maanantaina, heinäkuuta 27, 2009

Noosha Fox


Levy-yhtiö on viisaudessaan poistattanut Goldfrappin youtube-videoista ääniraidat. Satuin kuitenkin katsomaan kommentteja, ja levyteollisuuden vastaisen jurnutuksen seassa huomasin, että joku piti Alison Goldfrappia jonkun Noosha Foxin kopiona. Koska netissä on kaikki ja Youtubessa etenkin, aloin heti selailla, ja mitä löysinkään!

Yhtye nimeltä Fox oli amerikkalaisen lauluntekijän Kenny Youngin tuotos 70-luvun puolivälistä. Se tuli kuitenkin kuuluisaksi erityisesti laulusolistinsa, australialaissyntyisen Noosha Foxin (syntyjään Susan Travers, Noosha on johdettiin kuulemma hänen etunimestään kirjaimia sekoittamalla) ansiosta.

Yhtyeen ehkä suurin hitti Single Bed kertoo suunnilleen kaiken mistä on kysymys. Rietasta ja kekseliästä musiikkia paikoitellen hyvällä tyylitajulla mutta enimmäkseen kieli poskessa. Tällaista ei tehdä enää, mutta mitäpä moinen musiikki tekisi maailmassa, jossa joku saattaa pitää jopa Britney Spearsia, Shakiraa tai Fergietä seksikkäinä.

Oma suosikkini on kuitenkin He's got Magic, josta tuli hitti Saksassa (kylläpäs tuo näyttää luettuna kompremettoivalta). Nooshan esitys tässä on perin lähellä täydellisyyttä. Jos pönäkkä viiksekäs kosketinsoittaja näyttää tutulta, hän kuulemma soitti myöhemmin sellaisessa orkesterissa kuin Whitesnake.

Fox hajosi pian ja Noosha yritti soolouraa. Georgina Baileyssä kaikki rockin rajoitukset ja turhat sopivaisuuden rajat oli heitetty menemään. Tämä onkin kaikin puolin hieno laulu, ja ennen kaikkea muistuma ajalta, kun lauluissa piti olla kunnon tarina. Parhautta tämäkin edelleen.

Georgina Bailey kuitenkin kai meni jotenkin ekologiseen lokeroon, jonka jokin Rod Stewartin samanaikainen hitti oli jo täyttänyt. Noosha yritti vielä 1979 kappaleella The Heat is On, joka ei kyllä enää toimi ollenkaan. Siinä yritetään liikaa ja Noosha alkaa näyttää gootilta tai eli noita-akalta, ja kaikki jännite on menetetty, eli esitys menee kiemurteluineen kunnolla turvalleen.

Sittemmin Noosha katosi julkisuudesta. Luin jostain, että hän asuisi Englannissa ja että hänellä olisi nykyään neljä aikuista lasta. Foxin levyt taas katosivat markkinoilta ja yleisestä tietoisuudesta niin tyystin, etten ole varma mutta luulisin, ettei niitä ole edes julkaistu CD-muodossa.


Mutta jos palataan Goldfrappiin, hänhän yllätti kuulijat folk-vaikutteisella poplevyllä. Youtubesta löytyi yksi kappale yhtyeeltä Wooden Horse, jossa Noosha toimi taustalaulajana, Loving Man vuodelta 1972. Goldfrapp on siis kulkenut esikuvansa uralla, mutta eri suuntaan. Seventh Tree ei päässyt sykähdyttämään, mutta tätä Wooden Horsea kuulisi mielellään enemmänkin.

2 kommenttia:

mackan kirjoitti...

Kiinnostavaa tietoa!

Juuri eilen kuuntelin Goldfrappia. Innostuin siitä, kun puhuit asiasta niin usein.

Eikös Kulli-Ollikin ollut Alisonin musiikin perään?

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä vain. Eikä Nooshan hyvät kappaleet noihin loppuneet. Suosittelen ainakin seuraavia. Järjestin nämä mielestäni parhausjärjestykseen:

Silk Milk
If I Point at the moon
More Than the Molecules (joka kuulostaa jotenkin omituisesti ABBAlta)

Goldfrappista pitänee kirjoittaa oma juttunsa kunhan jaksaa.

Top-5

G Livelab Tampere Skotlantilainen meininki Kate Bushin musiikki Tarot-korttien estetiikka Henkilökohtainen vuosikello Odottelen hotellihuone...