Musavisa Semaforissa 2.10.

Motto: Mitä järkeä mennä ulos jos ei visaile? (Autenttinen repliikki torstailta työillan päättyessä.)

Motto2: 

- Tiedätkö millainen on kova jätkä?

- No?

- Sellainen joka löytää helpommin kapakan kuin klitoriksen.

- Mmm, olutta.

Jälleen järjestäydyimme visailemaan Semaforiin. Joukkueessamme aluksi minä, Elias, Juha-Matti ja Hanna. Myöhemmin myös Arska, Johanna ja Maija, eli visan päätteeksi joukkeemme oli pianpa megakoossa. 

Munasimme kahdessa kohdassa. Ensinnäkin veikkasin, että Popedan Harashoo olisi ollut julkaistu vuonna 1983 kun se oli 1984. Toiseksi Ville Valo oli coveroinut vain kolme Baddingin kappaletta, veikkasimme neljä. 

Pääsimme kuitenkin jaetulle voittosijalle, eli herruus oli katkolla. Jokaisesta joukkueesta kysyttiin yksi ratkaisulle, ja kysymys oli aiemmin visassa mainitun kappaleen Beds are Burningin pituus.

Jotenkin tuli mieleen 4:11, mutta jotenkin ajattelin, että se on kuitenkin odotettua pidempi, joten vastasin, että 4:50. Oikea oli kuulemma 4:17, joten joukkue (nimi unohtunut), joka sanoi 4:23 voitti. Kuten laskea saatatte, ei alkuperäiselläkään olisi päässyt kuin uudestaan katkolle, joten parempi ansaitsi kunnian.

Eli kuten lauletaan:

Power and dominion are taken by the will

By divine right hail and kill!

Loppuilta meni sitten riehuessa ja ölistessä. En itse kuitenkaan mennyt jatkopaikkaan vaan kotiin, mistä saatoin tarjota teille tämän tuoreen raportin.

Musavisa Semaforissa 25.9.

Poikakuoro visaili taasen Semaforissa, tällä kertaa parikin astetta jäykemmässä tilassa, sillä joukkueellamme oli uusi myötätietäjä. Eikä vähempää kuin Eppu Normaalin perustajajäsen. Hänen kunniakseen aloitan raportin visakysymyksellä, johon vastaus lopussa. 

Eppu Normaali teki toisen keikkansa Rockin SM-kisoissa, jotka järjestettiin legendaarisella Gorilla-klubilla. Missä Gorilla sijaitsee nykyään? Kaupunginosan tarkkuus riittää.

Asiaan. Viisitoista kysymystä, joista emme tienneet kolmea. Yksi tietämyksen ylittäneistä oli Elastisen oikea nimi. Rupesin tässä takkuilemaan, koska mielessäni pyöri jokin ruotsinkielinen sukunimi. Aamulla wikipedoillessani sitten tajusin, että hainkin Iso-H:n nimeä.

Toinen mitä emme tienneet oli Michael Jacksonin sisarusten lukumäärä. Logiikkamme oli Jackson Five miinus Miihkali plus Janet ja LaToya. Siis kuusi. Oikea vastaus oli kahdeksan.

Kolmas kompastuskivi oli piakkoin julkaistavan levyn Superpallo tekijä. Veikkasimme Ristoa, mutta oikea vastaus olisi ollut Maija Vilkkumaa.

Sijoituimme toisiksi yhden pisteen erolla voittaneeseen joukkueeseen, joka pienestä koostaan (kaksi visailijaa) huolimatta on jokseenkin dominoinut Semaforin visaa viime ajat. Mutta täältä vielä tullaan! 

Joukkueessamme visailivat minä, Hanna ja mr. Riihikoski.

Ai niin, vastaus kysymykseen. Oikea vastaus on Kaleva Tampereella. Gorilla sijaitsi nykyisen Koskikeskuksen paikalla vanhassa verkatehtaassa, jonka purkamisesta nousi aikanaan maanlaajuinen poru. Tehtaan purkujätteet käytettiin Kalevassa puiston maisemointiin. En ole varma, onko se kohta enää Kiovan puistoa, mutta leikitään että on. 

Musavisa Semaforissa 11.9.2008

Joka sanoo, ettei voittaminen ole tärkeää, ei ole ajatellut asioita aivan loppuun saakka.

Teimme ex tempore -visareissun Semaforiin. Joukkueessamme Hanna & the boyz oli kolme jäsentä. Istuimme visapöydässä apaattisihkoina ja joimme melko nopeaa tahtia. 

Voitto meni odotetusti muualle. Emme olleet edes toisia, emmekä menneet kysymään tulosta sen tarkemmin. Kunnon munauskin tuli. Eräs nimeltämainitsematon Hanna sanoi ehdottamastani Gary Glitteristä, että se se ei ainakaan ole. Vaikka olikin. Nöyränä poikana muutin ehdotukseni Sweetiksi. Mikä se ei ollut.

Muistin itse, että Aknepop olisi julkaistu 1977. Vaikka oli 1978. Ja että Tahdon rakastella sinua olisi Tumppi Varosen sävellys. Eli ei ollut kehumista omassakaan suorituksessani. Keskityimme muihin asioihin, ja ihme kyllä olin aamulla kotonani ja pyörä pyöräsuojassa, molemmat ehjinä.

Paitsi että päätä vähän särkee. Kieliä osaavat ovat jo huomanneet tuon sarjakuvan. Se on aivan tavallinen kaupasta ostettu taskukirja, jossa Mikillä on krapula. En tiedä miten tuo on käännetty suomeksi, mutta tuskin samalla tavalla.

Lisään tähän loppuun toisenkin saksalaisnäkemyksen asiasta. Sitä on sitten kiva katsella huomis-  ja ylihuomisaamuina.

Pieni musavisa Semaforissa

Saatoin Markoa junalle. Asemaravintola Semaforissa tuomari tuli kiltisti kysymään, osallistummeko musavisaan. En voinut kieltäytyä.

Marko lähti ennen ensimmäistä kysymystä, Juhani ennen viimeistä ja itse päätin ottaa vielä yhden alennustuopin ja kuunnella tulokset. Olisi jotenkin epäurheilijamaista lähteä kesken pois.

Sain pisteitä jotain 7 tai 8 kautta 15. Voitto meni muualle. Semaforissa on nykyään pari ahnasta, taitavaa ja väkirikasta joukkuetta. Ehkä voittaisimme vielä täydellä joukkueella, mutta tällä kertaa piti taistella lähinnä yksin.

Poikakuoro-voitto 20.12.2007

Menimme Semaforiin. Visa oli hitaanlainen, jokaisen kysymyksen välillä soitettiin kappale. Pädimme aika hyvin, mutta muutama ysärikysymys kieltämättä hirvitti.

Opin ainakin itse, että on ollut olemassa alankomaalainen yhtye Mai Tai, sekä että sellainenkin nimi on kuin Löyvä. En tiedä kuka keksi, että sen niminen Movetronin kitaristi soitti 80-luvulla Kolmannessa naisessa, mutta siitäkin sitten saimme pisteet.

Sellaiset kysymykset kuin Crocodile Rockin alkuperäisesittäjä ja Nylon Beat -tyttöjen syntymävuosi palauttivat uskon.

Moni kuulemma tiesi, mutta Poikakuoro oli selkeä voittaja. Saimme pöytään muovisen 1.8 litran kannun olutta, jonka joimme pois. Joukkueessa olivat minä, Arska, Jore ja uusi tulokas Kartsa.

Vaikka kysymyksissä oli kaikkea epämiehekästä, tuomari soitti kysymysten välillä mm. Rolling Stonesia, The Whota, Led Zeppeliniä sekä peräti kaksi kertaa Eric Claptonia.

Aivan ensimmäisten kappaleiden aikana pöydässämme oli pari muutakin tyyppiä, mutta heidät houkutti pois se, että läheisessä kapakassa oli Sirkka Tällin vetämä joulukaraoke. Olipahan enemmän juotavaa meille.

