sunnuntaina, lokakuuta 23, 2005

Tarvitaan runoilija...

...kuvailemaan eilistä Elvis-konserttia. Koska sellaista kynäntaitajaa ei täällä ole, joudutaan turvautumaan proosaan.

Kuvitelkaa Tupsu täyteen humalaisia suuren ikäluokan lajitovereita ja lavalle vatsakkaan keski-ikäisiä paikallismuusikoita. Siinä puitteet.

Sitten se univormuun sonnustautunut Elvis "Ruikka" Presley. Huojuva ryhti, äkilliset asennonvaihdokset, valtaisat fleimarit (joista Ruotsin paluumuuttajatkin olisivat kateellisia) ja Burning Love. Ääni on kohti kuningasta - ja aika lähelle välillä pääseekin.

Eräs tuttavani sopersi konsertin jälkeen korvaani:"Monesti on tuokin jätkä kävellyt kadulla vastaan. Olen aina ihmetellyt, että kukahan se mahtaa oikein olla. Nyt tiedän - sehän on Elvis."

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tupsu, tuo kuninkaallisten ja rahvaan kohtauspaikka. Kulttuurinharrastajien tyyssija. Hyvä meininki!

Mackan kirjoitti...

Hyvin pistetty:)

Anonyymi kirjoitti...

Näen ilmaisun "fleimarit" ensimmäistä kertaa.

Mackan kirjoitti...

Flaming Sideburns;)

Bachia pääsiäisenä I

Matteus-passio BWV 244: Wir setzen uns mit Tränen nieder Chor und Symphonieorchester des Bayerischen Rundfunks joht. Sir Simon Rattle