Kansiklassikko

Parhaimmillaan äänilevy on kokonaistaideteos, kuten kaikki tietänevätkin. Älppäri voi olla myös visuaalinen kokemus. Hyvän levyn kohdalla on usein panostettu myös sen ulkoasuun, koska omaperäinen kansi erottuu ja myös jää elämään.

Francoise Hardyn "Francoise Mon Amour" (Marble Arch, 1969) kannessa on Francoise pistetty laatikkoon. Näin hän täyttää koko kannen olemuksellaan. Samaa teemaa on hyödynnetty myöhemminkin, mutta tämä on ainakin omalla kohdallani mieleenpainuvin esimerkki.
Tummiin pukeutuneen laulajattaren silmät, nenä ja huulet ovat kannen fokus. Eikä levyn musiikkikaan ole yhtään hullumpaa.