Turbonegro: Retox. Varsin hulvatonta menoa tuo levy pitää sisällään. Tekstit on ihan silkkaa K-18 kamaa, häpeilemätöntä, rohkeaa. Yllättäviä flirttailuvetoja kasarirokin suuntaan, tosin huumorin avullahan sinne mennään. Perus Turbona levy kuitenkin potkii ja yllätysmomenttikin on mukana. Käsi hamuaa miestävähvempaa aivan vaistomaisesti kun tätä kuuntelee.
Queens Of The Stone Age: Era Vulgaris. Bändi paranee levy levyltä. Tämä on levy joka aukeilee kuuntelukertojen myötä pikkuhiljaa. Mitään pomminvarmaa hittiä ei levyllä ole ja se on hyvä, kuka niitä kaipaa niin kuunnelkoot sitä levyä jossa pepsodent-pelle Dave Ghorl soitteli. Mielenkiintoista on aina ollut miten QOTSA tuo omat Garage vaikutteet esille uusimmilla levyillään, nerokasta.
Sweatmaster: Animal. Jumatsuka mikä lätty. Bändi on parhaimmillaan just nyt. Tässä levyssä on fjongaa ja trio soi kuin junan vessa. Hienosti pojat ovat lainailleet Qotsa:n idea arkusta parit stemmat.
Tässä nämä kolme levyä jotka on pyörineet soittimessa lähestulkoon koko viikon, näyttää myös siltä että näistä tulee tämänkesän soundtrackit. Hienosti nämä levyt kuitenkin peilaavat aikaa jossa elämme nyt. Mutta mutta, että auditiivinennautinto olisi aivan täydellinen niin täytyy antaa iso ja vittumainen kritiikki m a s t e r o i n n i s t a. Mikä helvetti on että kaikki levyt pitää masteroida niin että cd-soittimen mittari vetelee kokoajan punaselle. Dynamiikasta ei mitään tietoa, kokoajan vaan tulee lujaa. Kilpailu on kovaa ja se voittaa kenen levy soi lujempaa kuin naapurin bändin levy. Pikaruokaa, joka ääni pitää kuulla heti ja mahdollisimman lujaa. Perkele, missä se kuuluisa pieteetti on. Parhaiten näistä kolmesta tuo huonostimasterointi ilmenee Sweatmasterin levyllä, kuulokkeilla kuunnellessa kitarat rutisee aika ikävästi.
Alan harrastamaan runoutta; punaviiniä, kynttilöitä, hyvää seuraa (tai sit ei), siinnä olisi dynamiisuutta mielelle, aisteille, nautintoja....... " she asked me for a symphony ( i only gave her songs ) ". Arveluttavaa, romanttista ja boheemia?
Juhannusta, jos ei muuta niin vaikka kohtalaista sellaista.
Älkää kusko ainakaan omaan nuotioon.
5 kommenttia:
Heh, just suihkussa mietin itsekin tuota masterointijuttua. Se tuli mieleen yhdestä levyhankinnasta. Samainen juttu on rieponut minuakin siitä lähtien, kun siihen itse törmäsin ekan kerran joskus 90-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Se käsittääkseni tuli kuvioihin mukaan yhtenä cd-aikaan siirtymisen lieveilmiönä.
-jussi
Kyllä se ilmiönä on tullut vasta 2000-luvulla.
Hyviä materoijiahan ei maailmassa ole montaa (ei ole ilmeisesti niin mediaseksikästä puuhaa kuin miksaaminen/äänittäminen, lonkalta heitin nyt). Mutta nykyään joutuu hyvätkin masteroijat lähtemään tohon kisaan mukaan (kuuntele uusin Stones levy, ruvelle masteroitu ja ihan lytyssä, tai RedHotChiliPeppersin kolme viimeistä albumia)ja niillä jos kellä luulis olevan valtaa vaikuttaa asiaan, vaan ei.
Ja suurin kiitos taitaa mennä Mp3:s, i-pod, pakattujen formaattien ja huonojen tietokonekaiuttimien piikkiin, ne kun tuppaa olemaan ne tämänajan keskiverto maksavanasiakkaan "hifi-vehkeet". Vinyyleistä nyt puhumattakaan.
Bisnes vaatii nykyään noin, ihmisillä ei ole aikaa kääntää laitteesta volumea, helpompi skipata biisi joka soi hiljempaa kuin edellinen joka soi lujemmin.
Vakuumipakattua pikaruokaa, halpaa ja nopeeta nauttia. Puhdas hyvin tehty/tuotettu ruoka maksaa ja on terveellistä, tuoksuu ja näyttää hyvälle, sama pätee musiikkiin kanssa.
Pärkkele ku tulistuin, mut jotenkin meni vaan yli kun kaikki kolme levyä aivan punasella huutaa ja hirvee meteli kokoajan.
No. Ennen noita huudatin Ziggy Stardust&etc from etc levyä (cd) joka oli aivan huippuhyvin re-masteroitu ja alkuperäiset dynamiikat tallella.
Toki 70-luvulla ihmiset elivät kiireettömämmin, ei stressiä. Musiikilla oli toisenlainen funktio . Voisiko nuo seikat vaikuttaa tuohonkin?
Lähen nukkumaan, turha tässä on yksin mumista.
Ehkä Jussi tarkoitaa sitä, että ne ensimmäiset cd-levyt leivottiin vanhoista mastereista. Monet klassiset rock-levyt kuulostavat ihan paskoilta ekoissa cd-levyissä.
T: Sika
Tarkoitin kyllä sitä, että kun levyn laittoi soimaan, niin vaikut räjähtivät korvista äänenvoimakkuuden vuoksi.
Eikä volyymiä voinut vähentää, koska silloin ei olisi kuulunut mitään. Puhumattakaan, että volyymiä olisi enää voinut lisätä, eli koko ajan tuli lujalla tai lujemmalla. Olkoon se sitten masteroinnista tai basteroinnista johtuvaa.
Ja se oli tiettyjen julkaisujen ongelma jo 90-luvun alussa, koska siihen silloin kiinnitin huomiota. Kyseessä olivat uudet julkaisut ei uusintajulkaisut.
-jussi
Curelta muistaakseni löyty aika hyviä esimerkkejä tosta.
Lähetä kommentti