1. Depeche Mode: Songs of faith and devotion (sacd+dvd).
Violator albumin Personal Jesus tzibaleen innoittamana jätkät ottivat aimo harppauksen modernelctroblues/gospel suuntaan vuonna 1992. Dvd:lla kiinostava dokkari jossa jannut kertovat albumin synnyttämiseen liittyviä detaljeja. Äijät kertovat myös muutamia juttuja legendaariselta kiertueelta joka albumin jälkeen seurasi. Muistaakseni juuri tällä kiertueella joillakin keikoilla toimi lämppärinä rentturyhmä Primal Scream, joka joutui keskeyttämään kiertueen "Luulime että me (Primal Scream) olimme sen hetken kovimpia päihteiden väärinkäyttäjiä ja sekoilijoita mutta ei, DM lyö meidätkin laudalta". Kiertueen jälkeen DM:n alkuperäisjäsen "rumpali"/kosketinsoittaja haistatti pastillit koko bändille ja lähti minne lähti. SuperAudioCeeDee soi aikapaljon kompressoimattomammnin, tilaa löytyy ja biisien pikkudetaljit erottuvat paremmin. Pakko vääntää hanikkaa lisää ja lisää ja lisää....
2. Depeche Mode: Exciter (sacd+dvd). Dave Gahan:n eka clean&sober kauden levy. Folktronica:a, ennekuin siintä tuli muotia (sama juttu muuten Songs of Faith... levyn kanssa). Puhdasta sointia ja taas pitää kääntää hanikat kaakkoon.Dvd:llä löytyy bonus, Stoogesin Dirt biisistä kelpo versio. Seuraavaksi ostan Ultra:n sacd:na, joka tämän ja tuon edellisen välissä ilmestyi, silloin bändi oli dekadentimmillaan ja Gahan syvällä polle-ongelmiensa kanssa.
3. Sharon Jones&Dap-Kings: Naturally. Aivan mahtava levy. Jotenskin tuntuu et tää on parempi kun 100 Days,100 Nights. Svengaa kepeemmin ja paikoitellen aika rock.
4. Hanoi Rocks: This one's for rock'n'roll. Paras Hanoi kokis. Innostaa avaamaan kaljapullon, toisen, kolmannen.....
5. Ace Records (various): You heard it here first. Tää on vähän samaa sarjaa kun Ace:lta viime talvena hankkimani Rock On kokis. Itseasiassa ton Rock On:n vois laittaa tähn jaetulle femmalle.
6. Duffy: Rockferry. No tää nyt vaan on niin pirkuleen hyvä, raikas levy.
7. Sattellite Party: Ultra Payload. Tää oli tää Perry Farrelin parinvuoden takainen superkokoonpano joka teki tän yhden levyn. Hyviä biisejä, modernia rokkia ei mitään retroskeidaa jota pursuaa joka tuutista. Tää levy hakkaa musta Jane's Addiction Strays levyn ihan mennentullen. Tää jytisee niin että tuntuu, jopa paskemmillakin stereoilla soitettaessa. Innostaa vetämään GinToniccia ja tupakoimaan sisätiloissa.
Et sillai, tää oli taas tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti