Voisiko joku selittää minulle, miten kukaan voi tykätä edes vähää PMMP:stä?
Luulen, että he ovat kuuluisia vain siksi, että jokin maailmaa ohjaava paha demoni (vrt. Descartes 1641) haluaa tehdä sillä minulle kiusaa (vrt. Shea & Wilson 1975).
Kamalaa kuultavaa se ainakin on.
9 kommenttia:
Keikkansa Rovaniemirockissa oli hieno ja Henkilökohtaisesti-biisi on myös. Inhosin Rusketusraidat-kappaletta, mutta loput kuulemani biisit ovat olleet lähes poikkeuksetta mainioita. Nättejäkin ovat.
Otetaan zen caffee, cmx, kotiteollisuus ja muutama puutarhatontuhevibändi ja aletaan katsomaan heidän eteemme levittyvää sielunmaisemaa. Sitä kataloogia kun selailee niin kyllähän se sielunmaisema aika karulta näyttää,toivottomalta pahimmassa tapauksessa. Oman älykkyyden alleviivailua,kikkakolmosta kikkanelosen eteen,omalla vaatimattomuudella rehvastelua..
Tuosta kontektista kun katsoo PMMP:tä niin jumantzuikka nehän ovat neroja. Sitäpaitsi jos bändi vetää livenä Ypö-5 coverin niin sehän on näinäpäivinä jo kulttuutiteko.
Mielestäni se on parasta pitkäänaikaan suomenkielisen rokin kentällä. Toivottavasti ymmärsit pointtini.
Lisäystä edelliseen.
Niin ja miksei slogania "makuasioista ei voi kiistellä" päivitetä niin että ei-sana tipautetaan pois. Niistähän just voi kiistellä... Helvetti matematiikastakos sitten voi kiistellä.. 1+1= mun mielestä kolme.
Välillä tykkään, välillä en.
Jos PMMP olisi ainoastaan pienen piirin kulttibändi, siitä olisi varmaan "todellisen musadiggarin" helpompi pitää; bändihän on nyt aivan liian suosittu ja sitä paitsi kriitikotkin tykkää siitä aivan liikaa.
Matematiikan kauneus on juuri siinä, että siinä ei auktoriteetit päde.
Minusta he vain ovat häiritsevän huonoja laulajia, kappaleet ovat yhdentekeviä, enkä tajua yhtään mistä laulujen sanoissa on kysymys. Varmaan jostain tyttöjen jutuista tai sellaisesta.
Lisäksi koko bändissä on jotain hyvin ärsyttävää, en oikein osaa sanoa mitä. En pidä edes laulajien ulkonäöistä, vaikken kyllä ymmärrä mitä merkitystä sillä voisi edes teoriassa olla. Eihän musiikilla ole mitään tekemistä visuaalisuuden kanssa. Joka tapauksessa mikään ei ole hyvin.
Tämä kommentti on kirjoitettu Tentti-nimisestä ravintolasta. Olen täällä vahingossa (ja lähden pian) ja taustalla soi Radio City. Olkaa kiitollisia ettei se soi Rovaniemellä! Nyt soi Alice Cooper: Poison, ja samalla linjalla ollaan menty viime tunti.
Mä taas näen heissä viehättäviä ja anarkistisia piirteitä. Laulutapahan heillä on toisinaan hyvinkin punk-vaikutteista rääkymistä, toisinaan taas tyttömäistä stemmalaulantaa.
(nyt soi theVentures: guitar freakout levy)
Musta ne on hyvin toteuttaneet pop/rock musalle ominaista "trash" mentaliteetin haltuunottoa loistavalla tavalla. Trash, roska, onhan se naivia ja vaatii aikamoista uskallusta artistilta. Ei mullakaan niiden levyjä ole, eikä tule. Livenä katsoin RuisRokissa kesällä, pakko oli katsoa koko keikka läpi,oli se niin vaikuttavaa kaahausta.
Pmmp on nimenomaan loistava livebändi. Niinkuin kyllä suurin osa bändeistä yleensäkin on "nimenomaan livebändejä". Helposti mukana laulettavia biisejä, hurja meininki.
No laulutaidossahan voi olla parannettavaa, mutta perkele sentään!...mitä sitten!
Sehän on periaatteessa punkbändi sittenkin, ja milloin punk-rockiin on kuulunut hyvä laulutaito, saati viehättävyys? Take it or leave it... Viehättävyyttäkin kaksikosta omalla persoonallisella tavalla löytyy. Etenkin heidän puheensa kuunteleminen eleisiin ja ilmeisiin yhdistettynä on nautittavaa, vaikkeivat mitään erikoista sanoisikaan...
Epäilen, että ne jotka eivät tykkää tuomitsevat bändin edellleen rusketusraidat-hitin perusteella...joka kyllä on omastakin mielestäni levyversiona hirveä, mutta olen kuullut siitäkin asenteellisen vedon keikoilla.
Ja sanoituksista löydän paljon tunnelmia joihin uppoutua ja joita melodiat tukevat. Ja myös sanomaa paikka paikoin, runolliseen muotoon puettuna.
Älkää jätkät mollatko rusketusraitoja. Sehän ois voinnu olla vaikka Gösta Sundqwistin biisi.
Miten niin ei visuaalisuudella ole mitään tekemistä musiikin kanssa?
Tuo perverssi slogan on vasta keksitty 1900-luvulla, jättiläismäisten sotien ja saastuttavien koneitten vuosisadalla, kun keksittiin äänilevyt ja radiot. Sitä ennen visuaalinen puoli oli täysin erottamaton osa musiikkiesitystä ja yhä vielä 2000-luvullakin monesti on.
Itse asiasta PMMP:stä ei minulla ole mielipidettä, en ole jaksanut kuunnella niin paljon että voisin antaa siunaustani tai ankaraa tuomiota!
Lähetä kommentti