Oli kuin olisi ollut sunnuntai, ja olikin

Eilen orientoiduin kohti musavisakauden alkua. Elämäni oli tyhjää ja ikävää, mutta aloitan tarinan siitä kun se ei enää ollut. Pääsin kapteenin perheen mukaan syviin metsiin saalistamaan ravintoa. Osuuteni ei ollut kummoinen, mutta siitä kiitokseksi sain viettää iltanikin seurassa. Kun saaliin jäänteet tirisivät mehukkaina keittiössä, johtaja istuutui valtaistuimelleen naaras- ja jälkeläislaumansa ympäröivänä. Minä hakeuduin lauman reunoille ja asettauduin lattialle selälleni, missä lojuin puolustuskyvyttömänä ketarat levälläni ja lueskelin musavisamielessä hyödykästä kirjaa, koska kuten Celine aikanaan sanoi, köyhän pitää yrittää näyttää hyödylliseltä.

Kirjasta opin Led Zeppelinin jäsenten symboleista. Teksti oli tietenkin vaikeata ulkomaata, ja pikkuiset aivoni savusivat ja sumenivat vaikeista ja kummallisista aikuisten viisaista asioista, mutta kun nostin epäröivän katseeni ylös kunniaan, melkein joka neljäs kerta rakas johtajamme suvaitsi kääntää ylvään kotkankatseensa puoleeni, minkä tulkitsin rohkaisuksi ja jatkoin lukemista.

Oli kuulemma sanottu, että nyt pojat valitaan merkit itsellemme tällaisesta symbolikirjasta. Jones ja Bonham valitsivat kiltisti omansa, vaikka saivat vasta suunnilleen levyn painovaiheessa kuulla, että Page ja Plant olivat itse suunnitelleet itselleen hienommat kuin mitä kirjasta löytyi. Tämän sanoi JP Jones hieman katkeraan tyyliinsä ja jatkoi, ettei menettely ollut yhtyeessä mitenkään poikkeuksellinen.

Bonzon merkistä kuulin, että se olisi otettu tuopin jäljestä. Tätä ei kirjassa sanottu, mutta epäiltiin, että se Bonhamia olisi miellyttänyt huomio, että se oli nurinpäin käännettynä hänen amerikkalaisen suosikkioluensa Ballantinesin merkki.

Pagen merkki oli omaa tuotantoa, ja siinä ei kuulemma missään nimessä lue "Zoso". Plant kertoi, että Page oli jossain vaiheessa ottanut hänet sivuun, käskenyt kuunnella tarkkaan kun hän kertoisi tämän vain kerran eikä enää koskaan ottaisi asiaa puheeksi ja kuvaillut mitä Pagen symboli tarkoittaa. Valitettavasti hän oli jo muistelmiin mennessä sattunut unohtamaan selityksen. Voi olla että hänellä oli muuta mietittävää ja kun Pagekaan ei niinsanotusti aina huomannut tilata latteaan decaf-versiona, hänen kaikkia viisauksiaan ei ehkä jaksettu aina kuunnella täysin jakamattomalla keskittymisellä ja mielenkiinnolla.

Siinä kaikki. Sitten kävelin kotiin, ja kun sitten karussa kodissani itkin itseäni uneen pää möröntorjuntatyynyihin upotettuna ja yökastellen, totesin että tällaiset hauskat päivät täyttävät minut reippaudella ja toivolla, että joku päivä Karhun ovet ovat minulle auki, Sinikan baarissa on asiakaspaikka vapaana minullekin ja saan taas käsissäni tuntea keskioluttuopin viileyden ja ikkunapöydän karhean pehmeän pöytäliinan lämmön. Ja sitten en olisi enää yksin, eikä minua enää koskaan sattuisi.