Tällä viikolla cd-soittimeeni on jumittunut Depeche Mode, eritoten kolme viimeistä albumia, Ultra, Exciter ja Playing the angel. Bändin pitkä ja värikäs historia on jo itsessään täynnä elementtejä joita yleensä tulee vastaan ns. perinteisiltä rockbändeiltä. Onhan tämä bändi legenda, jonka vaikutusta rock/pop historiaan ei voi sivuutta ihan noinvain. Bändille on jonkin verran velkaa Type O Negative, Him, MarilynManson ja lukemattomat muut metal/gootti/bändit. Niin ja sitten se kone-osasto. Depeche Mode, Kraftwerkin ohella on varsin merkittävä koneiden hyötykäyttäjä ollut konemusiikinhistorian eturivissä.
Pari kertaa livenä tullut nähtyä tämä bändi ja täytyy myöntää että kyllä ne koneetkin muuten rokkaa varsin räkäisesti ja ryhdikkäästi. Konemusaa on moni bändi yrittänyt saada rokkaamaan, harva onnistuu siinnä. Bändin visuaalinen puoli on minusta ollut aina varsin nerokas, videoita myöten.
Varsin hämmentävä seikka bändin suhteen on ollut se että harva jätkä tuntuu diggaavan tästä. Bileissä kun täräyttää tätä soimaan niin jopas alkaa mielipiteitä jannujen suusta lennellä siinnämäärin että pakko vaihtaa levyä ja heti.
Jos pop/rock -bisneksessä suurin ja kaunein, vaikuttavin, on the Rolling Stoenes, perässä tulee U2, voisin hyvinkin nähdä Depeche Moden muutamien vuosien päästä kiusaamassa U2:sta.
- gonzonimo-
2 kommenttia:
DM on alkanut kiinnostaa minuakin viime aikoina. Saisi hyvinkin jo kiusata U-kakkosta, joka on vähän semmonen pilipalibändi.
Ja kyllä pojatkin DMsta tykkää...tunnen monta! :)
Lähetä kommentti