Musavisa Semaforissa 8.11.

Saavuin taas paikalle McDonaldsin ja El Maco jr:n kautta. Vaihdeltiin pöytiä. Tällä viikolla kuuluvuus oli jotenkin huono, eikä johtunut pelkästään siksi, että olin kuunnellut kantosoittimella niin paljon erästä hyvää kappaletta.

Lopultakin visa suvaitsi alkaa, hieman myöhässä. Palasin hakemasta tuoppeja, ja pöytäämme oli tunkenut jotain ihmeen minihametyttöjä. Istahdin tyhjään pöytään, haittaisivat vain visailuamme. Onneksi Arska ja Jore ymmärsivät, missä Poikakuoro pelaa tänään.

Visan teema oli sitten näemmä tai kuulemma 90-luku. Tajusin minäkin, ettei hyvä heilu kun sain oppia, että Taikapeili ja ... mikäs se nyt olikaan unohdin jo, siinä oli Fredin tytär kai... olivat eri yhtye. Kysyttiin jotain hittilevyä ja vihjattiin, ettei Neiti groove ole sillä. Mietin että samalla yhtyeellä olisi kappale Jos sulla on toinen ja yritin paikantaa vuotta sillä, että se on selvästi ollut ennen kuin M.A. Numminen teki siitä tech-no -version. Tämäkin vihje johti harhaan, ja paperille pantu 1993 oli kaksi vuotta turhan aikainen. (Itse asiassa tässä googlaillessani tajusin, että se yhtye tosiaan oli Taikapeili ja sekoitin sen taas johonkin toiseen tai kolmanteen (mikä ei ollut kai Movetron mutta jotain vastaavaa), johonkin turhaan joka tapauksessa. Sitäpaitsi wikipedian mukaan tarkoittamani levy tuli 1994 ja sitä myytiin wikipedian mukaan 97 700 kappaletta kun 1995 levyä vain 38 000 kappaletta, eli kukahan siinä oli loppujen lopuksi oikeassa hittilevystä?)

Yritettiin saada pisteitä kaikenmaailman Zen Cafeista ja muista tyttöjen musiikeista.

Visailu alkoi vaipua hälinään ja sen tyyppisiin valitteluihin, että oliko joku 90-luvulla joskus tarpeeksi selvä kuunnellakseen uusia hittejä. Pistelasku kertoi, että olimme kymmenellä pisteellämme vaivaisesti neljänsiä. Joukkueita kyllä oli varmaan parikymmentä, mutta silti. Itse asiassa ne, joiden pöytään en suostunut menemään, pesivät meidät pisteellä.

Voittajan pisteet olivat häkellyttävät 14,5 pojoa 15 mahdollisesta. Sinne menivät 1,5 litraa olutta ja kannustuskaulaliinat. Varmaan tulivat tarpeeseen jos olivat viitsineet kuunnella moista moskaa visan voittoon vaadittavan ajan.

Visa siis meni aivan ok, ja sitten ajoissa nukkumaan! Joukkue kaipaili kuultavakseen Supertrampia, mutta kun sitä ei soitettu, ei sitten.

Musavisa 1.11.2007

Olin ensimmäisenä Semaforissa. Vahvistin itseäni matkalla kahden euron El Maco juniorilla. McDonalds on paras.

Visaa piti joku nainen. Normaalista poiketen dj-paikka oli järjestetty keskelle ravintolaa tavalliseen loosiin. Pöydällä näkyi mikseri ja kamalasti johtoja.

Visan teema näytti olevan 80-luku. Kappaleentunnistuksista tiesimme Herreysin, mutta kysytyn kappaleen nimeksi arvasimme Hey sucker. Se oli selvä, että George Michael ähkii ja yhtye on Wham, mutta sellaisesta ei pisteitä luvattu. Tämän jälkimmäisen kunniaksi voi sanoa, että kasaribasso kuulosti hauskalta kun sen kuuli kunnon laitteiden läpi pitkästä aikaa.

Tulimme kolmansiksi 15 pisteellä. Voittaja sai 17 ja kakkonen 16. Jälkeenpäin tietenkin mietittiin vääriä vastauksia. The house of the rising Sunin 1964 esittäjäksi tuli päähäni Kinks. Mietittiin että ei kai mutta emme keksineet mitään sopivampaakaan. Tuloksia kuunnellessa sitten totesimme, että monikkomuotoiset nimet tekivät aivostoillemme temput.

Dingon soittajat tuntui helpolta kysymykseltä: Neumann, Eve, Jonttu (jörö joulutonttu), Pepe ja Pete Q. Sitten aloimme raapia päätä, että tässä on nyt kaksi basistia joten yksi puuttuu. Eikös siellä ollut toinenkin Pete? Olihan siellä, ja tämä rumpali oli tietenkin Keijo Q. Ajattelin hetken kirjoittaa paperiin rumpalin nimen muinoisella teinityylillä Quuppa, ja kun kaikki oli ohi, otsiamme spedemäisesti läiskytellessämme totesin, että sillä olisi saanut vitaaleja pisteitä.

Tosin onnikin pääsi potkaisemaan. Vannon joukkueen ja Jumalani edessä, etten tiedä mistä keksin että Coco Jambon esitti Mr. President. En voinut tietää, en ainakaan tunnusta.

Satuimme myös keksimään metodin. Kysyttiin minä vuonna Kikan Mä haluun viihdyttää ilmestyi. Vuodet 1987 ja 1988 kilpailivat. Lopulta tehtiin niin, että kukin panee toisen kätensä pöyden alle. Kun lasken kolmeen, kädet lyödään pöytään. Jos pystyssä on yksi sormi, äänestää vuotta 1987 ja jos kaksi, vuotta 1988. Näin voimme luottaa intuitioon ilman toisten häiriötä. Oikea vastaus oli tietenkin 1989, joten se siitä.

Loppuilta meni rattoisasti itse ostettuja oluita juotaessa. Keskustelut koskivat perussettiä: työasioita, alkoholia ja sen myötäsaattamia ilon hetkiä elämässä sekä syöpään kuolemista.

Joukkueemme oli kolmemiehinen: nöyrimmän palvelijanne lisäksi Ari ja Jorma.

Musavisa Tampereella 28.6.

Tällä kertaa joukkueemme nimi oli G-piste. En tiedä syytä, nimi oli jo päätetty kun tulin paikalle. Vahvuteemme kuului lisäkseni Arska ja Jore, Aninka ja kaksi tyyppiä, joiden nimiä en tiedä.

Tuomari oli kuulemma perinteinen. Tämä visa oli siis matka joukkueen muinoiselle, ehkä jopa vuoden takaiselle kukoistuskaudelle.

Kysymyksiä oli viisitoista. Ne olivat niin suomirock-painotteisia, etten pannut niitä tällä kertaa ylös. Ajattelin, että tämä on toivotonta.

Kärsin myös suuresta uskottavuusongelmasta. Menetimme peräti kaksi pistettä sen takia, että vastaukseni äänestettiin nurin. Nämä kaksi olivat Ismo Alangon syntymäkaupunki (vanha musavisakompa, se on Helsinki eikä Joensuu) sekä laulun esittäjä. Jostain syystä toiset olivat varmoja, että se on Lisa Stansfield.

Suureksi yllätykseksemme voitimme silti. Saimme pizzakuponkeja ja kryptisen näköisiä CD-singlejä.

Sitä toisenväristä kryptoniittia

Euroviisujen semifinaali imee joukkueemme määrällisenä oliona miltei tyhjiin (paitsi minä en katso), joten torstaina tuskin visaamme. Sen sijaan huomenna saattaa tapahtua. Pysykää linjoilla.

Visa Semaforissa 3.5.

