Moskun voimalla, sanon minä!

1. ylläripläjäys: Jahille tuoppi.
2. ylläripläjäys: Satulle tuoppi.

1. kierros 11/15
2. kierros 1/15
3. finaali 9,5/15

Ensimmäinen kierros oli monipuolista peruskauraa Policesta Led Zeppeliiniin. Tiesin kyllä Al Jolsonin, mutta jostain syystä kirjoitin paperiin Johnson.

Illan visailullinen kohokohta oli ehdottomasti toinen kierros, jonka voitti kevätkauden tulokasjoukkue The Jasmin Mäntylät pisteillä kaksi ja puoli. Tuomari kiusasi visailijoita kysymällä pelkästään rap-aiheisia knoppeja. Ainoa pisteemme tuli jostain ranskalaisesta räppäristä, muistaakseni Lö bigmag.

Finaali alkoi Lynyrd Skynyrdillä - ja tietoa löytyi. Gnars Barkleyn tunnistimme, mutta kokoonpanoa emme "muistaneet". Reggae oli Jahin heinää, siitä hienosti täydet pisteet. Viimeinen kysymys liittyi muistaakseni jotenkin Slayeriin. Emme tunnistaneet ja tienneet asiasta mitään vaikka pöydässämme istuu Slayerin logon päänahkansa sisäpuolelle tatuoinnut heavymimmi. Joka tapauksessa, pääsimme kolistelemaan tuoppeja jälleen kerran. Pienoinen pettymys oli visan vähäinen osanottajamäärä. Edes kaksinkertaisen mestarijoukkueen eli Donkey Kongan jäseniä ei ollut yhtään paikalla.

Poikakuoron kokoonpano: Jah, Satu, Jaakko ja Marko & erikoisvieras Pasi. Ilta jatkui roipparissa, jonka karmea feng shui saa ihmiset ärtyisiksi. Mutta voittajat hymyilevät aina!

Lisäys:

"Sovitaanko, että kevätkaudella yksikään meistä ei kysy yhtikäs mitään rapista?"

Poikakuoro tänään!

Joukkue on illan visassa liikkeellä harvinaisella kokoonpanolla. Reservissä riittää, reservissä riittää.

Matkalla Siioniin

Lauantaina oli taas keikkailta. Pitkästä aikaa ostin keikalta viimeisillä rahoillani levyn. Seuraavana päivänä huomasin levyn etiketissä jotain suorastaan rikollista. Tarkkasilmäinen voi myös nähdä sen kuvasta omin silmin.

Ja Siioniin ei menty, vaikka Profeetta sitä äänekkäästi vaatikin.

Kauden avaus: extended cut

Alkoipa jälleen uusi musavisakausi. Poikakuoro esiintyi aloituksessa itse varmuutena saalistaen haltuunsa sekä alkuerien että iltafinaalin voiton. Tuomarin nuijaa paukuttivat vuoron perään Suuri Kapteeni Marko ja Dead Parrootsin Antti.

Illan tuomaroinnin aloitti Marko kajauttamalla ilmoille Iron Maidenin Number of the Beastin. Kierros meni kerrassaan juhlavasti pisteillä 14/16. Ainoana hutina oli Hank Williams, jota emme tunnistaneet ja kappaleen ajoituskin osui väärälle vuosikymmenelle. Kierrokseen sisältyi myös bonuspuuha eli Beatlesin Abbey Road-albumin kannen tunnistettava piirtäminen. Allekirjoittaneen kontribuutio rajoittui lähinnä Rutlesin Shabby Road-albumin kannesta hekotteluun.

Kakkoskierros. Puikkoihin asettui Antti ja ensimmäisenä kysymyksenä oli perinteinen musavisaklassikko eli Clashin kokoonpano ja London Calling-levyyn liittyvät yksityiskohdat.
Kolli hoiti vastaukset, joskin levyn kansikuvan kuvauspaikasta keskusteltiin tovi. Antin kierros tuotti joukkueelle runsaasti päänvaivaa ja nollia tuli runsaahkosti. Itseä jäi nyppimään, kun en muistanut David Byrnen ohjaamaa True Stories-elokuvaa. Antin puuhapaperi sisälsi siteerausten tunnistamista ja rokkiaiheista triviaa. Siteeraukset menivät osaltamme nollille ja triviasta irtosi 1,5 pistettä. Kokonaispisteemme nostivat meidät kuitenkin alkukierrosten voittajiksi ja siten varmasti finaaliin.

Finaalikierroksen tuomaroi jälleen Marko. Kysymykset olivat ns. peruskauraa, mutta vaativat silti pohtimista ja keskustelua. Jah ja Satu pohtivat pitkään asetelmaa Sahara Hotnights vs. Donnas allekirjoittaneen kompatessa jälkimmäistä ja valinnaksi päätynyttä vaihtoehtoa. Jazzkysymyksen pitkällinen analysointi toi allekirjoittaneelle ja Jahille työvoiton Miles Davisin tunnistamisen myötä. Piirrostehtävässä taiteellisia kykyjä testattiin tällä kertaa Saturday Night Fever-soundtrackin kannen parissa.

Ilta oli siis menestys ja kausi alkoi suurten hanurien soidessa. Etkotilaisuutta ei vielä tällä kertaa järjestetty, mutta palaamme varmaan pian normaaliin viikkojärjestykseen. Parhaimman punakoneperinteen mukaisesti koimme myös aplodittoman tuokion alkukierrosten tulosten julkistamisen jälkeen. Kolli toi pöytään myös ylläripalkintomunan, jolla illan myötä ilmeni yllättäviä voodoo-ominaisuuksia. Itse iltaakin olisi vielä riittänyt, mutta seuraavan päivän porvarilliset velvoitteet kutsuivat ja allekirjoittanut poistui paperit kassissa hiljaiseen talviyöhön.


 

Torstai on toivottomuutta täynnä

Olin pitkään halunnut kuulla vieressä olevan levyn ja sattumoisin se tulikin vastaan eräässä asiansaosaavassa musiikkikirjastossa. Levy on aina ollut aika synkän teoksen maineessa ja kai syystäkin, kuten kohta huomaamme. Levyn mukana olevassa liitteessä herra T. tosin saa kuulijansa hetkeksi hämmentymään toteamuksellaan: "there's always hope in the third verse of my songs". Hyvin todennäköisesti lause on vain osoitus hänen huumorintajustaan.

I esimerkki on klassikosta The End of the Rainbow:
All the sad and empty faces That pass you on the street
All running in their sleep, all in a dream
Every loving handshake Is just another man to beat
How your heart aches just to cut him to the
core
Joo, tämä tekee olon hyvin optimistiseksi ja toiveikkaaksi.

II esimerkki on Has He Got a Friend for Me:
He’s got the haunt of the sea in his eyes
He wouldn’t notice me passing by
I could be in the gutter, or dangling down from a tree

...Niin positiivista, että alkaa päätä särkeä.

Vielä ennen paluuta normaaliin päiväjärjestykseen, iltaa piristämään The End of the Rainbow:n kertsi, joka on oman alansa klassikko:
Life seems so rosy in the cradle but I’ll be a friend,
I’ll tell you what’s in store
There’s nothing at the end of the rainbow
There’s nothing to grow up for anymore

Kauden avaus

Musavisan kevätlukukausi on avattu. Pitkä ja yksityiskohtaisempi raportti seuraa loppuviikolla, mutta jo tässä vaiheessa voidaan mainita Poikakuoron nauttineen illan päätteeksi ansaituista kuohujuomista, joita on ainakin kolmea eri lajia. Jatkoraportointia seuraa. 

Voimakuva

Musavisa alkaa tänään, sen kunniaksi kaikkien käyttöön ennakkotunnelman luomiseksi klassinen voimakuva: Jiihaa!

Vituiksmän

Savolainen supersankari Batmanin, Spidermanin ja Supermanin tyyliin. Vanha vitsi, mutta niin olivat eiliset vittuilutkin. Paras erä nähtiin välierissä, finaali oli aika lattea. Mutta muutama hyväkin lohkaisu kuultiin. Oma suosikkini oli kisan ainoa nainen, joka täysin käsittämättömästä syystä tiputettiin finaalista. Jatkoajalla hän oli suorastaan murskaava; turkulainen vittuiltiin täysin vinoon.

Sääntöihin kuului, että rasismia ei sallittu. Siksi tuomareiden olisi pitänyt puuttua myös muihinkin syrjinnän muotoihin. Eilen turkulaista tölväistiin ilkeästi seksuaalivähemmistöön ja ennen kaikkea Turun asuttamishistoriaan kohdistuvalla matalamielisellä herjalla.

Vessassa öristiin totta: kotona saa kuulla paljon kovempaa vittuilua.

Oikeaa rokkia

Olen jälleen kuunnellut netin välityksellä viikoittaisen annoksen Stuart Cablen Cable Rock-ohjelmaa. Mitä voikaan sanoa ohjelmasta, joka alkaa Judas Priestin Breakin' The Law:lla ja päättyy Deep Purplen Strange Kind Of Womaniin? Tämä on kyllä paras ihan oikeasti juonnettu musiikkiohjelma, jota olen aikoihin kuunnellut. YleX:n lässytystä ja muiden asemien teinixpoppia kun ei tahdo kestää. Stuart sentään soittaa kunnollista vanhan liiton rokkenrollia tyyliin AC/DC, Whitesnake, Purple jne. Tsekatkaa huviksenne vaikka soittolista. Tätä kuuntelemalla oppii, mitä rokki on!

Utajärvi

Kleb:

"Tänään 6.2. pidetyssä palaverissa päätimme aloittaa visailun ensi viikon tiistaina 13.2. Kellonaika tuttu 20:30 ja paikkana Pub Tupsu. Sääntöihin päätimme tehdä kokeilumielessä muutoksen. Kevätkauden viikkofinaaleihin pääsee viisi (5) parasta joukkuetta entisen kolmen sijaan. Suurempia muutoksia sääntöihin ei tehty. Alla visakalenteri ja jo varatut tuomarointivuorot. Kauden avajaisissa voi varata oman vuoronsa."

Suosimme maksimissaan kolmen tunnen visoja. Ylläripläjäykset entiseen tapaan, omia palkintoja saa jakaa. Tuomareilla sisällöllinen yksinvalta. Minä kysyn pelkkää Kissiä ja kantria.

Musavisapalaveri Tupsussa tänään klo 20:00

- Aikataulut
- Tuomarointivuorot
- Säännöt

Ajatuksia ja ideoita pohdittavaksi:

Aikataulut: Tiistai sopii ainakin minulle, kellonaika (20:30) myös. Visan maksimipituus voisi olla kolme tuntia.

Tuomarointivuorot: Kymmenen viikkovisaa on ilmeisesti jo vakiintunut määrä?

Säännöt: Pysynevät suurin piirtein samoina, mutta itse toivoisin vaihtelun vuoksi joitakin muutoksia. Kolmen kierroksen viikkovisa on ihan ok, mutta finaalijoukkueita voisi olla enemmän kuin kolme. Eräs vaihtoehto on, että viikkofinaaliin pääsisi pisteiden perusteella aina puolet paikalla olevista joukkueista. Jos joukkueita on jakamaton määrä, esim. seitsemän, finaaliin pääsisi enemmistö (neljä seitsemästä). Tällä tavalla saisimme enemmän potentiaalisia voittajia ja visa olisi entistä tasaisempi.

Mietitään illalla lisää.

the stooges

Yeahh!
Hommasin the Stooges:n remasteroidut ja bonus tracks versiot bändin ekasta ja Fun House levystä. Oli aivan pakko hankkia kun vinyylit on jo aivan ruvella. Remasterointi onnistunut loistavasti, kuuluu kaikki pihaukset, mikin heitot ja muut nyanssit tarkemmin kuin koskaan.


Ekan (vas. yllä) levyn bonus cd sisältää "i wanna be your dog:sta" pari aivan loistavaa versiota. Not Right soi myös alternative mixinä mukavan tuhnuna, svengaa paremmin. Itse yritin monesti suositella tätä aliarvostettua klassikkoa (not right) Funhouse 5 settiimme, ei urpoille kelvannut. Fanina tämä bonus cd on aivan must kamaa muuten. Ekaa levyä olen aina digannut valtavasti. Se on jotenkin jazzmaisen huojuvaa menoa ja välillä tuntuukin että kohta soittajat lopettavat soittamasta kokonaan. Huiman hentoa. "there must be not more than 100 words on that album" on Iggy sanonut tuon levyn sanoituksista. Asennetta. Ekaa levyähän myytiin kuppaset muutamasata zibeletta. Mutta, ne jotka ostivat tämän levyn, perustivat myös bändin. Joo joo, john cale tuotti ja oli saada taiteilija sydärin kun stoogesit kanto studioon tupla-marshallit heti neuhoituksien alkajaisiksi.

Ja sitten tämä Fun House levy ja sen boonukset. Boonus cd on jo julkaistu ilmeisesti jonkinlaisena bootleggina tossa muutama vuosi sitten, joten tässä ei fanina sillai mitään uutta löytyny, paitsi että nyt nää on cd:llä paremmat kun bootleg vinyylillä. Down on the Streets:sta pari huikeaa vetoa.

Kumpakin cd sisältää loistavien kansitekstien lisäksi rutosti hienoja kuvia. Mikäs näitä tupla cd:tä on diggaillessa kun uutta matskuakin on pikapuoliin tulossa.

Helmikuu

FEBRUARY: ”February Brings The Rain” A new tune by Bobby Troup. It’s quiet blues number which proves that 28 days don’t always make the shortest month. Julie does it with suitable feeling of loneliness. She also makes it clear that she’s sick and tired of the rain.

Levyttömyysitku

Tampereen Metson musiikkiosastolta on aivan toivotonta löytää yhdenkään vähänkään suositun tai edes tunnetun poppisyhtyeen levyjä. Rovaniemellä tottui parempaan. Klassista löytyy aika hyvin kyllä. Täältä tähän.

Ehdotus

Miten olisi palaveri Tupsussa ensi tiistaina 6. helmikuuta kello 20:00?

Poikakuoro Tampereella

Poikakuoro hopealle Semaforin musavisassa 25.tammikuuta.

Semafori on Tampereen rautatieaseman suuri ja halpa ravintola, jossa järjestetään torstaisin musavisa. Koska olin käymässä juuri silloin Tampereella, lähetin pikasähkeet paikallisille poikakuorolaisille - meitähän löytyy nykyisin joka kylästä ja kaupungista. Paikalle saapuivat legendaarinen musavisailija, rovaniemeläislähtöinen Tommi sekä kuuma popkuningatar Hanna.

Visan juontaja esitti visailijoille viisitoista musiikkiaiheista kysmystä musiikin soidessa taustalla.
Kysymykset olivat aika helppoja, mutta kaikkea emme tienneet ja muistaneet. Varmaa tietoa löytyi mm. Robbie Williamsin poikakuoro-ajoista, Zuccheron kansallisuudesta, Jonnan (Nylkyt) iästä, Tina Turnerin ja Mark Knopflerin suhteesta, ionisoivasta säteilystä, ruotsalaiskansallisesta lentotekniikasta, trinidadtobagolaisesta jalkapallosta ja David Hasselhoffista (The Hoff). Sen sijaan kompuroimme lyhenteissä, Ismo "Восточно-Сибирское море"Alangon syntymäkaupungissa ja muistaakseni kysymyksissä numero 13 - 15. Laulelmaa koskeva protestimme kuitenkin hyväksyttiin. Voitimme hopeaa. Voittajajoukkueessa pelasi kuusi paikallista takatukkaa eli taisivat olla tamperelaisisia nääs.

Mitä? Missä? Milloin?

Musavisa! Vieläkö me kiskaistaan ainakin yksi kausi käyntiin? Jos innostuneita löytyy, niin pitäisikö nähdä palaverin merkeissä sopivana ajankohtana, sopivassa paikassa?

Hauska leffa

Katselin televisiosta uusintana esitetyn Arskan Commando - leffan (1985). Tätä sietääkin näyttää. Että vaan osaakin olla hauska elokuva. Leffan juoni on helposti kerrottu: ex-solttu ja nyk. yh-isä Arskan tytär kidnapataan tarkoituksena kiristää Arska hoitamaan likainen homma. Arska suivaantuu ja antaa pahiksille, öh, oikein isän kädestä. Perhe on jälleen koossa ja kaikki onnellisia.

Commando on musiikkia myöten täyttä kasaria. Sivurooleissa nähdään muistakin Arska-leffoista tuttuja kasvoja. Upseeria esittävä Bill Paxton nähtiin punkkarina edellisenä vuonna valmistuneessa Terminatorissa. Cooken roolissa esiintyvä Bill Duke viidakkoretkeili Arskan tiimissä pari vuotta myöhemmin Predatorissa. Kummatkin elokuvat ovat Commandoa teknisesti tyylikkäämpiä, mutta kyllä tästä irtosi kuitenkin enemmän perjantai-illan hubaa.

Elokuvan ohjanneesta Mark L. Lesteristä en ole juurikaan kuullut. Pikainen tarkistus filmografiasta tuotti ainoastaan yhden aiemmin näkemäni elokuvan eli Stephen Kingin kirjaan pohjautuvan Firestarterin (1984). Commandossa ei ole ohjauksen puolesta omaperäisyyden häivääkään, mutta monessako tusinakasariactionleffassa sitten on? Arnoldille on kyllä kirjoitettu jälleen pari hauskaa sutkautusta, joista yksi on vitsinä kierrätetty Terminatorista. Lystejähän nuo olivat, vaikka ehdoton suosikkini on edelleen Predatorin ”Stick around! ”. Hauskaa!

Meissä jokaisessa asuu pieni gootti.

Tällä viikolla cd-soittimeeni on jumittunut Depeche Mode, eritoten kolme viimeistä albumia, Ultra, Exciter ja Playing the angel. Bändin pitkä ja värikäs historia on jo itsessään täynnä elementtejä joita yleensä tulee vastaan ns. perinteisiltä rockbändeiltä. Onhan tämä bändi legenda, jonka vaikutusta rock/pop historiaan ei voi sivuutta ihan noinvain. Bändille on jonkin verran velkaa Type O Negative, Him, MarilynManson ja lukemattomat muut metal/gootti/bändit. Niin ja sitten se kone-osasto. Depeche Mode, Kraftwerkin ohella on varsin merkittävä koneiden hyötykäyttäjä ollut konemusiikinhistorian eturivissä.

Pari kertaa livenä tullut nähtyä tämä bändi ja täytyy myöntää että kyllä ne koneetkin muuten rokkaa varsin räkäisesti ja ryhdikkäästi. Konemusaa on moni bändi yrittänyt saada rokkaamaan, harva onnistuu siinnä. Bändin visuaalinen puoli on minusta ollut aina varsin nerokas, videoita myöten.

Varsin hämmentävä seikka bändin suhteen on ollut se että harva jätkä tuntuu diggaavan tästä. Bileissä kun täräyttää tätä soimaan niin jopas alkaa mielipiteitä jannujen suusta lennellä siinnämäärin että pakko vaihtaa levyä ja heti.

Jos pop/rock -bisneksessä suurin ja kaunein, vaikuttavin, on the Rolling Stoenes, perässä tulee U2, voisin hyvinkin nähdä Depeche Moden muutamien vuosien päästä kiusaamassa U2:sta.

- gonzonimo-

Nappis

Napalm Death kävi, oli ruma ja äänekäs, ei soittanut encoreita, mutta paljon muuta. Oli hauskaa.

Sähkökitaroita Part.1 (DeArmond Jet Star)

Sähkökitaroissa yksi viehättävä ominaisuus soitettavuuden lisäksi on kauneus. Kun kauneuteen ja soitettavuuteen lisätään vielä ergonomia, on silloin kyseessä täydellinen kitara. Itselleni löytyi De Armond Jet Star:sta täydellinen skeba. 1998 ostin ensimmäisen näistä kolmesta kitarasta, jotka ovat kopioita Guild Thunderbirdistä. Menihän tämän sinisen kaunokin sisäänajamiseen muutama vuosi, strato/tele -miehenä oli totuttelua kaulaan. Pikkuhiljaa sitten sain hankittua myös mustan ja marjapuuron värisen Jet Starin. Nämä Koreassa duunatut kaunokit kuitenkin vaihtelevat soitettavuudeltaan aikalailla, tosin voi olla että sitä ei kukaan muu kuin minä huomaa.

Myöskin näiden kitaroiden kohtuuhinta on ollut myös painava seikka kun hankintapäätös on tehty. Jos "made in korean" sijaan lukisi "made in usa" niin voitte arvata että hinta olisi paljon korkeampi. Eikä välttämättä "usa" leima takaa laatua, niinkuin monesti kitaroissa kuvitellaan.
Tämän skitan muotoilu on aina jakanut jengiä kahteen leiriin ja hyvä niin. Jos joskus samanlaisia kaunokkeja näette etsivän hyvää kotia, niin ohjatkaa ne luokseni. Uuuh! Beibi redhead pitäisi vielä löytää.

Lisää mukavannäköisiä kitaroita sitten ensikerralla, ellei poikakuorolaiset pahasti suutu offtopikistani. Onhan sitä toki terveempiäkin harrastuksia kun kitarointi, mutta.... niin, valinnathan eivät aina ihan kädenkäänteessä tapahdu, ellei sitten vain ole kyse pikavoiton tavoittelusta ja sehän onkin ihan erijuttu.

-gonzonimo-

Telly Savalas - If

Tullut katseltua Columbo boksia taas vaihteeksi. Jotenkin sympaattisen oloinen jäpikkä, rauhaa rakastava mies. Olisi vaikeaa kuvitella tuota hahmoa jonakin paukkurautaa heiluttelevana ongelmienratkojana. Aloin miettiä muita samanaikakauden rikosetsiviä ja Kojak tuli mieleeni. Löysin tämän mainion "Kojakin" musavideon, joka jotenkin vetää suunpielet kyllä virneeseen.

Lännen-Jukka

Espoon-Jussi oli ovela keksiessään tavan päästä parhaille paikoille keikkaa seuraamaan. Ja olihan se aivan mahtava keikka! Karjalaisen string band soitti hyvin ja näytti hyvältä. Automiehenä nykyisin tunnettu Teha oli ehdottomasti oikeassa Ninni Poijärven suhteen. Espoon-Jussi nyökkäsi lavalle suu virneessä heti alussa: "Kovan näköinen mimmi!". Niinpä, en ollut saada katsettani irti taitavan lumoavasta viulistista. Mika Kuokkanen soitti kitaraansa maukkaasti ja itse Karjalainen oli niin karismaattinen kuin vain ikinä voi olla.

Lännen-Jukan konseptissa on jotain maagista, ripaus autenttista deltabluesin pahuutta ja esoteerista alkuvoimaa. Karjalainen on niin taitava ja huolellinen - salaperäinen! - työssään, että on tässäkin tapauksessa jättänyt juuri ne oikeat elementit pienten sattumien varaan. Siitä syntyy spontaanisuus ja aito pelimannimeininki. Hän on tehnyt itsestään myytin, ja se myytti tulee alati kasvamaan. Veikkaan, että seuraava levy on string band -levytys. Tänään kuitenkin tilaan "debyytin" vinyylinä. CD on jo, heti raamatun ja jallupullon vieressä hyllyssä paikallaan.

Pata-ässiä ja Rätyilyä

"Vittuillakseni heilutin." (selitti iloista vilkuttelua Barcelonanpalkintopallilla 1992)
"Puoliväkisin olen juonut viiniä." (IS:n haastattelussa ennenBarcelonaa)
"Vapaa-aika kuluu korttia pelatessa ja kaljaa juodessa."(latautumisestaan Barcelonassa 1992)
"Ooppera? Hyi saatana!" (IS:n haastattelussa 1991)
"Kai se jossain on." (Räty hopeastaan mitalikahveilla. Hän joutui lainaamaan jousiammuntajoukkueen hopeamitalia kuvaukseen.)
"Saksa on paska maa" (pudottuaan MM-finaalista Stuttgartissa 1993)
"Lepäilen tai ryyppään" (latautumisestaan ennen EM-kisoja Helsingissä1994)
"Iisalmesta saa parempaa" (arvostelee italialaisen kuohuviinin aromiaEM-hopean jälkeen)
"Viissataatonnia käteen ja keihäs lentää 100 metriä" (Ennen Atlantanolympiakisoja kesällä 1996)
"Joka toinen vuosi tuntuu menevän vanhalla miehellä perseelleen"(Göteborgin MM-kisoissa 1995)
"Atlantaan lähtiessä päätin, että en perkele puhu koko matkalla englannin sanaa - suomella on pärjättävä." (Atlantan olympiamatkasta 1996)
"Mikä perkeleen seura?" (Rädyn ensimmäinen kommentti hänen kuultuaAleksis Kiven seurasta ja hänelle myönnetystä palkinnosta)
"Halvarin kanssa ollaan ajeltu autolla, kun on ollut niin kylmä." (Rätykertoo valmentautumisesta Barcelonan kisoihin.)
"Ensin mä ainakin menen syömään." (Räty kommentoi kun häneltäkysyttiin tulevaisuuden suunnitelmia hänen juuri voitettuaankultamitalin.)
- gonzonimo-

Hanuri tiukilla, takaa-ajoa (perskarvat lähtee).

Katsoin vk.loppuna Bullit:n. Miehet olivat miehiä, naiset naisia, gaso oli halpaa ja maailma oli muutenkin yksinkertaisempi. San Fransisco vuonna 68 näyttää hienolta, ainakin se osa mitä leffaan nyt on upotettu kaupungin ajankuvasta. Muutenkin raina hiveli sitäpuolta minusta jota kutsuisin esteetikoksi. Kamera-ajot ja leikkaukset olivat hitaita, nyky mittapuun mukaan. Takaa-ajokohtaus kohtaus kestää vain murto-osan leffasta, eikä se turhaan ole kaikkien takaa-ajokohtauksien vertauskohde numero yksi. Steve McCool näyttelee näyttelee hienosti ja jotenkin habitus muistuttaa uutta Bondia. Myöskin leffan musat ovat tyylikkäästi taustalle upotettu.

