Huilumies

Lontoosta Barcelonan kautta Lahteen kotiutunut Jimi Tenor pysyy puuhakkaana kotimaassakin.

Aina riittää tekemistä, artisti toteaa tyytyväisenä.

Kuten Lahden työväenopiston veistokerho, jossa Tenor on käynyt jo vuosia. Ahkeruudesta huolimatta mitään valmista ei oikein ole syntynyt.

- Muut vie himaan huonekaluja ja kaiken maailman kelloja. Mä oon tehnyt paljon huiluja, mutta yksikään ei ole vielä toiminut. En suostu tekemään valmiiden mallien mukaan, muutenhan sen voisi ostaa kaupastakin.

Ann-Margret 65 v.

Ann-Margretin sanoma on!

Pronssia Tampereelta

Torstai-illan visa Semaforissa oli lähestyvän vapun kunniaksi peräti 50 % entisiä pidempi. Myös joukkueiden taso oli korkeampi kuin ennen.

Muistiinpanojeni mukaan kysymykset olivat seuraavat:

1. Kappaleentunnistus
   
2. Minkä yhtyeen alkuperäiskappale oli Meiju Suvaksen Ota kii?
   
3. Missä on Elysée-areena?
   
4. Minkä niminen oli Pave Maijasen yhtye "Pidä huolta" -kappaleen aikoihin.
   
5. Mistä maasta on yhtye The Hives
   
6. Mikä on FIMIC
   
7. Esittäjän tunnistus
   
8. Mitä tarkoittaa musiikkitermi rapido
   
9. Mikä yhtye esitti kappaleen Two Tribes
   
10. (en saa tästä selvää)
    
11. Mitkä kollit lauloivat suurista seteleistä
    
12. Missä yhtyeessä laulaa Bruce Dickinson
    
13. Mitä tarkoittaa musiikkitermi lento
    
14. (joku kysymys, jonka vastaus oli 1994)
    
15. (en saa selvää)

Saimme 12/15. Väärin olivat vastaukset kysymyksiin 4, 6 ja 15. Neloskohdassa menin aika lailla lukkoon. Olin varma, että se on jokin englanninkielinen juttu ja yritin päätellä, veikata ja jopa unohtaa kysymyksen että alitajuntani lähtisi liikeelle, mutta lopuksi paperille päätyi vastauksena Pave's Paradise. Heti kun vastauslappu oli lähtenyt tuomarille tajusin miten pöljä vastaus se oli.

Voittaja sai peräti 14/15 ja edellemme kiilasi vielä uutuusjoukkue Tepot pisteen erolla. Tepot nimittäin halkaistiin joukkueestamme kun väkeä alkoi tulla odotettua enemmän. Sitten tulivat ja nuijivat meidät. Tosin palkintona oli kylpylälippuja Nokian Edeniin ja päättelimme, että siitä tulisi kuitenkin aika kallis reissu matkoineen ja nestehukkineen. Jäimme siis taktisesti peesaamaan.

Matkalla visaan ravitsimme itseämme vapaan maailman edullisilla herkuilla eli McDonaldsin euron juustohampurilaisilla. Joukkueessamme visasivat minä, Juhani, Juha-Matti ja Hanna. Pitäisi varmaan alkaa käyttää toista etunimeä.

Together we're gonna wait around and die

Kun juhliminen kumuloituu, myös aamut pitenevät. Tarvitaan parantavia nesteitä, hoivaa ja musiikkia. Minä turvaudun usein Townes Van Zandtiin. Psykoanalyytikot ja muut sellaiset lukevat varmaan aika tarkasti oheista levynkantta - joka on pilattu tuolla perkeleellisellä logolla (oikea alareuna).

Legendaarinen pätkä elokuvasta Heartworn Higway (Waitin' around to die).
Lyle Lovett kaveeraa hienosti Flyin' Shoesin ja kuva kumartaa Townsia.

Perjantai

Heteronormatiivinen kysymys: miehet, kumpaa menisitte katsomaan mieluummin: Lyytistä vai Hynystä? Vähän kuin kevään syyssää Suomessa ja mukava lomasää Italiassa.

Poikakuorolle kevätkauden mestaruus!

Kuvassa alkuperäinen raporttini. Tuli "tietokoneen" kanssa ongelmia. Mutta lyhyesti: Poikakuoro voitti eilisen kausifinaalin, kaikki muut tulivat toiseksi. Poikakuoro kiittää kanssakilpailijoita ja illan tuomareita, Jaakkoa ja Mattia. Syksyllä homma jatkuu, mutta täysin uusin kujein.

Voimakuva.

Onnistutaanko nousemaan aallon päälle taas kerran. Toivottavasti näin käy.

Be Strong. Be Wrong!

Tässä jokin aika sitten ihmiset listasivat yhtyeitä, joita haluaisivat nähdä. Ensimmäisestä Nomeansno-keikasta lähtien olen halunnut nähdä yhtyeen uudestaan. Ja, kah! Toiveeni (enkä suinkaan ollut ainoa) toteutui jo neljännen kerran kolmentoista vuoden sisään. Viimeisimmästä keikasta tuli tieto jo viime vuoden puolella, joten sitä on ehditty odottaa jo tovi.

Tyylikkäästi harmaantuneet Mr. Wrong, Mr. Right ja Mr. Happy vetivät homman läpi (teknisistä ongelmista ja ajoittaisesta pelleilystä huolimatta) taidolla ja tyylillä. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin Mr. Right. Harvalla keikalla toivoo kuulevansa rumpusoolon, eikä sitä tälläkään tullut, mutta en olisi moisesta pahastunutkaan. Kaiken lisäksi liput olivat halvat ja krääsä kohtuuhintaista. Kertoipa eräs tuttava, että markka-aikoina yhtyeen sai keikalle tuhannella markalla. Kaikkia lemppareita ei tullut kuultua, mutta eipä sekään jaksanut harmittaa. Nuo ylle linkitetyt tulivat. Okei, eka kerta oli myös NmN:n kohdalla paras, silti tämänkin jälkeen paineli tyytyväisenä räntäsateeseen.

Kyllä tämä suuren, kalliin ja sisällöttömän rock’n’roll shöyn voittaa.

Tuomari!

Jos kaikille sopii, Jaakko tuomaroi kausifinaalin.

Gelem Gelem lungone dromenca,
Maladilem chorore romenca.
Gelem Gelem lungone dromenca,
Maladilem baxtale romenca.

Ooo, romalen,
Ooo, chavralen.

Ala voliv lake kale jakha,
Kaj si gugle sar duj kale drakha.
Ala voliv lake kale jakha,
Kaj si gugle sar duj kale drakha.

Hei Halooo!

Kuka on tuomari kahden päivän päästä musavisan kausifinaalissa?????

Canned Heat.

Posti kulkee kun Kusti polkee, luukkuuni tärähti Canned Heat tupla : canned heat/boogie with canned heat cd. Nerokasta, voisiko parempaa nimeä bändi valita, ei. Jätkät vetää syvän kumarruksen bluesille ekalla levyllään, kyllä valkoperseetkin osaa jos vain olosuhteteet ovat kohdallaan. Ekalla levyllä siis varsin tyylipuhdasta "lyyssiä", joka soi kun junan vessa.

Toka levy pumppaa herkästi kasvavaa pulssia ja meno käväisee paikoitellen jopa kiehumispisteessä. On the Road Again... tampura(?) säteilee taustalla, kitaran huiluäänet ja lopulta bändi luiskahtaa sisään kuin varkain, rockhistorian siistimpiä biisinalkuja. Tällä levyllä kuuluu jo biisirakenteissa vaikutteita pop/rock/psykedelia -genreistä, pieteetillä purkitettuna tosin. Bändihän on helppo ohittaa: "se on sitä lyyssin renkutusta" -asenteella, mutta kun pistää perseen penkkiin, puhelimen kiinni ja muutenkin minimoi auditiiviset ärsykkeet, ovat olosuhteet jo aikalailla optimaaliset siihen että painaa cd:n play nappulaa, vääntää volanappulasta vähän potkua kaittimiin ja antaa purkitetun lämmön hiljalleen lipua korvakäytävään ja jos hyvin käy niin voi olla että tämä kama kolisee kajuutassa ja ne soundit eivät lähde tälläkertaa tyhjistä tynnyreistä.

Kuka muistaa enää 90-lukua...Kurt Cobainia ja tutti-frutti-brittipoppia. Sitähän se näin vanhasta muistista oli, siis tuo senaikainen rock. Tai niin ajattelin ennen kuin löysin tämän http://www.youtube.com/watch?v=uCwxPAjqQxM bändin. Kuvitelkaa, että jätkät teki tätä, silloin kun muut runkkarit väänsi grungea hiki ja veri valuen. JA KUVITELKAA, että kyseessä on sama bändi, joka sitten myöhemmin muuttui kovasti radioystävälliseksi ja alkoi soittaa aikuispoppia "this is my truth, tell me yours"-malliin. Sopii kysyä miksi bändit yleensäkään eivät säilytä ihanteitaan ja tinkimätöntä asennettaan teini-vuosien ja nuoruusaikojen yli. Tuntuu, kuin Richey James-insidentti
olisi muuttanut kaiken. Vuosikymmenen jännittävin bändi siirtyi tuon friikin kuoleman myötä vuosikymmenen epäkiinnostavimpien ja ylituotetuimpien bändien kastiin 90-luvun puolivälissä.

En toki halua hehkuttaa Jamesin roolia liikaa. Huolimatta kaikesta kohusta, joka miehen ympärillä kuohui, muut http://www.allmusic.com/cg/amg.dll vastasivat tärkeimmästä...siis musiikista. Pahat kielet kertovat, ettei James live-esiintymisten aikana muuta kuin hengaillut kitara kaulassa.

No kaikki ihanteet on kuitenkin loppujen lopuksi tehty rikottaviksi, -92 debyyttialbumin julkaisun jälkeen bändi ilmoitti lopettavansa uransa..ja että ylipäätänsä bändien pitäisi lopettaa yhteen plattaan. No, kului puoli vuotta ja päätös oli kumottu, top 10 hitin myötä.
"We're living in hell, we destroy rock'n'roll!"...joopa joo, tuhosivat lopulta itsensä.

Muistilista

Poikakuorolla on kuulemma tänään bileet. Pitäkää hauskaa, mutta myös varanne.

Musavisa Tampereella

Olin eilen pitkästä aikaa musavisassa. Tampereella Semafori-ravintolassa. Joukkueemme nimi oli (en ehtinyt painostamaan nimenvalintavaiheessa) paikallisten perinteiden mukaan Hanna & the boys.

Ohjelmassa oli kymmenen kysymystä. Voitimme tietenkin. Tosin taso ei ollut kummoinen kun suomirokin kasarikysymykset olivat "kuka esitti kappaleen 'Lauralle'?" ja "Onko Freud, Marx, Engels & Jung perustettu 84, 87 vai 89?"

Richard Claydermanin kotimaa, Groove FM -radioaseman perustusvuosi, minkä yhtyeen muodostivat Andy Bell ja Vince Clarke, minkä yhtyeen laulaja on Till Lindemann olivat muita muistamiani kysymyksiä.

Suurin onnistuminen oli se, että keksin pelkällä intuitiolla vailla tiedon hitustakaan Thomas Woodwardin taiteilijanimen.

Viimeinen kysymys oli kappaleentunnistus. Laulu oli "tästä asti aikaa" tms. Se oli ainoa kysymys, johon en tiennyt vastausta.

Joukkueessa oli viisi jäsentä ja palkintona neljä pizzakuponkia (kolmella täytteellä). Lähdin ensimmäisenä pois koska paikkani oli kaiuttimen alla ja tuomari käytti volyymiä reippaalla kädellä.

Kiire!

Kuka tuomaroi kausifinaalin? Finaalisääntöihin ehdotan seuraavaa:

- Ensimmäinen kierros on kaikille avoin, ja siitä jaetaan viimeiset kausipisteet.
- toiselle kierrokselle pääsee kauden viisi parasta joukkuetta
- kolmannelle kierrokselle eli varsinaiseen finaaliin kolme kakkoskierroksen parasta joukkuetta.

Kommentteja! Tarkistakaa joukkueiden pistetilanne musavisablogista.

[ps. poistin huonon ehdotukseni kolmesta finaalituomarista.]