Tulimme visapaikalle tipoittain. Ensin Hanna ja Juha-Matti, sitten minä, sitten Ari ja viimeisenä Jorma. Yli puolet jälleen MacDonaldsin kautta. Korvasin tällä kertaa toisen juustohampurilaisen El Maco juniorilla, joten ruokailukustannukseni nousivat 50 %. Huomasin El macon jälkeen, että Mäkkärin juustohampurilaisessa on erikoinen makea maku keskivaiheilla, melkein kuin hunajaa. Suosikkiravintolani jaksaa tuottaa iloisia ja mielenkiintoisia yllätyksiä kerran toisensa jälkeen.

Tuomarina oli jälleen toissakertainen volyymiin ja heviklassikoihin viehättynyt tapaus. Onneksi pioneeriryhmä oli valinnut pöydän tilanteen mukaisesti.

Kysymyksiä oli edellisen viikon tavoin viisitoista:

1. Reg Dwightin tunnetumpi nimi
   
2. Mikä Paul (listalta mainituista) oli Viktoria ja hänen husaarinsa -operetin säveltäjä
   
3. Jamie Cullumin kotimaa
   
4. Joe Cockerin syntymävuosi
   
5. Evitan säveltäjä
   
6. Kappaleen ja sen esittäjän tunnistus
   
7. Minä vuonna Nightwish on perustettu
   
8. Minkä 70 ja 80-luvuilla suositun yhtyeen takana oli Frank Farina
   
9. Kuka suomalainen muusikko tunnetaan nimellä K-system
   
10. Kappaleen esittäjä
    
11. Minä vuonna Kari Peitsamo julkaisi hittinsä Kauppaopiston naiset
    
12. Miljoonasateen perustamisvuosi
    
13. Kumpi Abban naisista on vanhempi
    
14. Dave Lindholmin lempinimi
    
15. Yhtye, kappale ja minkä vuoden euroviisu

Voitimme visan, kuulemma täpärästi. Saimme jälleen pizzakuponkeja. Minun piti lähteä aikaisin kotiin, koska perjantaina aamulla on vessan purkukatselmus (meni ihan hyvin, kiitos kysymästä) mutta kyllähän se vähän venähti.

Googlettajajoukkue sai yleistä pilkkaa, jopa tuomarilta itseltään. Voi olla, että tämän takia kappaleentunnistuskysymyksiä on enemmän kuin ennen.

Loppuilta puhuttiin työasioista (yritettiin välttää), haluaako omistaa musiikin esineinä vai ei (minä en, muut kyllä), mp3-kirjaston järjestelemisestä, teema-albumeista sekä pitkän hännän ilmiöstä.

Lähdin kotiin nukkumaan. Muut arvatenkin viettivät yön hirvittävissä orgioissa ja bakkanaaleissa.

Pronssia Tampereelta

Torstai-illan visa Semaforissa oli lähestyvän vapun kunniaksi peräti 50 % entisiä pidempi. Myös joukkueiden taso oli korkeampi kuin ennen.

Muistiinpanojeni mukaan kysymykset olivat seuraavat:

1. Kappaleentunnistus
   
2. Minkä yhtyeen alkuperäiskappale oli Meiju Suvaksen Ota kii?
   
3. Missä on Elysée-areena?
   
4. Minkä niminen oli Pave Maijasen yhtye "Pidä huolta" -kappaleen aikoihin.
   
5. Mistä maasta on yhtye The Hives
   
6. Mikä on FIMIC
   
7. Esittäjän tunnistus
   
8. Mitä tarkoittaa musiikkitermi rapido
   
9. Mikä yhtye esitti kappaleen Two Tribes
   
10. (en saa tästä selvää)
    
11. Mitkä kollit lauloivat suurista seteleistä
    
12. Missä yhtyeessä laulaa Bruce Dickinson
    
13. Mitä tarkoittaa musiikkitermi lento
    
14. (joku kysymys, jonka vastaus oli 1994)
    
15. (en saa selvää)

Saimme 12/15. Väärin olivat vastaukset kysymyksiin 4, 6 ja 15. Neloskohdassa menin aika lailla lukkoon. Olin varma, että se on jokin englanninkielinen juttu ja yritin päätellä, veikata ja jopa unohtaa kysymyksen että alitajuntani lähtisi liikeelle, mutta lopuksi paperille päätyi vastauksena Pave's Paradise. Heti kun vastauslappu oli lähtenyt tuomarille tajusin miten pöljä vastaus se oli.

Voittaja sai peräti 14/15 ja edellemme kiilasi vielä uutuusjoukkue Tepot pisteen erolla. Tepot nimittäin halkaistiin joukkueestamme kun väkeä alkoi tulla odotettua enemmän. Sitten tulivat ja nuijivat meidät. Tosin palkintona oli kylpylälippuja Nokian Edeniin ja päättelimme, että siitä tulisi kuitenkin aika kallis reissu matkoineen ja nestehukkineen. Jäimme siis taktisesti peesaamaan.

Matkalla visaan ravitsimme itseämme vapaan maailman edullisilla herkuilla eli McDonaldsin euron juustohampurilaisilla. Joukkueessamme visasivat minä, Juhani, Juha-Matti ja Hanna. Pitäisi varmaan alkaa käyttää toista etunimeä.

Musavisa Tampereella

Olin eilen pitkästä aikaa musavisassa. Tampereella Semafori-ravintolassa. Joukkueemme nimi oli (en ehtinyt painostamaan nimenvalintavaiheessa) paikallisten perinteiden mukaan Hanna & the boys.

Ohjelmassa oli kymmenen kysymystä. Voitimme tietenkin. Tosin taso ei ollut kummoinen kun suomirokin kasarikysymykset olivat "kuka esitti kappaleen 'Lauralle'?" ja "Onko Freud, Marx, Engels & Jung perustettu 84, 87 vai 89?"

Richard Claydermanin kotimaa, Groove FM -radioaseman perustusvuosi, minkä yhtyeen muodostivat Andy Bell ja Vince Clarke, minkä yhtyeen laulaja on Till Lindemann olivat muita muistamiani kysymyksiä.

Suurin onnistuminen oli se, että keksin pelkällä intuitiolla vailla tiedon hitustakaan Thomas Woodwardin taiteilijanimen.

Viimeinen kysymys oli kappaleentunnistus. Laulu oli "tästä asti aikaa" tms. Se oli ainoa kysymys, johon en tiennyt vastausta.

Joukkueessa oli viisi jäsentä ja palkintona neljä pizzakuponkia (kolmella täytteellä). Lähdin ensimmäisenä pois koska paikkani oli kaiuttimen alla ja tuomari käytti volyymiä reippaalla kädellä.

Poikakuoro Tampereella

Poikakuoro hopealle Semaforin musavisassa 25.tammikuuta.

Semafori on Tampereen rautatieaseman suuri ja halpa ravintola, jossa järjestetään torstaisin musavisa. Koska olin käymässä juuri silloin Tampereella, lähetin pikasähkeet paikallisille poikakuorolaisille - meitähän löytyy nykyisin joka kylästä ja kaupungista. Paikalle saapuivat legendaarinen musavisailija, rovaniemeläislähtöinen Tommi sekä kuuma popkuningatar Hanna.

Visan juontaja esitti visailijoille viisitoista musiikkiaiheista kysmystä musiikin soidessa taustalla.
Kysymykset olivat aika helppoja, mutta kaikkea emme tienneet ja muistaneet. Varmaa tietoa löytyi mm. Robbie Williamsin poikakuoro-ajoista, Zuccheron kansallisuudesta, Jonnan (Nylkyt) iästä, Tina Turnerin ja Mark Knopflerin suhteesta, ionisoivasta säteilystä, ruotsalaiskansallisesta lentotekniikasta, trinidadtobagolaisesta jalkapallosta ja David Hasselhoffista (The Hoff). Sen sijaan kompuroimme lyhenteissä, Ismo "Восточно-Сибирское море"Alangon syntymäkaupungissa ja muistaakseni kysymyksissä numero 13 - 15. Laulelmaa koskeva protestimme kuitenkin hyväksyttiin. Voitimme hopeaa. Voittajajoukkueessa pelasi kuusi paikallista takatukkaa eli taisivat olla tamperelaisisia nääs.