Rööki ei tainnut kärytä leffassa kertaakaan ja muutenkin pahikset tuntuivat saavan teoistansa palkkansa. Dvd sisälsi myös ekstrat jotka olivat ihan leffan tasoista kiihoketta, jota silmämunat kovina tuli ahmittua.


Katsoin myös the WHO: Kids are allright.
Loistavia livevetoja koko Who:n kehityskaarelta valikoidusti napattuna. Jotenkin se Keith Moon nousi nelikosta eloisuudellaan muiden yli. Aina yhtä hämmentävää katsoa Moonin rumpalointia, se on akrobatiaa, ilotulitusta, komiikka ja Townshendin takamuksille potkimista (lisää hämmentäviä metaforia).

Jep.

-gonzonimo-

hyvää viikonloppua

Kuinkas sitten kävikään?

Pari heräteostosta kirja-alessa: mukaan tarttuivat muiden lisäksi vankila-aiheinen klassikko ja uudehko yleisesitys rahvaan musiikista. Vankilakirjaa ehdin jo lukea tunnin verran, tarkkaillessani vankejani. Mielenkiintoista ja yllättävän nopeaakin luettavaa, ainakin ensimmäiset luvut. Musiikkikirja oli jo entuudestaan tuttu. Levykaupan alessa oli vaikka mitä, mutta en ostanut mitään. Kirja-ale vei kaikki rahat. Sen verran kuitenkin jäi senttosia taskuin pohjalle, että sain nauttia kupposen kaffeeta kolmen täysin erilaisen naisen seurassa.

Ilmastonmuutosta

Kirja-alehan on jo tuttujuttu vuodesta "kun mummi pärekaton tervas" asti. Nyt on tapahtunut hienoa asennemuutosta myös levykauppojen suhteen. Eilen alkoi levy-ale jossa tietenkin oli aivan pakko käydä pari hankintaa tekemässä.
Toki sinne jäi vielä muutama lätty, jotka voisin sopivassa mielentilassa käydä hakemassa pois. Tämä on terveellinen askel levykauppiailta. Toivottavasti tämä ei jää tähän vaan jatkuu ja kehittää muotoaan. Tätä levy-alea olen odottanut jo vuosia. Mutta asennemuutoshan vaatii aina aikansa.

Suomalaisten usko rock/pop (ja euroviisuihin) musiikkiin on kasvanut roimasti viimeisen vuoden aikana. Musiikkibisnes alkaa olla vakavastiotettavaa, eikä enää mitään keskenkasvuisten aikuisten puuhastelua vasemmalla kädellä.

Viva le rock 'n' roll!!!

Blue Jeans

Vain todelliset rokkarit tietävät, kuinka farmarihousuihin pukeudutaan. Ehkäpä farkkujen korkea vyötärö määritteli kaikkein luontevimman tavan poseerata: Masa ja Iggy.

Ale

Tänään kirjakauppaan. Tein pienen hankintalistan. Pistän tulevat ostokset tähän salanimillä:

• Jukka-Pekka Välimaa
• Cernunnos
• Karisma, dogma, jäsenet
  

Kuten voi huomata, olen tälläkin kertaa liikkeellä pikkubudjetilla. Kaikki kolme liittyvät tavalla tai toisella musiikkiin. Naapurissa on levyale, täytynee "varalta" käydä sielläkin.

Rap

"Radiosta kuului ainakin kaksytviis vuotta vanhaa räppiä, vähän oli hassun kuuloista!"

Aivan varmasti. Rap on jotain sellaista, mitä minä en ymmärrä ollenkaan. Osaan nimetä noin neljä räppäriä ja ilmeisesti ne kaikki ovat vanhaa koulukuntaa. Sitten on tietenkin Eminem ja Beastie Boys. Voisin myös nimetä hatusta lisää: Blacknigga Muthafokker, Enemy-69, Koolgangstah, Shammy, LovaLova, Digit&Zibit, Killer Malyyza, Brotttha Leeeroy - eiköhän sellaisiakin jostain getosta löydy. Rap-kappaleista tunnistan ainakin Rapper's Delightin ja Messagen, juuri niitä hassun kuuloisia.

Sovitaanko, että kevätkaudella yksikään meistä ei kysy yhtikäs mitään rapista?

Metal

Antropologi Sam Dunnin dokumenttielokuva Metal - A Headbanger's Journey on reipas ja rento fanidokkari amerikkalaiseen tyyliin veistettynä. Tämä ilmenee parhaiten Dee Sniderin haastatteluosuuksissa, mutta kyllä myös vekkuli Ronnie James Dio ja herramiesmäinen Tony Iommi - sekä tietenkin hullulla tavalla karismaattinen Lemmy Kilmister jäävät mieleen. Itseironia on aina osoitus älykkyydestä. Sen sijaan esim. Mayhemin jäsenten puperteettinen kiroilu ja keskisormen heristely on aika kornia seurattavaa. Norjalaisten satanistikirkonpolttajien haastattelut tuovat dokumenttiin kaikkein mustimmat sävyt. Reippaus ja rentous katoavat hetkessä kuin kilju punkkarin kurkkuun. Sam Dunn on selvästi varuillaan (peloissaan?), mutta ilmoittaa myös lopuksi ponnekkaasti näkemyksensä pingviinien rikollisista harrastuksista. Ylipäätänsä hieman kriittisempi ote koko metalliin olisi ollut paikallaan. Taidanpa katsoa koko elokuvan kertaalleen. Hauskaa katsottavaa.

Lisäys: Slayerin laulaja Tom Araya (?) on sympaattinen Dunnin kysyessä: "vihaako jumala meitä kaikkia?" Vastauksessa tiivistyy jotain olennaista hyvästä metalliasenteesta: "Ei vihaa, mutta se on vitun hyvä biisin nimi!" (God Hates Us All). Ristitiitaisuus on metallin kantavia voimia. Katsokaa vaikka pätkä, jossa Dee Snider hekottelee metallin homoeroottisille aineksille.

Disco

70-luvun lopulla meillä oli kasettina Expertin disko-musiikkia sisältävä kokoelma nimeltä "Disco Expert". Muistan siitä Dire Straitsin Sultans of Swingin ja David Bowien Sound And Visionin. Bowie taisi täyttää eilen 60 vuotta. Aamulla tarkistin, mitä David Knopflerille kuuluu.

Ai niin, kiitokset Satulle viikonlopun bileistä! Oli mahtavaa kuulla kerrankin kantria, soulia ja bluesia Poikakuoron juhlissa. Lisäksi kuulimme tosi hauskoja juttuja. Ainakin ne olivat naurettavia. [Köh]

AOR

Olen viime päivinä kuunnellut Stevie Nicksin ja Don Henleyn vanhaa duettoa Leather and Lace. Ei kovin rock, eikä muutenkaan mitenkään erityisen tärkeä tai merkittävä laulu. Onpahan vaan nätti ralli, jossa on kivat sanat. Pidän erityisesti sen hivenen äitelästä kertosäkeestä, joka päättyy seuraaviin sanoihin:

Give to me your leather
Take from me...my lace

Ymmärrän ja annan tietenkin myös anteeksi, jos jollekin tulee mieleen pitsiin pukeutuva H. Lecter. Minulle ei.

Johnny Cash - God will cut you Down

Johnny Cash - God will cut you Down
Video sent by peakers

Aijai kun vetää hiljaseks. Hieno biisi ja videokin on loistava. Moni "kova" rock biisi kuulostaa tän jälkeen ihan kultapossukerhon vedolta.

Tammikuu

JANUARY: "June In January" This is a high-gaited treatment of the
Robin-Rainger standard. Except for Christmas bills, Julie manages to make
everything that happens in January seem somewhat wonderful.

Puuhastelua talvi-illan ratoksi

Mitä kaikkea hauskaa voi tehdä harmaana talvipäivänä:

1. Kuunnella, kuinka vuosi vaihtui 30-vuotta sitten.
2. Kuunnella tai lukea, kun Henry-setä kertoo tarinoita ja soittaa musiikkia.
3. Visailla!

Viitoset 2 0 0 6

KEIKAT 5.
1. New York Dolls (ruisrock)
2. Iggy&the Stooges (sauna,tanpere)
3. Depeche Mode (tallinna)
4. the BellRays (ruisrock)
5. 22.Pirkko (tavastia 25v. keikka)

LEVYT 5.
1. n.y.dolls: one day it will.......
2. wolfmother: wolfmother
3. eagles of death metal: death by sex
4.brant björk&bros:saved by magic
5.raconteurs:broken boy soldier

MUUT 5.
1. cd/dvd hintojen alastulo
2. gin tonic
3. yamaha ns-10 skobet
4. uudenvuoden ilotulitus Goalla
5. lämpimät ilmat

KUPLII ALAPUOLELLA. Casino Royale, Danko Jones (ruisrock), Peruna Curry, Ravi Shankar, Soundcraft 6000 mixin desk, Luistelu kivalonpuistonkentällä illalla, sohvalla makailu, tupakointi, t- paidat............

