Tekee eetwarttia sillointällöin kuunnella kunnon psykedeelinen albumi läpi. Parhaimmillaanhan se on avartava musiikkimatka, karmeimmillaan studiokikkailua tai Lsd huuruista sekoilua. Yleinen kliseehän on että psykedeelinen musa on pitkätukkahippien rauhantahtoista sekoilua. Ei siinnä mitään, jos rauhantahtoinen hippimeininki tarkoittaa sitä että tykkää rakastelusta, niin avot meiksi kuuluu mieluusti tuohon ryhmään. Psykedeeliankukka kukkii edelleen varsin voimakkaasti, jopa modernimpienkin artistien tuotannossa. Omat tämänhetkiset suosikkini ovat.
1. Hendrix: Electric Ladyland.
Rockhistorian suurin psykedeelinen teos, pieteetillä tehty.
2.Love: Forever Changes
Remaster versiona levy soi kun junanvessa.
3. Chemical Brothers: Surrender.
Aivan käsittämätöntä konemusaa, joka täyttää kaikki psykedeelisen albumin tunnusmerkit.
4. the Doors: strange days.
Bändi parhaimmillaan. Ekan levyn nosteen tuomaa intoa vielä tallella, eikä päihteet olleet vielä alkaneet syödä bändiä. Hämmentävä levy. Kuulokkeet päässä kun kuuntelee niin tuntuu niinkuin lentäisi kärpäsparven keskellä, kohti kadotettua atlantista.
5. QOTSA: Lullabies to paralyze.
Josh Homme löytänyt kunnon pelimannit taustalle. Huikeita sovituksia, vapautunutta soittoa, ei todistelemisen tarvetta.
6.the Temptations: Psychedelic Shack.
Iso bändi, laulu stemmat, groovea ja siihen isolla kädellä tuoretta psykedeelista maustesekoitusta.
7. the Hypnomen: Dreaming of the new dawn
Suomipsykedelian klassikko on syntynyt. Pakkohankinta jokaiselle itseäänkunnioittavalle musadiggarille.
15 kommenttia:
Minulle ei ole olemassa kuin yksi psykdeelinen albumi: Piper at the fates of dawn. Referenssinä se on ylittämätön, saavuttamaton ja...ööö....dinosauruksenvaniljanvihreä paradoksi universumin syvyydestä ja rakkaudesta. - mackan
tulipa kirjoitusvirheitä ja paljon. Ensi kerralla jätän sienet syömättä.
- mackan
... no mutta, kai kersantilla kuitenkin pippuri on?
Oliko kyseessä kuitenkin LochNess-kahvin ylenmääräinen nautiskelu, joka kirjoitushalluja teki?
13th Floor Elevators: eka levy,
Blue cheer: Vincebus Eruptum,
Grateful Dead: Anthem of the Sun,
Aoxomoxoa ja Live Dead
Hawkwind: Space Ritual,
Quicksilver Messenger Service: Eka ja
Happy Trails
Groovy...!
-jussi
13th elevators on loistava, samaten Blue Cheer. Nuo kolisi muutama vuosi sitten ja Hawkiwind.
Gratefull Deadin suhteen tarvitsisin pientä konsulttiapua. Tuletko huomenna Musavisaan, voisit siellä hieman valottaa GD:n tuotantoa?
Tahtoisin tutustua rokkaavaan ja psykedeeliseen tuotantoon, en niinkään "hämyilyyn", jonka tuo bändi myös suvereenisti hallitsi.
Jostain syystä eilen soi päässä Doorsin Strange Days... tuli vaan mieleen.
En ole tulossa visaan, koska olen taas ottanut etäisyyttä rakkaaseen Rovaniemeen. Ehkä sitten joskus epämääräisessä tulevaisuudessa.
Jos haluaa perehtyä Grateful Deadin tuotantoon ensimmäinen huomioitava juttu on se, että studiolevyt ja konserttiäänitteet on kaksi aivan eri asiaa. Studiolevyt ovat paria lukuunottamatta eräänlainen kevytversio aiheesta. Konserttiäänitteillä on sitten luiden ympärillä hieman enemmän lihaa. Äkkiseltään voisi kai sanoa, että vuoteen -70 saakka bändi oli rokkaavimmillaan, hämyili ja oli
psykedeelinen suht tasapainoisesti. Sen jälkeen yleissoundi pehmeni, kitaran särö väheni ja Hammond vaihtui flyygeliin.
Jounilla on lainassa pari minun cd-boxia. Hän voi varmaankin kommentoida niiden sisältöä ammatti-ihmisen taidolla.
-jussi
okei. Kiitos paljon vinkeistä. Harmi että olet poissa Rovikselta, olisi ollut mukavaa vaihtaa ajatuksia vaikkapa tuopposten ääressä. No, sitten seuraavalla kerralla. Ja kiitos MusaVisa tuomaroinnista.
juomarointi oli yllättävän hauskaa. mukava jos tunne oli useammanpuolinen.
joo, vaihdellaan joskus tuopposia, kun satutaan samaan pöytään.
-jussi
Juu ei muutakun alat vaan suunnittelemaan paluumuuttoa. Kaupunkimmehan elää historiansa haastavinta muustosvaihetta, joten hauskaa riittää ja älykkyydelle löytyy käyttöä. Itse olen valjastanut lähinnä viihdekäyttöön oman älykkyyteni, niinku sivuhuomautuksena mainittakoon.
No, sitten meitä on ainakin kaksi, kun omakin älykkyys on siellä ollessa pitänyt suunnata lähinnä viihdekäyttöön, vaikka toisenlaisia haasteita luvattiin ennen sinne paluuta. Paluumuuttoa suunnittelen - siis pois sieltä.
Joka tapauksessa hyviä viboja illan visaan.
Mikä Rovaniemellä muuttuu nyt?
Mun suosikki noista 60-luvun plätyistä on Forever Changes. <3
90-luvun ptsyketeelisiä merkkiteoksia mulle on ehdottomasti Olivia Tremor Controlin "Black Foliage". Ihqui tarttuvia poppiralleja a´la Beach Boys upotettuna elävää satumaista kuvastoa mieleen nostaviin äänimattoihin ja meteliin.
2000-luvun ehdoton psyke-klassikko mun mielestä taas on Dungenin hippihörhöjen "Ta det Lugnt" josta löytyy tosi hienoa maalailevaa tunnelmointia sekä aivan mielettömän hienoa raastavan kaunista soolokitarointia. Tekee gutaa. <3
- Petri / KK
Joo pitääkin ottaa noi tutkaan. Kiitti vinkeistä.
Toivokaamme ettet ole sekoittanut Soft Paradea Strange Daysiin, jonka sivun olet tuohon näköjään linkittänyt. 'Ekan levyn tuomaa nostetta', Soft Parade oli Doorsin neljäs albumi.
Tattis tarkkanäköisyydestä, korjasin virheen.
Lähetä kommentti