Oodi keväälle

Linnut kujertavat keskenään, mimmiliigan fudista pelataan täydellä tohinalla ja kaikki soi pelkkää kevään ilosanomaa. Lisäksi kaikkien ruikuttajien isoäiti, Peter Perrett on yhä hengissä ja Only Ones tekee virallisen kumbackin siitä huolimatta (tai sen vuoksi), että PP on lähes 30 vuotta vetänyt niitä sarvispulkkaa kovempia juttuja, siten kääntänyt selkänsä menestykselle. Toisin sanoen sössinyt oman ja yhtyeensä mahdollisen uran. Ulkoiselta olemukseltaan hän alkaa muistuttaa vanhaa lompakkoa. Kaikki tämä on kuitenkin vain ja ainoastaan inhimillistä, mikä tekee itse pääasiasta eli musiikista paikoittaisine kömpelyyksineenkin sitä nautinnollisempaa.

Ja se oodi keväälle, rakkaudelle ja ajattomalle kauneudelle on…

1. 'Lovers Of Today'

… muita ikuisia ralleja ovat…

1. 'Inbetweens'
2. Another Girl, Another Planet

Peter Perrett on tehnyt kärsimyksestään taidetta sen vuoksi, että muilla olisi elämässään edes sen reilun kolmen minuutin mittainen hetki onnea ja autuutta. Ostakaa siksi Only Onesin levyt itsellenne, lapsillenne ja vielä syntymättömille lapsenlapsillenne (miksei myöskin naapurille jne.).

Legendojen pöydässä

Tiistai. Allekirjoittaneella piti kiirettä ehtiä perinteiseen tiistai-illan musavisaan. Saapuessani paikalla vartoili jo Kolli ja pian saapui jo muukin osa joukkuetta. Jahin lisäksi myös Suuren Kapteenin paikalla oli tyhjää, joten alkoi pöydäntäyttämisoperaatio. Pian joukkue oli täysilukuinen ja huomasin joukkueesta 3/5 olevan entisiä Skoptilaisia eli Poikakuoron ohella eläviä musavisalegendoja.

Mutta asiaan. Ensimmäinen kierros meni tautisissa tunnelmissa. Kaikkiin kysymyksiin ja puuhapaperiin oli liitetty lääketieteellisiä ongelmatiloja käsitteleviä yksityiskohtia. Puuhapaperissa piti yhdistää oikea muusikko potemaansa sairauteen. Ykköskierros meni osaltamme varsin mainiosti ja lähdimme voittajina kakkoskierrokselle.

Toinen kierros oli musiikillisesti monipuolinen ja sellaisenaan mukavan vaihteleva. Kierroksen aikana soi Foo Fighters, Sammy Babitzin, Johnny Cash ja Pelle Miljoona muutamia mainitakseni. Pahemmilta hudeilta vältyttiin tälläkin kierroksella, vaikka emme muistaneetkaan Pelle Miljoonan taiteilijanimen alkuperää. Puuhiksessa piti nimetä 15 Rock And Roll Hall Of Fameen päässyttä yhtyettä tai artistia. Puuhiskin meni mainiosti, päätimme kierroksen kakkosina ja jäimme toiveikkaina odottamaan finaalia.

Finaalikierros. Kuuluisa viimeistelyn puute iski jälleen. Tsaikovski muuttui allekirjoittaneen korvissa mystisellä tavalla Melartiniksi. Klassinen progemoka oli puolestaan Wigwamin muuttuminen Tasavallan Presidentiksi. Nämä pari kysymystä taisivat ratkaista kisan tappioksemme. Kinky Konga vei voiton Poikakuoron jäädessä kakkoseksi. Jasmin Mäntylät otti iltapronssia. Tuomareiden ansioksi on kuitenkin luettava visan monipuolisuus. Klassistakin oli mukana, mikä on tietty myönteistä. Kiitokset siis heille, teille ja muille!

Korjaus 20.4.07: Pronssisijajoukkue korjattu tuomarin oikaisun mukaiseksi.

Voimakuvan aika!

Jahve on tänään muissa tehtävissä, mutta kuten uusimman levymme kannesta voi nähdä, Poikakuoro ei sodassaan syntiä ja irstautta vastaan yhtä miestä kaipaa. Luku- ja kielitaitoiset bongaavat myös tärppimme. Jiihaa!

