Ravintola Buddha, Fredalla lähellä Loosea, täytti vatsamme edullisesti. Kunnon vegepöperöä ja kahvit josta joku asfalttivirma olisi varmasti maksanut maltaita, saaden haltuunsa salaisen reseptin; miten kahvista voi keittää asfalttia. Jälkiruoaksi vetäisimme päiväkävelyä aurinkoisessa Hesassa, nautiskellen elämästä uubervitusti, eli täpöillä.
Kauppatorilla tarpeeksi istuttuamme päätimme lähteä kohti Stadikkaa, Espan poikki tietenkin. ” Kas pärkkele” loihe lausumaan, hotelli Kämpin edessä porukkaa kun pipoa ja lamppu lojahti päässäni ” Oliskohan Stonesit lähössä duuniin” ajattelin ääneen, ”eikun sinne” sanoi meidän ruokakunnan toinen osakas. Vastustelin, naivi ajatus että lähtisin kyyläämään kun muusikot lähtevät autolla töihin, taistelin kuin mies mutta uteliaisuus vei voiton.
Seisoskelua, odottelua.... whatam! Ja Charlie Watts käpyttelee vienosti vilkuttaen hotlan ovesta ulos, suoraan mustan Merzedex Bentsin takapenkille. Wautsi, oli tunteeni noin lyhyesti ja ytimekkäästi. Taas käkkimistä.... tadaaaaa! Ja itse kumihuuli pamahtaa ulos, jengi huutaa ja kumihuuli vilkuttaa kovasti, mustan Mertsedezx Benzyskowitsin takapenkille hänkin oikaisee huippuunsa trimmatun vartalonsa. Wautsi kertaa kaks, oli tunteeni nyt. Tässä vaiheessa sain taivuteltua sen yhen ihmisen, joka käy samalla jääkaapilla kuin minä, jatkamaan matkaa kohti Olympiajuusto-Stadionia kanssani.
Täydellinen alku kävelymatkalle ja itseasiassa Bigger Bang keikkamme alkoi tuosta Jaeger/Watss episodista. Toisaalta, tuo saattoi olla heidän hyvitys meille viimekesäisestä Varsovan keikan peruuntumisesta. Matka Stadikalle meni mukavasti rupatellen, hyvän karman johdatellessa meitä kohti suurta pamausta.
1 kommentti:
Bäng Bäng! Hitto määää oooon kade.
Lähetä kommentti