Musavisa 7.11.

Musavisa alkoi jo perinteeksi muodostuneella etkoilulla. Me vanhat kehäraakit saimme uutta verta hengenkohotusjuhliimme, kun jäsen Tuomo saapui pizzansa ja juomansa kera paikalle. Spirittiä nostettiin tällä kertaa Dingon ja AC/DC:n voimalla.

Illan kokoonpano oli seuraavanlainen: Jonze, Mika, Olli, Tuomo, Matti, Satu ja cheerleader Katri. Poikakuoro toimi myös illan tuomareina; alkukierroksilla tenttaajana oli Tuomo, finaalissa nuijaa heilutti Olli. Emme siis pelanneet ylibuukattuna.

Eka kierros meni kohtalaisesti. Jo ah, niin tuttuun tapaan korjasimme oikeat vastaukset vääriksi. Allekirjoittanut kiittää Anthraxista, vaikka kitaran pituus -kysymys menikin pieleen. Kissin naamioita tuhersimme myös koko joukkueen voimalla. Ace Frehleyn maskit oli vähän hakusessa, mutta onnistuin tuurilla töhertämään oikeansuuntaiset, omasta mielestäni corpsepaintin näköiset läntit herran nassuun. Että pisteitä saalistimme 7,5/17, ja sijoitus oli 3.

Toka kierros sujui hieman paremmin. Vaikkakin Riki Sorsan Reggae ok olisi ollut se oikea vastaus, joka sitten sutattiin ja tilalle kirjoitettiin Kojo: Nuku pommiin. No, aina ei voi onnistua, vaikka hanurista vastauksia vedinkin. Kuvatehtävässä muisteltiin levottomien sielujen kohtaloita eli artistien kuolintapoja. Ne sentään meni oikein. Pisteitä herui 11,5/19. Sijoitusta en enää muista, mutta finaalipaikka oli taattu.

Ollin finaali oli vaikea, ainakin minulle. En tiennyt yhtään vastausta. Taisin kuitenkin väittää Nicon syntymämaata Saksaksi, josta piste sitten napsahtikin. Muuten täysin ummikkona ihmettelin muiden tietämystä ja tyytyväisenä odottelin voittojuomia. Pisteitä ropisi 11/19, tiukassa tiukassa finaalissa. Donkkarit sai nimittäin myös 11 pistettä, ja tuomari-Tuomo esitti meille lisäkysymyksen. Rakastetun kapteenimme Jonzen salamannopea reagointi toi meille sen yhden pisteen ja samalla illan voiton. Joimme palkinnot nauttien.

Ilta jatkui enemmän tai vähemmän kosteissa merkeissä upouudessa Onnelassamme.