. Sananmuunnokset.
2. the Hives: Black and White album. Soi kun junanvessa.
3. Danko Jones: Sleep is the enemy. Timmi levy alusta loppuun. Hyvä tuotanto ja loistavat biisit.
4. Eagles of Death Metal. Hyvä keikka Tavastialla. Siel kuulkaa kitaroissa futsit vaan rutisi Rytmiryhmän tonttia tälläkertaa hoiti Queens Of The Stone Agen basisti&rumpali, komeesti muuten hoitikin. Bändi jossa kiteytyy niin levyillä kuin livenäkin tietty ironia joka on tän päivän musabisneksessä niin pirun harvinaista. Ameriikan Sliipparit vertauskuva ei kovin kaukaa liippaa. Pääsinpä sattumalta paiskaamaan hanskaakin laulajan kanssa.
5. Tuomari Nurmio: Punainen planeetta (sacd). Huh huh mikä trippi ja sacd versiona tripin yksityiskohdat entistä tarkemmin kuultavissa. Nurmion jorinat kansilipareissa todella herkullista luettavaa.
6. Don Letts: the Mighty Trojan sound. Jos aikoo ostaa yhden reggaelevyn tänä vuonna niin tässä tyylillä koottu paketti joka jokaista Rock'n'Roll taustaista dudea takuuvarmasti tyydyttää. Kantsii myös tsekata BBC 6 Music Don Letts kanava, urbaania katumusaa vanhanliiton hengessä.
7. Campari ja tuoremehu.
8. Leffat;
Parfyymi,
The Life Aquatic With Steve Zissou.

perjantaina, heinäkuuta 17, 2009

All Saints

Törmäsin Spotifyssä Bowien All Saints -kokoelmaan, johon oli yksinkertaisesti koottu hänen instrumentaalikappaleensa. Melkein kaikki olivat tietenkin ennestään hyvin tuttuja ja Bowieta (tai hänen levy-yhtiöitään) on ennenkin arvosteltu saman musiikin pakkaamisesta loputtomiksi uusina levyinä myytäviksi kokoelmiksi.

All Saints toimii kuitenkin yllättävän hyvin. Alkuperäisillä levyillä menorallatukset haittaavat keskittymistä näihin hiljaisiin ja omituisiin kappaleisiin. Low:lla sentään kakkospuoli on omistettu instrumentaalimusiikille, mutta Heroes:illa ne on ripoteltu toisten väliin, ja täytyy sanoa, että tässä kaltaistensa seurassa ne pääsivät paljon paremmin oikeuksiinsa.

Bowien ambientit sopisivat tietenkin suoraan sellaisille Enon levyille kuten Music for Films, On Land tai Apollo, ja kieltämättä minullekin on tullut mieleen, että Eno on myynyt vain samaa musiikkiaan vaihteeksi Bowien nimellä.

Oikeastaan vasta tämä kokoelma antoi tilaisuuden kuunnella Bowien kanssa tehtyä musiikkia ikäänkuin yhtenä näistä edellämainituista Enon levyistä. Siitä kuulee, ettei kyse ole samasta tavarasta, vaan Bowie tosiaan antaa omaa lisäarvoaan.

Tarina kertoo, että Eno puursi tämän musiikin kanssa studiossa ja Bowie teki pikaisia visiittejä, missä hän esitti ideoitaan puolimaanisessa tilassa. Ajatus toisiaan täydentävästä työparista on niin viehättävä, että se voisi olla mainosmiehen keksimä.

Teininä en tietenkään kehdannut kuunnella klassista ja toisaalta popmusiikki alkoi pitkästyttää, joten Low:n kakkospuoli täytti jonkin tarpeen. Muistan, että musiikki kuulosti sellaiselta, että siinä on kaikki mahdollista. Sama tunnelma on edelleen tallella, vaikka tyylit ja vaikutteet osaakin jo asettaa perspektiiviin.


(Tässä tekstissä tuntuu olevan kamalasti täytesanoja. Syytän kirjoitustaukoa tai -blokkia.)

sunnuntaina, heinäkuuta 12, 2009

Top-5

1.) Chris Farlowe: Stormy monday blues
2.) Pink Floyd: Wish you were here
3.) Miliza Korjus: Warum?
4.) Kauko Röyhkä: Ennen olin kokonaan toinen
5.) Close Enough: The leaving kind

lauantaina, heinäkuuta 11, 2009

Golf on vaarallista!

Minean lyömä pallo osui katsojaa päähän, eikä supergolfari pystynyt jatkamaan enää peliä. Todella järkyttävää, kaikinpuolin.
Viimeistään nyt kannattaisi kaikkien harkita golfinpeluun keskeyttämistä!

perjantaina, heinäkuuta 10, 2009

Lee Hazlewood



...olisi eilen täyttänyt 80 vuotta. Kuppi kesäviiniä sen kunniaksi.

maanantaina, heinäkuuta 06, 2009

jari


A Warrior is the protector of
his family,clan and his tribe
A Warrior is the guardian of the
old ways so that they are not
forgotten
A Warrior is not motivated by
greed, political ambition or
fame
A Warrior will not put himself
above others in need
And above all
A Warrior is the living spirit of
our Grandfathers