En henkilökohtaisesti ole mikään hevin ylin ystävä, mutta kun sanoisinko kaikki tuonpuoleinen ja infernaalinen on aina viehättänyt yli kaiken, niin tämä http://www.youtube.com/watch?v=LmsxogW1_-4 video ja bändin uusin levy http://www.desibeli.net/arvostelu/2310 ovat kyllä olleet järisyttäviä kokemuksia. Tietysti on kyseenalaista voiko levyä hevin piiriin ollenkaan kategorisoida. Olen humalaisissa keskusteluissa mennyt jopa niinkin pitkälle, että olen nimennyt kyseisen levyn vuoden 2006 levyksi. Kaiken rockin uudelleen kierrätyksen ja r'n'b paskan keskellä olen valmis pitämään kantani hamaan loppuun asti...jäämme siis odottelemaan Jazin lupaamaa maailmanloppua ja uutta sen jälkeistä barbaarista yhdyskuntaa, jossa kärppä-fanit http://etakarpat.myvisio.com/index.php eivät pitkään rankaisematta mölise (nimimerkki: Oulussa viime päivät hengaillut).

Kaikki rovaniemeläiset comicoon katsomaan obcd:n http://www.students.oamk.fi/~k3laja01/ maailmanvalloitusta!

Täydellinen rock-levy ja kitarasoolo

Alla olevat kappaleet julkaistiin alun perin kahtena 7"-singlenä. Born Out of Time/No Next Time on julkaisuista nuorempi. Levyn a-puolen on mainittu olevan kaikkien aikojen paras australialainen rock-biisi. No, asiasta voi olla monta mieltä, mutta levynä alkuperäinen single on täydellinen. Ja nuo a-puolen kitarasoolot …

1. 'Born Out Of Time'
2. 'No Next Time'
3. 'Like A Curse'
4. 'Sun God'

(löytyivät täältä)

Vallankumous jatkuu

Katsoiko kukaan eilen tv:stä A-studiota?

Yksi juttu käsitteli Lapin yliopiston ja kiinalaisen Renmin university of Chinan välistä yhteistyötä. Kansainvälinen yhteistyö yliopistojen välillähän on sinänsä ihan jees, mutta toimittajailkimys kertoi Kiinan kansanyliopiston olevan lähinnä kiinan kommunistisen puolueen eliitin opinahjo. No, parasta jutussa oli kuitenkin se, että Rovaniemelle oltaisiin tässä yhteydessä perustamassa Deng Xiaoping Academy. Deng, jonka joku muistaa diktaattorina, ja jota pidetään vastuullisena Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitusten väkivaltaisesta tukahduttamisesta, saa siis nimeään kantavan laitoksen Rovaniemen demokraattiseen kansantasavaltaan.

Itse asiassa tuo ei ollut jutussa parasta vaan se, että Lapin yliopiston rehtori Riepula (evp) rinnasti Dengin marsalkka Mannerheimiin. Jos valtiossa on pidettävä järjestystä jne... Poliittisia puhdistuksia odotellessamme pistetään rokki pauhaamaan, kun se vielä on sallittua.

The Saints: 1 ja 2

On sitä vedetty muutakin kun Sarvis pulkkaa.(råpårtti ala Låsse)

