Tuttavani kertoi tänään Hendrix-aiheisesta kokemuksestaan. Vuonna 1969 Hendrixin kitarasoolo oli mennyt hänen päänsä lävitse. Kappale oli All Along The Watchtower. Uudet kuulokkeet ja systeeminä stereo - siinä syy.
Itse muistan kokeneeni saman jännittävän elämyksen vuonna 1984, kun kuuntelin Raahen kaupunginkirjaston musiikkiosastolla iskusävelmää Whole Lotta Love (Led Zeppelin), erityisesti sen 'pelottavaa' väliosaa.
Menipä taas tekohammasosastolle. Menen nyt kuuntelemaan Mewin uusinta. Ai niin, eihän minulla ole sitä. Kas, tuossa pöydällä lojuu Rollareiden Some Girls. Kelpaa.
8 kommenttia:
Harrastetaanko nykyään sitä, että kuunnellaan musiikkia kirjaston musiikkiosastolla? Kirjoituksesi herätti tukahtuneita muistoja 80- luvulta. Oli niin hienoa istua julkisessa tilassa syventyneenä musiikkiin. Se oli myös tapa näyttäytyä tytöille. Jos oli oikein rohkea, meni kysymään "mitäs sinä kuuntelet" ja esitellä omaa levyään.
Harrastetaan, mutta aika vähän. Paikallisessa musiikkikirjastossa käy noin 100 kuulijaa kuukaudessa eli korkeintaan muutama päivässä.
Minä olin puolestani niin heikko, että saatoin valita kuunneltavan äänitteen pelkästään sen perusteella, millaisia mimmejä osastolla sattui sillä hetkellä oleskelemaan. Nyt hävettää.
Me oltiin ala-asteella pahiksia kun kuunneltiin Iron Maidenia ja Van Halenia musiikkikirjastossa.
Led Zeppelin (II) ja Deep Purple (Fireball) olivat musiikkikirjasto-kestosuosikkini ala-asteella.
Iron Maidenissa oli kieltämättä ripaus pahuuden houkuttelevuutta. Piece of Mind kolahti lujaa jo ilmestyessään ja sitä kuuneltiin salaa kaverin kotona. Hänen isoveljensä oli tilannut levyn jostain isommasta kaupungista. Kirjastotäti ei olisi muuten takuulla antanut meille nappuloille sellaista musiikkia kuunneltavaksi!
Tampereen vanhan pääkirjaston musiikkiosasto oli hämärä, ahdas ja neljännessä tai viidennessä kerroksessa. Se koostui kolmesta huoneesta. Huoneet muodostivat L-kirjaimen, missä keskimmäisessä huoneessa oli lainaustiski. Toiset huoneet olivat täynnä pituussuuntaan aseteltuja hyllyjä ja huoneiden perällä oli karheat ruskeat sohvat kuulokepaikkoineen.
Muistan kuunnelleeni siellä seuraavat levyt LZ: 4 (hyvä), Nazareth: Loud'n'proud (pari hyvää kappaletta, joita piti odottaa), Kauko Röyhkä: Onnenpäivät ja mahdollisesti Lauralle (nämä olivat kaverini vaatimuksia, musiikkia käytiin usein kuuntelemassa pareittain, pidin kappaleesta Kanavaan upotettu) sekä B. Springsteen: Darkness on the edge of town (pidin) ja wild, innocent jne (järkytys).
Nuoruus oli aika mitätöntä aikaa näin aikuisen näkövinkkelistä. Niinkuin kuuluukin.
Nyt tarkemmin muistellen kuuntelin ainakin LZ kakkosta ja Sielun veljien ensimmäistä levyä. Sekä jotain J. Karjalaisen livelevyä.
Kangasalan kirjastossa sitten kuuntelin Rolling Stonesin Beggars Banquetia ja Sticky Fingersiä. Siinä alkaa olla jo kaikki, aika vähän, mutten aloittanutkaan ala-asteella kuten varhaiskypsemmät joukkuetoverit.
Kyllä kirjastotäti antoi nappuloidenkin kuunnella Raahessa Iron Maidenia. Itse olen kuunnellut Number of the Beastin lastenosaston pyöreällä vihreällä sohvalla. Sinne levyjä pyydettiin kuultavaksi pienestä musiikkiosaston kioskiluukusta.
Ensimmäinen kirjastossa kuuntelemani levy oli uunituore Bon Jovin 7800 Fahrenheit, josta pidin silloin kovasti. Nykyäänhän se on jo kovasti vanhentunut.
Nyt kun pinnistelen muistiani, taisin itsekin käydä kuuntelemassa Maidenia Killersiä kirjastossa. Oli aika outoa istua siellä saturingissä heavya kuunnellen:)
Lähetä kommentti