Puolen välin jälkeen ajattelin David Bowien tähdittämää saifairainaa The Man Who Fell to Earth (1976), joka onnistui siinä, missä Watchmen epäonnistui: eksentrisissä hahmoissa. Bowien Newton on toisesta maailmasta läpi keston, Dr. Manhattan puolestaan ainoastaan muutamassa kohtauksessa, esim. ensimmäisessä Marsiin sijoitetussa.
Vertailu on totta kai mieletöntä, eikä millään tavalla edes kunnolla perusteltua. Assosiaatioiden virralle on oikeastaan vaikea tehdä yhtään mitään. Siksi aikaisempi yritys meni poskelleen: Varhainen Bob Dylanin folk-renkutus latisti potentiaalisen elämyksen rasittavaksi kokemukseksi.
Mutta varsin komea elokuva Watchmen on. Näyttelijöistä erityisesti Jackie Earle Haley (noir-henkinen Rorschach) teki vaikutuksen, samoin tietysti Malin Akerman eli Silk Spectre II. Jos osaisin, kirjoittaisin enemmän ohjauksesta, leikkauksesta, valaistuksesta, kultaisesta leikkauksesta, emmauksesta ja Hervannan myyttisestä baarikulttuurista.
1 kommentti:
Näiden sarjisleffojen ymmärtämisessä ainakin itselleni on avuksi, jos olen tullut niitä lehtiä yms. lukeneeksi. Yleensä omalla kohdallani näin ei ole. Einsteenin kanssa taisimme joskus käväistä leffassa katsomassa X-Meniä ja itsellä moni juttu jäi vähän hämäräksi, vaikka kyllä minä tuon poppoon ainaskin nimeltä tiedän. Hämähäkkimiehen kanssa on ollut vähän helpompaa. Watchmeniä en ole lukenut. Omistin tosin joskus paidan.
Joistakin mangoista tehdyistä live-action-leffoista (Azumi, City Hunter, Shogun Assassin yms.) olen kyllä nauttinut lukemattakin, mutta se on jo toinen tarina...
Lähetä kommentti