Tuuli räimii litsareita poskille, 6-0 hävisin, silmät vuotaa, haastava keli. Astun sisään lämpimään liiteriin, Mikko haistattaa veljellisesti paskat ja Satu hymyilee tiara päässä, Jonzendaarus selailee uutta Episodia, kaikki siis kohdallaan. Heti alkajaisiksi pöllimme Parååtsien tutun nurkkapöydän, sillä aikomuksemme on sijoittua tänään kåkkoseksi. Läväytän 400gramma mässyjä pöytään sillä tarkoitukseni on myös vetää tänään tuhdit sokerikännit. Joukkueemme koostumus; Satu Vampire 96, Jontte won Toyota, Mika Lee Mikkelsson ja Rambutanin pääministeri Tuomo (vai oliko se tuono?) ja Marcoolio. Uolevi oli perustanut täksi illaksi oman joukkueen joka koostui hänen iso- ja pikku-veljestä, PeltoHiiret featuring Jaakko Pavunvarsi. Tuomareina häärivät Pupuliiman misut. Eka kierros, puuhis ja peruskyssät. Hyvin meni, muistaakseni voitettiin, kakkosena tulivat Hiiret (oli vielä juusto hukassa). Huomasin että Markokin oli oivaltanut sokerihumalan tuoman mukavan siirappimaisen tahmean olotilan ja vedimme mässyjä kaksinkäsin, muiden tyytyessä ihmettelemään meidän intensiteettiä. Silmät joraili päässäni niinkuin olisin katsonut pingismatsia, huh. Kinky Kongan Petrin kanssa juttelimme tzygedeelisestä musiikista, petri oli löytänyt jonkun hyvän bändin jota suositteli minulle. Keksutelumme keskeytti kakkoskierroksen alkaminen. Musaa tuli ja vieläpä hyvää sellaista; m.a.nummista, nicoa, fadoa, rinneratiota... tunsin kuinka salmiakit sulivat päässäni, tv:ssa koira skeittasi ”ei helvetti”: kelasin itsekseni, pakko etsiä jotain levollisempaa katseltavaa. Jasmin Mäntylät istuivat edessämme, parkkeerasin katseeni heihin, tehden vaikuttavia esteettisiä havaintoja. Kaljapomminkin jotenkin onnistuin voittamaan, tosin se kalja unohtui hakea (saiskohan sitä ens viikolla?), kiitos mässyjen tuomalle tahmealle olotilalla. Finaaliin pääsi...... aikamonta joukkuetta. Musa oli finaalissa tosi hyvää; white strapets, i walk the lime, syd vicious laulo -my way:n (yks karmeimpia punkki biisejä ja muutenkin mun mielestä sid vicious on ollu aika... no joo ), puuhapaperissa piti tietää artistien oikeita nimiä. Finaali oli ehdottomasti meille tämän kevään tiukin puolituntinen. Ja kuinkas sitten käävikään.... Hiiret pääsivät nakertelemaan voittojuustoaan, muiden joukkueiden sijoja en muista, en edes omaa pistesijaamme. Markoolio sujautti paperikäärön kainalooni ”kirjota sää raportin alku”, ” jooo, mie kirjotan” sanoin. Maaginen hanurikaan ei tälläkertaa loistanut, paitsi poissaolollaan. Pöydän ja mässyjen funktio oli tyrmäävä, ei enää ikinä kokeilla tuota yhdistelmää, eihän, jååkå?

Voimakuva

Tiistai. Tiedossa jälleen musavisailua. Aikaisena lintuna minä ehdin ennen muita asentaa sivuille voimakuvan: AWopbopaloomopalopbamboom! [Lähde: Hanskajalka].

Bachia pääsiäisenä III

Glenn Gould esittää Johann Sebastian Bachin Partitan numero 6 e-molli: Toccata, Allemande, Corrente, Air sekä Sarabande, Tempo di gavotta ja Gigue.

Bachia pääsiäisenä II

Karl Richter johtaa osan Kyrie eleison Johann Sebastian Bachin h-mollimessusta, BWV 232.

Elitismin läsnäoloako.

Tuomaroinnin dilemma: helpot-, vaikeat kysymykset ja niiden välttäminen. Voin väittää että jokainen tuomarointivuorolainen kamppailee tuon asian kanssa, hankalaa, eikö? Kuitenkin lähestulkoon kaikki Musavisalaiset ovat ns. normaalia aktiivisempia musadiggareita. Jokaisella on oma spesifi alueensa, missä tietämys on huippuluokkaa. Aktiivi osallistujia on öpaut parikymmentä. Näinollen helppojen kysymysten tekeminen on todella haasteellista. Muistan kun oman ja Uolevin yhteisen tuomarointivuoromme jälkeen saimme kritiikkiä ei aktiivi osallistujalta: ”musavisa on elitististä ja zörzön zöööö.....” . Vaikka kuitenkin jokainen tuomari soittaa 70-100% populaarikulttuurin yleisteoksia ja laati niiden pohjalta kysymykset, saattaa se satunnaiselle Musavisakävijälle näyttäytyä ihmeelliseltä salaseuralaisten puuhastelulta. Pop- ja Rock-kulttuuria seuraamattoman on varmasti vaikea tajuta mistä oikein on kysymys kun astuu tiistai iltana Tupsuun, siintä on elitismi kaukana ja hanuri se vaan hymyilee.

Karvatrendit.

Käsite tukkahevi, oli jotenkin hupaisa ja ehkä jopa halveeraava käsite. No, näkökanta pitkätukkiinhan on tietyllä ihmisryhmällä vakio, oli hän sitten korkeammin koulutettu tai ei. Entäs viikset ja parta?? Tämä suurta suosiota saavuttanut " trendi" tuntuu ylittävän musiikkikulttuurilliset rajat. Viikset väpättää niin punkkarilla kuin klassisenmusiikin edustajallakin. Joko muutaman vuoden päästä yleisesti naureskellaan tuolle ilmiölle, tuskinpa. Voisiko joku kertoa miksi?

Hauska tukkaheviskaba täällä.

Bachia pääsiäisenä

Karl Richter soittaa Johann Sebastian Bachin Toccatan ja fuugan d-molli, BWV 565.

Kauko on Röyhkä

Sinä teit sen taas, Kauko

”Mua pyydettiin Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan”, Röyhkä virnistää. ”Mutta kieltäydyin. Ajatus houkutteli, mutta pelkäsin saavani stondiksen tanssiessani kauniin naisen kanssa. Miljoonan tv-katsojan edessä se olisi aika noloa.” - Kauko Röyhkä, Image

Tottua saan steppailemaan.

Diskoteekin pöydillä steppailen vaan.

Ulvoo diskokinkut ilkeää nauruaan,

silti minäpoika steppailen vaan, a - ha - ha.

Tahtoo nähdä livenä top jotain.......

1. Supergrass.
2. Wolfmother
3. Blonde Redhead
4. Fat Boy Slim
5. Marjo Leinonen & Viranomaiset
6. Ravi Shankar

melkein pääsi listalle:
Beastie Boys, Strokes. Shankarin Ravia tuskin enää näkee, keikkailee aika harvakseltaan ja lähinnä Intiassa ja jenkeissä. Tosin ens syksyn Mumbain matka on jo tilattu. Strokes ja BB ovat niin kalliita bändejä et eikait kukaan niitä keikalle osta. Joo. Munarikasta Vappua ja muutenkin oikein tipumaisen ihanaa Juhannusta kaikille, toivoo Mämmikoura.

Four Awesome Accordions – Neljä hämmästyttävää hanuria

Tiistai jälleen. Odottelin kotona illan musavisaa kuunnellen Bachin kuoroteoksia. Matkapuhelimen piipahdus välitti viestin: etkot luvassa. Siirryin musavisamobiiliin ja suuntasin kohti etkopaikkaa. Paikalla olivat Satu, Marko ja allekirjoittanut musiikkitarjonnan koostuessa mm. Rolling Stonesin tuotannosta.

Visailuajan lähestyessä siirryimme musavisamobiililla Tupsuun, jonne tovin kuluttua saapui myös Jah. Illan kvartetti oli koossa ja tuokion odottelun jälkeen alkoi itse visa.

Ensimmäinen kierros oli rakenteeltaan ns. peruskamaa, josta pistesaaliimme oli varsin keskinkertainen. Puutteet olivat tiedon sijasta lähinnä muistamisessa ja se kuuluisa viimeistelykin jäi puuttumaan. Kehnosti sujuneessa bonuspaperissa piti tuntea näytteleviä muusikoita tai musisoivia näyttelijöitä.

Kakkoskierroksella seurasi varsinainen jymy-yllätys. Tuomarit olivat kehitelleet kierroksesta karaoke-version ja jokaiselle joukkueelle arvottiin esitettäväksi yksi biisi. Biiseihin liittyvät kysymykset löytyivät perinteiseen tapaan paperilta. Esitykset olivat seuraavat:

Pupuliima: Daa-da daa-da

Babylonin Portto: Hopeinen kuu

Poikakuoro: Rafaelin enkeli

Dead Parroots: Jos sun lysti on

Jasmin Mäntylät: Wonderwall

Torpedo Boys: Baarikärpänen

Vuoromme koitettua marssimme yhtenä hanurina estradille tulkitsemaan Pekka Ruuskan hitti-iskelmää. Esitys onnistui yli odotusten, vaikka kaikkein hienojakoisimmat nyanssit eivät täysin välittyneet katsomolle ja Satun hanurikoreografia jäi joiltakin näkemättä. Myös muut joukkueet ylsivät persoonallisiin esityksiin sekä soolo- että joukkuesuorituksilla.