R.I.P.

James Brown on poistunut keskuudestamme.

Iloista joulua!

Rauhallista joulua, hyvät joukkuetoverit ja kanssakilpailijat. Kuunnelkaa myös levyjä.

Top-5

1.) Allman Brothers: Fillmore East -live
2.) Sugarland: Twice As Speed Of Life
3.) Uuden blogin perustaminen
4.) Tärkeä paperi Turusta
5.) Liköörikonvehdit

USA

Osaavat tehdä hyviä lauluja. Mukava yhtyä kertosäkeisiin. Country Joen laulua on tosi kiva laulaa, eikä tämä Eric Schwarzinkaan kipale niin paha ole. Ehkä liikaa sanoja. Onko se Bush oikeasti niin huono persedentti? Ei kai? Kamaan!

Haaste

Pojaaaat! Tui tui! Teille on heitetty haaste!

He was born in a cross-fire hurricane

Poikakuoro onnittelee 63-vuotiasta Keith Richardsia, maailman parasta rock and roll -kitaristia.

Camel Toe

Hello Cleveland
Hauska ja viihteellinen sivusto jossa voi mukavasti viettää aikaa. Mukava ilmiö jolla kuvaava sanakin.

Windmills of your Mind

Tuli tossa katsottua Breakfast In Pluto leffa. Loistava raina ja erittäin hyvin valitut musat. Tämä biisi Dusty Springfieldin esittämänä toimi myös siinnäkin.

Kauneimmat joululaulut 2.

Morrisonin jalanjälkiä top 5

Jeffrey Lee Pierce ( theGun Club)

Ian Astbury (the Cult)

Claude (Smack)

Glen Danzig

Kurt Cobain (grunge morrison)







Kävin kirjakaupassa selailemassa Sammakko-kustantamon julkaisemaa kirjaa Morrisonin runoista ja teksteistä..... Ei oikein kutkutellut minun makunystyröitä, hyllyyn se jäi, eikä kyse ollut suomennoksen puutteellisuudesta. the Doors oli kyllä aivan loistava bändi.

Brunettie

Musavisan historian aikana on Blondie ollut verrattain suosittu orkesteri tuomareiden keskuudessa. Hardest Part on tiukka biisi ja sen video milteinpä hätkähdyttävä: Debbie brunettena!

Kiitos UR!

On ilo ja kunnia asua Rovaniemellä. Meillä on hieno paikallislehti Uusi Rovaniemi. Kun sain tänään uunituoreen lehden käsiini, tapahtui seuraavaa: silmät jumittuivat sivun 2 vasempaan yläkulmaan, en saanut henkeä, suuta kuivasi, sydän yritti rynniä pomppimalla ulos rinnuksista, hiki alkoi virrata, läähätyskohtaus ja lopulta kuola valui suupielistä.

MINUN MURULLA ON HUOMENNA SYNTTÄRIT!!

Ja tämä tieto siis Rovaniemen paikallislehdessä. Edistyksellistä toimintaa! Ps. Musavisakysymys: Mistä tuo taustaseinä on tuttu? Vinkki: Kuva on otettu iltana, jolloin näin ja koin tuon upean jumaluuden ensimmäistä kertaa.

Cribs

Katson Cribsiä. Tämä kuuluu jokaisen arvonsa tuntevan gangstaräppärin tai muuten vaan kovan jätkän leffahyllyyn.

Kauneimmat joululaulut 1.

Tällä on hyvä aloittaa joulunvietto jo juhannuksena. Tämä toimii, oli sitten kesä taikka talvi. Myös sanomaltaan laulu on aina ajankohtainen. B-puoli taas muistuttaa, kuinka yksinkertaisista aineksista saa rakennettua tappavan tehokkaan pariminuuttisen. Ja koko roska monona - tietysti.

Top-5

1.) Eilen voittamani sadan euron veto
2.) Bellrays: Time is gone
3.) Vodka pakkasessa
4.) Lauantai-ilta
5.) ruoka

Jalokiviä

Blonde Redhead - Equus

Aaah! I'm bleeding.
Kirjastosta eilen nappasin Ville Leinonen: Jalokivikokoelma 1999-2006. Pistin sen heti aamutuimaan soimaan ja todellakin,nimensä veroinen kokoelma. Joskus Ville&Valumon alkuaikoina otin tuon tutkaani, kuitenkin se feidaantui pikkuhiljaa pois.
Blonde Redhead (video) ratsasti jotenkin mieleni maisemiin kun kuuntelin Jalokivikokoelmaa. Ehkä molempien Gainsbourg vaikutteet johtivat tähän dynaamiseen jatkumoon jossa ajatus sysää toisen ajatuksen liikkeelle.

Smack part.1.

Katurokkia 80' puolelta vetävä Smack(helsinki) yhtye on jäänyt aivan liian aliarvostettuun asemaan, vaikka Nirvanan grungepojutkin nimesivät tuon bändin yhdeksi vaikuttajakseen.
Hanoi Rocks kyllä muistetaan mutta sen varjoon jää Smack, harmi. Kuitenkin tuo on merkittävä katurock yhtye suomessa ja maailmallakin jonkinasteista kulttisuosiota nauttiva. Törmäsin tähän kun etsin bändin videoita internetin välityksellä. Ensimmäistäkään en löytänyt.

Laulaja Claude hallitsi suvereenisti Jim Morrison maneerit, vain kuriositeettina mainitakseni. Tosin minun mielestä Claude teki satakertaa parempia lyriikoita kuin Morrison. Runokirja nimeltään ”Julmia ovat valvotut unet”, ilmestyi Clauden (Ilari Peltola 23.7.1966-22.9.1996) kuoleman jälkeen, johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Bändi oli törkeä ja röyhkeä, itseoppinut, niinkuin katurockbändien täytyykin olla. Stooges, Stones, Mc5 vaikutteille tehtiin kunniaa.

Smack jatkoi Hurriganesin alullepanemaa suomalaista rock 'n' roll perinnettä ja tuon perinteen valovoimaisena jatkajana näen Flaming Sideburnsit. Dekadenttiä maailmankuvaa viljelee myöskin naapurin pojat Norjasta, Turbonegro. Sori olin unohtaa nuo skandinaavisen action-rockin kuninkaat, the Hellacoptersin. Skandinaavinen dekadentti villi katurock elää ja voi hyvin.Vai onko asiat sittenkin toisin?

No nyt en vielä mieti sitä, vaan panen Smack On You levyn soimaan.
Pusu poskelle ja menoksi beibiii.

Olenko taas nähnyt unta?

Onko olemassa sellainen elokuva kuin Little Whore House on the Prairie? En jaksa googlata.

Pukuloistoa

Olisikohan kahden Stradivariuksen onnellisen omistajan, Anne-Sophie Mutterin puku ollut liian keväinen linnanjuhliin? Mielestäni ei.

Joulukuu

DECEMBER: ”Warm December” by Bob Russell. This tune explains how to take off the chill in midwinter. As you might suspect, it’s not done with a pot-bellied stove. Strings and trombone dominate.

Liikennekäyttäytymistä

Aina kun tapaan miehen jolla on viikset, herää minulla heti pienoinen epäilys (ei tosin Intiassa, joilla kaikilla miehillä on jo heti syntyessään viikset) ja jos miehellä on vielä kampaus mallia mullet, niin silloin soi jo hälytyskellot.

Kaikista pahin yhdistelmä on tietenkin; viikset, mullet, salihousut/nappiverkkarit ja linttaan astutut (paskaiset)lenkkarit. Ja jos mies sattuu pääsemään vielä taksisuhariksi niin sehän on heille taivas, ilmaiset bensat ja yleisöä takapenkillä. Varokaa pikkujouluaikana takseja.

Tosin ylinopeuksien ajamisen ehkäisemiseenkin löytyy keinot, tanskanmalli olisi minusta kokeilemisen arvoinen myös meillä.

Ostin tänään paikallisesta musa-,peli-, dvd kaupasta: Easy Rider, Wild at Heart, Pelkoa Inhoa Las Vegasissa dvd boksin 20€ (yks boksi sinne vielä jäi tota, hop hop). Siinnäpä oiva road-movie paketti, jolla on hyvä juhlia itsenäisyyspäivää. Ei muuta kun kättä lippaan ja rokkaamaan paremman maailman puolesta.

Kop kop

Herbie Hancock & The Rockit Band
Uploaded by trapux

Kiitoksia vapaasta sanasta ja sen kunniaksi aimo osoitus harjoittelun voimasta. Niin se vinyylikin käyristyy kun sitä kovin raapii. Mitäköhän symboliikkaa noihin kuusikulmaisiin rumpuihin kätkeytyykään? Oletteko muuten huomanneet että 10.2.07 Pub Tupsussa Vittuilun SM-kilpailut. Poikakuoro mukana? Millon ruvetaan treenaan?

