All Saints

Törmäsin Spotifyssä Bowien All Saints -kokoelmaan, johon oli yksinkertaisesti koottu hänen instrumentaalikappaleensa. Melkein kaikki olivat tietenkin ennestään hyvin tuttuja ja Bowieta (tai hänen levy-yhtiöitään) on ennenkin arvosteltu saman musiikin pakkaamisesta loputtomiksi uusina levyinä myytäviksi kokoelmiksi.

All Saints toimii kuitenkin yllättävän hyvin. Alkuperäisillä levyillä menorallatukset haittaavat keskittymistä näihin hiljaisiin ja omituisiin kappaleisiin. Low:lla sentään kakkospuoli on omistettu instrumentaalimusiikille, mutta Heroes:illa ne on ripoteltu toisten väliin, ja täytyy sanoa, että tässä kaltaistensa seurassa ne pääsivät paljon paremmin oikeuksiinsa.

Bowien ambientit sopisivat tietenkin suoraan sellaisille Enon levyille kuten Music for Films, On Land tai Apollo, ja kieltämättä minullekin on tullut mieleen, että Eno on myynyt vain samaa musiikkiaan vaihteeksi Bowien nimellä.

Oikeastaan vasta tämä kokoelma antoi tilaisuuden kuunnella Bowien kanssa tehtyä musiikkia ikäänkuin yhtenä näistä edellämainituista Enon levyistä. Siitä kuulee, ettei kyse ole samasta tavarasta, vaan Bowie tosiaan antaa omaa lisäarvoaan.

Tarina kertoo, että Eno puursi tämän musiikin kanssa studiossa ja Bowie teki pikaisia visiittejä, missä hän esitti ideoitaan puolimaanisessa tilassa. Ajatus toisiaan täydentävästä työparista on niin viehättävä, että se voisi olla mainosmiehen keksimä.

Teininä en tietenkään kehdannut kuunnella klassista ja toisaalta popmusiikki alkoi pitkästyttää, joten Low:n kakkospuoli täytti jonkin tarpeen. Muistan, että musiikki kuulosti sellaiselta, että siinä on kaikki mahdollista. Sama tunnelma on edelleen tallella, vaikka tyylit ja vaikutteet osaakin jo asettaa perspektiiviin.

(Tässä tekstissä tuntuu olevan kamalasti täytesanoja. Syytän kirjoitustaukoa tai -blokkia.)