Rautalangat esiin.
Alkuperäisistä masternauhoistahan ne suurimmaksi osaksi nykyäänkin tehdään. Poikkeuksena tietysti uusin Beatles:Love, joka miksattiin uusiksi ja näinollen siintä myös tuli uusi mastervetokin. Elvikseltähän kaiveltiin kans joitain alkuperäisiä kelanauhoja arkistoista, joita piti oikein uunissa lämmitellä ettei rautakiteet irtoaisi kun nauhat uudelleen soitetaan kelanauhureilla ja siirretään digimuotoon.
Eli jos uusi masternauha tehdään, silloin se myös miksataan uudestaan ja se onkin sitten jo aivan eri juttu, aika ja rahaa palaa. Arveluttavaa puuhaa jos on klassikoista kyse.
Stoogesit, Doorsit, Zeppeliinit, re-masteroitu uudestaan alkuperäisistä masternauhoista, ei re-miksattu. Paitsi Iggyn re-miksaama Raw Power, joka on aikamoista kuraa.
Kompressointi tai näissä uusimmissa levyissä voisi jo puhua limitoinnista, nostaa äänet niin että hiljaisemmallakin äänitetyt /miksatut äänet pomppaavat äänikuvassa korkeammalle desibelitasolle, muiden äänien tasolle.
Vaikka äänitys/miksaus/masterointi tekniikka on kehittynyt huimasti viimeisen 10-15 vuoden aikana ja hintataso tipahtanut niin välttämättä pop/rock - äänitteiden dynamiikkaan se kehitys ei ole kuitenkaan samassa suhteessa siirtynyt.
Ja vielä koko prosessi yksinkertaisuudessaan.
1.
-äänitys (ääni siirretään alkuperäisestä äänilähteestä tallentimeen ).Keskiverto kaupallinen rockbändi tarvitsee 16- 100 raitaa kappaletta kohden.
2.
-miksaus ( äänien/soittimien keskinäinen balanssi haetaan ja sopivat äänenvärit eri soittimille).16-100 raitaa summautetaan kahdeksi stereoraidaksi (left&right) jotta matsku olisi kuluttajalle sopivassa formaatissa.
3. Masterointi.
-Left&Right raidat kompressoidaan/limitoidaan kuluttajalle optimaaliselle tasolle (soi joka stereolaitteessa suht samalla lailla = edellyttää huipputekniikan tietotaidon hallintaa ja on näin ollen kallista, myöskin eri musiikkityyleillä on omat lainalaisuudet soundimaailmassa).
- lisätään/korjataan digidata
- lähetetään matsku prässäämöön/painoon
4.
- painetaan kuluttajalle valmis paska
5.
- jakelija
6.
- kauppa myy valmista skeidaa.
Prosessit 1-3. vaativat jonkunverran tekniikan tuntemusta, eniten se 17centtimetriä joka on korvienvälin mitta kuitenkin vaikuttaa soundeihin. Että mitä siellä korvienvälissä oikein tapahtuu kun ääni sinne sukeltaa.
Digiaika on tietenkin tasavertaistanut musiikin tekemistä. Mikä ei aina ole hyvä juttu.
Esimerkiksi. Punkbändi RäkäPåskella tai hevibändi Screaming Dawn tekee Diy-pohjalta omakustanteen. Kamat on mitä on, hyvin pienellä kokemuksella näillä laitteilla äänitys/miksaus ja jopa masterointi tehdään. Äänitys tehdään pätkissä, ei tarvitse kitaristin vedellä koko biisiä alusta loppuun, copy paste hoitaa hommat. Rumpalin taimaus on helppo korjata kun vähän nytkäyttää raitaa eteen/taakse. Bob Rock/Greenday nappulasta saa masterointi käyrät kopioitua omalle miksaukselle, kätsyä, eiks vaan mut joku mättää silti, ei vaan soi. No toki se on halpaa ja tuurilla voi jopa osua maaliinkin. Tämä on nykypäivää ja se ei voi olla vaikuttamatta asiaan. Paskaa tulee niin isoilta kuin pieniltäkin julkaisijoilta. Tietyt soundit alkaa olla standardeja äänitys maailmassa, kiitos tietokoneasetuksien joka tasapäistää musiikin prosessoimisen. Outoa kehitystä. Oliko se Hollannissa vai Saksassa jossa on kehitelty alkoholiasisältävä pulveri, sekoitetaan veteen ja nautitaan sillai. Jumatsuikka, onks tos järkee? Ja saman voisin toistaa kun kuuntelen nykypäivän levyjä.
Aistini ovat lauenneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti