Down on the streets (9.9.2007 Jäähalli)

The Stooges:n toka suomen vierailu oli hulppeaa katsottavaa ja eritoten kuunneltavaa. Keikan setti muodostui pääosin ekan ja Funhouse levyn biiseistä. Uudelta levyltä taisi tulla yksi ja Skullring levyltä pari biisiä. Iggy oli loistavassa vedossa, hyppyä, pomppua, vittuilua ja räkimistä tuli niin että tämänpäivän aloittelevat punk-rock bändin solistit vaikuttavat aika kesyiltä Iggyyn verrattuna. Ja miksi ei vertailua tehtäisi jos kuitenkin on kyseessä koko punk-rock skenen suurin vaikuttaja. Ashetonin veljekset tykittivät kuin parhaimpina päivinä ja Mike Watt pumppasi bassoa kuin riivattu, fonia puhalsi mies joka näytti Steve MacKay:lta (en ole varma oliko se hän). Etenkin juuri Funhouse levyn foni biisit kuulostivat hienoilta psykedelisine sovituksineen. Bändi oli todella hienossa vedossa, vaarantuntua oli ilmassa. Ehdottomasti paras punk-rock keikka mitä olen ikuna nähnyt. Tämä oli muuten kuudes iggy keikka jonka näin ja toinen Stooges veto. Keikan jälkeen kuulin pienoista napinaa joidenkin suusta ”ei tullu Raw Poweria, Search&Destroyta, eikä mitään tuolta kyseiseltä levyltä”. Niinpä, eipä taida tuon levyn matskut olla Ashetonin poikien mieleen. Itse olen aina digannut ekan levyn huojuvasta, lähes jazz asenteella vedetystä matskusta. Yleensä on ollut coolimpaa digata Raw Powerista tai Funhousesta jolloin bändi oli törkeimmillään. Jotenskin hienoa että bändi nostaa ekan levyn biisit liveversioina Funhouse:n biisien tasolle.

Stalingrad Cowgirls toimi lämppärinä Stoogesille. Ei mitenkään hauska paikka, tietäen Stooges fanien ikäjakauman (öpaut 17-50), osa porukasta siis varsin kriittistä/kouliintunutta kuulijakuntaa. Mimmit veti hienosti, sopivasti intoa, ruutia, kämmejä ja asennetta. Ehkä pienoista hätäilyä/jännitystä oli ilmassa mutta paskat siintä, hyvin rokkas. Bändin visuaalinen puoli on myös hallussa, tyylikäs trio. Toivottavasti kukaan munapää ”taustajoukoista” ei pääse pilaamaan bändiä, erityisesti tällä triolla on se vaara.

Lauantaina olin aikeissa lähteä Bar Looseen iltakaljalle, nukahdin. Jälkeenpäin kuulin että kyseisenä iltana olivat herrat Rock Action ja Ron Asheton olleet kyseisessä baarissa maistelemassa wiskejä.

Hyvä Karma eli Bigger Bang (intro)

Ravintola Buddha, Fredalla lähellä Loosea, täytti vatsamme edullisesti. Kunnon vegepöperöä ja kahvit josta joku asfalttivirma olisi varmasti maksanut maltaita, saaden haltuunsa salaisen reseptin; miten kahvista voi keittää asfalttia. Jälkiruoaksi vetäisimme päiväkävelyä aurinkoisessa Hesassa, nautiskellen elämästä uubervitusti, eli täpöillä.

Kauppatorilla tarpeeksi istuttuamme päätimme lähteä kohti Stadikkaa, Espan poikki tietenkin. ” Kas pärkkele” loihe lausumaan, hotelli Kämpin edessä porukkaa kun pipoa ja lamppu lojahti päässäni ” Oliskohan Stonesit lähössä duuniin” ajattelin ääneen, ”eikun sinne” sanoi meidän ruokakunnan toinen osakas. Vastustelin, naivi ajatus että lähtisin kyyläämään kun muusikot lähtevät autolla töihin, taistelin kuin mies mutta uteliaisuus vei voiton.

Seisoskelua, odottelua.... whatam! Ja Charlie Watts käpyttelee vienosti vilkuttaen hotlan ovesta ulos, suoraan mustan Merzedex Bentsin takapenkille. Wautsi, oli tunteeni noin lyhyesti ja ytimekkäästi. Taas käkkimistä.... tadaaaaa! Ja itse kumihuuli pamahtaa ulos, jengi huutaa ja kumihuuli vilkuttaa kovasti, mustan Mertsedezx Benzyskowitsin takapenkille hänkin oikaisee huippuunsa trimmatun vartalonsa. Wautsi kertaa kaks, oli tunteeni nyt. Tässä vaiheessa sain taivuteltua sen yhen ihmisen, joka käy samalla jääkaapilla kuin minä, jatkamaan matkaa kohti Olympiajuusto-Stadionia kanssani.

Täydellinen alku kävelymatkalle ja itseasiassa Bigger Bang keikkamme alkoi tuosta Jaeger/Watss episodista. Toisaalta, tuo saattoi olla heidän hyvitys meille viimekesäisestä Varsovan keikan peruuntumisesta. Matka Stadikalle meni mukavasti rupatellen, hyvän karman johdatellessa meitä kohti suurta pamausta.