2006

Zooeyn maistellessa tikkariaan minä toivoittelen sukupuuttoon kuolevalle musavisa-yhteisölle onnellista uutta vuotta.

Kukaan ei tiedä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Itse aion ainakin musavisailla loppuun asti.

Zooey on viipyillyt viime päivinä paljon mielessäni. Lopullisesti hän hurmasi minut hassussa tonttuelokuvassa Elf, jossa lauloi jazzia suihkussa. Hahmon nimi oli Jovie. Hän on näytellyt myös Trilliania. Viehättävää.

PooliBooli

Ravintola Pool Boolissa Tampereella näytti olevan musavisa keskiviikkoisin. Alkaa kello 19, joukkueissa kolme henkilöä kussakin.

En ehtinyt paikalle visaamaan. Ehkä sitten toiste.

Hyvää joulua!

Joulua kannattaa viettää kieli poskessa, mutta kannattaa myös kokeilla miltä tuntuu joulunvietto kieli korvassa.

Terry Zwigoffin ohjaama Bad Santa on hieno, koskettava ja syvällinen jouluelokuva. Pääosassa riehuu vanha country-laulaja Billy Bob Thornton.

Mukavan leppoisaa joulua kaikille musavisailjoille!

Fergie

Läheiseni neuvoi katsomaan Fergien kulmakarvoja. En saanut siihen tilaisuutta ennen toissailtaa, toissayötä.

My humps

Sen videon näin. Yöllä telkkarista. Kulmakarvojen kaarevat muodot tekivät minuun erittäin syvän vaikutuksen. Musiikin ja kuvan yhteinen muotokieli tuntui ylistävän vain ja ainoastaan Fergien kulmakarvoja.

Fergie on kuin fuuga, polyfonisen sävellystyylin korkein muoto. Kulmakarvojen teema kertautuu vartalon eri osissa: poskipäissä, kupeissa, pohkeessa, selässä. Fergie on Das wohltemperierte Klavier.

Tästä saattaa alkaa uusi kuvasarja. Pidän muotoilusta.

Ihmelapsen jäämistöstä

Ohessa veljeni (s. 1973) säveltämä ja sanoittama punk-kappale noin vuodelta 1980. Lauletaan Pelle Miljoonan äänellä. Toistetaan tarpeellisen monta kertaa.

Mää oon kova ilmestys,
Maapallo räjähtää.
Ja jätkät pitkin poikin
lentää.

Möykky

Viimeinen kuva sarjasta "Urheilun toinen estetiikka - vaihtoehto konventionaalisille kauneuskäsityksille".

Näin. Jos minä saisin päättää, palkkaisin Dave Palumbon Michael Chiklisin tilalle Möykyn rooliin F4-jatko-osaan. Davea ei tarvitse maskeerata. Ei tarvita muuta kuin kaurapuuroa ja 51 877 215 kpl keltaisia pillereitä.

En jaksa tällä kertaa kirjoittaa mitään musiikista. Olen ollut pitkään urheilutuulella. Urheilu on mukavaa.

Yleisön pyynnöstä

Lisää urheilukuvia. Meditoin vielä hetken aikaa Brian Oldfieldin räjähtävää suoritusta ennen illan konserttia.

Tein tänään varauksen eräästä dvd-paketista. Lainaaja kehui sitä niin paljon, että oli pakko. Dokumenttia on kuulemma kiva katsella pikkutunneilla ja juoda samalla konjakkia. Olen nähnyt siitä aiemmin ainoastaan osia.

Kuin kuka tahansa

Olisipa kiva saada kommentteja tältä hepulta. Eilen näin lisäksi valokuvan, jossa sama heppu on viettämässä rattoisaa iltaa suosion tikapuita nopeasti kipuavan aloittelevan pop-bändin kanssa. Näyttää heppu olleen itsekin aika mukavassa nosteessa.

[Lähde]

Lisää kauniita urheilijoita

Kaleva tänään:

Koko oli valttia nyrkkeilyn WBA-liiton raskaansarjan mestaruusottelussa Berliinissä eilen, kun 213-senttinen Venäjän Nikolai Valijev voitti titteliottelussa Yhdysvaltojen John Ruizin.

Ennen ottelua Ruiz kuumensi tunteita kutsumalla Valijevia King Kongiksi. Venäläisen päähän oli myös helppo osua, sillä Ruizin mukaan se oli "kuplavolkkarin kokoinen".

Nyt kuitenkin levy soimaan ja töihin.

Mukava päivä

Kultti- ja ihmebändi Riukupastorin kirjastokeikka oli yksi päivän kolmesta suurista ilonaiheista. Tällä kertaa kuultiin ja nähtiin yhteislaulantaa, cowboy-huutoja, kirjanlaulamista, arvontaa (joka oli oikeastaan tietokilpailu) jazzimprovisaatiota ja painia.

Valitettavasti en itse kuitenkaan nähnyt painiosuutta, koska riensin kirjaston naapuriin seuraamaan sirkusesityksiä. Näin mm. temppuilevia kilpikonnia, akrobaattisia sammakoita ja tasapainoilevia merihevosia. Kunnon sirkusesityksessä on aina mukana psykedeliaa.

Kolmas ilonaiheeni oli Bubban tippuminen.

Lopuksi haluan yhdessä Tristan Ivanovin (ks. viereinen kuva) kanssa ilahduttaa kaikkia musavisailijoita jalkapallo-aiheisella linkillä: Ugly footballers.

[Lähde]

Minnin nälkäinen sydän

Keskiviikkona (taisi tosin olla jo torstain puolella) pähkäilimme taustalla soinutta Hungry Heart -coverin esittäjää. Vastaus on Minnie Driver. Vaikka pidän myös Bruce Springsteenin alkuperäisestä levytyksestä, on Driverin versio parempi - tai no, ainakin tuoreempi. Naiset on kivoja kun ne tulkitsee. Naiset on kivoja. Hmmmm....Naiset.

Kiva kuulua jälleen Poikakuoroon.

Nobody's business but the Turks'

19. Koska Herra Jumala oli tehnyt maasta kaikkinaiset eläimet kedolle, ja kaikkinaiset taivaan linnut, toi hän ne Adamin eteen, että hän näkis, kuinka hän ne nimittäis: sillä niinkuin Adam kaikkinaiset eläimet nimitti, niin ne kutsutaan.

20. Ja Adam antoi kullekin karjalle, ja taivaan linnuille, ja eläimille maan päällä heidän nimensä.

Too rude

Päivän biisi on reggae Too rude, joka löytyy mm. Rolling Stonesin Dirty Work- levyltä. Levytys on aivan hirveä, miltei kuuntelukelvoton. Lisäksi se löytyy Keithin soolobändin X-Pensive Winosin live-levyltä, joka on saatavana myös DVD-taltiointina. Tämä versio puolestaan on aivan loistava - mutta ei ihme, sillä rummuissa on Steve Jordan ja soolokitarassa Waddy Wachtel. Poissa ovat epäonnistuneet kasaridubit, ja tilalla aivan jumalattoman svengaavaa - ja tiukkaa! - reggae-biittiä hivelevillä stemmoilla ja soololaulusuorituksilla. Jopa Keith laulaa tarkasti ja puhtaasti.

Ja vielä: hieno keikkajuliste.

Oho!

Taloussanomat tänään: Singer ja Husqvarna ommellaan yhteen. Ks. tarkemmin.

Hiljaista

Aika hiljaista musavisamaailmassa.

Tuossa pöydällä on lehti.
Otsikko: Enkeleitä vai narttuja? Päättäkää itse.

Kuuntelussa Top-5:

1.) Led Zeppelin: Black dog (katsoin nauhalta Idolsia)
2.) Lisa Ronstadt: Tumbling dice (kitarassa Waddy Watchtel!)
3.) Deep Purple: Back to back (Morse & Airey)
4.) Cannonball Adderley: Sticks (hiki)
5.) Magnus Lindberg: Clarinet Concerto (Pekka suositteli)

Lisäys: Roots-Antin soolouran etenemistä voi seurata täällä.

Aamupalaa ja ylennyksiä

Aamupala: Pomppis-sekaleipä, jonka päällä Kultakinkkua ja Oltermannia, juomaksi vedellä laimennettua karpalomehua ja mukillinen kahvia, musiikkina Doris Day.

Rivimies Tommi: joukkueen kapteeni Marko on tällä päivämäärällä ylentänyt teidät alikersantiksi ja nimittänyt teidät Halinallet-musavisajoukkueen vanhemman aliupseerin virkaan. Onnitteluni.

Rivinainen Satu: joukkueen kapteeni Marko on tällä päivämäärällä ylentänyt teidät korpraaliksi ja määrännyt teidät Halinallet-musavisajoukkueen palvelukseen. Määräys on voimassa toistaiseksi. Onnitteluni.

Päivän musiikki

Tänään on vuorostaan maistunut Nat King Cole, triolevytykset.

Elvis elää!

"Johnny Vegas on erään amerikkalaisen, takavuosina menestyksekkäästi maailmaa kiertäneen pop-idolin reinkarnaatio Rovaniemeltä - Elvis todellakin elää Suomen Lapissa eikä edes haise pahalta!"

Olisi aika pöyhkeää saada Johnny esiintymään kevätkauden finaali-bileisiin. Entä jos finaalin teemana olisi Elvis, ja kaikki kysymykset koskisivat pelkästään kuningasta ja hänen musiikkiaan?

Aamupäivän kolahdus ja USA

Jefferson Airplane: Triad

Muutenkin nyt maistuu amerikkalainen 60-luku. Asiasta melkein toiseen. Katsoin eilen scifi-parodian nimeltä Linnunradan käsikirja liftareille. Roskaa oli. Huima ero kirjassa ja elokuvassa. Raina olisi ollut luultavasti parempi, jos se olisi hoksattu tuottaa Yhdysvalloissa vaikkapa sillä possella, johon kuuluvat Owen Wilson, Vince Vaughn ja Ben Stiller. Myös Paul Giamatti, William H. Macy, Philip Seymor Hoffman ja Steve Buscemi, sekä Billy Bob Thornton ovat sellaisia neroja, jotka taipuvat mihin vaan. Remaken ohjaajaksi palkkaisin rohkeasti Terry Zwigoffin.

Amerikkalaiset ovat oivaa viihdyttäjäkansaa. Sääli, että ulkopolitiikka menee välillä överiksi. Sisäpolitiikka ei taas kuulu meille muille, joskin sekin on ajoittain aika kiinnostavaa. Siinä on näet vahva populaarikulttuurinen maku, josta pidän. Viimeisin demokraatti-pressakin soitti saksofonia ja poltteli sikareita - eikä tarvinnut edes humidoria! Viidyttäjäkansaa!

Pub Tommi

Sivuilla kerrotaan Tupsun historiasta, että

Vuonna 1963 samaan liiketilaan perustettiin Ravintola Tommi. Vuonna 1974 ravintola muutettiin ravintola LAPINPAULAKSI ja myöhemmin, vuonna 1984 lyhennettiin TUPSUKSI.

Hauska levy

Viikonlopun alkajaisiksi pienenä yösoittona NOFX: The War on Errorism.

Lystikkäitä amerikanpunkkirallatuksia!

Musavisa-mestaruus Donkey Kongalle!

Runkosarjan lopulliset pisteet (kärkijoukkueet):

1. Halinallet 25 p
2. Donkey Konga 22 p
3. No1 Knows 11 p
4. Dead Parroots 12 p
5. Husqvarna & Singers 10 p
5. Pupuliima 10 p
6. Löysät bois 9 p

Eilen pidettiin lisäksi yhden kierroksen mittainen kausifinaali, jonka voitti erittäin täpärästi Donkey Konga. N1 tuli toiseksi, ja kolmanneksi Halinallet.

Onnea Musavisan voittajille! Donkey Konga on vaikea vastustaja, jonka musiikkitietämys on laaja-alaista, oivaltavaa - ja mikä pahinta: kumuloituvaa. Jos Donkey Konga olisi hirmulisko eikä apina, olisi se ehdottomasti Jurassic Parkin raptor.

Tähän perään voi jokainen halinalle käydä lisäämässä mietteensä. Olkaa hyvä, sana on vapaa:

Tommi puhuu:

Ainakin se lohdutti, että toisetkin osaavat tehdä liian vaikeita visoja. Finaalin paras tulos oli neljä pistettä. Omassani kymmenkunta, vaikka viimeviikkoisesta sopii koulukiusata ja syyn kanssa.

En kyllä luopuisi visojen profiloinneista. On hieno mennä Jaakon visaan ja tietää, että nyt tulee Olavi Virtaa ja serbialaista mustalaisvingutusta. Hyvä meininki!

Sitäpaitsi voitimme sekä alkukierroksen että viikkofinaalin. Kausifinaalin hävisimme puolella pisteellä. Ei huonompi visa, varsinkaan kun juotava ei päässyt loppumaan pöydästä.

SatuSH:

Visa oli kyllä ihan kamalan vaikea. Osasin sitä kyllä odottaakin. Tyydyin jälleen lähinnä istuskelemaan ja nauttimaan baarin tarjoamia tuotteita. Onneksi minulla oli kuitenkin ihan ikiomaa seuraa mukana. Selvennykseksi: hän ei osallistunut peliin eli joukkueemme pelasi ihan sääntöjen mukaisella kokoonpanolla.

Eli henk.koht. tasolla en ollut joukkueellemme hyödyksi. Mutta koska Halinallet ovat ylläpitäneet koko kauden ajan hienoista hienointa joukkuehenkeä, sen avulla selvitimme tiemme runkosarjan voittoon. Joukkuehenki ylsi myös yhteen yksilökisan voittoon. Markonallen kanssa saimme Ray Manzarek -tiedolla palkinnoksi anananaksen ja juoman. Vaikka en sitä yksin voittanut, se oli joka tapauksessa minulle ihka ensimmäinen yksilövisavoitto. Siitä olen iloinen.

Poikanallet ovat kyllä pistäneet parastaan ja jatkavat samalla linjalla. Halinallet-jatkosta en tiedä, koska olen jossain vaiheessa muuttamassa suuremmille visatantereille. Mutta pojat jatkakoon viitoittamallaan voittoisalla tiellä. On ollut suuri ilo pelata teidän kanssa :)


Jonze äänessä:

Aluksi lämpimät onnittelut voittajille ja kiitokset kaikille kilpakumppaneille.
DK:n voitto oli ansaittu ja runkosarjan voitto jätti ainakin allekirjoittaneelle hyvän fiiliksen, vaikka pokaalia ei tällä kertaa päästykään kohottelemaan.

Finaali oli vaikea, kuten tuossa jo mainittiinkin mutta tulipa tehtyä sitten kunnon loppurutistus. Itselläni on ollut syyskaudella todella hauskaa ja (onneksi) harvat missatut visat ovat hatuttaneet senkin edestä. Nyt vain täytyy keksiä tiistai-illoille jotain korvaavaa tekemistä, kun sisäinen kalenteri hälyttää kiiruhtamaan musavisaan.

Kiitokset omalle joukkueelle, muiden joukkueiden kavereille ja varakapteenin spesiaalikunniamaininta Sadulle kuluneesta kaudesta.

Me tulemme taas!

Skoptilaiset-Poikakuoro-Halinallet

Viisi runkosarjavoittoa peräkkäin on syy siihen, miksi Michelle Phillips on hymyissä suin. Salaisuutemme on onnistunut casting ja viehkot muusat.

Kauden viimeinen voimakuva

1981 Keke ei saavuttanut pisteen pistettä, mutta onnistui jo seuraavana vuonna voittamaan F1-maailmanmestaruuden yhdellä ainoalla osakilpailuvoitolla. Kausi oli repaleinen ja sekava. Keke varmisti mestaruuden viimeisessä osakilpailussa tulemalla viidentenä ruutulipulle. Paikkana oli Las Vegas, keisarillinen parkkipaikka.

Halinallet on voittanut kuluvalla kaudella enemmän kuin yhden osakilpailun. Se johtaa tällä hetkellä musavisa-sarjaa ja on varmistamassa runkosarjavoittoa. Potentiaalisia mestareita on kuitenkin muitakin.

Haluan omistaa voimakuvan kaikille joukkueille. Keke jos kuka tietää, millaista on voittaa syyskauden musavisamestaruus Rovaniemen Tupsussa.

[Lisäys: Keken mestaruusvuonna 1982 äänitin kaveriltani mahetsua syntetisaattorimusiikkia.]

ANP

Illalla Comicossa Absoluuttinen Nollapiste, ja huomenna tulee telkkarista The Next Karate Kid. Aamulla näyttävät Tomi Traktoria klo 8:15 alkaen (MTV3). Ohjelmakuvaus viimeksi mainitusta:

Tomi Traktori on puuhakas maatilan voimapussi, joka hyvällä huumorilla ja muiden työkoneystäviensä avulla auttaa ahkeraa Ville-maanviljelijää ja Matti-renkiä selviytymään päivän askareista.

Ei muuta.

[Lisäys: liput Absoluuttisen Nollapisteen keikalle kahdeksan euroa + narikka]

Skandaali!

Viime tiistaina (22.11) Tupsussa on musavisailun sijasta pelattu Haluatko miljönääriksi -peliä eli kaverille on kilautettu. Röyhkeää.

Yllätysten ilta

Tommy ja Satu onnistuivat siinä, missä useimmat ovat tällä kaudella epäonnistuneet: luomaan sellaiset kysymysrungot, että Musavisa-instituutio saisi uuden viikkovoittajan. Nakkikioskin nuoret heavy-diggarit hivuttautuivat finaaliin mitättömällä erolla papukaijoihin ja hoitivat homman tyylikkäästi myymiöönsä. Kohtalon ivaa on, että illan varjofinaalissa papukaijat saalistivat enemmän pisteitä kuin mikään muu joukkue. Ettei vaan tullut jälleen neljäs sija?

Halinallet tuli toiseksi keskinkertaisella suorituksella. Yksilötasolla jyräävä N1 on hiipunut loistonsa päivistä saaden aika vaatimattomat pisteet kaikilta kierroksilta. Lällättävät kakarat jäivät tällä kertaa myös läsnäreille, vaikka finaaliin pääsivätkin. Illan visa oli hyvä, joskin Tommyn finaali olikin aivan julmetun vaikea venäläisine filosofineen.

Jaahas

Taidanpa ruveta tekemään kysymyksiä.

Huomenna on tiistai!

Evansin Bill voimakuvassa tuuratkoon minua sen aikaa, että saan huomiset kysymykset tehtyä.

Hear me roar

Jees! Tämän kolmannen ja samalla viimeisen voimakuvan myötä toivottelen kaikille musavisaan osallistujille onnea. Luvassa on kaikkea kivaa.

King of the Road

Tässä vielä toinen voimakuva Sadulle.

Poweria

Voimakuva ensi tiistaille. Jotta kykenen huippusuoritukseen, on oma tsemppaus aloitettava ajoissa. Tietämättömille tiedoksi: astun tuomarin rooliin toisella kierroksella.

Ensin musavisa, sitten maailma

Nimeltämainitsemattomat joukkueemme jäsenet ovat kaavailleet puoluetta, jonka ainoana tarkoituksena olisi saada Madde Suomen kuningattareksi. Kuulemma perustettaisiin kuninkaallinen musiikkikirjasto, jonka uutuuslevyjä monarkki pääsisi selailemaan.

Henkilökunta istuisi ryhdikkäänä paikallaan ja tarkkailisi tilannetta. Madde kysyisi mitä hänen suosikkibändinsä The Bandin levyjä on paikalla. Johtaja menee esittelemään hyllyä. Madde katsoo tarkkaan. Hän on hieman likinäköinen. Hänen parfyyminsa kantautuu virkailijan sieraimiin ja asiakaspalvelija saisi tuntea poskellaan kurottautuvan kuninkaallisen hengityksen.

Lopuksi Hän nostaisi pöydälle suosikkilevynsä: pari The Bandin kokoelmaa, Super Hits 1989 -lootan, Rolling Stonesien Exile on Main Streetin, thaimaalaista iskelmää ja Kissin live DVD:n. Kirjaston kapteeni tai varakapteeni piipauttaisi korttia, katsoisi ettei hallitsijalla ole lainakieltoa ja ojentaisivat musiikin nöyrästi mutta nöyristelemättä ylhäiselle asiakkaalleen. Palkakseen he saisivat hymyn.

Voisi onnistuakin. Oheinen kuva pääsi aikanaan Fark-nimiseen blogiin ja viestin 384 kommenttia antavat vihjettä, että hölmömpääkin on perustettu puolue edistämään.

Top-1

1.) Laakso: Never satisfied.

Äiti ja tytär

Muistan olleeni aluksi kiinnostunut sarjan tyttärestä, seuraavaksi äidistä, sitten uudelleen tyttärestä (Angel Heart 1987) ja lopuksi jälleen äidistä. Vielä vuonna 2000 (High Fidelity) tytär oli aika kiinnostava.

Veli hopea

Molemmat alkukierrokset voitettiin, mutta finaalista se aivan kirkkain mitali jäi taas kerran hakematta. DK voitti 15 pisteellä kahtatoistamme vastaan. Noone jäi taakse, muistakseni he saivat kahdeksan tai yhdeksän pistettä.

Halinallen kaataja lieni tällä kertaa vanhan esiesijoukkueemme skoptilaisten perustajajäsen Jaakko. Voisi sanoa, että kohtasimme iskun menneisyydestä. Se oli tietenkin oikein.

Visaan on tarjolla myös voittajien näkökulma. Numero kolmonen ei ole vielä kommentoinut, mutta Dead Parrootsin kestokommentti pätee nyt kuten muulloinkin.

Sarjatilanne seitsemän parhaan (kun en muista oliko Nakkikioski mukana) lieneenee nyt seuraava:

Halinallet 20 p
Donkey Konga 19 p
No1 Knows 14 p
Dead Parroots 10 p
Husqvarna & Singers 9 p
Pupuliima 9 p
Löysät Bois 7 p

Tietävämmät voinevat päivittää sarjataulukon täydellisyydessään Musavisablogiin. Hopi hopi!

Virallinen kanta

Turmion Kätilöt -yhtyeen vastaus.

Tiistain voimakuva

Oheisen voimakuvan välityksellä haluan jälleen toivottaa kaikille musavisalaisille rattoisaa tiistai-iltaa.

Hyvä elämä koostuu hyvistä arvoista. Pukeutukaa, siemailkaa ja rakastakaa!