Finaalikierros osoittautui varsin haastavaksi. Keräilimme hajapisteitä sieltä sun täältä, mutta viidennessä kysymyksessä Jah ja Satu venyivät ilmiömäiseen meditaatiosuoritukseen ja paperiin ropisi komeasti Burzum-aiheista tietoa. Kysymyksestä irronneet pisteet nostivat meidät iltafinaalin voittajiksi ja pääsimme jatkamaan iltaa nauttimalla voiton hedelmistä.

Ilta oli karaokekierroksen ansiosta poikkeuksellisen innostava joukkueiden lähdettyä aktiivisesti mukaan. Kiitämme siis tuomareita tuoreesta ideasta ja jäämme innolla odottelemaan ensi viikon visaa.

Voimakuva

Serge on luonnollisesti, tietenkin ja ilman muuta sekä joka tapauksessa Poikakuoron kunniajäsen, mutta Jane ansaitsee kunnioituksemme monilla muilla eri tavoilla. Lahjakkaita!

Pannaanpa tähän oikean tunnelman luomiseksi pari linkkiä. Ensiksi säädyllisempi: Wikipedia-artikkeli (suomeksi), olkaa hyvät. Toiseksi klassikko, josta muistaakseni Noonen Yu-ha leipoi aikanaan kysymyksen. Sergeä on kysytty Musavisan historiassa useaan otteeseen, ja minun puolestani saa kysyä jatkossakin. Miehen musiikki sopii Tupsuun aivan ihanasti! Ai niin, se linkki. Kunnioittakaa tästä Jaakkoa, Rovaniemen yö- ja musiikkielämän irstailevaa ruhtinasta.

Huhtikuu

APRIL: “I’ll Remember April” is one of the standards in the album. Properly executed, this song should carry the idea that lost love is actually a bonus for the early wear-and-tear. Julie neatly palms it off.

Psychedelicious

Tekee eetwarttia sillointällöin kuunnella kunnon psykedeelinen albumi läpi. Parhaimmillaanhan se on avartava musiikkimatka, karmeimmillaan studiokikkailua tai Lsd huuruista sekoilua. Yleinen kliseehän on että psykedeelinen musa on pitkätukkahippien rauhantahtoista sekoilua. Ei siinnä mitään, jos rauhantahtoinen hippimeininki tarkoittaa sitä että tykkää rakastelusta, niin avot meiksi kuuluu mieluusti tuohon ryhmään. Psykedeeliankukka kukkii edelleen varsin voimakkaasti, jopa modernimpienkin artistien tuotannossa. Omat tämänhetkiset suosikkini ovat.

1. Hendrix: Electric Ladyland.
Rockhistorian suurin psykedeelinen teos, pieteetillä tehty.

2.Love: Forever Changes
Remaster versiona levy soi kun junanvessa.

3. Chemical Brothers: Surrender.
Aivan käsittämätöntä konemusaa, joka täyttää kaikki psykedeelisen albumin tunnusmerkit.

4. the Doors: strange days.
Bändi parhaimmillaan. Ekan levyn nosteen tuomaa intoa vielä tallella, eikä päihteet olleet vielä alkaneet syödä bändiä. Hämmentävä levy. Kuulokkeet päässä kun kuuntelee niin tuntuu niinkuin lentäisi kärpäsparven keskellä, kohti kadotettua atlantista.

5. QOTSA: Lullabies to paralyze.
Josh Homme löytänyt kunnon pelimannit taustalle. Huikeita sovituksia, vapautunutta soittoa, ei todistelemisen tarvetta.

6.the Temptations: Psychedelic Shack.
Iso bändi, laulu stemmat, groovea ja siihen isolla kädellä tuoretta psykedeelista maustesekoitusta.

7. the Hypnomen: Dreaming of the new dawn
Suomipsykedelian klassikko on syntynyt. Pakkohankinta jokaiselle itseäänkunnioittavalle musadiggarille.