maanantaina, marraskuuta 20, 2017

Top-5

1.) Joulutähdet.
2.) Anssi Tirkkosen rumpusoolo 17.11.
3.) Jack Taylor.
4.) Kantiksen (Koskikatu) pizzat.
5.) Aerosmith 1973-1978.

lauantaina, marraskuuta 04, 2017

Top-5

1.) Englantilainen aamupala
2.) Paula Tillin haastattelut
3.) Puolukkajäätelö
4.) Jethro Tullin akustiset kappaleet
5.) Oatly ikaffe

Tom of Finland (2017) olisi päässyt listalle, mutta elokuvan repliikeistä ei aina saanut selvää. Hyvä esimerkki suomalaisesta elokuvasta, jossa näyttelijät mutisevat vuorosanansa musiikin pauhatessa.

maanantaina, lokakuuta 30, 2017

Top-5

1.) Sol Heilo: Skinhorse Playground (albumi).
2.) Peter Frampton: While My Guitar Gently Weeps (cover).
3.) Phil Collinsin komppipeltisoundi kappaleessa Abacab.
4.) Rainbow: koko tuotanto, absolut! Parempi kuin Purple...?
5.) Kotikeittiön rauhoittava äänimaisema; kello, jääkaappi, tulitikun raapaisu kynttilöitä sytyttäessä.

maanantaina, lokakuuta 23, 2017

Top-5

1.) Cats (musikaali)
2.) Classic Rock (lehti)
3.) Spotify (nukkumaan mennessä)
4.) Jack Taylor (rikosdraamasarja)
5.) CD-levyt (mankassa työpöydällä kotona)

Käyn enää harvoin katsomassa tai kuuntelemassa livenä mitään. Mutta Cats oli nähtävä. Kannatti: laulavat, näyttelevät ja tanssivat mimmit seksikkäissä kissa-asuissa voi jeesusmaaria sentään! Sitä paitsi Webber on säveltänyt parhaat melodiansa juurikin kissoille.

lauantaina, lokakuuta 07, 2017

Top-5

1.) Deep Purple: Love Conquers All
2.) Gotlandsmust, Visby, Gotland
3.) Ingmar Bergman: Laterna Magica
4.) Tunga Moln III
5.) Yksin oleminen

tiistaina, lokakuuta 03, 2017

keskiviikkona, syyskuuta 27, 2017

1995

King Crimson teki mielestäni parhaat levynsä 1980-luvulla. Myös THRAK vuodelta 1995 on täyttä rautaa. 70-luvun tuotannossa on toki hetkensä, mutta jotenkin ne kuulostavat usein niin kovin tunkkaisilta.

Levysoittimessani on pyörinyt myös Pink Floydin Pulse, niin ikään vuodelta 1995. En kuunnellut THRAK:ia ja Pulsea niiden ilmestyessä, kuten en myöskään Rainbowin mestariteosta Stranger In Us All, jonka myös olen löytänyt paljon myöhemmin.

Ehkä silloin 90-luvulla ei halunnut kuulla vanhojen patujen uusia levyjä tyyliin Deep Purplen Slaves and Masters (1990) ja Black Sabbathin Tyr (1990). Ne molemmat ovat nykykorvin kuunneltuina aivan loistavia heavy rock -levyjä.