You better come on in my kitchen, it's goin' to be rainin' outdoors.

- R. Johnson

Viikon bändi ja EP

Moses Hazy: Something Like A 3rd Woman. Kuuntelin EP:n aamulla muutamaan kertaan; hemmetin hyvää ja mielipuolista rock and rollia. Bändi on perjantaina Grandessa. Menkää ihmeessä kuuntelemaan - siis te onnelliset, jotka vapaana liidätte tuolloin Rollocityn ilta- ja yöelämässä. Minä puolestani toimin lähirelatiivien viihdytysupseerina koko tulevan viikonlopun.

Stryper 1982

"Stryperille todellakin irvailtiin aika usein ja julmasti, mutta toisaalta on kyllä myönnettävä, että tietyllä tapaa bändi itse kaivoi verta nenästään viskomalla puolen metrin korkuisissa hiuslakkakypäröissään yleisöön Raamattuja ja pukeutumalla yhdenmukaisiin keltamustaraitaisiin trikoisiin - bändin nimi kun viittasi Raamatussa mainittuihin Jeesuksen ruoskanjälkiin."

Joel McIver: Metallica

[Stryper - Reborn!]

Lisää Kiss-uutisia

Bruce Kulick pääsee soittamaan Lordin tulevalle Arockalypse-levylle, kappaleeseen Snowing in Hell! Brucehan vastasi Kissin 1980-ja 90-luvun kissin kitaraosuuksista eli mistään pilipali-kaverista ei

t o d e l l a k a a n

ole kysymys! Bruce Kulick on kenties kaikkien aikojen paras heavy rock -kitaransoittaja! Ehkä jopa parempi kuin Mick Mars tai Chris Holmes!

Paul Stanleyn toinen soolo

"So far everybody that's heard [the album] thinks it's great, so I'm real pleased with it," Stanley tells Billboard.com of the as-yet-untitled set. "Again, at this point, if it sells 100 copies or 100,000 copies or 10,000,000 copies, it won't change my life either way. All it's about is doing what I want to do and what I have the freedom to do. That being said, it's a very mainstream album. I don't think I'm going to surprise anybody being mistaken for somebody else. It was important to me to do the album I wanted to do, without any regard for anybody else's opinion or direction."

Lisää

Yhtä juhlaa koko viikonloppu!

Koska juhlin yksityisesti koko viikonlopun, jätän tälläkin palstalla mainostamatta lauantai-illan huumaa: Orkestar Business Class Duo & Riukupastori! -show huomenna asemaravintolassa. OBCD:n sivuilta löytyy myös Jaakon avoin kirje. Tänään kuulin myös supattelua, että jossain esiintyisi joku Gary Paychamo.

Ordinary Reginald

Ei niin sexy kuin viimeksi. Oheisessa valokuvassa on jotain hyvin inhimillistä. Eltonilla on kova jano ja hän on kaljuuntumassa. Eltonin ystävät ovat valinneet hänelle uudet kehykset. Hän myös selvästi epäilee kuolevansa alle 60-vuotiaana kivuliaaseen kivessyöpään. Ei se ole koskaan ollut helppoa Eltonillakaan kaiken myllerryksen keskellä. Elton jos kuka tietää, millaista on olla joukkueen kapteeni, johtaa ainoastaan kahdella pisteellä ja juosta verenhimoista hyeenalaumaa pakoon.

Disco Reginald

Aika sexy. 1970-luvun lopulla Eltonkin kokeili disco-musaa. Tuloksena syntyi maailman aliarvostetuin Elton John -albumi Victim of love (1979). Aloitusraitana on kiimainen disco-funk Johnny B. Goode, jonka hienon peukkubasson soittaa Marcus Miller. En muista koskaan nähneeni levyä yhdessäkään divarissa - tai sitten en ole vain välittänyt.

Voittodrinkkien kilinää, jostain kaukaa kantautuu demoninen nauru

Varakapteenimme Jonze oli menneenä tiistaina poissa. Musavisailu olisi kuulemma ollut liian hektistä hänen viikkosuunnitelmilleen (todennäköisesti hän hieroo nyt jossain käsiään ovelan näköisenä ja ajattelee: "Kaikki sujuu suunnitelmieni mukaan, hähää!")

Alkukierrokset olivat pianpa poikkeuksellisenkin oivat. Finaalissa tiukka voitontahtomme ja kankea organisaatiomme toi tuloksen eli voiton. Reippaus oli tarpeeseen kun kahden ensimmäisen kysymyksen kohdalla vastauspaperimme vielä hohti puhtauttaan.

Pekalle kunniaa Visa numeroin -postauksesta. Sellaisen toivoisi tulevan tavaksi.

Itse omasta puolestani haluan kehua, että voitin Pezin. Olenkin haaveillut sellaisesta jo jonkin aikaa. Oikeasti. En vain tiedä miksi sitä nimitetään. Sitä vehjettä. Millä edes ostaa sen, mitä ei osaa sanoiksi pukea? (muistakaa lukea linketyt tekstit huolellisesti läpi!)

Tiistain fiiliskuva

Minä ja Mr. Flynn haluamme toivottaa jännittävän täyteläistä visailuiltaa kaikille musiikkitietokilpailujen ystäville! Olkoon kilpa rehtiä ja tuomaritoiminta rehellisyyden hyvettä vaalivaa!

Clashin kokoonpano

Viikon levy: London Calling.

Yes, aivan mahtava levy! Kuulonvaraisen tarkkailun alla on erityisesti ollut levyn nelospuoli:

1.) Lover's rock
2.) Four horsemen
3.) I'm not down
4.) Revolution rock
5.) ???

Haa! Mikä on nelospuolen päättävä viides biisi, jota ei ole merkitty lainkaan levynkanteen? Ensimmäisenä oikein vastannut on voittaja.

Ai niin, se kokoonpano: John, Paul, George ja Ringo.

[Bill Evansin kokoonpano on Marko ja Tommy]

Peke ja Pete

Pelottaa, että tiistaina alkaa itkettää; Peke & Pete ovat tuomarointivuorossa. Toivottavasti poitsut onnistuvat väistämään kohdentamisen vaaran... Äh, hyvä ja kiinnostava visa on varmasti tulossa!

Tiedä makusi

Testiin, testiin taas kaikki!

Luonnehdinta, eilen

- Marko
- Mitä?
- Sä näytät ihan elintasopakolaiselta.

Kellari

Illan Rovala-keikalle (Kellari) ei ole lippuja, mutta narkkari maksanee 1,5 euroa. Soitto alkaa ennakkotietojen mukaan noin 22:30.

[muutin ajan viimeisimmän tiedon mukaisesti]

Menot

Itserakkaaseen tyyliini kirjaan tänne Halinallien kotiluolan ilmoitustaululle viikonlopun menemiseni:

Perjantaina Kellariin Rovalan pop & jazz -linjalaisten bändikatselmusta kuuntelemaan.

Lauantaina kirkkoon Seitakuoron konserttiin (Fauren mykistyttävä Requeim, op.48).

Sunnuntaina ajattelin juosta maratonin, kirjoittaa runokirjaa ja perustaa uuden uskonnon.

Tänäänkin olisi vaikka mitä, mutta olen päättänyt viettää loppuillan kirjan ja popmusiikin parissa.

Huomenna kuitenkin töihin; tiedossa on kahdeksan tuntia aliarvostettua ja -palkattua ruohonjuuritason kulttuurityötä kelmeästi valaistussa kellaritilassa.

Yhdessä itkien

Soitto on suruista tehty, oli sitten kyse rokista tai konemusiikista. Vaikeata on.

Pitkästä aikaa

Ensimmäinen kierros: voitto
Toinen kierros: voitto
Finaali: voitto

Juha oli sorvannut mukavat kysymykset. Aivan mahtava visa! Kiitos tuomarille ja joukkueelle. Tietoa ropisi musteena paperille joka ukolta ja akalta. Niin sitä pitää.

Segerstam

Sinfoniani ovat spermaa. Niitä on oltava paljon.

Tiistai!

Noonen Juha tuomaroi myös noin vuosi sitten. Meidän Simo-Jaska myhäili duunissa, että eipä silloin Poikakuoro juuri pärjännyt. Totuuden sanoja päästelikin, sillä Ässät voitti, Roots oli toinen ja Poikakuoro tuli kolmanneksi. Mutta mitäpä sitä vanhoja muistelemaan, sillä illalla on jälleen uusi visa! Siksi haluankin jälleen toivottaa onnea kaikille musavisalaisille antamalla kaikkien yhteiseen käyttöön voimakuvan.

Hevihelvetti pääsi valloilleen

Siunattu MTV Finland on ottanut ohjelmistoonsa heavymetallia sisuksistaan ulos oksentavan vanhan kunnon Headbangers Ball -ohjelman. Viime yönä hemmottelin hedonistista minääni päästäen sisäiset demonini valloilleen. Infernaalisella raivolla syöksyin tuohon metallimaailmaan nyrkit ilmaa halkoen, tukka hulmuten, tulikiveä sisuksistani sylkien. Siellä sain aikani riehua, kunnes halusin imaista pahuuteni takaisin omalle paikalleen odottamaan seuraavaa koitosta.

Mieltäni hivelivät hienosti valitut esiintyjät. Tarjonta oli erittäin monipuolinen. Muutamia mainitakseni: Iron Maidenista System of a Downin kautta Children of Bodomiin. Mukana siis vanhaa, uutta ja suomalaista. Oikein hienosti tehty MTV Finland!

Tänään tarjolla: Laura Sippola

Muistakaahan tulla kuuntelemaan illalla Lauraa. Vapaa pääsy ja paikkana Comico (n. klo 22.00). Tällä kertaa on luvassa omia sävellyksiä laulu - ja pianopohjalta.

Anna ja Sipe

"Mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan. Kyllä punk menee. Mutta jos joku musiikki on hirveää niin blues!" Molemmat nauravat. Sitten he lähtevät yhdessä vessaan. [Nyt]

Siistiä, ihanaa ja totta.

Päivän sana

Tänään eivät ole laulut soineet päässäni. Sen sijaan päivän koukku on ollut seuraava maaginen mantra:

Kikkeliskokkelis.

Joita muuten Google löytää 2 520 tsiibaletta.

Laura Sippola Comicossa

Helsinkiläis-lapualainen laulaja-lauluntekijä - Poikakuoron vanha vierailijajäsen! - Laura Sippola esiintyy Comicossa la 29.10. Keikka alkaa n. klo 22.00. Vapaa pääsy!

Hopee ei oo häpee

Taas yksi tiistaivisa takana. Pientä toivottomuutta koimme toisella kierroksella, koska tyttöjen musiikin jälkeen heikoin kohtamme on elokuvakysymykset. Tai ainakin tuntuu siltä.

Finaalissa Noone otti kauden ensimmäisen voittonsa. Afrodite's Child -kysymyksestä olisi voinut repiä enemmänkin pisteitä pienellä aivotyöllä, ja jäljittelemättömän kiekumisen tarkkaamisella, mutta se ei olisi mitenkään riittänyt kuromaan noonelaisten neljän pisteen etumatkaa.

En muista oliko samalla kierroksella kun tyrkytin Vangelista johonkin toiseen kysymykseen. Tietenkin väärin. Toisaalta olisi ollut hauska päteä gyldyrellisti Maurice Jarrella, mutta vain John Williams oli tosi ja antoi pisteen.

Myöskään näsäviisas kiemurtelumme James Bond -kysymykseen (uusi näyttelijä ei vielä ole ollut Bond missään filmissä) jätettiin armotta pisteittä. Tuomaroiva kapteenimme ei alentunut edes vilkaisemaan kieroja ja säälittäviä selittelyitämme. Oikein!

Onnea voittajille!

Onnea visaan!

Fiiliskuva.

Paha karma

Jos tänäänkään ei ala pisteitä herua, kannattaisi kysyä entiseltä saatananpalvojalta Päivi Niemeltä mistä kirous tuli niskaan.

Lisäaineistoa:

1. Valtakunta
   
2. Aku ja Apulian kuningas.

Musiikki häiritsee

Kerrankin kannatettava kampanja:

Musiikista pitää päästä eroon julkisilla paikoilla. Vaadin jo istuvalta eduskunnalta tupakkalain kaltaista tiukkaa säädöstä, joka kieltäisi musiikin soittamisen julkisilla paikoilla, yleisissä tiloissa ja alle tai ylle 50 henkeä vetävissä ravintoloissa ellei kyseessä ole niin sanottu musiikkiravintola. Toisin sanoen, musiikin soittaminen on rajoitettava sille varattuihin tiloihin. Kotonaan kukin saa tehdä miten lystää, kunhan naapurit eivät häiriinnyt.

Musiikkivapaiksi tiloiksi pitäisi julistaa siis ravitsemusliikkeet, julkiset liikennevälineet, uimarannat, torit, tavaratalot, marketit ja erityisesti vaatekaupat. Sallittuja tiloja olisivat musiikkiklubit ja muut juhlatilat, musiikkikaupat ja yksityiskodit.

Toivottavasti muusikkojen ahneus tappaa taustamusiikin. Käyn mielelläni Lidlissä paitsi siksi että haluan olla ystävällinen vieraille kansoille, myös siksi että siellä ymmärretään säästää oikeassa paikassa. Eurosparin kulman hampurilaisravintola olisi kantapaikkani ilman Radio Novaa.

Tärppejä

Vielä ehtii opiskelemaan seuraavat alueet huomista ensikierrosta varten:

- J. S. Bachin säestyksettömät sooloviuluesitykset ja niiden tulkintastandarit.

- Amerikansuomalaisen Arthur Kylanderin levytetty tuotanto.

- Kiinalaisen tanso-huilun taitajan Li Changpaen elämäkerralliset tiedot.

- Clashin kokoonpano.

- Puolangan nuorisoseuran tanhu-osaston pelimannisovitukset 1962-1971.

Tarja sai fudut

Nightwishin keulakuva ja ikuinen ääni Tarja Turunen on saanut kenkää Nightwishistä! Mmmitääh?! Eihän tuota paikkaa voi kukaan ikinä kuuna päivänä korvata. Mitä tulee Nightwishistä tämän jälkeen? Ei mitään. No, kaikkea aikansa. Oli se hienoa niin kauan kuin sitä kesti.

Yritin linkittää Nightwishin sivulle, mutta en saa sitä auki.

Tarvitaan runoilija...

...kuvailemaan eilistä Elvis-konserttia. Koska sellaista kynäntaitajaa ei täällä ole, joudutaan turvautumaan proosaan.

Kuvitelkaa Tupsu täyteen humalaisia suuren ikäluokan lajitovereita ja lavalle vatsakkaan keski-ikäisiä paikallismuusikoita. Siinä puitteet.

Sitten se univormuun sonnustautunut Elvis "Ruikka" Presley. Huojuva ryhti, äkilliset asennonvaihdokset, valtaisat fleimarit (joista Ruotsin paluumuuttajatkin olisivat kateellisia) ja Burning Love. Ääni on kohti kuningasta - ja aika lähelle välillä pääseekin.

Eräs tuttavani sopersi konsertin jälkeen korvaani:"Monesti on tuokin jätkä kävellyt kadulla vastaan. Olen aina ihmetellyt, että kukahan se mahtaa oikein olla. Nyt tiedän - sehän on Elvis."

Uusi yritys

Eilinen meni pieleen. Pakkasessa jonottaminen on turhaa puuhaa. Liput kannattaa aina ostaa ennakkoon, sen opin. Onneksi tänään Tupsussa on Elvari. Sinne. Allihop!

Tänään viimeistä kertaa

I'm gonna roll.

Lörpötystä

Jaahas. Ensi tiistaiksi olisi luvassa ensimmäinen kierros. Pyörittelen mielessäni musavisaa alueella ambrosiaaninen laulu - Sex Pistols. Yritän rajata viimeistään maanantaiksi.

Huomio! Huomenna sitten kaikki Davea katsomaan ja lauantaina Elvistä. Allihop!

Juuri nyt ajattelen...

...Anita O'Dayn valkoisia käsineitä. Laulajatar on mukana klassikkoelokuvassa Jazz on A Summer's Day, joka on kuvattu Newportin jazz-festivaaleilta 1958. O'Day hurmaa dokumentissa katsojat viehkon lavaolemuksensa ja käsineidensä ohella käsittämättömän hienolla lauluäänellään. Hetki sitten kuuntelin tarkalla korvalla Honeysuckle Rosen (1955) ja yritin löytää siitä jotain vikaa. Epäonnistuin; se on täydellistä musiikkia.

Halinallen kantapää

Kun musiikinjumala Dio aikanaan kastoi joukkueemme Styksin hyisessä virrassa, jäivät kantapäät kuiviksi. Suuressa Tupsun sodassa haavoitumme henkihieveriin jokaisessa taistelussa, jossa sotavarusteena käytetään girlie indietä*, tuota kaiken tuhoavaa, vanhuuttamme pilkallisesti ja kohtalokkaan murhaavasti osoittelevaa ääniasetta. Silti, ikään kuin vitsiksi, onnistuimme eilen raahaamaan raskaat ruhomme kolmen joukkoon puolentoista pisteen marginaaliin saaden lopulta mukaamme ainoastaan yhden vaivaisen pisteen. Sydämeen, sydämeen sattuu.

[*linkin kuvalla ei tieteellistä todistusvoimaa ad interim]

Pupuliimain tiistaina

Hyvät visailijatoverit! Haluan jälleen toivottaa onnea kaikille musavisalaisille antamalla kaikille yhteiseen käyttöön voimakuvan: Riitta ja Marko.

Matruusin iltasoitto

Haluan vielä kiittää kuluneesta ajasta Poikakuoron ja Halinallein seurassa. Voittojuomat ovat aina maistuneet hyviltä ja seura on ollut mukavaa. Onnea vastaisuudessakin (vaan ei liikaa, että muutkin pääsevät palkintoa särpimään), hei hei.

Korvasta sisään ja toisesta ulos

Tuttavani kertoi tänään Hendrix-aiheisesta kokemuksestaan. Vuonna 1969 Hendrixin kitarasoolo oli mennyt hänen päänsä lävitse. Kappale oli All Along The Watchtower. Uudet kuulokkeet ja systeeminä stereo - siinä syy.

Itse muistan kokeneeni saman jännittävän elämyksen vuonna 1984, kun kuuntelin Raahen kaupunginkirjaston musiikkiosastolla iskusävelmää Whole Lotta Love (Led Zeppelin), erityisesti sen 'pelottavaa' väliosaa.

Menipä taas tekohammasosastolle. Menen nyt kuuntelemaan Mewin uusinta. Ai niin, eihän minulla ole sitä. Kas, tuossa pöydällä lojuu Rollareiden Some Girls. Kelpaa.

Minun viikkoni

Maanantai on maanantai.
Tiistai on musavisa.
Keskiviikko on ylihuomenna on perjantai.
Torstai on aamusta iltaan.
Perjantai on hyvä.
Lauantai on parempi.
Sunnuntai on paras ... pyhä.

Liimatta

Eittämättä Liimatta on kyvykäs. Dialogia "Ei vaikuta keikkaan" - sarjakuva-albumin takakannesta:

Lakkoja:

- Sori pojat, taisin olla viime viikolla aika selvinpäin!
- Sitä sattuu. Mie olen nytkin ajokunnossa!

Vastakkainen sukupuoli:

- Ööö...oliko laulu miksattu teidän mielestä hyvin?
- Tämä tuoli on kyllä varattu.

Nyt lukemaan. Kiitos Donkey Kongan Jaskalle. Palautan kyllä.

Koko päivän päässä

Lucky, lucky you're so lucky!
Lucky, lucky, you're so lucky!
Lucky, lucky, you're so lucky!
Lucky, lucky, you're so lucky!
Lucky, lucky, you're so lucky!
Lucky, lucky, you're so lucky!

[Syylliset]

Menovinkki

Orkestar Business Class Duo tänään Comicossa klo 23:00. Tulkaa ihmeessä kuuntelemaan tulista ja tunteikasta musiikkia! Kannattaa tulla, sillä Jaakko ja Antti saattavat laulaa mustilaislaulujen ohella Pave Maijasen, Even ja Tannan ikivihreitä - tai mistä minä tiedän laulavatko, ajattelin vaan ja aion ainakin pyytää!

Pez

Tietääksemme olemme ainoa joukkue, jonka yksikään jäsen ei omista mp3-soitinta. Siksi emme tarvitse bannereitakaan. Asiaan. Soittimen saa nykyään asianmukaisesti muotoiltuna.

Tööt

Muistatteko 80-luvun? Tuolloin saksofonisoolot olivat nykyilmaisun mukaisesti kuuminta hottia. Ainakin minä opin inhoamaan koko soitinta, tuota korviariipivää kuratorvea, melodican ja megafonin irvokasta risteytystä.

Pyydän tietenkin anteeksi kapteeniltamme, joka uljaasti suojeli isänmaatamme tällä nimenomaisella instrumentilla.

Herätys vätykset!

Jos joku tietää, missä lehdessä ilmestyy näin syvää totuutta huokuva kolumni, olisin kiinnostunut kuulemaan.

Naisia, naisia

Ensimmäisellä mainostauolla kuuntelin Clashia ja olin hetken aikaa aika rauhallinen. Toisella mainostauolla bongasin telkkarista Rachel Weiszin. Sitten jatkoin sarjaa. Voi hyvä luoja sentään - Jesus Maria!

N1

Tylsää, kun Noonella ei ole enää sivuja. Tehkää.

-------------

Päivän biisi: Corey Harris - Roots woman.

Asijantuntijalausunto

Iltalehti kirjoittaa, että Yoko Onon mielestä Paul McCartneyn sävellykset ovat huonoja. Kai se sitten on niin. Alkuperäinen juttukin löytyy (finns).

Tulos: tyydyttävä

Ensimmäinen kierros: neljänneksi
Toinen kierros: voitto
Finaali: toiseksi

Pienellä Miles-keskittymisellä olisi voitto tullut kotiin. Donkey Konga onnistui X-tiedollaan hivuttautumaan hintsusti finaalin kärkeen. Onnittelut heille!

Erityiskiitokset uudelle jäsenellemme Jussille .Ilman häntä olisimme jääneet nuolemaan näppejämme. Olen silti aika huolettomalla tuulella; matruusimme saa ilmeisesti uuden palveluspaikan, ja uusi rivimiehemme ansaisti saman tien kuntoisuuspisteen.

