Joo-o, tulipas ostettua uusi purnukka kitaran ja vahvistimen väliin. Danelectron: Sitar Swami, joka siis tuntuu jakavan käyttäjät kahteen leiriin, schaissea tai inspiroiva spedu. No. Vähän aikaa pällistelin tuota purkin grafiikka ja tuumasin että : Jos tämä spedu löytyisi kassista kun menisi jenkkeihin niin takuuvarmasti tullimiehet tai skoudet ottaisivat normaalia tarkempaan syyniin spedun ja spedun haltijan.
Purkki on tukevaa tekoa. Vaikka meikäläski linttaa kengällä päälle niin kestää hyvin ja paksu kumipohja pitää purkin paikalla vaikka pienessä hönössäkin polkisi. Simppeli käyttää, kaks nappulaa, level ja EQ. No niissä nappuloissa onkin sitten säätövaraa, pieni liike tekee jo muutoksen soundiin. Aski reagoi älyttömän hyvin kitaran tone/vola säätöihin ja yleensäkin atakkiin kun kieltä lipastaan lujempaa/hiljenpaaaa, dynamiikkaa löytyy siis.
Ja se soundi.... ei kyllä muistuta kuin etäisesti Sitaria. Swamin soundi muodostuu pienestä säröstä + että se heittää oktaavin ylös ja alas + joku flangerin tapainen pieni häntä + pieni slap tyyppinen kaiku. Teoriassa siis varsin hämmentävä, mutta käytännössä aivan mieletön vempain, metallinen venyvä soundi. Aivan kuin olisin saanut yhden soittimen lisää... hämmentävää ja hauskaa, tällä tötsällä pääsee hyvin musiikimatkalle, mielikuvitus rajana. Niin tosiaan, sointuja tällä ei voi ottaa, oktaavi osio arpoo sen jälkeen aikamoista rutinaa. Yksittäisiä ääniä, venytyksiä varovasti. Pattereita toi väpätin syö kovasti.
Swami tarkoittaa pitkäääääälle edennyttä jogia, mestaria (oikaiskaa jos väärässä olen).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti