Lännen-Jukka

Espoon-Jussi oli ovela keksiessään tavan päästä parhaille paikoille keikkaa seuraamaan. Ja olihan se aivan mahtava keikka! Karjalaisen string band soitti hyvin ja näytti hyvältä. Automiehenä nykyisin tunnettu Teha oli ehdottomasti oikeassa Ninni Poijärven suhteen. Espoon-Jussi nyökkäsi lavalle suu virneessä heti alussa: "Kovan näköinen mimmi!". Niinpä, en ollut saada katsettani irti taitavan lumoavasta viulistista. Mika Kuokkanen soitti kitaraansa maukkaasti ja itse Karjalainen oli niin karismaattinen kuin vain ikinä voi olla.

Lännen-Jukan konseptissa on jotain maagista, ripaus autenttista deltabluesin pahuutta ja esoteerista alkuvoimaa. Karjalainen on niin taitava ja huolellinen - salaperäinen! - työssään, että on tässäkin tapauksessa jättänyt juuri ne oikeat elementit pienten sattumien varaan. Siitä syntyy spontaanisuus ja aito pelimannimeininki. Hän on tehnyt itsestään myytin, ja se myytti tulee alati kasvamaan. Veikkaan, että seuraava levy on string band -levytys. Tänään kuitenkin tilaan "debyytin" vinyylinä. CD on jo, heti raamatun ja jallupullon vieressä hyllyssä paikallaan.