Visa oli jälleen tiukka, kiitos tuomareiden. Halinallet johtaa musavisaa tasapisteissä kongalaisten kanssa. Tästä on hyvä jatkaa.

YT-neuvotteluiden jälkipyykkiä

Ilmeisesti joukkueemme kokoonpanon uudelleenjärjestely on herättänyt ihmetystä ja jopa suuttumusta kanssavisailijoiden keskuudessa.

Pintapuolisesti tarkasteltuna Pekan poisjääminen näyttää yllättävältä ja dramaattiselta, mutta kuten niin monen muunkin inhimillisen asian taustalla, myös tälläkin 'draamalla' on syynsä ja historiansa. Pekan tulevasta joukkueesta ei ole vielä tietoa. Aiemmassa postauksessa käytin tietoisesti ilmaisua siirtynee (Donkey Kongan riveihin) koska mahdollinen siirtyminen vaikutti kaikkein johdonmukaisimmalta ja luontevimmalta ratkaisulta suhteessa aikaisemmin käytyihin keskusteluihin. Tarkoitus ei suinkaan ollut määrätä tai osoittaa ketään pelaajaa toiseen joukkueeseen. Kysymys oli loogisesta olettamuksesta, ei muusta. Pyydän nöyrästi anteeksi, jos olen aiheuttanut toiminnallani ja sanomisillani mielipahaa.

Hyvät musavisatoverit! Ei vedetä asiasta herneitä nenään. Kokoonpanojen vaihtuminen ja muuntuminen ei ole mikään itkudraaman paikka. Käyttäytykäämme arvokkaasti ja keskittykäämme itse visailuun: hyvään peliin ja oikeudenmukaiseen tuomarointiin.

Lopuksi haluan jälleen toivottaa onnea kaikille musavisalaisille antamalla kaikille yhteiseen käyttöön

voimakuvan

Skip Bangster

toivoo Scratch. Kapteenimme selittää mielellään kommenttiosastolla.

[Vihjeeksi kapteenin lisäys: Bloodhound Gang on ottanut Bangsterista valokuvan.]

Viisi faktaa

1.) Ryan Adams & The Cardinals: Jacksonville City Nights: loistava, loistava levy.
2.) Neil Youngin This Old Guitar kertoo Hank Williamsille kuuluneesta Martin D-28 -kitarasta.
3.) Divarissa on myytävänä eräs vinyylilevy, jonka haluaisin kokoelmiini. En kerro mikä.
4.) En pidä Billy Joelista, mutta hetki sitten kuuntelemani Vienna hyväili arpista sieluani.
5.) Sain vihdoin tilaamani pakana-folk -levyni: Pentanglen, Renbournen ja kaksi Janschia.

+ extra

Reetta kolmella eee:llä oli löytänyt hyvän kuvan.

Uutisia pelaajamarkkinoilta

Pekka siirtynee Donkey Kongan riveihin ja Halinallet-showryhmän uudeksi jäseneksi liittyy Jonzen velipoika Jussi.

Päivän nimi

Pigmeat Markham.

Havaintoja tuomarin tuolilta

"Kantri on paskaa", vikisi illan voittajajoukkueen edustaja hetkeä ennen finaalikierroksen tulosten julkistamista. Kymmenen minuuttia aiemmin eräs kanta-natiivi haistatteli vittua Beatles-coverin aikana. Ei kuulemma ollut 40-luvulla syntyneen musiikkia. Yhdessä vastauksessa haukuttiin kysymyksiä tyhmiksi.

Niinhän se menee. Tuomarina on vaikea olla. Se on vain siedettävä. Pahin virheeni oli väittää erään kysymyksen yhteydessä Dusty Springfieldia amerikkalaiseksi. Kiitän nöyrästi sivistyneitä uunoja oikaisusta. En tosin vieläkään ymmärrä, en sitten millään, kuinka Dusty voi kuulostaa korvissani niin amerikkalaiselta. Joka tapauksessa, kaikki lähteet pitäisi aina tarkistaa ja tuomariin pitäisi aina voida luottaa. Onneksi virhe ei tuottanut tällä kertaa vahinkoa.

Halinallet suoriutui kahdesta ensimmäisestä kierroksesta loistokkaasti. Finaalikin meni musiikin osalta hienosti. Kenties joukkueen loikkari lamautti joukkueen vasta ratkaisun alla, kun anagrammit eivät auenneet millään. Lisäksi kysymysten ylitulkinta ruuhkautti päänupit tukkoon. Lopuksi koko joukkue sokeutui manageri-kysymyksen kohdalla kokonaan. "Oxfordia suoltava partainen läski" jäi kokonaan nimeämättä.

Mutta visa oli erittäin tasainen ja kaikki joukkueet saivat ihan mukavasti pisteitä. Levyjen soittaminen on hauskaa ja ilmainen olut on aina hyvää. Kiitos ja kumarrus - ja seuraavan viikon tuomarille / tuomareille: lykkyä tykö!

Me ollaan oikein hyvä joukkue

Yritin pitää eilen musavisakatastrofin jälkeen tietynlaista katu-uskottavuutta yllä. Kävin ns. hurvittelemassa tuolla kaupungin yössä - sanotaanko, että ihan koko joukkueen edestä. Oli ihan pakko jonkinlaista korviketta saada kun voittokaljat kipattiin jossain ihan muualla kuin meidän pöydässä. No, aina ei voi voittaa.

Kyllähän se harmittaa kun tuli niin huonosti pelattua. Kaksi meistä ei osannut lukea kysymyksiä loppuun saakka, heistä toisen lasi oli koko ajan puoliksi tyhjä. Se mikä minua ihan omassa suorituksessa harmittaa on se, että Kyllä, kuulin kyllä Dolly Partonin laulavan Stairway to heavenia ja Kyllä, tiedän kyllä että se on Led Zeppelinin piisi ja Kyllä, tiedän että Led Zeppelinin manageri on Peter Grant. Kiesus että harmittaa, etten lukenut kysymystä ollenkaan. Keskityin pelkästään niihin anagrammeihin, ja niissäkin olin niin sanotusti ihan pihalla.

K E S K I T T Y M I N E N on ensi tiistain visailun avainsana koko meidän joukkueelle!

Jälleen meidän joukkueessa kuitenkin nähtiin uskomattoman hienoja yksilösuorituksia. Tommi-nalle tienasi jopa yhden drinksun tietämyksellään. Jonze-nalle oli kuitenkin osaamisemme peruskivi. Kapteenin rehkiessä tuomarin pallilla, Halinallejen (Halinallien?) pöydässä nähtiin uusi kasvo, joka yksikätisyydestään huolimatta vuodatti verensä meidän puolesta.

Meidän joukkue toimi loppujen lopuksi hyvin. Yhden pelkän huolimattomuudesta johtuvan häviön takia on ihan turhaa kitistä. Meillä oli hauskaa, minulla ainakin =) Ensi tiistaina jatkuu. Kiitos Markolle erittäin hyvistä piisivalinnoista!

Halinallet on paska joukkue

Eilisen fiaskon jälkeen voisi minusta hajottaa koko joukkueen ja aloittaa uudestaan nollapisteistä. Tämä on tietenkin vain yhden jäsenen mielipide.

Alkukierrokset menivät vielä jokseenkin välttävästi, mutta finaali täysin penkin alle. Omaa tyhmyyttä. Anagrammien Top-40 lamautti koska kenelläkään joukkueen jäsenistä ei ollut aavistustakaan mitä yhtyeitä nykyään listoilla on. Sitten jätettiin kysymykset lukematta kunnolla ja sellaista. Yksikin lisäpiste olisi tuonut voiton.

Tänään hävettää eikä ihme, että eräs jäsenemmekin on jo vuoden verran kaihonnut trendikkäämpien ja seksikkäämpien musavisailijoiden pariin. Arvatenkin hän pelkää, että luuseriutemme tarttuu. Eilen häntä onnisti. Ainoana meistä.

Onnea visaan!

Haluan toivottaa onnea kaikille musavisalaisille antamalla kaikille yhteiseen käyttöön

voimakuvan.

Kysymykset laadittu

Niistä tuli semmoisia. Ei voi mitään, mutta pisteitä on kuitenkin jaossa.

Ajatelkaa häntä, sitä & tätä.

Kysymysrunko hahmottumassa

Edelliseen tapaan tarjoan vinkkejä ensi tiistaita varten. Opiskelkaa seuraavia aihealueita:

- Afrikkalaiset kansallislaulut
- Dalokan ja keberon soinnilliset erot
- Lainamuunnesoinnut saksalaisissa sointustruktuureissa
- Clashin kokoonpano
- Ruokolahden kirkkokuoron kevätohjelmisto vuosina 1976 - 1980
- Puolalaisen jazzin historia (erityisesti äänilevyt)

Lastasin tänään repun täyteen mielenkiintoista musiikkia. Iltapäivällä luin juorukirjaa, jossa kerrottiin Ace Frehleyn seksuaalisista pakkomielteistä. Kävin hetki sitten saunassa ja nyt juon porteria. Kohta alkaa Idols. Huomenna töihin: pennuille poppia.

Ihan outoa musiikkia

Mitäs eilisestä visailusta? Ai niin, me - Halinallet - voitettiin. Kokonaisuudessaan visa oli aika vaikea. Tuomarit eivät olleet kovinkaan anteliaalla tuulella, pisteidenjaossa siis. Voitimme eka kierroksen, toinen kierros meni kyllä sitten ihan... Vaikka toka kierroksen pisteidenjakajana heilui meidän oma Tommi-nalle, saimme vaivaiset 4,5 pistettä. Yksi finaalipaikka oli kuitenkin meidän. Finaali oli jotain ihan hepreaa ainakin minulle. Mutta eipä se mittään, meidän uroskarhut toivat voiton kotiin.

Hienoja henkilökohtaisia suorituksia kuitenkin teimme. Tommi-nalle päti ainakin siinä yhdessä missä joku täti lauloi, Jonze-nallen ja Marko-nallen musatietämys on tasaisen vankkaa. Minä taas tyydyin lähinnä kuuntelemaan, katselemaan ja maistelemaan siideriä. Saatoinpa jonkun sätkänkin kääriä. Joan Baezin kuitenkin tiesin ja osasin. Joukkueemme vieraileva vahvistus Sonja toi myöskin oman panoksensa meidän pistesaldoon.

Tupsun natiivit osallistuivat sankoin joukoin musavisamittelöihin. Ja olivat erittäin aktiivisia. Yksi kiikutti tuomarivuorolistaa pöydästä toiseen, toinen halusi perustaa trivial pursuit -skaban ja kolmas kävi ilmaisemassa mielipiteensä lähes jokaisesta kysymyksestä milloin tuomarille, milloin tarjoilijalle ja joskus huuteli sieltä asioita kaikkien korville. Hilpeyttä herättävää, mutta en oo ihan vielä varma ottiko minua päähän vai ei.

Olipa taas oikein mukava ilta! Ensi tiistaina uusiksi. Lupaan olla paremmalla tuulella.

Blogimiitti Oulussa

Tylsyyden Multihuipennus olisi kai järjestämässä joskus lokakuussa. Pitäisikö kerätä retkikunta?

