Löysin illalla äitini kellarista joutilaan Marshall 8080 -vahvistimen. Uskoakseni se on siskoni poikaystävän, joka on nyttemmin lannistettu luopumaan musiikkiharrastuksestaan.
Iskin halvahkon kitaran kiinni siihen, ja aloin rämpyttää. Soittoni oli kamalaa, mutta on kuulkaa se sähkökitara hieno soitin. Erityisesti ihastuin siihen, ettei voimaa tarvinnut käyttää ollenkaan. Ehkä opettelen soittamaan sitä vähän. 80-wattinen marsu olisi mukava yllätys kerrostalon mummoillekin.
Mutta yhden kysymyksen se herätti. Mistä helvetistä on keksitty se oppi, että ennen sähkökitaraa pitäisi "opetella" soittamaan akustista kitaraa? Siinähän ei ole tasan yhtään mitään järkeä. Sama kuin pitäisi opetella nokkahuilun soitto ennen poikkihuilun aloittamista tai jotain vielä kaukaisempaa, vaikka käyrätorvi. Teräskielisen ehkä ymmärtää jotenkin, mutta klassinen nailonkielinen on jo täyttä älyttömyyttä. Siis jos haluaa siirtyä sähköön joskus.
Sanon nyt tässä suoraan, että höpö höpö. Ostakaa tenavillenne vain suoraan se lankku ja vahvari. Akustinen kitara on varsinkin aloittelijoille liian raskas, liian tylsä ja ehdottomasti lannistava. Kun siirrytään sähkökitaraan, suurin osa opitusta pitää sitten oppia pois. Sitäpaitsi olen itse sitä mieltä, että sähkökitara on yksinkertaisesti parempi soitin kuin akustinen. Kiinnostavampi ja sävykkäämpi.
Veikkaan, että alun perinkin tarkoituksena on vain saada muksu luopumaan haaveistaan ruveta rokkitähdeksi. Se on tietenkin aivan kauniisti ajateltu.
1 kommentti:
Tuli taas vkloppuna todistettua Marsun ja muiden kitaravahvistimien parantava voima. Piipahdin pääkaupunkiseudulla rokkaamassa ja katsastamassa livekunnon seuraavilta akteilta: the Others, 22.Pirkko, Soul Tattoo, the Bellrays. Näistä etenkin 22.Pirkko pamautti juurevuudellaan ja melodiatajullaan sydämeni tohjoksi, taas kerran. Paikkana Tavastia ja pirkkojen 25 vuotisjuhlat. Parin päivän päästä Pirkoista, paikkana taas Tavastia. the Bellraysia katsellessani sain vaihteeksi kokea huikean visuaalisen ilmiön, puolessa välissä keikkaa bändi alkoi näkyä kahtena. Ehkä laulajan flunssa ja bändin (liian)pitkänkiertueen tuoma väsymys jotenkin mystiskosmisesti siirtyi minuun ja.... PAM! Onneksi Tavan ammattitaitoinen henkilökunta ohjasi minut ulkoilman pariin kehoittaen ensi kerralla tulemaan hillitymmällä nestetankkauksella. Harva jätkä se kuitenkaan kitaravahvistimella rock tähdeksi asti etenee. Yhtä rock tähteä kohden on kuitenkin öpaut 200 rocktyöläistä, the BellRays,22.Pirkko, Soul Tattoo kuuluu työläisten suureen veljeskuntaan ja se on perkele hienoa kuunneltavaa josta starailu on kaukana. Juu että sähkökitarat ekana ja sitte vasta akustiset lapsille käteen.
- Jah Relainen -
Lähetä kommentti