MC5 - Kick Out The Jams - Live Beat-Club 1972

Olli!
Oli perjantaina puhetta mustien artistien groovesta. Luulen että tämän lähemmäksi ei valkoperseet pääse mustan grooven saralla. Aivan tajuton versio, huh. Yhteensoiton juhlaa, öljytkää lanteenne ja antakaa palaa.
Löytyykö svengille haastajaa?

Täällä aivan mahtavia kissoja, oikeesti hyviä kuvia, gangstakisu ja fillaroivakisu veti täydet pisteet

Japanilainen nimigeneraattori (Jonzen on ihan pakko kattoo tää) ja muita hauskoja generaattoreita. Pistin oman nimeni bändinnimi generaattoriin ja nimeksi tuli "the Fried Officers".

Vapise Kiss,Lordi ja muut horror-bändit

Indian Thriller
Video sent by tamalougbobola

Tämä päivä mennyt väsymyksen merkeissä. Treenit kuulosti karmealta, ihan kun ei ois kitaraa ikinä nähnytkään. Tätä videota olen katsellut muutaman kerran ja hihitellyt ja eritoten tuo musa kolisee.

Kiitos kaikille eilisestä illasta, oli mukavaa. Treenikämpän jamitteluille täydet pisteet eli 10+.

Dirty Punx

Keskellä Metsä-Suomeakin tapahtuu joskus jotakin. Eilen pukkasi keikkaa joka tuutista. Yksi kuitenkin oli ylitse muiden:

Aika:1.12.

Paikka: Lutakko

Tapahtuma: JKL-Punk-HC-Sessions

Esiintyjät: Deathbed, Deadsunrise, Hero Dishonest

Arjesta irtautuminen alkoi omassa kiikkustuolissa tällä sekä illan tunnelmaan virittäytyminen
tällä.

Sitten seurasi siirtyminen ensimmäiseen etappipaikkaan, joka jäi myös viimeiseksi.
Soittolista oli seuraavanlainen: Bo Diddley, The Fall, joku Keijolta lainattu kasetti, Sparks, GodfaTHErs, Yello ja Maukka Perusjätkä.

Pari viikkoa sitten vastaavassa tilanteessa kävi hiukan nolosti, kun olimme keikkapaikalla myöhässä ja oma lemppari oli ehtinyt jo settinsä soittaa. Nyt siis piti skarpata ja reippain askelin harpoimme kohti tanssisalia. Olimmekin juuri sopivasti paikalla. Ehdimme tsekata levymyyntipöydän ja käydä noutamassa virvokkeita, kun illan ensimmäinen akti jyräytti settinsä alkuun.

Bändin aloitettua tuli järjestysihminen vetelemään hihasta kehottaen viemään takin narikkaan. Turha siinä oli selitellä, ettei minulla ole takkia. Myös toinen seurueemme jäsen joutui järjestysihmisen ahdistelemaksi. Tämä aiheutti hampaiden kiristelyä ja pientä kiehumista.

Eka bändi oli kuitenkin erinomainen, toinen hieman tahmean alun jälkeen hyvä ja Hero Dishonest älyttömän hyvä. Menovinkki itsenäisyyspäivälle

Kohta olivatkin keikat ohi ja aika lähteä pois. Sitten kadunvarrella pohtiessamme seuraavaa siirtoamme, alkoi yläilmoista kuulua tuttu rynkytys. Suoritimme nopean käännöksen vasempaan ja ehdimme juuri kuulemaan Melrosen keikan lopputahdit sekä viimeiset encoret. Viimeisimpänä tuli heidän versionsa tästä rallista.

Vielä piti poiketa viereisessä bistrossa sekä naureskelle taksijonossa seisojille. Lopulta poistuessamme ja ohittaessamme erään yökerhon kuului taas tuttuja säveliä. Eikähän siinä ollut yhdelle illalle rokkia. Tulevaisuuden jytänderejä odotellessa...

Tämän illan ohjelman on tarkoitus toimia särkylääkkeenä ja on peräisin illalta ennen ajanlaskumme alkua.

Pitkästä aikaa levylautasella

Albumin viisi parasta biisiä paremmuusjärjestyksessä: 1. Strutter 2. 100 000 Years 3. Deuce 4. Fire House 5. Nothin To Lose. Seuraavaksi tulisi tietenkin Cold Gin.

Lynyrd Skynyrd 1973 - 1977

Studiolevytysten paremmuusjärjestys:

1.) Second Helping (1974)
2.) Street Survivors (1977)
3.) Pronounced Leh-Nerd Skin-Nerd (1973)
4.) Nuthin' Fancy (1975)
5.) Gimme Back My Bullets (1976)

Vanhan kalenterin mukaan: Februarius

Mitä poikakuorolaiset tarkoittavat käyttäessään perustavaa voittamisen käsitettä? Heidän määrittelynsä kuuluu: voittamisella tarkoitetaan mielen affektioita, jotka joko lisäävät tai vähentävät, avartavat tai supistavat mielen toimintakykyä. Voittaminen on ilmeisesti sekä fysiologinen että psykologinen käsite; toisaalta se merkitsee orgaanisia tilanmuutoksia kohti kohentunutta - tai eräissä tapauksissa vähentynyttä - elonvoimaa, toisaalta näitä muuttuneita tiloja vastaavia elämyksiä.

Rairai! Paipai!

Poikakuoro kännibloggaa Kellarista:

Marko: Hienot jamit Geronimon kämpillä!
Geronimo: Rouhean rauhallista, parasta mitä voi löytää.
Satu: Bändäri! Ja tyytyväinen sellainen... Im on a Highway to Hell!
Olli: Beauty , beauty,beauty...beautiful!!!
Tuomo: qweryt ei tarkoita mitään englanniksi enkä minä tarkoita mitään hani anna menna ole elän ja ja !

Thank you!

No kun ei toimi niin ei toimi!

Sitä minä vaan että ne jotka niitä kuveja niin innokkaasti räpsivät tuona mystisenä voittoiltana vieläkin mystisemmästä kohteesta, niin josko olisivat ystävällisiä ja haluamallaan tavalla toimittaisivat jollekulle poekakööriläiselle niitä sitten.

Illan Beggars Banquetin huikopalapolitiikkaa.

Kehittelen jotain pientä naposteltavaa illaksi. Vegetaristina kattaus on sitten sen mukainen.

Blues öljyä tuokaa niin paljon kun jaksatte lipittää.

MusaVisa kyssäri: ketä suomalaisia artisteja lisäisit alla olevaan listaan? http://www.happycow.net/famous_vegetarians.html#I

Just Nyt 5.
Damned: New Rose
Brant Björk & the Bros: Let the truth be known
Beastie Boys: Namaste
Soul Tattoo: Jack in the Box
the Ventures: Action Plus

Mick Jagger - Lenny Kravitz

Mick Jagger - Lenny Kravitz
Video sent by maceosax

God Gave Me Everything!!!

Tietoisku - Krapula

Ymmrrän toki niitä jotka mahdollisesti jättävät huomisen väliin. Tuleehan niitä iltoja vielä

Poikakuoro nauttii virvoikkeita

Perjantai iltana (kas sehän on jo huomenna) olis tarkoitus harrastaa jonkinlaista illanistujaisia luonani, ainakin Marko oli innostunut ideasta.

Luvassa hyvää musaa, pönötystä, henkilökohtaisesti tuotujen omaankäyttöön tarkoitettujen virvoikkeiden vertailua , vaivautuneita hiljaisia hetkiä, meteliä, naureskelua, minimaalista ulkoilua joka tapahtuu mitä ilmeisemmin silloin kun siirrymme keskustan houkutuksia ihailemaan.

Kaikki mukaan, hä?
Kysymykset, paikan koordinaatit, yms.. psychonaut@jippii.fi .

Jos rahat on loppu niin tätä linkkiä kannattaa nitkuttaa, sieltä sitä saa.
http://nostalgiapelit.servut.us/pajatso.html

Oisko 20:30 semmonen tuttu ja turvallinen aika jolloin voi hyvällä omallatunnolla sulkea kotioven ja lähteä nautiskelemaan seurasta.

Twin Peaks

Tammikuussa alkaa. Let's dance again.

Jet - Are you gonna be my girl

Onhan toi biisi kyllä jonkunverran Iggyn Lust for Life biisille velkaa

Virallinen finaaliraportti (eli hanurinsoiton lyhyt oppimäärä aloittelijoille ja ammattilaisille Cable Rockia kuunnellen)

Musavisan kausifinaali (nyt soi muuten AC/DC). Kaikki tuntui olevan vielä mahdollista. Lähdimme illan kysymysten pariin pisteen johdossa eli mitään ei oltu missään kuulutettu. Ensimmäisen kysymyksen tuomarit esittivät livenä laulaen ja soittaen. Emme tunnistaneet säveltäjää (Oskar Merikanto), vaan viisastelin paperiin Taisto Wesslinin nimen. Pieleen meni vaan piste tuli Vesku Loirin yhdistämisestä ko. kappaleeseen. Seuraavissa kysymyksissä homma alkoikin rullata, mikä tarkoitti mukavaa pistekertymää. Tunnistuksiamme mm: P.J. Harvey, Mick Harvey, Serge Gainsbourg, Garbage + biisinsä. Silmiinpistävin hutimme oli Babylon Whoresin tulkitseminen The 69 Eyesiksi. Kyllä se kovasti samalta kuulosti…

Finaalikierrokset alkoivat elävällä esityksellä ja kyllä Mårtensonit nyt tunnetaan. Keskimääräinen pistekertymämme oli jälleen varsin mainio, vain kaksi viimeistä kysymystä tuottivat pisteen kumpikin (nyt soi muuten Ted Nugent). Pixies tiedettiin, mutta ei biisiä eikä levyä. Viimeinen biisi oli puolestaan Kill Bill vol. 2:n soundtrackilta, mutta sitä ei tiedetty, kuten ei esittäjääkään. Piste kuitenkin leffasta (nyt soi muuten Celtic Frost).

Toinen finaalikierros oli kaikista vaikein ja allekirjoittaneellekin vaikeimmasta päästä koko kaudella. Aluksi räppäilyä. Bändiä ei tunnettu, enkä muista sitä enää muutenkaan. Biisin nimi ja aihekysymykset tuottivat kumpikin puoli pistettä, vaikka olin jälkimmäisessä kirjoittavinani fiksunkin selityksen (nyt soi muuten Nirvana). Kakkoskysymys oli joukkueelle yhtä hämärrystä. Saimme kuitenkin pisteen Ulver-yhtyeen (emme siis tässä vaiheessa tienneet kyseessä olevan Ulver-yhtyeen) kotimaasta, joka on siis Norja. Nollat levystä (ei tiedetty) ja kohdasta c, jossa kysyttiin ko- levyn yhteyksiä nippuun olevia ja olleita artisteja.

Emme edelleenkään tunnistaneet Porcupine Tree-orkesteria ja nollille meni tämäkin. Lopuista kahdesta kysymyksestä irtosi pisteitä Freen ja David Sylvianin tunnistamisesta. Puuhapaperit tuottivat myös onnistumisen iloa levynkansien sekä artistien taiteilija- ja ristimänimien tunnistamisen parissa. Itseäni kyllä jäi nyppimään, kun en muistanut Sueden Sci-fi Lullabiesia. Minua onkin aina kiinnostanut itse levyä enemmän kansikuvassa rötköttävän koneenromun (Lightning F.6) tyyppi (nyt soi muuten Iron Maiden ja The Trooper).

Lopullisia pisteitä odotellessamme kuuntelimme täyden tuvan kanssa lisää elävää musiikkia. Sitten oli jälleen tuomareiden vuoro astua estradille ja tulosten julkistamisen jälkeen juhlat saattoivat alkaa. Ilta toi meille loppujen lopuksi tuplavoiton eli kausifinaalin lisäksi voitimme myös runkosarjan (nyt soi muuten UFO).

Loppusaldo: kausi oli tiukka. Jokaisessa visassa piti venyä eli helpolla emme päässeet ja hanuri jos toinenkin tuli piirreltyä papereihin. Joukkue osoitti kuitenkin juuri oikeaan aikaan perinteisen poikakuorolaista taisteluhenkeä ja hoidimme lopulta potin omaan pöytään. Kiitoksia siis joukkueelle tämän illan (Satu, Tuomo, Kolli, Jah, mä) kokoonpanossaan sekä lukuisissa muissa inkarnaatioissaan sekä tietenkin myös kilpakumppaneille, tuomareille ja kaikille muille asianosaisille. Kunnia tässä raportissa mainituista pisteistä kuuluu heille, joille se kuuluu. Lopullinen pistetaulukko on toivottavasti piakkoin luettavissa Musavisablogista. Palatkaamme asiaan jälleen keväällä (nyt soi muuten Guns & Roses ja se biisi T2:sta).

Human crazy beat box!

Human crazy beat box!
Video sent by lonomatopeur

leikkaa liimaa

Musakysymys

Voisiko joku selittää minulle, miten kukaan voi tykätä edes vähää PMMP:stä?

Luulen, että he ovat kuuluisia vain siksi, että jokin maailmaa ohjaava paha demoni (vrt. Descartes 1641) haluaa tehdä sillä minulle kiusaa (vrt. Shea & Wilson 1975).

Kamalaa kuultavaa se ainakin on.

Syyskauden 2006 Musavisa-mestaruus Poikakuorolle

Kaasupohjassa voimahanurointia

Jah relaa vielä kotona ja kuuntelee Bill Laswellia. Yritän laittaa tänne loppukirikuvan mutta ei onnistu vielä. No otetaan hörpyt voimajuomaa ja mietitään mistä namikasta pitää klikata. Avot no nyt näkyy.

Ylläpito tiedottaa

Poikakuorolaiset ovat varmaan nyt etkoilla mutta muistutan, että kaikilla kirjoittajilla on admin-oikeudet eli kyky antaa kirjoitusoikeudet tähän blogiin uusille tulokkaille. Ainakin Jah Relainen pitäisi päästää kirjoittamaan, on mielipiteeni.

Musiikkia? Ei kiitos.

Kuvitellaan, että kuulisi musiikkia ensimmäistä kertaa vasta kolmikymppisenä, mutta ainoastaan muutamaa artistia: Paul Youngia, Karlheinz Stockhausenia, CMX:ää ja P.Diddyä ja lopuksi pätkän Hare Khrisna -jollotusta.

Mitä ns. musiikista ajattelisi? Kun ei keksisi mitään, olisi aivan ymmällään, näyttäisi joku toveri kiusallaan vielä musiikkivideon. Voi olla, että musiikki ei alkaisi kiinnostaa.

Finaali-illaksi

Musavisan syyskauden päättävän kausifinaalin voimakuva. Kaikille ja jokaiselle onnea ja tsemppiä visaan!

R.I.P.

Pauli Matti Juhani "Juice" Leskinen 19.2. 1950 - 24.11. 2006.

Kiss Is The Best!!

kaikki Suomen KISS-fanit yhdistykää!! Kiss Army Finland!

Iskee kuin miljoona volttia!

Achtung!

Tänään luettua:

”Hujahdamme läheltä yli kattojen, puiden ja korkeajännityspylväiden.”
Knoke, Heinz: Suuri metsästys (s.92).

Ehkä käännös on tekijänsä näköinen, kuten hän itse eräässä esipuheessaan mainitsee. Tai sitten kyse on aivan jostain muusta...

Raportti: musavisa 21.11.2006

Tiistai-ilta ja musavisa. Joukkue järjestäytyi Tupsun pöytään ja tuomarivuoroon asettuivat DK:n Pekka ja Petri, jotka olivat laatineet persoonallisen ja laadukkaan visan. Voitimme alkuerät Donkey Kongan hönkiessä aivan tuntumassamme. Hyvien kysymysten lisäksi ilahduttivat kekseliäät puuhapaperit (joulupukkien sekä sukulaisuus- yms. suhteiden tunnistamista), jotka vaativat todellakin ajattelua ja keskittymistä.

Finaalissa kompastuimme automainoksiin, peleihin, pelimainoksiin ja muihin ulkomusiikillisiin yksityiskohtiin. No, pelintunnistuksesta tuli puolikas pistettä, mutta itselläni eivät ainakaan mainokset jää päähän, kun tuota televisiota ei tule nykyisin muutenkaan kauhean aktiivisesti katsottua. Kovalla uurastuksella ja venytyksellä tuli kuitenkin kakkossija, joka on finaalin vaikeuden huomioiden hyvä saavutus. Illan kokoonpano: Kolli, Matti, Jah, Marko, allekirjoittanut.

Vol. 2.

The Clash Vol.1.

"Were selling jeans for the U.S.A.!"

Top-5

1.) J. Karjalainen: Lännen-Jukka
2.) Juliette & Licks: Smash And Grab
3.) John Mayer: kitara- ja laulusoundi
4.) Lynyrd Skynyrd: Ed Kingin kitarasoolot
5.) Thelonious Monk: I Didn't Know About You - Take 4

Nyt soi: The Clash - Give 'Em Enough Rope , seuraavaksi vaikkapa jääkaapin surinaa, vatsan murinaa, pään natinaa ja keltaisten villasukkinen kahinaa.

Telegram Sam

Tätä ilosanomaa on pakko tuputtaa muillekin...goottirokkia... pah!
http://www.youtube.com/watch?v=kRvvr0jWuiw

Orientalismi

Maud Allan
Ida Rubinstein
Mata Hari
Ruth St. Denis

Taas näen palmujen huojuvan ja tuulten lämpimäin saan kuulla korviini kuiskaavan niin hiljaa näin:"On Suez porttina kaiken sen, mi johtaa seikkailuun.On Suez porttina rakkauden ja vaaran muun!"