"Jokainen huominen on uusi eilinen"

Olen valitettavasti estynyt, minkä lisäksi en pääse huomiseen visaan. Kittilä kutsuu ja Kaaresuvanto ja Hetta. Mutta onneksi on (ainakin viime viikolla kovasti yritin buukata) varamies, Jounin veli tulee jälleen ja tietää kaiken tarvittavan. Joukkueemme joillekin jäsenille laitan vielä opetusvideon.

Jonze is back!

Toivottavasti huomenna kuulemme, saammeko Madden Suomen kuningattareksi. Minä ainakin kannatan, vaikka en sinänsä ole monarkian perään.

Viikonlopun TOP-5

Janis Joplin: Ball and chain
Hank Williams: Ramblin' man

Led Zeppelin: Since I've been loving you
Grateful Dead: Help on the way / slipknot!

Robert Johnson: Preachin' blues (up jumped the devil)

+ Bonus-biisi

AC/DC: You shook me all night long

Taso

Olipa Oulussa huono taso. Ei yhtään kunnon laulajaa. Mahtaa tuomariston jäseniä kyllästyttää, kun jostain junttilasta tulee päivän kolmaskymmenestoinen hyppyritukka vetämään

mitä yhdestäh särkyneeeeeestä sydämestähhh!
mitä sillon väliäh kun olet niiiii lätkässähhhh!

Ja minä istun tietokoneella valittamassa.

[Lisäys klo 23.44. Istun edelleen. Nyt nukkumaan. Huomenna on päivä.]

Sotilaallisuutta!

Tuoreessa Nyt-liitteessä on MTV Finland -televisiokanavan videojockeyna aloittelevan Axl Smithin haastattelu. Hän on tällä hetkellä armeijassa.

Mikä on sotilasarvosi?

Jääkäri. Olen puolustusvoimien varusmiessoittokunnan funkbändin laulaja.

Niin sitä pitää. Sotilasarvokkuus kunniaan! Meidänkin Halinallet-joukkueessa on sotilaallista voimaa; peräti kolme viidestä on käynyt armeijan. Tai no, armeijan ja armeijan - yksi soitti klarinettia (pekka), toinen saksofonia (Marko) ja kolmas palveli aseettomana (Jonze) lomalappuja täytellen.

Mutta asiaan. Oikeasti: Tuomaria / tuomareita tarvitaan jo ensi tiistaina. Ei se kysymysten laatiminen niin vaikeaa ole! Kysymys on pelkästään viitseliäisyydestä. Kuka tahansa pystyy kehittämään hyvän visan tunnissa tai kahdessa. Ei tekosyitä! No niin! Liikkuu liikkuu!

Iso hali!

Uusimme ulkoasun ja muitakin muutoksia on tulossa. Niitä odotellessamme voimme - ei, meidän täytyy valita jokaiselle jäsenelle om juuri sellainen halinalle, joka edistää henkistä kasvuamme ihmisinä, miehinä ja musavisailijoina parhaalla mahdollisella tavalla.

Lista on tässä.

Allekirjoituksena Marko ja Tommi, jotka aivan yhdessä (ks. kuva) loivat tämän kirjoituksen.

Äänestyksen tulokset

Vastaukset saatiin kahden kirjoituksen kommenttiosastosta. Tulokset ovat:

Jaa	4
Ei	0
Tyhjiä	0
Poissa	1

Uusi nimi on Halinallet. Äänestys on päättynyt.

Äänestys

Kommenttilootaan kannattaako nimeä Halinallet.

Kirjoittakaa jaa jos kannatatte ja ei jos ette kannata. Jos jaa voittaa, nimi vakiinnutetaan.

Äänestyksen säännöt.

1. Äänestys alkaa heti tämän viestin ilmestyttyä.
   
2. Jokaisella joukkueen jäsenellä on yksi ääni.
   
3. Tässä äänestyksessä päätetään vain joukkueen nimestä, ei siitä mihin käytännön järjestelyihin nimenmuutos johtaa.
   
4. Jäsenet äänestävät blogger-tunnuksellaan.
   
5. Jokainen voi äänestää vain kerran, ensimmäinen vastaus jää voimaan.
   
6. Äänestys päättyy kun yksi näistä ehdoista on täyttynyt:
   
   • kun jokainen jäsen (5 henkilöä) on äänestänyt
     
   • kun on saavutettu yksinkertainen enemmistö (kolme jaa tai ei -ääntä)
     
   • tänään 22. syyskuuta kello 18:00.
   
   
7. Tasatilanteessa kapteenin ääni ratkaisee. Jos kapteeni ei ole äänestänyt, varakapteenin. Edelleen jos hänkään ei ole äänestänyt, ratkaiseva ääni haetaan vastaavasti arvo- ja virkavuosijärjestyksessä: ylimatruusi, rivimies, rivinainen.
   

Äänestys on alkanut.

Kuka on laki?

Hyvä Halinallet! Tekis mieli jakaa haleja, mutta luulen, etten lähde siihen lässytykseen mukaan. Paitsi että en tiedä. Mutta asiaan. Mikä on sen tuomarointilistan tilanne? Kuka hoitelee visan seuraavaksi?

Halinallet voitti!

Poikakuoro vaihtoi eilen nimensä: joukkueen uusi nimi on Halinallet. Heräsin aamulla voitosta onnellisena, kunnes muistin uuden nimemme. Lähetin hätääntyneenä muutaman tekstiviestin joukkuetovereilleni, joissa vaadin äänestyspohjaista nimipalaveria. Jos olemme jatkossakin Halinallet, sen on - sittenkin - oltava enemmistön päätös.

Ex-kuorolaiset: suostun olemaan halinalle, tai vaikkapa juhlapossu, fulanin jalkahiki, onneton kypärä tai Spurcutus jos niin päätetään - äänestyksessä. Lupaan taipua enemmistön päätökseen. Lisää voittoja, niin tällaisen tosikonkaan ei tarvitse enää itkeä semantiikkaa; olkoon nimi mikä hyvänsä, voittoputkessa sen sisältö saa säällisen merkityksen.

Lopuksi pyydän anteeksi kaikilta katastrofaalisesta "alkuräjähdyksestä".

My Wife Ran Off With My Best Friend, And I Sure Do Miss Him

Ja nuo kaikki iki-ihanat kantrilaulut näet 295 huippuhitin listalta!

Muistatko vielä nämä?

• You've Got Sawdust On The Floor Of Your Heart
  
• I've Got $5 And It's Saturday Night
  
• At the Gas Station of Love, I Got the Self Service Pump
  
• Drop Kick Me Jesus (Through The Goal Posts Of Life)
  
• Feelin' Single and Seein' Double
  
• I Sat Down On A Beartrap (Just This Morning)
  
• She Made Toothpicks Out Of The Timber Of My Heart
  
• Did I Shave my Legs for This?

Kuvassa poikakuorolaiset odottavat uutta jäsentä joukkoonsa.

Loppukevennyksenä, joka ei liity yhtään mihinkään: Bruce Timm piirtää sarjakuvahahmoja.

Vapauden ääni

Vapaus! Tuo sana, jonka jo muistaminenkin saa niskan köyristymään ja poliisivaltion asukin pälyilemään säikysti ympärilleen.

Keräännymme synkille kujille. Etsimme suojaa tiiliseinien varjosta. Kellarissa, hikisessä soi musiikki, joka antaa sanat niille, joiden kieli on kiskottu suusta. Antaa niiden, joiden katse on sokaistu nähdä unelmien maahan. Antaa raajojen, joihin kahleet ovat painaneet jälkensä taas liikkua.

Rummut alkavat soittaa. Kitara pimputtaa synkopoitua rytmiään. Muutamat alkavat taputtaa mukana. Kauempana seisovat venyttelevät olkapäitään ja vaihtavat jalkaa valmiina liikkeeseen.

Ihmiset lähtevät liikkeelle. Lantiot alkavat heilua. Kädet lyövät tahtia päiden päälle kohotettuina. Rytmi kiihtyy. Ihmiset muodostavat pyörteen, joka vetää huoneen jokaisen atomin mukaansa. Pyörre avaa asfalttikahleen, pehmittää kulmikkaat teräsbetonit, jotka tunkeutuvat kuin tutkaimet Äitimaan punaiseen, hedelmälliseen saveen.

Rytmin yllä kuuluu laulu. Se kasvaa voimakkaammaksi. Kuin voihkaisuksi meidän kaikkien tuskasta, kuin taivaaksi, jonka haluamme aukevan vapaana päittemme yllä.

Vapaana kuin leijona
Vahvana kuin gorilla
Tanssimme kaduilla,
tanssimme kaikkialla:

Maailmanmestari!
Mäkihyppyatleetti!
Kansa juoksee katsomaan
Vapaus oottaa Mattia!

Bugundu Matti wa ulayé
Bugundu Matti wa damayé

Valloitamme maailman
Kotkamiehen voimalla
Tulevaisuuteen katsomme
Kotkamiehen katseella

Kotkamies jo vapautuu
Siittää äiti Maan
Kotkamiehen kynsi tarttuu
jokaiseen sortajaan

Maailmanmestari!
Mäkihyppyatleetti!
Kansa juoksee katsomaan
Vapaus oottaa Mattia!

Sävel ja sanat: Peter Gabriel

Kysymykset laadittu, Tommylla haave

Tiedossa kuusi peruskysymystä biiseineen ja puuhapaperi. Paljon helppoja, mutta seassa myös muutama hankalampikin. Huomenna saattaa paikalle saapua myös muinaisia skoptilaisia. Veikkaan, että he tulevat pärjäämään, mutta mistään invaasiosta ei tulla puhumaan.

Tommy unelmoi sunnuntaikävelyllämme omasta baarista: Visabaari Karhu. Siellä pidettäisiin joka päivä nippelitietopohjainen visailu eri aiheesta. Lintuvisassa - mikä mainio visailun aihe! - pitäisi tunnistaa vaikkapa lehtokurpan ääni. Tommy on oikeasti aika romanttinen mies, herkkäkin. Joskus jopa kuvittelen itseni hänen paikalleen ja haaveilen mitä kaikkea voisin hänen asemassaan tehdä esimerkiksi viehättävässä naisseurassa. Luultavasti siinä kävisi vain tällä tavalla.

Päivän fiilislevy

Olen joutunut - tai saanut, ihan miten vaan -kuuntelemaan pitkin viikkoa synkemmänpuoleista heviä. Päivän fiilislevy on kuitenkin jotain aivan muuta. Kakkosraidan wahwah-soundi on kuin auditiivinen magneetti; se vetää puoleensa, mutta sitä ei vaan tiedä mihin suuntaan pitäisi liikkua. Hirviömusiikkia ymmärrän paremmin kuin koskaan - mutta ne logot!

Tärpit

Hyvät kanssakilpailijat. Opiskelkaa seuraavia alueita ensi tiistaita varten:

- Meksikolainen black- ja deathmetal -scene.
- Keskisuomalainen rytmimusiikki 1930-luvulla.
- Gangsa-metallofonin eli saronin virittämisen teoria.
- Heinrich Schützin italialaisvaikutteiset konsertot.
- Ernest Tubbin varhaistuotanto.
- Clashin kokoonpano.

Alkuräjähdykseen kannattaa varautua kuuntelemalla ruotsalaista populääri-musiikkia.

Big Lebowski

"That's right, Dude. They peed on your fucking rug."

- The Big Lebowski Random Quote Generator

Hui, minä täällä!

