keskiviikkona, helmikuuta 29, 2012

Visaraportti 16.2.

Sain kaivettua tuon mainitun visan paperit jostain ja vaikka ei siitä nyt oikeasti ole paljoa jälkipolville kertomista meidän osaltamme, niin kirjoittelempa silti rapparin iltapuhteiksi. Joskus muuten kirjoittelinkin veikeän blogauksen musagenrestä ja sen alagenreistä, joiden ympärillä tämä visa vaikutti ainakin näin asiaan vihkiytymättömille pyörivän. Näillä siis mentiin taas vihaan, Cthulhua emme kuitenkaan tällä kertaa huutaneet hätiin, kuten joskus aiemmin. Olimme saaneet uuden vahvistuksen myös, sanottakoon häntä pseudonyymisesti Pöytäviiniksi tässä toistaiseksi.

Ensimmäinen kiekka oli jotain featuring, mutta hei, pitikö ne nyt tunnistaa siis toisistaan ne kurkkulaulajat tai jos siinä olikin 'oikeasti' laulava feattaajana. Me ei ihan oikeasti ekalta tunnistettu, kuin jonkun ördäysbändin coverointi Bowien Heroesista. Ei nyt voi vaatia hei kamoon! Yksi piste saatiin, vaikka kovasti me arvuuteltiin. Ei siis juhlittavaa, kävin täyttämässä tuoppini tauolla.

Toisella kierroksella saimme jo yritystäkin mukaan ja hieman ryhtiä, nytten oli covereita niinkö, joo. Madonnaa coveroinutta bändiä emme tunnistaneet, seuraavaksi arvattiin biisin nimi oikein, vaikka bändi olisikin ollut Saksasta. Joo, putki päällä huilasimme huimaan suomalaiseen Rod Stewart -coveriin, ei kuitenkaan Riki Sorsaan, emme kuitenkaan Rikiä veikanneet, vaan Kake Singerssiä. Noh, arvatkaapa tiesimmekö Finlanderssia. Vi***. Tori Amos muuten meni sitten viimeisenä oikein, mutta kun ei sitä koskaan muista - paitsi ehkä tästä eteenpäin - että Slayerin levyllä on veressä hallitaan ja biisillä veri sataa. Cartmanin vihaamia hippejäkään emme sitten hiffanneet. Nooooooooooooh, 7:llä yhteispisteellä (1+6) pääsi finaaliin, eli ei kaikilla muillakaan mennyt kaikki putkeen.

Finaali alkoi Kuusamon lahjalla hevimaailmalle, tosin se muuten kuulosti ihan silleen rehellisesti sanoen mun korvaan paremmalta sillon kakskytäviis viiva kolkytkaksjotain vuotta sitten Levyraadissa. Tarantinon mestariteokselta löytyvä Little Green Bag sujahti paperiin tietona, muuta arvasimme, vaikka luulimme nekin tietävämme kai jollain tasolla. Finaalin kaksi viimeistä meni muuten ihan ohi, siis niinku ihan täysin. Hyvää yötä ja silleen, tärkeintä kai kuitenkin pokata se läsnäripiste. Ja Pöytäviinistä parhaan käsitykseni mukaan tuli ikäänkuin pysyväisjäsen.

Ei kommentteja:

Bachia pääsiäisenä II

Carl Philipp Emanuel Bach: Joha nnes-passio H. 785: Leibste Hand! Ich kusse dich Elisabeth Scholl,  altto Basel Baroque Chamber Orchestr...