Täytin tuossa kesällä 40v., mikä saavutukseksi luettakoon. Viimeisten vuosien aikana olen törmännyt useasti ikärasismiin, hämmästyttävää näinä valistuksen aikoina. Ehkä se on luonnollista vai kertooko se kuitenkin enempi ajastamme. Ikuisena rokkarina en voi kuin aina hämmästellä ihmistä joka tuota ikärasismi ajatusta viljelee, mitkä arvot? Karkeaa.
Aina kaupungissa (ja jokunen vuosi lähiöissä) asuneena myös hämmästelen muita kaupungissa (lähiöissä) asuvia jotka ankaralla kädellä kritisoivat pop/rock -kulttuurin harrastajia.
Saatana. Muuttakaa toppahousut takaisin maalle kyttäämään naapureita jos urbaanit arvot eivät miellytä. Siellä on helpompaa kuunnella vanhoja Finnhitsejä, kansanmusaa ja potea eksistentiaalista kriisiään.
Turha pyllistellä jos paskat on jo housussa.
3 kommenttia:
Ikärasismin viimeaikainen viljely taitaa olla pikkutyttöjen pätemisen tarvetta.
Jeespoks. Monikulttuurisen lapsuuden viettäneenä kannatan reilusti yhteiskuntarauhaa, demokratiaa sananvapautta. Kaupunkikulttuurin tulee olla moniäänistä, ilman että korvat soi.
Tykkään muuten kovasti finnhiteistä. Kuten niin monelle, myös minulle niistä tulee mieleen lapsuuden automatkat maalle.
Mackan
Joo sama juttu ja eksistentiaalinen kriisikin on tullut koettua. Finnhitseillä nykyään enempi camp-arvoa mulle(yhtään en omista).
Lähetä kommentti