Pophistoriikit nolottavat myös siksi, että popparit olivat yleensä aika tavallista sakkia ja hävettää lukea tarkkoja selvityksiä jonkun ihmisraukan sukulaisuussuhteista ja tekemisistä eri ikäkausilla.
Nykyään julkkiksia ei enää ole, tai he oikeastaan ovat ammattijulkkiksia. Musiikkia tekemällä ei pääse enää otsikoihin tai kääntäen tietokoneiden ja ilmaisen nettilevityksen aikana muusikot eivät enää tarvitse näkyvyyttä eivätkä tukiryhmiä.
Mikä varmasti sopii molemmille osapuolille eli julkkiksille ja muusikoille oikein hyvin.
Syd Barrettin sisko väittää, ettei Syd ollut sekaisin (en usko) mutta kukin voi miettiä miten varautuneeksi tekisi se, että ihmiset kautta maailman penkovat ja luetteloivat pienimmätkin tietoonsa saamat elämän yksityiskohdat sen takia, että tuli parina nuoruusvuotena tehtyä poppia vaikkei edes osannut ja siitä tuli sattumalta virkistävän erilaista.
2 kommenttia:
Tommi, mainitse yksi hyvä pop-kirja, joka kannattaa lukea - josta ei tule "likaista oloa" tms.
Jaa-a, en nyt muista yhtään. Olen lukenut niitä niin vähän, ettei se kerro yhtään mitään.
Lähetä kommentti