Seuraavaksi sukellamme suomalaisuuden syövereihin, muutamien meille hyvin keskeisten symbolien kautta, kun syväanalysoimme muutaman klassikkokannen. Näin perjantai-iltana pohjoinen go-go -kansa korkkaa varmasti yhden jos toisenkin pullon Koskista, Kossua tai Koskenkorvaa. Suomi-a -Go-Go -trilogian (?) ensimmäinen julkaisu oli Koskis-a-go-go (Scandia 197?). Kuten oheisesta kuvastakin näemme on ”Koskis” oleellinen osa suomalaista ruoka- ja juomakulttuuria tai näin ainakin antaa ymmärtää. Levyä on nimittäin ilmeisesti hyödynnetty Suomi-kuvan markkinoinnissa,
(”Cover photos at the brewery of OY SINEBRYCHOFF AB (KOFF) in Helsinki.”)koska sen takakanteen on painettu perinneruokareseptejä saksaksi ja englanniksi. Voimme siis kokata musiikin tahdittamana esim. Scweinefleischsossea ta Finnische Biersuppea. Ei kun bissesoppa hellalle kiehumaan! Ainakin haluttiin kertoa meidän olevan ruokakulttuurikansaa.
Levyn musiikillinen anti ei ehkä kulinaristia innosta, jos kerrotaan levyn sisältävän ikivihreitä iskelmiä ja kansanlauluja lyhyiksi potpureiksi sovitettuina. Tunnelma kohoaa heti, kun huomataan, että asialla on Jaakko Salon orkesteri ja kaikista sovituksista vastaa herra Salo itse. Saundeiltaan levy tuo lämpimän tuulahduksen 70-luvulta, sävyn ollessa vielä hyvin iskelmällinen. Tempo on kuitenkin kautta levyn reipasta. Tästä eivät pidot parane!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti