Puhdas hopea on valkoinen, kauniisti kiiltävä metalli, joka on kultaa kovempaa, mutta kuparia pehmeämpää.

1.) Pocket full of kryptonite

Luulimme, että saamme ensimmäiseltä kierrokselta kaksi pistettä viidestätoista, mutta "iloksemme" saimmekin peräti kolme. Tunnelma pöydässä oli kolean matalapaineinen, mielialojemme sää kuin arktisella rintamalla. Vitutti ja nauratti. Paikalla oli kuusitoista joukkuetta, ja olimme tässä vaihessa yhdennellätoista sijalla. Vitutti ja nauratti. Onneksi piste-erot kierroksen kärkijoukkueisiin oli marginaalinen. Minulla on edelleen vaikeuksia määritellä ja ymmärtää kuulemaani musiikkia. Mitä kummaa se oli? Knifen nimen olen joskus kuullut, tunnistinhan sen sentään ruotsalaiseksi. Vitutti ja nauratti.

2.) Not Another Teen Movie (mitä ihmettä?!)

Kakkoskierroksen teemana oli elokuvat. Aaargh! Vaikka visan alussa tutkimmekin innokkaasti Jahin tuomaa värikästä soundtrack-pakkausta (bonarina cd!), siitä ei ollut apua. Me katsomme aina vääriä elokuvia: klassista aikuisviihdettä, aasialaisia tunnelmakuvia, houreisia rokkidokuja, luuserirainoja. Onnistuimme kuitenkin raapimaan puolet enemmän pisteitä kuin ensimmäisellä kierroksella. Onneksemme eräs kysymyskokonaisuus käsitteli Käpy selän alla -elokuvaa, siitä täydet kolme pistettä. Loput irtopojonderit tulivat parista "erikoistiedosta". Esimerkki: tulokasjäsenemme Inksu kirjoitti ihailtavalla itsevarmuudella paperille Porque te vas, jota Jonze täydensi jämptisti Korppi sylissä. Aiemmin Jah kartutti Tom Waitsilla ja Satu System of A Downilla. Näillä eväillä pääsimme nipinnupinnapin illan finaaliin.

3.) Bebel Gilberto! Eli älä koskaan vaihda vastausta, ellet ole varma!

Finaalikierros meni ihan kohtalaisesti. Verrattuna ensimmäisen kierroksen kauhunhetkiin, tuntui jopa siltä, että tässähän on mahdollisuuksia päästä hörppimään voittojuomia. Olin ihan varma, että DJBB:n erikoissoitin olisi Pekka Kuusiston erikoisviulu, mutta että kamera! Pearl Jam oli peruskauraa, mutta eroa kuultavan biisin albumiversion ja liveversion välillä emme tienneet. Bebel Gilberton vaihdoin Maria Ritaan, olin asiasta kuitenkin hintsusti epävarma, joten jäin itsekseni mietteliääksi. David Bowie -kokonaisuuden täytimme jo valmiiksi. Inksu ja Jonze paukuttivat hienosti viimeisen kohdan tuottaja/DJ/alkuperäisesittäjät.

Kun palautimme paperin, olimme aika tyytyväisiä. Visaa johtavan joukkueen (Toistaiseksi) Petri istahti hetkeksi pyörittelemään päätänsä pöytäämme; heidän joukkeensa oli arvaillut vastauksia sinne päin, ei ollut kuulemma mennyt kovin hyvin. Kuitenkin pikaisen vertailun perusteella vaikutti, että he olivat arvanneet sen mitä me puolestamme tiesimme. Alkoi armoton spennaaminen.

Niinhän siinä sitten kävi, että Toistaiseksi voitti viikkofinaalin! Eroa meihin kakkosiin oli ainoastaan puoli pistettä! Bebel olisi ollut oikea vastaus!Miksi vaihdoin Bebelin Mariaan! Oi miksi, miksi! Me olisimme voittaneet, jos...jos...

Niin, jossittelu ei auta koskaan. Rakettimainen nousu pohjamudista mitaleille lämmitti ja kirkasti aristuneet mielemme, ja betoniksi pingottuneet niskalihaksemme rentoutuivat viimein. Saimme mukaamme kaksi arvokasta pistettä, sehän on matemaattisen päättelyni mukaan jopa puolet enemmän kuin läsnärit. Olut olisi maistunut: ainoastaan länsimaisen kulttuurimme kohteliaisuuskoodisto sai minut onnittelemaan voittajia vilpittömin mielin. Visa oli hyvä ja jännittävä, tuomarit innokkaita. Illan aikana kuultu musiikki lavensi musavisassa soitettavan musiikin kokonaisilmettä kiitettävällä tavalla.