Casino Royale

Totta kai se uusin James Bond täytyy nähdä.

Yksi pikkuruinen piste

Eilinen visa sujui hienosti kahden ensimmäisen kierroksen osalta. Paperit täyttyivät Peteliuksesta, Gallista, diskopalloista, Jyrkkäkoskesta ja monesta muusta nippeli- ja tunnistustiedosta. Musiikki oli mukavan vaihtelevaa Black Sabbathista Tapio Rautavaraan. Puuhapaperit olivat hauskoja, varsinkin tehtävä, jossa piti tietää V.A. Koskenniemen Finlandia-hymnin puuttuvat sanat. Menimme finaaliin tukevassa pistejohdossa. Minua alkoi kuitenkin huolettaa. Jonze verbalisoi huolen osuvasti: "Pöytäämme kannetaan hetken kuluttua kottikärryllinen kryptoniittia."

Finaali menikin sitten tosi huonosti. Emme tienneet, mitä Craig David tekee levynkannessa, unohdimme merkitä homosotilaan, emme osanneet nimetä chiaoscuro-mestaria, vaihdoimme Wigwamin ja Tasavallan Presidentin paikkoja ja päätimme juustoisen soiton perusteella, että Jukka Tolosen täytyy sittenkin olla Rekku Rechardt. Saimme kaiketi vähiten pisteitä koko Tupsussa, jotain 0.31244. Onneksi säännöt ovat kuitenkin sellaiset, että surkeinkin joukkue saa yhden pisteen mukaan. Häveten puimme vaatteemme ylle ja haihduimme pois. Hajaannuimme kukin tahoillemme; yksi lähti kotiin nettipornon ääreen, toinen lähti paskalle, kolmas muuten vaan tumputtamaan, neljännestä ei ole tietoa, viides jäi Tupsuun ryyppäämään.

Kiksaa

Seems like he's struggling to produce a good tone on the instrument, on kyllä osuva kommentti Woodyn soitosta. Taitaa olla kuiva lehti, ligatuuri huonosti tai jotain.

Musavisa 7.11.

Musavisa alkoi jo perinteeksi muodostuneella etkoilulla. Me vanhat kehäraakit saimme uutta verta hengenkohotusjuhliimme, kun jäsen Tuomo saapui pizzansa ja juomansa kera paikalle. Spirittiä nostettiin tällä kertaa Dingon ja AC/DC:n voimalla.

Illan kokoonpano oli seuraavanlainen: Jonze, Mika, Olli, Tuomo, Matti, Satu ja cheerleader Katri. Poikakuoro toimi myös illan tuomareina; alkukierroksilla tenttaajana oli Tuomo, finaalissa nuijaa heilutti Olli. Emme siis pelanneet ylibuukattuna.

Eka kierros meni kohtalaisesti. Jo ah, niin tuttuun tapaan korjasimme oikeat vastaukset vääriksi. Allekirjoittanut kiittää Anthraxista, vaikka kitaran pituus -kysymys menikin pieleen. Kissin naamioita tuhersimme myös koko joukkueen voimalla. Ace Frehleyn maskit oli vähän hakusessa, mutta onnistuin tuurilla töhertämään oikeansuuntaiset, omasta mielestäni corpsepaintin näköiset läntit herran nassuun. Että pisteitä saalistimme 7,5/17, ja sijoitus oli 3.

Toka kierros sujui hieman paremmin. Vaikkakin Riki Sorsan Reggae ok olisi ollut se oikea vastaus, joka sitten sutattiin ja tilalle kirjoitettiin Kojo: Nuku pommiin. No, aina ei voi onnistua, vaikka hanurista vastauksia vedinkin. Kuvatehtävässä muisteltiin levottomien sielujen kohtaloita eli artistien kuolintapoja. Ne sentään meni oikein. Pisteitä herui 11,5/19. Sijoitusta en enää muista, mutta finaalipaikka oli taattu.

Ollin finaali oli vaikea, ainakin minulle. En tiennyt yhtään vastausta. Taisin kuitenkin väittää Nicon syntymämaata Saksaksi, josta piste sitten napsahtikin. Muuten täysin ummikkona ihmettelin muiden tietämystä ja tyytyväisenä odottelin voittojuomia. Pisteitä ropisi 11/19, tiukassa tiukassa finaalissa. Donkkarit sai nimittäin myös 11 pistettä, ja tuomari-Tuomo esitti meille lisäkysymyksen. Rakastetun kapteenimme Jonzen salamannopea reagointi toi meille sen yhden pisteen ja samalla illan voiton. Joimme palkinnot nauttien.

Ilta jatkui enemmän tai vähemmän kosteissa merkeissä upouudessa Onnelassamme.

Hetkinen

En nyt kirjoita mitään, että Marko saa enemmän tilaa ulkomaankirjaukselleen.

Marsu

Löysin illalla äitini kellarista joutilaan Marshall 8080 -vahvistimen. Uskoakseni se on siskoni poikaystävän, joka on nyttemmin lannistettu luopumaan musiikkiharrastuksestaan.

Iskin halvahkon kitaran kiinni siihen, ja aloin rämpyttää. Soittoni oli kamalaa, mutta on kuulkaa se sähkökitara hieno soitin. Erityisesti ihastuin siihen, ettei voimaa tarvinnut käyttää ollenkaan. Ehkä opettelen soittamaan sitä vähän. 80-wattinen marsu olisi mukava yllätys kerrostalon mummoillekin.

Mutta yhden kysymyksen se herätti. Mistä helvetistä on keksitty se oppi, että ennen sähkökitaraa pitäisi "opetella" soittamaan akustista kitaraa? Siinähän ei ole tasan yhtään mitään järkeä. Sama kuin pitäisi opetella nokkahuilun soitto ennen poikkihuilun aloittamista tai jotain vielä kaukaisempaa, vaikka käyrätorvi. Teräskielisen ehkä ymmärtää jotenkin, mutta klassinen nailonkielinen on jo täyttä älyttömyyttä. Siis jos haluaa siirtyä sähköön joskus.

Sanon nyt tässä suoraan, että höpö höpö. Ostakaa tenavillenne vain suoraan se lankku ja vahvari. Akustinen kitara on varsinkin aloittelijoille liian raskas, liian tylsä ja ehdottomasti lannistava. Kun siirrytään sähkökitaraan, suurin osa opitusta pitää sitten oppia pois. Sitäpaitsi olen itse sitä mieltä, että sähkökitara on yksinkertaisesti parempi soitin kuin akustinen. Kiinnostavampi ja sävykkäämpi.

Veikkaan, että alun perinkin tarkoituksena on vain saada muksu luopumaan haaveistaan ruveta rokkitähdeksi. Se on tietenkin aivan kauniisti ajateltu.

Unimusiikkiohjelma

Nyt kun yleistietovisa on hetkeksi hellittänyt torstailtamme, pitäisi keksiä muu tapa ansaita itselleen hyvä yöuni. Kuuntelin eilen kello 30:00-24:00 ohjelmaa Uuden musiikin tunti, jota juonsi metkaniminen säveltäjämestari Uljas Pulkkis. Suosittelen.

Pisteet Uljakselle myös tästä bongaamastani sitaatista:

"Miksi nykyoopperoiden libretto on aina jokin satu? Miksei aiheeksi oteta vaikkapa it-firman tarinaa tai satelliitin korjausoperaatiota avaruudessa?"

Menetin tajuntani Einar Englundin (Irina Milanin isä, kuten musavisa on opettanut) klarinettikonserton parissa. Lopusta en osaa sanoa mitään. Uusi musiikki on sikäli parempaa unimusiikkia, etteivät melodiat jää niin helposti pyörimään päähän.

Marraskuu

NOVEMBER: ”November Twilight” By the arranger and Paul Francis Webster. Julie doing this kind of number is really stuffing the ballot box.

Visavoitto 31.10.2006

Lokakuu päättyi Poikakuoron osalta voitokkaissa tunnelmissa. Teemaltaan Halloween-aiheinen visa oli sisällöltään vaihteleva, mutta hyvin ajankohdan hengen mukainen. Pitkästä aikaa eteemme jaettiin myös puuhapaperi, jossa piti tällä kertaa tunnistaa eri heviartisteja ja –bändejä naamioilla tai ilman.

Joukkueen ote oli tuttuun tapaan tiukka jo alkuerissä, joiden pistesaalis hiveli silmiä. Finaalivoittohan se kuitenkin lämmittää eniten, vaikka kahdesta tehtävästä tulikin puhtaat nollat. En kyllä itsekään olisi millään tunnistanut kolmoskysymyksen Gillian Andersonia. Allekirjoittanut iloitsi kuitenkin kahdesta henkilökohtaisesta palkinnosta koko joukkueen nauttiessa samalla voittojuomista. Kiitän ja kuittaan.