Ein Fall für Zwei Kauppayhtiöllä

Matula sai aina 'Kahden Keikassa' turpaan vähintään kerran per jakso, mutta sitä en muista, mistä se kaksi sarjan nimeen tuli. En sitten millään, vaikka tähän se sopiikin otsikoksi, koska meitä oli kaksi Mikkoa paikalla. Muuta yhtäläisyyttä Matulaan tällä blogipostauksella ei sitten ole. Tai no, ensimmäisen kierroksen teemana oli Poliisit, toisen Rosvot ja kolmannen Eläintarhassa. Matula oli poliisi, se otti rosvoja kiinni ja saattoi se käydä eläintarhassakin. Ikimuistoisinta siinä sarjassa kuitenkin oli, että Matula sai aina turpaansa. Muuta en siitä oikein muistakaan.

Ekaa läpsyä en muista, mutta sen muistan, että siinä kesti pitkään, ennenkuin joku tiesi. Beastie Boys'in Sabotagen videon nimet yhdistimme menestyksekkäästi puhtaasti haravalla kolmen viidestä mennen oikein. Sitten olikin se bändin ilmestymisvuosisekoilu, jota kävin tauolla juryttamassakin, mutta josta me emme saaneet pistettä, joku muu sai. Maailman paras bändi tunnistettiin (tottakai, kamoon), mutta muistin kertsin järjestyksen väärin Evri Bred Juu Beikkiin. P Diddy'n raiskauskin oli tiedossa. Se on oikeastaan oksettava paska se biisi. The Boss tunnistettiin ja toinen Mikko tunnisti biisin nimen ja muisti Johnny Cashin coveroineen soinutta biisiä, vuosikymmen heitti yhdellä. The Who meni heittämällä, mutta C.S.I ei ollutkaan Miami vaan originaali. Whatever, en mä sitä sarjaa usein katso. 7,5 pistettä ja neljäs sija.

Toka läpsy kerkesi soida varmaan alle sekunnin, kun salin täytti massiivinen yhteisläpsäys, jossa itsekin olin mukana. Top Gun on katsottu ja nähty ilmeisesti useammankin visaajan toimesta ja useampaan kertaan. Valitettavasti minä en ollut se nanosekunnin muita nopeammin läpsäyttänyt. Biisihän oli joku 'Take My Breath Away'.

Judas Priest ja moottoripyörä kyllä, mutta kitarat ja rumpukapulat eivät olleet paperissa. Meillä oli taattuun gangsterityyliin Tommygun, kun Breaking the Law'n videon aseita arvuuteltiin. Samalla muistelin nuoruuteeni aukottomasti kuulunutta Beavis&Butthead -animaatiosarjaa. Luonnollisesti. Sitten huohotteli taas pitkästä aikaa vanha musavisatuttu Serge-setä Brigitte Bardot'n kera Bonnie & Clydea -- jota muuten MC Solaar on sämplännyt Nouveau Western -biisilleen. Se on hieno. Parempi. Leffassa kaksikkoa näytelleet ja jopa se vuosikymmen, jolloin ne originaalit rellestivät (Tommygunien kanssa huom!) tiedettiin. Muse vedettiin hatusta ja biisi kaivettiin jostain, samoin niiden tuleva keikkapaikka, mutta meditointi ei tuottanut oikeaa kuolemistapaa paperiin. Elvis-kyssästä toki sitten täydet pojot, mutta jokerista nolla. 10 pistettä tästä, yhteispisteissä jaetulla toisella sijalla finaaliin, johon pääsivätkin kaikki kahdeksan joukkuetta, sen ekan kierroksen minunkin juryttämäni pistesekoilun jäljiltä. Saatiimpahan bileet jatkumaan täysinä loppuun asti.

Was?! En minä muista viimeistäkään läpsyä. Ehkä siksi, että en sitäkään tainnut tietää, tai sitten en muuten vaan enää muista. Toisaalta, onko se muistamisen arvoinen silloin, kun itsellä ei ole ollut saumoja siihen virvoikelipukkeeseen? Ei. Jonna Tervomaan laulellessa me kaimat keskenämme tulimme siihen tulokseen, että molemmat pidämme Jonnasta, mutta Maija Vilkkumaasta emme yhtään. Se 'kiekuu'. Niin kerta. Biisiä emme Jonnalta tienneet oikeaksi kuitenkaan, eli se siitä truu fanittamisesta. Viisi albumia se on julkaissut, mutta eikö se Tenavatähteä voittanutkaan? Pohjois-Karjalan suuren pojan Säätiön Pulu ja 4 Baritonia jne. Tietoa oli, mutta ei vuodesta. Emme ole niin kovia Ismo-fanejakaan. Tai siis, tärkeintä on itse musiikki, niin kerta. Judi Fawles(? - joku skottilaulaja) oli paperissamme nimellä Anouk, kun luulimme laulettavan hollanniksi Blackbird. Ne kurkkuäänet, ne kurkkuäänet. White Album meillä kuitenkin oli paperissa. Viimeisenä biisinä meditoimme esittäjää ja päädyimme Fatboy Slimiin, ja sehän se oli, Jim Morrisonin Doorsia sämpläävä Bird of Prey. Vuosi heitti ärsyttävästi yhdellä. Se ja Judi Fawles, tai Syksyn Sävel tai molemmat, eli niiden tietämättömyys maksoi meille voiton. Olimme toisia. Matula sai sittenkin turpaan.