Ajattelin tässä kokeilla miltä tuntuu säveltää poikakuoron sivulla. Hmm, aika jänskää! Tulen todennäköisesti saamaan uudenlaisia oireita entisten lisäksi, kun monelle eri palstalle yritän jotain itsestäni jättää. Yritän pitää suuni kurissa ja jättää ne pahimmat palat vaikka tuonne Ässien puolelle. Jees. \,,/ \,,/

Lisäys: yritin tehdä pirunsarvet, mutta ne näyttää roikkuvilta tisseiltä :(

Yhtykää ilooni!

Hankkikaa tekin unohtumaton kuunteluelämys: Kris Kristofferson laulaa tunteikkaasti uusiksi vanhan bravuurinsa Me and Bobby McGee Austin Sessions -levyllään (1999). Jackon Browne puolestaan vetäisee biisiin niin hienot stemmat että itku meinaa päästä.

Kris on sankarini. Lapsena ihailin Rubber Duckia lähes yhtä paljon kuin Steve McQueenia ja Paul Newmania Liekehtivässä tornissa. Lopullisesti menetin sydämeni Krisille nähtyäni dokumentin Isle Of Weight -festivaaleista.

Musavisa Tupsussa 20. syyskuuta klo 20:30

Huomioikaa heti tuo kellonaika!

- Musavisa alkaa 20. syyskuuta klo 20:30. Kausifinaali pidetään 29. marraskuuta.
- Kolme normaalia joukkuekierrosta, jokaisen kierroksen alussa tuomari kysyy yksilökysymyksen eli kukin viikkovisa aloitetaan lämppärikysymyksellä.
- Tuomari saa palkkioksi viisi tuoppia olutta.
- Viikkofinaalin voittajat saavat palkinnoksi tuopin per lärvi.
- Yksilökysymysten voittajat saavat myös tuopin. Ylläripläjäksessä ja megapommissa erikoispalkinnot.

Viikkovisan rakenne:

1.) Lämppärikysymys
2.) Ensimmäinen kierros
3.) Ylläripläjäys
4.) Toinen kierros
5.) Megapommikysymys
6.) Kolmas kierros eli viikkofinaali

Muutoin mennään entiseen tapaan; kolme pistettä voittajille, kaksi kakkosille ja muille piste. Tuomari on kuningas, mutta lähteet on tarkistettava jne.

Muuta: Yuha kyhää uuden mainoksen Tupsu-logolla, Marko hankkii palkintopystin S:lta. Korjatkaa jos vääristelin tai unohtelin jotain.

Poikakuoron kokoonpano

Marko (kapt.)
Jouni
Tommi
Pekka
Satu

Kaikki ovat motivoituneita ja valmiina varmistamaan Poikakuoron neljännen peräkkäisen maailmanmes....korjaan musavisamestaruuden.

Voi ei, taas tyttöjen musiikkia!

pHinnWeb: John Peel: Getting Older and Still Getting Into New Music, eli kuten kirjoittaja jatkaa: you can be an old fart, but you don't have to be a boring old fart!

Ehkä tämä motivoi joukkuettamme tutustumaan uudempaankin musiikkiin. Voittokaljoja ei jätetä. Uutta jäsentä pukkaa (itse asiassa kahta), mutta jätän viralliset ilmoitukset korkeampaan käteen eli kunnianarvoisan päällystömme ilmaistavaksi.

Tapaaminen jo huomenna

Menen tapaamaan Tupsu-isäntää keskiviikkona 14. syyskuuta klo 16:00. Hän ei ole paikalla enää illalla, joten ainoastaan iltapäivä tuli kysymykseen. Olisi hyvä, jos mukaan tulisi kilpailijoita eri joukkueista.

MUSAVISA ALKAA!

Soitin Tupsun isännälle ja kerroin musavisailusta. Isäntä innostui ns. hiiteen ja lupasi tarjota tuomareille ja voittajille juotavaa. Minä kutsuin puhelimessa tätä juotavaa olueksi. Sovimme seuraavan päivämäärän ja kellonajan:

Tiistai 20. syyskuuta klo 21:00

Viidakkorumpu soimaan. Kesämusavisassa kokeilimme kolmea tuomaria, yksi jokaiselle kierrokselle. Ehdotan samaa järjestelyä ainakin avausvisalle. Minä voin tuomaroida ensimmäisen kierroksen ja kysyä yksilökysymyksen - kuka ottaa toisen ja kuka kolmannen? Nyt aktiivisuutta! Ilmoittautukaa mahdollisimman pian kommenttilaatikkoon.

Menen keskiviikkona sopimaan isännän kanssa yksityiskohdista (palkinnot, markkinointi, säännöt). Seura kelpaisi.

Pisteet Runawaysille ja Poikakuorolle

Aivan vastustamaton kertosäe löytyy Runawaysin Queens of Noise -mestariteoksen kolmosraidalta:

Making midnight music
Singing rock and roll songs
Living midnight music
Just to get along

Kuinkahan moni teistä olisi tunnistanut yhtyeen tai kyennyt nimeämään sen kaksi maineikasta kitaristia? Luultavasti pisteet olisivat menneet Poikakuorolle - kuten tavallista.

Rok

Ilta pimenee, on kylmä ja sataa vettä. On aika mennä Kirjastorokkiin.

Vajetta

Vaikka olen onnellinen mies, ei minullakaan ole aivan kaikkea; en saa musavisailla. Minulla ei ole paikkaa, jossa voisin kysyä ainoilta kavereiltani Kiss-aiheisia kysymyksiä ja saada samalla ilmaista olutta. Toverit, ryhdistäytykäämme! Kokoontukaamme! Päättäkäämme! Musavisa soikoon!

Oikeasti. Meidän täytyy saada musavisa käyntiin. Soitan perjantaina Tupsuun ja pyydän tarjouksen.

Viikonlopun organisaatiosatoa

Lauantaina katsastettiin ravintoloita: Rollo, Holvi ja Tupsu. Moni tuntui tykkäävän viimeisestä eniten. Itse muistelisin, että siellä on huono ilmastointi. En oikein ymmärtänyt mitä vikaa Rollossa oli. Siellä oli hienot kahvalliset tuopitkin. Tähän väliin kevennys. Ole hyvä, S.

1) "Olla"-verbin käytöt (Frege puhui neljästä merkityksestä, mutta voimme varovaisemmin tyytyä puhumaan käytöistä): kopula eli predikaation "on" ("Feodora on kissa"), luokkainkluusi eli subsumptio ("Kaikki korpit ovat mustia"), identiteetti ("Tellus on kolmas planeetta Auringosta") ja olemassaolo ("On olemassa miljoonaa suuurempia alkulukuja"). Tämä lista ei kuitenkaan ole riittävä. Esim. Lowe ja Wiggins puhuvat konstitutiosta ("Is of constitution": "Tämä sormus on kultaa", "Ihmisruumis on solujen kooste"). Jos konstitutio erotetaan identiteetistä, voidaan paljon reduktionistista roskaa pyyhkäistä menemään. Muitakin variantteja löytyy. Ajatellaan esim. lausetta "Olla keltainen on olla värillinen". Tässä ei ole kyse identiteetistä, koska myös olla punainen on olla värillinen; kyseessä on pikemminkin subsumptiolle analoginen, intensionaalinen "on". Broad käytti termiä "conveyance". Ominaisuus F "konveijaa" G:n, jos siitä, että jokin olio on F, seuraa, että sama olio on G.

Kiitos, S. Asiaan. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Huomasin, että raamikkaan portsarin tarjoamat puhelinnumerot kelpasivat seurueen naisjäsenille. Alamm Aletaanko neuvottelut Tupsun kanssa? Ehdotan, että kysymme kaikilta ensin tarjoukset. Ovatko kiinnostuneet järjestämään musavisaa ja mitä siitä tarjoavat. Valitaan niistä paras tai sitten esitetään omat ehdot. Alle Karhun tason (voittokaljat, 5 tuomarikaljaa, megapommi ja ylläripläjäys) ei pitäisi mennä. Erityisen tärkeitä ovat tuomarikaljat, jotka motivoivat tekemään työn, josta muuten joutuisi maksamaan enemmänkin. Lopuksi S kertoo tarinan, jota me kaikki voimme miettiä musavisalaisina, miehinä ja ihmisinä:

Ajatellaan kivikasaa, jossa on, sanokaamme, 34 kiveä. Tuo kokonaisuus on Lowen termein aggregaatti: osista koostuva kokonaisuus, joka voidaan laskea yhdeksi, mutta joka on olemassa vain niin kauan kuin nuo osat (kivet) ovat yhdessä. Jos kivet heitellään hujan hajan luontoon, kasaa ei enää ole, mutta yksittäiset kivet ovat edelleen olemassa.

Tietoisuuden vapautus

Kävelin eilen Karhun ohi. Luulin hetken, että valot olivat päällä. Se olikin vain keltainen tarranauha. Vain pintaa, ei hoivaavasta ummusta sikiävän lämmön kajo. Olisi pitänyt arvata, että tietoisuuteni oli vapautumassa.

Hiljainen on kaljatie

Paitsi musavisapaikkaa, voisi etsiä jotain uutta visaakin jos tämä nyt tästä kuukahtaa. Tärkeintä on voitto, ei seura. Näin sen näen. Mutta ruoho kasvaa ja tuuli puhaltaa, eikä kukaan enää muista toiveitamme kun jälkimmäinen käy ylitsemme.

Ledzeppelinkiusattu

Page ja Plant -kiertueen yhteydessä haastattelija halusi olla kärkevä ja kysyi, miksei John Paul Jones ollut mukana. Plant sanoi, että hän jäi parkkeeraamaan autoa.

Huutavan ääni korvessa

Onko sille äänenmuodostukselle nimeä, jota käyttävät Matti Nykänen, Sig-yhtyeen Inkinen ja jossain määrin myös Kimi Räikkönen? Jos ei ole, niin miksi ei?

Nykyään tämä ääni on jotenkin menossa muodista. Joskus sitä kuuli nimenomaan autonrassaajaporukoissa. Jotkut tytöt soveltavat samaa äänenmuodostusta, mutta nousevalla intonaatiolla. Tosin he eivät sano koskaan mitään järkevää, joten se siitä.

Toinen ja harvinaisempi ei ole ääni vain ele. Puhua tärkeitä kulmat mutrussa ja huulet töröllään. Sen toi Suomeen Keke Rosberg formulapiireistä, missä se oli suosittua 70- ja 80-lukujen vaihteessa. Minä tiedän, luin silloin Vauhdin maailmaa. Sitä käytetään vielä jonkin verran Kokoomuksessa, tosin leuka alemmaksi painettuna kuin esimerkiksi kuvassa muinoisista suosikkiajajistani (kyllä taas hävettää ja niin pitääkin).

En tiedä vieläkään mikä on vauhdin ja nopeuden ero. En viitsinyt edes opetella, koska on viisasta että oppii edes omasta huonoudestaan sen tärkeän asian, että fysiikan laeilla ei ole oikeasti semantiikkaa. Näkemiin ja anteeksi. Lupaan katua ja itkeä kaikkea kirjoittamaani.

Oli kuin olisi ollut sunnuntai, ja olikin

Eilen orientoiduin kohti musavisakauden alkua. Elämäni oli tyhjää ja ikävää, mutta aloitan tarinan siitä kun se ei enää ollut. Pääsin kapteenin perheen mukaan syviin metsiin saalistamaan ravintoa. Osuuteni ei ollut kummoinen, mutta siitä kiitokseksi sain viettää iltanikin seurassa. Kun saaliin jäänteet tirisivät mehukkaina keittiössä, johtaja istuutui valtaistuimelleen naaras- ja jälkeläislaumansa ympäröivänä. Minä hakeuduin lauman reunoille ja asettauduin lattialle selälleni, missä lojuin puolustuskyvyttömänä ketarat levälläni ja lueskelin musavisamielessä hyödykästä kirjaa, koska kuten Celine aikanaan sanoi, köyhän pitää yrittää näyttää hyödylliseltä.

Kirjasta opin Led Zeppelinin jäsenten symboleista. Teksti oli tietenkin vaikeata ulkomaata, ja pikkuiset aivoni savusivat ja sumenivat vaikeista ja kummallisista aikuisten viisaista asioista, mutta kun nostin epäröivän katseeni ylös kunniaan, melkein joka neljäs kerta rakas johtajamme suvaitsi kääntää ylvään kotkankatseensa puoleeni, minkä tulkitsin rohkaisuksi ja jatkoin lukemista.

Oli kuulemma sanottu, että nyt pojat valitaan merkit itsellemme tällaisesta symbolikirjasta. Jones ja Bonham valitsivat kiltisti omansa, vaikka saivat vasta suunnilleen levyn painovaiheessa kuulla, että Page ja Plant olivat itse suunnitelleet itselleen hienommat kuin mitä kirjasta löytyi. Tämän sanoi JP Jones hieman katkeraan tyyliinsä ja jatkoi, ettei menettely ollut yhtyeessä mitenkään poikkeuksellinen.

Bonzon merkistä kuulin, että se olisi otettu tuopin jäljestä. Tätä ei kirjassa sanottu, mutta epäiltiin, että se Bonhamia olisi miellyttänyt huomio, että se oli nurinpäin käännettynä hänen amerikkalaisen suosikkioluensa Ballantinesin merkki.

Pagen merkki oli omaa tuotantoa, ja siinä ei kuulemma missään nimessä lue "Zoso". Plant kertoi, että Page oli jossain vaiheessa ottanut hänet sivuun, käskenyt kuunnella tarkkaan kun hän kertoisi tämän vain kerran eikä enää koskaan ottaisi asiaa puheeksi ja kuvaillut mitä Pagen symboli tarkoittaa. Valitettavasti hän oli jo muistelmiin mennessä sattunut unohtamaan selityksen. Voi olla että hänellä oli muuta mietittävää ja kun Pagekaan ei niinsanotusti aina huomannut tilata latteaan decaf-versiona, hänen kaikkia viisauksiaan ei ehkä jaksettu aina kuunnella täysin jakamattomalla keskittymisellä ja mielenkiinnolla.

Siinä kaikki. Sitten kävelin kotiin, ja kun sitten karussa kodissani itkin itseäni uneen pää möröntorjuntatyynyihin upotettuna ja yökastellen, totesin että tällaiset hauskat päivät täyttävät minut reippaudella ja toivolla, että joku päivä Karhun ovet ovat minulle auki, Sinikan baarissa on asiakaspaikka vapaana minullekin ja saan taas käsissäni tuntea keskioluttuopin viileyden ja ikkunapöydän karhean pehmeän pöytäliinan lämmön. Ja sitten en olisi enää yksin, eikä minua enää koskaan sattuisi.

Äitejä ja karhuja

Heräämisen merkeistä huolimatta voi olla, että Nalle-Kalle ei pääsekään pihkaantumaan ja sadepilvi jää väistymättä mielestä. Nimittäin markkinatalous on saattanut kaataa karhun, enkä tarkoita tätä mitenkään positiivisessa mielessä.

Karhu-gallerian kesälomalappu on nimittäin komeillut ovessa jo muistaakseni juhannuksesta lähtien ja on siellä edelleen. Avaamisesta ei tietoa.

Siirappisuuden, diabeteksen ja fenyylialaniinin lähteenkin uhalla vetistelen tässä, että Musavisailun tyyssijaa en mielelläni menettäisi. Musavisaa tämä ei tietenkään tappane, siitä pidetään huoli. We will prevail!

Lisää aiheesta

Renbournilta aion hankkia kuunteluun A Maid in Bedlam.
Janchilta puolestaan kiehtoo Birthday Blues (vinkki tuli joukkueen Junnulta).

Tilaukseen on jo mennyt ensi hätään muhkea Pentangle-kokoelma (3CD). Sen saa pikkurahalla Pergeracin kotisaarelta. Junnu kertoi myös, että levyjä on saatavana 180 gramman vinyyleinä. Kansitaide on eri Pentangle-yhteyksissä sitä luokkaa, että aion ainakin harkita. Jos olisivat vielä avattavia, päätös olisi helppo. Toisaalta siinä vaiheessa, kun päässä on reikä plugia varten kaikki on turhaa; hypothalamukseen voidaan rivimiehemme Tommin mieltä kiihottavassa utopiassa syöttää juuri kaikkein optimaalisimmat musiikki-ärsykkeet. Bring em' on! - jos samalla voitaisiin järjestää visuaalisiakin nautintoja.

Kolisee

Britti-folk:

- John Renbourn
- Bert Jansch
- Pentangle (Renbournin ja Janschin yhtye)

Amerikkalainen folk-musiikki on degeneroitunutta siirtolaisten yksinkertaista mölinää, mutta näiden veijareiden kama on puhtaan anglosaksista ja kelttipohjasta perinnemusiikkia. Tai no, onhan mukana myös afrikanamerikkalaisiakin vaikutteita, mutta vähän. Tämä ihan lonkalta ja puhtaasti ei-akateemisista lähtökohdista. Otan seuraavaksi paremmin selvää - sen verran kuitenkin kiinnostaa.

Intiaani

Toisaalla häpeillään, mutta minä paiskaan kehiin Even klassikon:

Läpi tulen, läpi jään, intiaani ratsastaa, kaiken nähneenä aina uutta janoaa, siellä missä on rakkauden kulta ja hopea

Mutta ettehän te juniorit tiedä tai muista. Ei se mitään, niin on parempi.

-------------

Lady in red kävi kertomassa, että heavy-kiertueraportti on valmistumassa.

"Ei voi nukkua, kun siellä on huttunen"

Iisalmessa oli hyttysiä, mäkäräisiä ja hevospaarmoja. Jälkimmäisin ei hyvin riippunutta lihaani päässyt maistelemaan, koska oli vielä minuakin hitaampi, mutta ensimmäisillä ja toisilla oli juhla-ateriapäivät. Onneksi muistin viikolla leikata sormenkynteni, ei ole kovin syviä haavaumia joka puolella torsoa. Olin mummolassa muka-apuna terassinrakennusatyömaalla, oikeastaan leikkasin saunalta nurmikon ja leikin työmaaemäntää. Huomasin, etten osaa käyttää mausteita, jauhelihakastikkeestakin on mahdollista tehdä mauton. Toisella puolella tiskiä siirsin muutaman laudan seitsemisen metriä johonkin suuntaan (luultavasti huonompaan) ja tarkkailin aktiivisesti kädet selän takana. Nyt taas Helsinskissä, olen talonvahti. Olikohan pohjoisessa kivaa?

Argh!

Pakko käydä välillä sisällä. Hyttyset tekevät minut hulluksi. Viski on hyvää. Jatkakaa.

Kun Rob itki rannalla Amberia

Kuhertelu vaikuttaa jo muiden taktikointiin ja strategisiin asetelmiin. Lex on ottanut ukko ylijumalan roolin; sen näkee jo maanisesta katseesta Suosikkini on edelleen Kathy, joka pelaa erittäin viisaasti ja vieläpä rennosti. Tänään jäi yli puolet katsomatta, kiitos formulan.

Tuo viimeinen linkki on...öh...en tiedä itsekään mikä.

Andy Iltalehden haastattelussa

Hyviä nuoria toivoja kysyttäessä esiin nousee Melrosessakin vaikuttavan Tokelan nimi.

Vuoden rock-levy?

Lyhyesti ja ytimekkäästi: Hellacoptersin Rock & Roll Is Dead on toistaiseksi parasta rockia 2005.

Voitto

Voitettiin siis tämä (ensimmäinen) kesämusavisakin.

Reissupekka resuaa

Ilmoitan täten virallisesti, että puhtaat sukat ovat lopussa. Onneksi on kengät (jotka tällä hetkellä märkivät) ja sandaalit (joiden kanssa ei saa käyttää sukkia, punaiset varvasssukat ehkä ok) joten olen kykenevä kävelemään junalle huomisiltana. Mutta visa jää valitettavasti väliin. Vähän ehkä itkettää, mutta koska olen gova kolffari, pyyhin pisarat silmistä pikeepaitani helmaan. Lisäksi haluan käyttää termiä nuorukaisehko, joka nykyään koen olevani. En tiedä, jos sana on olemassa, mutta lähden googlaamaan.
Hauskaa visaa.

Kolmen tuomarin kesämusavisa!

Nyt ei enää itketä. Huomiset tuomarit:

1.) Marko (Poikakuoro)
2.) Juha (Poikakuoro)
3.) Teemu (Noone)

Lupaan ja vannon tehdä helppoja kysymyksiä. Jos joku ei tiedä vastauksia, hävetköön. Jos kolmen tuomarin systeemi toimii, sitä voisi kokeilla myös syksyllä. Näin saataisin jokaisesta viikkovisasta taatusti erilainen. Vaikeutena on sitoutuminen - ja tietenkin organisointi. Pitäisiköhän Sinikalle ilmoittaa huomisesta?

Toivo elää! Yksi puuttuu!

Oukei, kaksi tuomaria jo mukana. Uhkailu auttoi. Minä pidän ensimmäisen kierroksen, Juha toisen. Finaalituomari puuttuu edelleen. Kuka alkaa?

Peruutus

Koska tuomarointivastuun jakaminen ei kiinnosta ketään, vetäydyn itsekin koko lystistä. Nähdään syksyllä.

Järjestetään se hemmetin kesämusavisa!

Näin donkkareita poliisitalon ruokalan pihamaalla. Pohdimme hetken aikaa kesämusavisailua, että semmoinen olisi oikeastikin mukava järjestää, vaikka sitten Karhussa.

Minä ehdotan: pitäkäämme ensimmäisen kesämusavisan perinteisesti Karhu-Galleriassa ensi tiistaina (14.päivä) klo 20:30. Tuomareita voisi olla kolme, jokaiselle kierrokselle oma. Minä otan ensimmäisen kierroksen vastuulleni. Entäpä ne kaksi muuta? Mitä sanotte? Ilmoittautumisia vaikkapa kommentteihin.

Foreigner

Erään laulaja-lauluntekijän taivalta:

- äiti ruotsalainen
- isä kreikkalainen
- syntymänimi Steven Demetre Georgiou
- ensimmäinen taiteiljanimi Steve Adams (1965)
- toinen taitelijanimi Cat Stevens
- nykyinen nimi Yusuf Islam

Top 5

1. Kirjaston asiasanat
2. Ei krapulaa
3. Synabasso
4. Kebab
5. Unet

Kuuntelussa sympaattinen levy: Billy Talbot Band - Alive in the Spirit World.